Perustelut

Yleistä

Talousarvioesityksen yleisperustelujen mukaan talousarvioesitykseen sisältyvien toimenpiteiden arvioidaan kokonaisuudessaan parantavan kuntien rahoitusasemaa vuoteen 2006 verrattuna nettomääräisesti 424 miljoonaa euroa indeksikorotukset mukaan lukien. Kansallisen terveyshankkeen ja sosiaalialan kehittämishankkeen toteuttamiseen ehdotetaan yhteensä 75 miljoonaa euroa. Vuosille 2005—2008 ajoittuvan valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistuksen viimeisen erän suorittamista kunnille aikaistetaan vuodelle 2007.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tarkoituksena on muun muassa kehittää palveluiden tuotantotapoja ja organisointia, uudistaa kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää sekä tarkistaa kuntien ja valtion välistä tehtäväjakoa siten, että kuntien vastuulla olevien palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen sekä kuntien kehittämiseen on vahva rakenteellinen ja taloudellinen perusta. Tarkoituksena on siten parantaa tuottavuutta ja hillitä kuntien menojen kasvua sekä luoda edellytyksiä kuntien järjestämien palveluiden ohjauksen kehittämiselle.

Vuonna 2007 kuntatalouden arvioidaan säilyvän edelleen lievästi alijäämäisenä. Kuntatalouden ennakoitu koheneminen perustuu verotulojen ja valtionosuuksien yhteensä noin 4,5 prosentin kasvuun, kun taas kokonaismenojen kasvun ennakoidaan hidastuvan 3,5 prosenttiin.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan osuus valtion talousarvioesityksessä on runsas 11 miljardia euroa. Määrä on noin 3,4 prosenttia kuluvan vuoden talousarviota suurempi. Suurimmat määrärahojen lisäykset ovat 280 miljoonaa euroa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin, yhteensä noin 67 miljoonan euron valtionosuus eläkevakuutukseen ja noin 54 miljoonan euron valtionosuus sairausvakuutukseen. Toimeentuloturvamenojen indeksitarkistukset lisäävät valtion menoja runsaat 50 miljoonaa euroa. Toimenpiteinä lasten ja eläkkeensaajien olosuhteiden parantamiseksi esitetään etuuksien korottamiseen ja palveluiden parantamiseen lähes 40 miljoonaa euroa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää myönteisenä, että talousarvioesitykseen on liitetty sosiaalipoliittisia toimenpiteitä, joilla tukea ja palveluja ohjataan erityisesti lapsiperheille, vammaisille, yrittäjille sekä eläkeläisille ja veteraaneille.

Talousarvioehdotukseen liittyen hallitus on antanut eduskunnalle muun muassa esityksen vammaispalvelulain muuttamisesta (HE 166/2006 vp), jossa parannettaisiin vaikeasti kuulovammaisten, kuulo- ja näkövammaisten ja puhevammaisten mahdollisuuksia saada tulkkipalveluja ja laajennettaisiin vammaisten henkilöiden oikeutta päivätoimintaan. Lisäksi hallitus on esittänyt korotuksia vammaisetuuksiin (HE 164/2006 vp). Valiokunta ottaa erikseen kantaa näihin esityksiin niiden valiokuntakäsittelyn yhteydessä.

Terveyden edistäminen

Terveyden edistämisen määräraha on vuoden 2007 talousarvioesityksessä 7 800 000 euroa. Määrärahan lisäys on 300 000 euroa. Saadun selvityksen mukaan kyse on kuitenkin sisäisestä siirrosta, joka ei käytännössä lisää terveyden edistämiseen käytettävissä olevaa rahamäärää. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on viime vuosien talousarvioesityksistä antamissaan lausunnoissa korostanut terveyden edistämisen merkitystä kansanterveyden kannalta ja arvostellut määrärahan pysyttämistä nimellisesti samalla tasolla.

Valiokunta kiinnittää huomiota erityisesti edelleen kasvaneiden sosioekonomisten terveyserojen vähentämiseen. Kaikki väestöryhmät eivät ole hyötyneet yhtä paljon suomalaisten yleisestä terveydentilan kohentumisesta ja eliniän pidentymisestä. Suomessa sosiaaliryhmien väliset kuolleisuuserot ovat huomattavan suuret muihin Euroopan maihin verrattuna. Tupakoinnin, alkoholin ongelmakäytön ja lihavuuden lisääntyminen vähän koulutetuissa ryhmissä ovat vaikuttaneet terveyserojen kasvuun. Erityisen huolestuttavaa on lasten terveyserojen kehitys. Terveyseroja kaventamalla voidaan muun muassa ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä ja vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tarvetta ja vaikuttaa osaltaan myös työvoiman riittävyyteen.

Terveyden edistäminen tulee ottaa huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Myös Suomen EU-puheenjohtajakauden tavoitteena on ollut, että kaikessa EU:n päätöksenteossa otettaisiin huomioon päätösten vaikutukset kansalaisten terveyteen. Kansanterveyslain vuoden 2006 alusta voimaan tulleen muutoksen mukaan kunnan tehtävänä on kunnan väestön terveydentilan ja siihen vaikuttavien tekijöiden kehityksen seuraaminen väestöryhmittäin. Seurantaa varten kehitettyjen tietojärjestelmien avulla voidaan eri toimenpiteiden terveyserovaikutuksia arvioida aikaisempaa paremmin. Kunnissa tehtävä työ onkin avainasemassa, kun näitä eroja pyritään pienentämään.

Väestön terveyteen voidaan terveydenhuollon lisäksi vaikuttaa monilla toimintasektoreilla esimerkiksi sosiaalitoimessa, opetus- ja kulttuuritoimessa, maankäytön ja liikenteen suunnittelussa sekä asuntopolitiikassa. Keskeistä on terveyden edistämiseksi tehtävä yhteistyö julkisten ja yksityisten tahojen kesken. Valiokunta katsoo, että kansallisella tasolla toteutettavan kehittämistoiminnan riittävän rahoituksen avulla voidaan edistää kuntien ja järjestöjen käytännön toimenpiteitä ja yhteistyötä.

Edellä olevan perusteella valiokunta esittää,

Sosiaalialan kehittäminen

Vuonna 2003 aloitetun sosiaalialan kehittämishankkeen tavoitteena on sosiaalipalveluiden saatavuuden ja laadun turvaaminen kaikkialla Suomessa. Talousarvioesityksessä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien lisäyksellä pyritään turvaamaan sosiaalialan kehittämishankkeen tavoitteiden toteuttamista kunnissa. Muun muassa vammaispalveluiden, omaishoidon, päivähoidon sekä lasten sijaishuollon toimintaedellytyksiä parannetaan lainsäädäntömuutoksilla.

Sosiaalialan kehittämishankkeen tavoitteiden toteutumista pyritään tukemaan myös informaatio-ohjauksella. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen osoitettujen valtionosuuksien kohdentuminen kehittämishankkeissa tarkoitettuihin toimintoihin on kuitenkin viime kädessä riippuvainen paikallisesta päätöksenteosta. Informaatio-ohjauksella voidaan vain rajallisesti vaikuttaa siihen, budjetoivatko kunnat riittävästi määrärahoja suhteessa kuntalaisten palvelutarpeisiin ja onko henkilöstömitoitus sosiaalihuollossa palveluiden laadun takaamiseksi riittävä.

Sosiaalialan kehittämishanke on käynnissä viimeistä vuotta vuonna 2007. Sosiaali- ja terveysministeriön tekemän selvityksen mukaan valtakunnallinen hanke on merkittävästi lisännyt sosiaalihuollon kehittämistä aluetasolla ja samalla kehittämistoimintaan osallistuvien kuntien määrä on kasvanut. Seudulliset yhteistyörakenteet ovat selvästi vahvistuneet, koska sosiaalihankkeen valtionavustusta on suunnattu erityisesti seutuyhteistyön kehittämiseen, vanhustenpalveluiden kehittämiseen sekä lasten ja lapsiperheiden palveluiden kehittämiseen. Kunnilla on yli 400 hankkeeseen liittyvää alueellista hanketta. Sosiaalialan osaamiskeskuksilla on ollut merkittävä rooli kuntien tukena alueellisen kehittämistyön organisoijana ja myös käynnistäjänä.

Sosiaalipalveluiden saatavuudessa ja laadussa on edelleen huomattavia paikkakuntakohtaisia ja alueellisia eroja. Vaikeudet päästä oikea-aikaisesti palveluiden piiriin näkyvät monilla sosiaalitoimen sektoreilla, kuten vanhusten laitos- ja kotihoidossa, lastensuojelussa, päihdepalveluissa, mielenterveyspalveluissa ja vammaispalveluissa sekä toimeentulotukiasioissa. Eduskunnan oikeusasiamieskin on puuttunut muun muassa joissakin kunnissa kohtuuttoman pitkiksi venyneisiin toimeentulotukihakemusten käsittelyaikoihin. Asiakkaiden kannalta on erityisen ongelmallista, että sosiaalitoimen työntekijän vastaanotolle pääsyn sijasta asiakkaan on hoidettava asiansa kirjallisesti. Asiakkaan tilanteen kokonaisvaltainen selvittely jää näin tekemättä. Valiokunta pitää tärkeänä, että sosiaalialan kehittämishankkeen tavoite palveluiden saatavuuden ja laadun turvaamisesta toteutetaan muuttamalla lainsäädäntöä siten, että asiakkaan oikeus päästä palvelutarpeen arviointiin ja saada tarvitsemansa palvelut määräajassa turvataan. Palvelutarpeen arvioinnin kautta voidaan puuttua mahdollisimman varhain ongelmiin ja vahvistaa erityisesti huono-osaisten ja eniten tukea tarvitsevien voimavaroja.

Sosiaalihuollossa on yhä tärkeämpää painottaa ehkäiseviä palveluita. Keskeistä ehkäisevän sosiaalihuollon toteuttamisessa on yhteistyö sosiaali- ja terveystoimen sekä koulutoimen, työvoimahallinnon ja vapaa-ajan toimesta vastaavien viranomaisten välillä. Palvelutoiminnassa on ensiarvoista osata tunnistaa ongelmia ja puuttua niihin varhaisessa vaiheessa. Ennaltaehkäisyn näkökulmasta on tärkeää turvata universaalien, kaikki lapset ja perheet kohtaavien peruspalveluiden, kuten neuvola- ja kouluterveydenhuollon palveluiden, laatu ja riittävyys. Myös kunnallinen kotipalvelu on aikaisemmin ollut merkittävä apu lapsiperheille. Lapsiperheiden kotipalveluiden vähentäminen on johtanut siihen, että perhe saa kotipalvelua vasta kun tilanne on perheessä erittäin kriisiytynyt. Vaikka kodinhoitoapua saaneiden vanhuskotitalouksienkin määrä on vähentynyt jyrkästi, vielä enemmän on vähentynyt kodinhoitoapua saaneiden lapsiperheiden määrä. Kunnallisen kotipalvelun tuottamista pikkulapsiperheiden tarpeisiin olisi järkevää lisätä ennaltaehkäisyn näkökulmasta.

Sosiaalipalveluiden kehittämistä käytännössä jarruttaa pätevän henkilöstön saatavuuden selkeä vaikeutuminen. Tällä hetkellä sosiaalialan rekrytointiongelmat kohdentuvat erityisesti sosiaalityöntekijöihin. Pätevistä sosiaalityöntekijöistä on pulaa ja työntekijöiden vaihtuvuus henkisesti raskaassa työssä on suuri. Vuoteen 2015 mennessä joka kolmas töissä olevasta sosiaalityöntekijästä jää eläkkeelle. Sosiaalityöntekijöiden koulutusta olisikin välttämätöntä pikaisesti lisätä. Opiskelijoiden rekrytointi ja henkilökunnan saatavuus alalle on suuri haaste, johon esimerkiksi koulutusohjelmien kehittämisellä, jatkokoulutuksella ja työn ohjauksella tulisi pystyä vastaamaan. Toistaiseksi vain osa kunnista on tehnyt toimia henkilöstön pysyvyyden ja jaksamisen suhteen muun muassa vakinaistamalla tilapäisiä työsuhteita, tarkistamalla palkkausta sekä lisäämällä täydennyskoulutusta. Kunnissa toteutettavien toimien lisäksi tarvitaan valtakunnallisesti pikaisia toimia tilanteen korjaamiseksi. Alan vetovoimaisuuden kannalta olennainen tekijä on palkkauksen jälkeenjääneisyyden korjaaminen sekä työn sisällöllinen kehittäminen.

Asiakkaiden palvelutarpeeseen vastaaminen edellyttää myös palvelujärjestelmän uudistamista ja työtapojen ja -prosessien kehittämistä. Sektorirajat haittaavat usein palveluiden tarkoituksenmukaista järjestämistä ja palveluketjun katkokset aiheuttavat päällekkäistä voimavarojen käyttöä, tiedonkulun ongelmia sekä viiveitä palveluiden saannissa. Valiokunta pitää tärkeänä, että sosiaalialan kehittämishankkeena aloitettua sosiaalialan kehittämistä jatketaan ja siihen panostetaan jatkossakin valtion varoja. Valiokunta korostaa kuitenkin, että kehittämistoiminta ei voi olla pelkästään hanketoimintaa vaan sen on nivouduttava osaksi pysyvää toimintaa.

Sosiaalialan osaamiskeskukset

Yhdeksän sosiaalialan osaamiskeskuksen toimintaan myönnetty kiinteä määräraha pysyi vuosina 2002—2005 tasoltaan samana (3 miljoonaa euroa). Vuoden 2007 talousarvioesityksessä määräraha ehdotetaan pidettäväksi kuluvan vuoden tasolla 2,5 miljoonassa eurossa. Sosiaali- ja terveysministeriö esitti määrärahan nostamista 4 miljoonaan euroon. Perusrahoituksen riittämättömyyteen ja rahoituksen lisäsupistamisen aiheuttamiin ongelmiin on jo edellisten vuosien talousarvioehdotuksia käsiteltäessä kiinnitetty huomiota (StVL 13/2004 vp ja 12/2005 vp, VaVM 41/2004 vp ja 45/2005 vp). Sosiaalihuollon kehittämistoiminnan nykytilaa koskevan selvityksen mukaan osaamiskeskukset ovat tavoittaneet kuntakentän hyvin. Sosiaalialan kehittämisohjelman avulla alueellisia yhteistyörakenteita on kyetty synnyttämään ja vahvistamaan.

Sosiaalialan osaamiskeskuksilla on keskeinen asema sosiaalialan erilaisten kehittämishankkeiden alueellisina yhteistyöeliminä. Valiokunta toteaa, että sosiaalialan kehittämishankkeeseen liittyneinä paikallisina hankkeina on tehty muun muassa vammaispalvelujen kehittämistyötä. Hankkeiden kautta voidaan saada merkittävää lisätietoa esimerkiksi kehitysvammaisten palvelujen toteutumisesta ja kehittämistarpeista. Valiokunta pitää näiden hankkeiden jatkuvuutta ja rahoituksen turvaamista tärkeänä.

Valiokunta toteaa, että osaamiskeskuksilla on myös vireillä olevassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa tärkeä tehtävä kuntien avustamisessa uusien rakenteiden ja seutuyhteistyön kehittämiseksi. Valiokunnan käsityksen mukaan osaamiskeskusten toimintamenojen määräraha tulisi vähintään palauttaa vuotta 2002 vastaavalle tasolle ottaen myös huomioon tapahtunut kustannustason nousu.

Edellä olevan perusteella valiokunta esittää,

Köyhyys ja syrjäytyminen

Viimesijaisista etuuksista riippuvaisten ihmisten asema on suhteellisesti heikentynyt. Kehitys selittää pitkälti viimesijaisista etuuksista riippuvaisten ihmisten korkean köyhyysasteen. Huono-osaisuus on aikaisempaa selvemmin kohdentunut väestöön, joka on työtöntä ja elää alhaisen vähimmäisturvan varassa. Heidän tilannettaan vaikeuttavat usein lisäksi sairauksista aiheutuvat kustannukset, ylivelkaantuminen, pitkittyneet vaikeat elämäntilanteet ja yllättävät kriisitilanteet.

Sosiaalialan kehittämisprojektin valmistelleet selvityshenkilöt esittivät loppuraportissaan eräitä sosiaalietuuksien kehittämistoimenpiteitä, joilla helpotettaisiin muuan muassa kuntien sosiaalityön kriisiytymistä. Kaikista toimeentulotuen saajista yli puolella on ensisijaisena toimeentulon lähteenä työttömyysturva. Työttömyysturvan painopiste on selkeästi siirtynyt ansioturvasta perusturvan puolelle, eli työttömistä yli puolet saa joko työmarkkinatukea tai työttömyysturvan peruspäivärahaa. Näiden etuuksien matala taso on johtanut siihen, että suuri osa pitkäaikaistyöttömistä joutuu täydentämään toimeentuloturvaansa kunnallisesta toimeentulotuesta. Juuri tämä asiakasryhmä työllistää kunnallista sosiaalihuoltoa merkittävästi ja on yksi syy sosiaalitoimistojen työn kriisiytymiseen.

Valiokunta on kuluvalla hallituskaudella useasti (StVL 6/2003 vp, 9/2004 vp, 13/2004 vp, 6/2005 vp ja 10/2006 vp) kiinnittänyt huomiota ensisijaisten etuuksien korotustarpeeseen. Vaikka työttömien köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyssä ensisijaista on työelämään paluun mahdollistaminen, tulee työttömyyden aikaisen toimeentulon riittävästä tasosta huolehtia. Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan korotus vähentäisi ratkaisevasti riippuvuutta kunnallisesta toimeentulotuesta.

Lapsiperheissä köyhyys ei johdu yksinomaan pitkäaikaistyöttömyydestä, koska köyhiin lapsettomiin kotitalouksiin verrattuna köyhien lapsiperheiden huoltajat tekevät paljon työtä. Syynä köyhyyteen ovat muun muassa vanhempien ammatillisen koulutuksen puute, pätkätöiden yleisyys ja kokoaikaisen työn puuttuminen. Köyhät lapsiperheet ovat monilapsisempia, ja niissä on selvästi useammin alle kouluikäisiä lapsia kuin muissa lapsiperheissä. Nämä perheet ovat muita huomattavasti enemmän riippuvaisia tulonsiirroista. Tästä syystä talousarvioesitykseen liittyvät toimet, joilla kotihoidon tukea monilapsisissa perheissä korotetaan sekä elatustukea nostetaan, ovat osaltaan vähentämässä lapsiperheiden köyhyyttä ja riippuvuutta toimeentulotuesta.

Erityisvaltionosuudet

Kokonaisuutena erikoissairaanhoidon tutkimuksen ja lääkärikoulutuksen valtion korvauksiin ehdotetaan noin 136 miljoonaa euroa, mikä vastaa tämän vuoden tasoa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi kuluvan vuoden talousarviosta antamassaan lausunnossa, että valtion korvaukset tutkimukseen ja koulutukseen ovat vuosien ajan jääneet jälkeen inflaatiokehityksestä. Koulutuksen valtionkorvauksen väheneminen pakottaa koulutusta antavia sairaaloita kattamaan koulutuskustannuksia hoitotoimenpiteiden hinnoittelussa. Tämä puolestaan aiheuttaa ongelmia kuntien toiminnan kannalta ja asettaa koulutusta antavat yksiköt kilpailullisesti eriarvoiseen asemaan muihin julkisiin ja yksityisiin palveluiden tuottajiin nähden. Pääministeri Vanhasen hallituksen ohjelmaan sisältyy tavoite tutkimustoiminnasta ja opetuksesta aiheutuvien kustannusten korvausten saattamisesta todellisten kustannusten tasolle.

Valtion korvauksia terveydenhuollon toimintayksiköille tutkimukseen ja koulutukseen pohtinut työryhmä ehdotti yksimielisesti, että lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta terveydenhoitojärjestelmälle aiheutuvien kustannusten korvaustasoa nostetaan asteittain vastaamaan koulutuksen laajentumista ja koulutuksen rakenteelliselle järjestelmälle asetettuja vaatimuksia (Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2005:10). Eduskunta lisäsi koulutusmäärärahaa vuoden 2006 talousarvioon viisi miljoonaa euroa. Ensi vuoden talousarviossa määräraha on ehdotettu pidettävän samalla tasolla. Valtiovarainvaliokunta totesi vuoden 2006 talousarvioehdotuksesta antamassaan mietinnössä, että todellinen menotarve on otettava huomioon vuosien 2007—2011 menokehyksiä valmisteltaessa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että todettua rahoitusvajetta on tarpeen korjata myös vuoden 2007 talousarviossa.

Edellä olevan perusteella valiokunta esittää,