Perustelut

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on käsitellyt aikaisempaa palveludirektiiviehdotusta kahdessa lausunnossaan (StVL 6/2004 vp ja StVL 11/2004 vp). Valiokunta piti lähtökohtaisesti hyvin ongelmallisena, että kauppa- ja elinkeinopolitiikan näkökulmasta laadittavat sisämarkkinasäännökset ulotetaan koskemaan sosiaali- ja terveyspalveluja, joiden sääntelyn tulisi ensisijaisesti tapahtua sosiaali- ja terveyspoliittisin perustein. Valiokunta piti erityisen tärkeänä varmistua siitä, että universaaleihin verorahoitteisiin hyvinvointipalveluihin perustuvan järjestelmän vaatimukset tulevat riittävästi huomioon otetuiksi direktiivin jatkokäsittelyssä. Valiokunta katsoi, että sosiaali- ja terveyspalvelut tulee rajata alkuperämaaperiaatteen soveltamisen ulkopuolelle. Tähän päätyi myös suuri valiokunta lausunnossaan (SuVL 2/2004 vp).

Komission uudessa direktiiviehdotuksessa on direktiivin soveltamisalasta poistettu useita aiemmin huolta herättäneitä aloja. Tällaisia ovat muun muassa terveyspalvelut, rahapelit ja osa sosiaalipalveluista. Valiokunta toteaa, ettei sillä ole ollut lausuntoa antaessaan käytettävissään direktiiviehdotuksen suomenkielistä versiota, minkä vuoksi lausunto perustuu pelkästään valtioneuvoston selvitykseen.

Valiokunta toteaa, että ulkomaisilla palveluntarjoajilla on Suomen nykyisen lainsäädännön perusteella melko vapaa ja syrjimätön pääsy Suomeen. Suomalaisille palveluntarjoajille tilanne ei ole välttämättä samanlainen muissa EU-maissa. Terveyspalvelujen sulkeminen kokonaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle voi joissakin tapauksissa merkitä näiden palvelujen vientimahdollisuuksien heikkenemistä. Palveludirektiivin ulkopuolelle jäävien palvelujen osalta noudatetaan, kuten nykyisinkin, perussopimusten säännöksiä ja EY:n tuomioistuimen niitä koskevia tulkintoja.

Alkuperämaaperiaate on ehdotuksessa korvattu palveluiden vapaan liikkumisen periaatteella. Valtio, jossa palveluja tarjotaan, voi 16 artiklan perusteella kuitenkin asettaa esimerkiksi kansanterveyden kannalta perusteltuja ehtoja palvelujen tarjoamiselle ja valvoa näiden ehtojen toteutumista. Valvonta ei näin ollen olisi lähtömaan toimenpiteiden varassa. Valiokunta pitää ehdotusta lähtökohtaisesti hyväksyttävänä, mutta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen artiklan täsmentämistarpeesta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi perustuslakisopimuksesta antamassaan lausunnossa (StVL 5/2006 vp), että EU:n vahva toimivalta kilpailu- ja sisämarkkinaoikeudellisilla aloilla on heijastunut yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja laajentanut asteittain yhteisön toimivaltaa myös terveyspalveluihin. Tuomioistuimen vakiintuneessa tulkintakäytännössä on katsottu, että vaikka terveyspalveluiden järjestäminen kuuluu kansalliseen toimivaltaan, tulee tätä valtaa käytettäessä kunnioittaa perussopimuksen turvaamia vapauksia. Tuomioistuin on perustanut ratkaisunsa sisämarkkinoita koskeviin artikloihin. Valiokunta piti lausunnossaan myönteisenä kansanterveysartiklaan tehtyä lisäystä, mutta ilmaisi samalla huolensa siitä, että entinen epäselvyys terveyspalveluiden osalta jatkuu. Terveyspalveluja koskevan sääntelyn kannalta olisikin selkeämpää, että palveludirektiivissä erikseen todettaisiin alat, joihin alkuperämaaperiaatetta ei sovelleta. Valiokunta toteaa, että EY:n tuomioistuinkäytännön seurauksena on terveyspalveluiden osalta syntynyt tarve poliittiseen päätöksentekoon EU:n tasolla. Yksi mahdollisuus tähän on komission lupaaman terveyspalveludirektiivin yhteydessä.

Direktiivin soveltamisalaan kuuluvien sosiaalipalvelujen osalta valiokunta katsoo, että jatkovalmistelussa on syytä varmistaa, ettei direktiiviä sovelleta universaalin sosiaalipalvelujärjestelmän yleisesti tarjoamiin palveluihin mukaan lukien palvelut, joiden saaminen ei edellytä tarveharkintaa. Valiokunta korostaa, että sosiaali- ja terveyspalveluiden tarkoituksena on mahdollistaa perusoikeuksien toteutuminen jokaisen ihmisen kohdalla. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston selvityksessä esitettyyn kantaan siitä, että direktiivin soveltamisalaa on tarpeen selkeyttää soveltamisalaan kuuluvien sosiaalipalvelujen osalta.

Direktiiviä ei ehdotuksen mukaan sovelleta yleishyödyllisiin palveluihin eikä palvelujen tarjoamisen vapautta kaikkiin yleiseen taloudelliseen etuun liittyviin palveluihin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että jäsenvaltiot voivat itse määritellä yleishyödylliset ja yleiseen taloudelliseen etuun liittyvät palvelut. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomessa toteutetaan yleishyödyllisten palveluiden ja yleiseen taloudelliseen etuun liittyvien palveluiden kansallinen määrittely ja laaditaan näihin palveluihin liittyvä kansallinen strategia.