Perustelut

Kuntatalous on heikentynyt vuodesta 2003 al-kaen. Ensimmäistä kertaa vuoden 1976 jälkeen kuntien talous oli alijäämäinen vuonna 2003. Alijäämä syvenee kuluvana vuonna, ja heikko kehitys jatkuu myös vuonna 2005.

Vuoden 2005 budjetti on kunnille pettymys, koska todellisia lisäpanostuksia peruspalvelujen järjestämiseen ei ole juurikaan tulossa. Kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon tarkistuksen perusteella kunnille kuuluvien rahojen (370 miljoonaa euroa) maksu jaksotetaan valiokunnan hyväksymän esityksen mukaan neljälle vuodelle ja vielä takapainotteisesti. Viimeinen ja suurin maksuerä sijoittuu seuraavalle vaalikaudelle ja seuraavan hallituksen vastuulle.

Vaikka rahoitusta tulee lisää valtionosuuksien muodossa kunnille jonkin verran, uusien tehtävien määrääminen aiheuttaa kunnille lisää kustannuksia. Näin kuntien mahdollisuudet tuottaa palveluja eivät tosiasiassa parane. Kasvu hupenee mm. nykyisten palveluiden kehittämiseen, esimerkiksi hoitotakuun toteuttamiseen. Hoitojonojen purkaminen on esimerkiksi pääkaupunkiseudulla arvioitu lähes mahdottomaksi toteuttaa suunnitellun rahoituksen puitteissa. Varoja tarvitaan myös niihin investointeihin, joilla tulevaisuuden tehostamistoimia ja oikeita kustannussäästöjä saataisiin aikaan — hyvänä esimerkkinä tietotekniikan hyväksikäyttö terveydenhuollossa, muun muassa sähköisen sairauskertomusjärjestelmän käyttöönotto.

Kustannustenjaon tarkistus on ollut ainoa oikeudenmukainen tapa ottaa huomioon palvelujen laadussa ja sisällössä tapahtuneet muutokset ja myös lakien säätämisvaiheessa tapahtuneet alimitoitetut kustannusarviot. Kustannusten uudelleenjaon tulee tapahtua ajanmukaisesti toimivan mallin pohjalta.

Sosiaali- ja terveystoimen osalta tarkistus, joka perustuu vuoden 2002 tilinpäätöstietoihin, on aiemmin maksettu jaksotettuna kahdelle vuodelle. Tämä malli olisi sekä valtiontalouden että kuntien talouden kannalta edelleen toimivampi vaihtoehto. Sen mukaisesti hallituksen tulisi maksaa 370 miljoonasta eurosta puolet (185 miljoonaa euroa) ensi vuonna ja loput vuonna 2006.

Perustelut

Lakisääteisen valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistuksen edellyttämät valtion-osuuksien lisäykset eli tarkistusrahat ovat osa nykyistä valtionosuusjärjestelmää, jossa kunnille tulleiden velvoitteiden aiheuttamia todellisia menoja verrataan jälkikäteen laskennallisiin kustannuksiin. Järjestelmä on kuntien rahoituksen kannalta merkittävä. Tämänkertaisessa nelivuotistarkistuksessa kunnille kuuluva lisäraha on 10 prosenttia valtionosuuksien vuotuisesta kokonaismäärästä. Voimassa olevan lain mukaan koko tarkistus eli 502 miljoonaa euroa tulisi maksaa kokonaisuudessaan vuoden 2005 aikana, koska valtion osuus kuntapalveluiden rahoituksesta on jäänyt lainsäädännön tarkoittamaa pienemmäksi.

Tämänhetkinen tilanne osoittaa, kuinka huomattavasti kustannukset alimitoitetaan silloin, kun kunnille annetaan tehtäviä ja ohjeistusta. Kuntatalouden heikoista näkymistä huolimatta kuntien velvoitteet kuitenkin edelleen lisääntyvät. Terveydenhuollon menojen kovassa kasvussa näkyy mm. hammashuollon laajennus ja ns. hoitotakuu. Esimerkiksi hoitotakuun hallitus on päättänyt aloittaa kertarysäyksellä vastoin alkuperäistä suunnitelmaa, jossa uudistus oli tarkoitus ajaa sisään asteittain. Hoitotakuun toteuttamisen arvioidaan aiheuttavan kuntien talouteen ensi vuonna noin 100 miljoonan euron ylimääräisen menolisäyksen, joka syntyy hoitojonojen purkamisesta. Rahaa ei hallituksen talousarvioesityksessä ole kuitenkaan hoitojonojen purkamiseen varattu.

Hyvinvointipalvelut tuotetaan kunnissa. Onkin erityisen tärkeää, että valtionosuuksien laki-sääteisestä kustannustenjaon tarkistuksesta pidetään kiinni ja tarkistukset myös jatkossa perustuvat todelliseen kustannuskehitykseen ja kiinteään valtionosuusprosenttiin.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on yhtynyt lausunnossaan hallituksen esitykseen, joka mukaan vuodesta 2005 toteutettavaksi tarkoitetut tarkistusrahat jaettaisiin jaksotetusti 4 vuoden aikana vuosina 2005—2008 ja 502 miljoonan euron kokonaissummasta suurin summa, 244 miljoonaa euroa, jätettäisiin vuodelle 2008.

Tarkistusrahojen jaksottaminen sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa hyväksymällä tavalla on takapainotteisuudessaan ja jaksotusajan pituuden vuoksi huono. Kustannustarkistuksen maksaminen etupainotteisesti auttaisi turvaamaan peruspalvelut lähivuosina, jolloin kuntien talous on erityisen heikko. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitukseen on tulossa ensi vuonna vain 63 miljoonaa ja opetus- ja kirjastotoimen kustannuksiin 23 miljoonaa euroa.

Edellä olevan perusteella katson, että hallintovaliokunnan tulisi hyväksyä hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset 2—5 vihreiden lakialoitteen LA 122/2004 vp (Anni Sinnemäki /vihr ym.) mukaisesti muutettuina niin, että vuodesta 2005 toteutettavaksi tarkoitetun valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistuksen edellyttämät valtionosuuksien lisäykset, 502 miljoonaa euroa, tehtäisiin jaksotetusti etupainotteisesti ja osittain lyhyemmässä ajassa verrattuna hallituksen esitykseen. Tarkistusrahat maksettaisiin jaksotetusti sosiaali- ja terveydenhuollon 370 miljoonan euron osalta vuosina 2005—2008 niin, että vuonna 2005 maksettaisiin 151 miljoonaa euroa ja vuosina 2006—2008 maksettaisiin kunakin vuonna 73 miljoonaa euroa. Opetus- ja kulttuuritoimen osalta 130 mil-joonan euron tarkistusrahat jaettaisiin tasan vuosille 2005 ja 2006, minkä perusteella laskettaisiin myös yksikköhinnat näille vuosille.

Perustelut

Hallitus esittää, että valtionosuuksien kustannustarkistuksen summa 502 miljoonaa euroa, joka kuuluisi maksaa lain mukaan ensi vuonna, pakkolainataan edelleen valtiolle tulevien neljän vuoden ajaksi. Valtio pidättää siinä itsellään kunnille tosiasiassa kuuluvat rahat, ja tämä summa on suuri: noin 10 prosenttia valtionosuuksien vuotuisesta kokonaismäärästä. Tämä summa on jäänyt maksamatta ajallaan vain sen tähden, että kunnallisten palvelujen todellisista kustannuksista ei maksuhetkellä ole ollut reaaliaikaista tietoa.

Kuntien autonomia on Suomessa suuri, ja kunnilla on suuri vastuu asukkaittensa hyvinvoinnista. Olisi perusteltua pohtia sitäkin, miten kuntien perustuslaillinen oikeus itsehallintoon tässä tilanteessa toteutuu

Osa ensi vuonna tulevien tehtävien aiheuttamista menolisäyksistä ei sisälly budjettiehdotuksen kuntatalouslaskelmiin, jolloin ne antavat liian positiivisen kuvan kuntien tilanteesta. Kansallisesta terveyshankkeesta ja sosiaalialan kehittämishankkeesta aiheutuvia kuntien menolisäyksiä ei ole otettu huomioon, vaikka näihin liittyvät valtionosuudet ovat mukana laskelmissa. Myöskään verotulotasauksen muutoksen kuntataloutta heikentävä vaikutus ja eräät maksujen vähennykset eivät ole mukana valtiovarainministeriön laskelmissa. Kuntaliiton vastustama työmarkkinatuen siirto kunnille toisi toteutuessaan runsaasti lisäkustannuksia.

Tämä hallituksen esitys tarkoittaa tosiasiassa valtion yksipuolista pakkolainaa kunnilta ja samalla merkitsee kiristystä kuntalaisten kannalta tärkeisiin peruspalveluihin. Kuntien valtionosuuksien tarkistusrahathan merkitsevät sitä, että valtio on maksanut liian vähän valtionosuuksia verrattuna kuntien todellisiin lakisääteisiin menoihin. Kunnat ovat siis joutuneet elämään säästöliekillä verrattuna siihen, millaiset tulot eduskunta on tarkoittanut kunnilla olevan.

Kun valtaosa kuntien menoista kohdistuu niiden lakisääteisten velvoitteiden suorittamiseen, niin tämä säästökuurilla eläminen on väistämättä näkynyt siinä, miten kunnat hoitavat peruspalveluitaan.

Hallitus ei ole huomioinut tulevan vuoden budjetissa esimerkiksi päihdeongelmien lisääntymistä ja sitä, miten lisääntyvät alkoholihaitat tuottavat laskua kunnille. Kunnat joutuvat maksamaan noin 80 prosenttia päihdehaitoista. Monissa kunnissa näyttääkin siltä, että esimerkiksi lastensuojelun menot yllättävät ja tekevät erityisen vaikeaksi tulevan vuoden budjetin laadinnan.

Kuntien valtionosuuksien tarkistusrahat tulisi lain edellyttämällä tavalla jakaa täysimääräisesti kunnille. Erityisen kipeästi näitä rahoja tarvittaisiin tulevana vuonna, kun kuntien lakisääteisiä velvoitteita edelleen lisätään, ja varsinkin, kun kuntien tulisi nyt huolehtia hoitotakuun sujumisesta ja käyttöönotosta.

Julkisissa hoivapalveluissa on tälläkin hetkellä tuhansien henkilöiden vajaus. Suomessa etenkin vanhuspalveluissa hoitajien määrä suhteessa potilaisiin on selvästi laatusuositusten alapuolella ja alhainen myös muihin Pohjoismaihin verrattuna. Kun vanhusten laitoshoidossa suositellaan, että tämä suhde olisi 0,8, niin se on keskimäärin vanhainkodeissa 0,44 ja terveyskeskusten vuodeosastoilla 0,6:n paikkeilla.

Kunnat ovat joutuneet kireän talouden vuoksi keskittämään voimansa pakollisiin lakisääteisiin palveluihin, ja samalla on säästetty monista sellaisista palveluista, jotka pitkällä tähtäimellä toisivat säästöä julkiselle taloudelle. Näin on tapahtunut esimerkiksi omaishoidon tuen osalta. Valtaosa omaishoitajista ei saa kuntien harkinnanvaraista tukea sen vuoksi, että kunnilla ei ole liikkumavaraa laajentaa omaishoidon tukea, vaikka sillä pitkällä tähtäimellä kyllä saataisiin merkittäviä säästöjä esimerkiksi vanhusten laitoshoitokustannuksista.

Sekä Suomen Kuntaliiton että valtion arvioiden mukaan kuntatalous on heikoimmillaan tänä ja ensi vuonna. Siksi voimassa olevan lain mukaisesti tulisi tämä 502 miljoonaa euroa maksaa kokonaisuudessaan vuoden 2005 aikana. Valtionosuuksien kustannustarkistuksen maksaminen kokonaisuudessaan jo ensi vuonna auttaisi turvaamaan peruspalvelut kunnissa lähivuosina.

Edellä kerrottujen seikkojen vuoksi esitimme valiokunnassa, että 1. lakiehdotus tulisi kokonaisuudessaan hylätä, jolloin valtion tulisi maksaa tarkistukset kunnille kokonaisuudessaan vuoden 2005 aikana.