SOSIAALI- JA TERVEYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 19/2010 vp

StVL 19/2010 vp - HE 268/2010 vp

Tarkistettu versio 2.0

Hallituksen esitys laeiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain ja sosiaalihuoltolain muuttamisesta

Hallintovaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 30 päivänä marraskuuta 2010 lähettäessään hallituksen esityksen laeiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain ja sosiaalihuoltolain muuttamisesta (HE 268/2010 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi hallintovaliokuntaan samalla määrännyt, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan on annettava asiasta lausunto hallintovaliokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli

hallitusneuvos Auli Valli-Lintu ja neuvotteleva virkamies Inga Nyholm, valtiovarainministeriö

hallitusneuvos Päivi Salo, sosiaali- ja terveysministeriö

tutkimusprofessori Ilmo Keskimäki ja kehittämispäällikkö Lauri Vuorenkoski, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

kehittämispäällikkö Hanna Ahonen, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto

johtaja Esa Ellala, Etelä-Suomen aluehallintovirasto

sosiaali- ja terveysasioiden johtaja Jussi Merikallio, Suomen Kuntaliitto

kunnanjohtaja Esko Rautiainen, Askolan kunta

perusturvajohtaja Mirja Saarni, Hattulan kunta

kaupunginjohtaja Jukka Puoskari ja perusturvajohtaja Anne Mäki-Leppilampi, Kalajoen kaupunki

kaupunginjohtaja  Paavo  Latva-Rasku, Lapuan kaupunki

perusturvajohtaja Juhani Kylämäkilä, Naantalin kaupunki

kunnanjohtaja Kari Kitunen, Puumalan kunta

kunnanjohtaja Pentti Kemppinen, Valtimon kunta

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Esityksen tavoitteena on varmistaa sosiaali- ja terveydenhuollolle säädetyn väestöpohjan toteutuminen lisäämällä valtioneuvoston toimivaltaa velvoittaa kunnat yhteistoimintaan, jos kunnat eivät ole oma-aloitteisesti toteuttaneet yhteistoimintaa puitelain edellyttämällä tavalla. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää muutosta perusteltuna sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen ja tuottamisen sekä kuntien kehittämisen rakenteellisen ja taloudellisen perustan vahvistamiseksi koko maassa. Kuntien uudistustyötä tukevaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta on vietävä määrätietoisesti eteenpäin, jotta palvelut voidaan turvata jatkossa.

Valiokunta on pitänyt puitelaista annettua selontekoa käsiteltäessä välttämättömänä, että sosiaali- ja terveydenhuollon hallinto- ja rakenneratkaisuissa vahvistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota ja palvelukokonaisuuksien eheyttä ja saumattomuutta sekä asiakaslähtöisyyttä (StVL 2/2010 vp). Valiokunnan käsityksen mukaan tätä tavoitetta voidaan osaltaan edistää ehdotetulla sosiaalihuollon tehtävien siirtämisellä yhteistoiminta-alueelle. Valiokunta pitää tärkeänä huolehtia hallintokuntien välisenä yhteistyönä siitä, ettei perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteys kuntien muihin palveluihin muodostu liian etäiseksi. Esimerkiksi tilanteissa, joissa päivähoitoa ei järjestetä yhteistoiminta-alueella, on huolehdittava lapsiperheiden palvelujen turvaamisesta kokonaisuutena.

Valiokunta yhtyy myös perusteluissa esitettyyn arvioon siitä, että uudistustyön edetessä on päästävä palvelujen kehittämiseen, jotta palvelut voidaan turvata muuttuvassa toimintaympäristössä. Kuten esityksessä ja puitelain selonteossa todettiin, on kunta- ja palvelurakenneuudistus toistaiseksi keskeneräinen eikä sen vaikutuksia muun muassa tuottavuuteen sekä palvelujen laatuun ja saatavuuteen voida vielä luotettavasti arvioida. Palvelujen järjestämisen taloudellisen perustan vahvistaminen kokoamalla palveluja nykyistä suuremmissa kunta- ja organisaatioyksiköissä järjestettäviksi ei saa heikentää lähipalvelujen saavutettavuutta ja säilymistä riittävinä. Perustason palvelujen vahvistaminen asiakaslähtöisesti edellyttää lähipalvelujen ja niiden saavutettavuuden turvaamista hyvällä palveluverkoston suunnittelulla ja toteutuksella sekä kuntien keskinäisillä rahoitusjärjestelyillä. Etenkin vanhuspalveluissa laajenevilla hallinnollisilla alueilla tulee lainsäädännöllä turvata ikäihmisen oikeus palveluihin ja hoitoon lähellä omaa kotia ja/tai lähiomaisia.

Sosiaalihuoltolain mukaan sosiaalihuoltoa toteutettaessa yksilön ja perheen ongelmat otetaan huomioon siten, että toimenpiteet niiden ratkaisemiseksi sovitetaan yhteen. Palvelurakenteiden monimuotoistuminen on vaikeuttanut yhteensovittamista ja oikeuksien, velvollisuuksien ja palveluvaihtoehtojen selvittämistä asiakkaalle. Valiokunta korostaa, että uusia palvelurakenteita muodostettaessa on kansalaisten oikeusturvan kannalta välttämätöntä määritellä eri tahojen toimivalta- ja vastuualueet. Tämä on tärkeää myös kunnallisen itsehallinnon ja demokratian toteutumisen vuoksi. Hallintomallien käytännön toteuttamisessa tulee huolehtia päätöksenteon avoimuudesta ja kansanvaltaisuudesta.

Valiokunta toteaa, ettei valtioneuvoston päätöksentekomenettelyn käynnistyminen kuntien velvoittamiseksi yhteistoimintaan tarkoita, että valtioneuvosto tekee kaikkien menettelyn piiriin kuuluvien kuntien osalta yhteistoimintaan velvoittavat päätökset. Kunnat voivat menettelyn kuluessa päättää itse yhteistoimintamuodosta, joka täyttää väestöpohjavaatimukset sekä sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiovaatimukset. Valiokunta korostaa myös, että valtioneuvoston on velvoittavaa päätöstä valmisteltaessa kuultava kuntia, joita päätös koskee.

Valiokunta pitää perusteltuna, että valtioneuvosto voi tarvittaessa myöntää luvan poiketa puitelain väestöpohjavaatimuksesta ja säädetystä sosiaalihuollon tehtävien siirrosta. Lain poikkeuskriteerien täyttymistä on arvioitava yksittäistapauksittain ja ratkaisut on tehtävä yhteistyössä kuntien kanssa.

Valiokunta toteaa lisäksi, että puitelain 15 §:n 3 momentin sanamuotoa on syytä selkeyttää siten, että sosiaalihuollon tehtävien siirto yhteistoiminta-alueelle tapahtuu viimeistään vuoden 2015 alusta lukien.

Lausunto

Lausuntonaan sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää,

että hallintovaliokunta ottaa edellä olevan huomioon.

Helsingissä 2 päivänä helmikuuta 2011

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Inkeri Kerola /kesk
  • vpj. Sirpa Asko-Seljavaara /kok
  • jäs. Outi Alanko-Kahiluoto /vihr
  • Risto Autio /kesk
  • Maria Guzenina-Richardson /sd
  • Arja Karhuvaara /kok
  • Sanna Lauslahti /kok
  • Håkan Nordman /r
  • Markku Pakkanen /kesk (osittain)
  • Päivi Räsänen /kd
  • Paula Sihto /kesk
  • Seppo Särkiniemi /kesk
  • Satu Taiveaho /sd
  • Lenita Toivakka /kok
  • Erkki Virtanen /vas

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Harri  Sintonen

ERIÄVÄ MIELIPIDE

Perustelut

Valiokunnan lausunnossa pidetään perusteltuina säännöksiä valtioneuvoston toimivallasta velvoittaa kunnat yhteistoimintaan sosiaali- ja terveydenhuollossa, jos kunnat eivät oma-aloitteisesti ole muodostaneet lain edellyttämää 20 000 asukkaan väestöpohjaa joko perustamalla palveluita varten kuntien yhteistoiminta-alueen tai tekemällä kuntaliitoksen. Valtioneuvosto päättäisi näissä tapauksissa väestöpohjavaatimukset täyttävän yhteistoiminta-alueen perustamisesta ja siihen kuuluvista kunnista tai kunnan liittämisestä jo perustettuun yhteistoiminta-alueeseen. Esityksen tavoitteena on varmistaa puitelaissa sosiaali- ja terveydenhuollolle säädetyn vähintään noin 20 000 asukkaan väestöpohjavaatimuksen toteutuminen kunnissa, jotka eivät omilla päätöksillään saa vaatimusta täytetyksi.

Esitys koskee käytännössä noin kahdeksan (8), pääasiassa harvaan asutun kunnan saattamista pakolla osaksi jotakin 20 000 asukkaan väestöpohjan omaavaa sosiaali- ja terveystoimen yhteistoiminta-aluetta. Valtioneuvoston selonteossa todettiin, että vuonna 2009 kahdeksalla alle 20 000 asukkaan kunnalla ei ollut ratkaisua väestöpohjan täyttämiseksi. Näissä kunnissa vuonna 2009 asui yhteensä 62 739 asukasta, mikä on 1,2 prosenttia väestöstä. Yhteensä 18 kuntaa vetosi pitkiin etäisyyksiin väestöpohjasta poikkeamisen perusteena eikä selvitä yhteistoiminta- tai kuntaliitosvaihtoehtoa. Näissä kunnissa asui 83 704 asukasta, mikä on 1,6 prosenttia Suomen väestöstä. Vuonna 2009 suurin osa (lähes 68 prosenttia) suomalaisista asuu kuitenkin yli 20 000 asukkaan kunnissa ja kunnista 197 täytti 20 000 asukkaan väestöpohjavaatimuksen (VNS 9/2009 vp).

Nähdäkseni lakiehdotuksessa ehdotetut keinot ovat liian järeitä suhteessa ongelmaksi koettujen asioiden määrään ja laajuuteen.

Esityksen mukaan kuntien ja yhteistoiminta-alueiden tulee täyttää laissa edellytetyt väestöpohjat vuoden 2013 alusta. Laissa perusterveydenhuollon lisäksi siirrettäväksi edellytetyt sosiaalihuollon palvelut tulee siirtää yhteistoiminta-alueille viimeistään vuodesta 2015 alkaen. Mielestäni tällaisen valtion pakkolain säätäminen on erittäin kyseenalainen toimenpide tässä tilanteessa, jossa palvelurakenneuudistuksen jatkovalmistelusta nykymuodossaan vuoden 2012 jälkeen ei ole täyttä varmuutta ja terveydenhuollon uudet rakenne- ja rahoitusratkaisut odottavat kirjautumistaan tulevaan hallitusohjelmaan.

Kahdenkymmenentuhannen asukkaan väestöpohjan saavuttamiseksi kunnat ovat muodostaneet tällä hetkellä osin keinotekoisia sosiaali- ja terveydenhuollon yhteenliittymiä (virtuaalisia terveyskeskuksia), joissa kunnat pahimmillaan sijaitsevat satojen kilometrien päässä toisistaan. Tällaisten yhteenliittymien toimintaan ei ole puututtu, vaikka niiden tuottamat hyödyt ovat silminnähden kyseenalaisia. Sen sijaan hyvin toimivia alle 20 000 asukkaan kuntia pakotetaan nyt pelkästään väestöpohjan perusteella liittymään jo muodostettuihin tai valtioneuvoston määräämiin uusiin sosiaali- ja terveystoimen yhteenliittymiin.

Eräs järjestelmän laadun mittari on lähi- ja peruspalveluiden saatavuus ja asiakkaan mielipiteen huomioon ottaminen (asiakaslähtöisyys). Kunnan kuuluminen 20 000 asukkaan väestöpohjaiseen yhteistoiminta-alueeseen ei monastikaan turvaa palveluiden saatavuutta omassa kunnassa, mistä kärsivät eniten palveluja tarvitsevat vanhukset ja lapsiperheet. Laajat yhteistoiminta-alueet johtavat aikaa myöten palvelujen keskittämiseen ja keskittymiseen suurimpiin kuntakeskuksiin. Joukkoliikenteen puuttuminen harvaan asutuilta seuduilta lisää palveluiden keskittämisestä asukkaille koituvia vaikeuksia. Pienemmät toimintayksiköt tukevat hyvin toimivissa kunnissa asiakkaiden tarpeita ja omatoimisuutta sekä elämän hallintaa paremmin kuin suuret ja keskitetyt toimintayksiköt. Nämä kysymykset ovat tyystin ratkaisematta kuntien palvelurakenneuudistuksen toteutuksessa.

Katson, että vaikka suurempi väestöpohja voisikin luoda edellytyksiä palveluiden järjestämiselle taloudellisemmin, tehokkaammin ja tasa-arvoisemmin, ei se sinänsä takaa tällaista kehitystä. Samankokoisten kuntien erot sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksissa selittyvät monilla muilla tekijöillä kuin asukaspohjalla. Kuntien suuri kokokaan ei näytä tuottavan merkittävää kilpailuetua kunnan asukasta kohden laskettujen kustannusten vertailussa.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitän,

että lakiehdotukset hylätään.

Helsingissä 2 päivänä helmikuuta 2011

  • Erkki Virtanen /vas