Perustelut

Direktiiviehdotus on uusi, laajan soveltamisalan puitedirektiivi, jonka soveltamisalaan näyttävät kuuluvan myös sosiaali- ja terveyspalvelut. Näihin kuuluvat säädeltyjä ammatteja harjoittavien, kuten terveydenhuollon ammattihenkilöiden tarjoamat palvelut. Direktiiviehdotuksen merkitys korostuu erityisesti sen vuoksi, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tähän asti kuuluneet lähtökohtaisesti kansallisen toimivallan piiriin. Nyt ehdotettu direktiivi näyttäisi tuovan sekä suoranaisesti että välillisesti sisämarkkinoiden toimintaperiaatteet sovellettaviksi sosiaali- ja terveyspalveluihin. Valiokunta on EU:n perustuslakia ja uutta perussopimusta koskevassa lausunnossaan (StVL 4/2003 vp) korostanut, ettei sisämarkkinoita koskevilla säännöksillä puututa jäsenvaltioiden velvollisuuksiin rahoittaa, järjestää ja tarjota sosiaali- ja terveyspalveluita. Myös eduskunnan suuren valiokunnan asiasta antamassa lausunnossa on viitattu siihen, ettei suomalainen hyvinvointipalvelujen tuottamismalli sovellu hyvin markkinaperusteiseen kansainväliseen kilpailuun ja että hyvinvointipalveluiden tuottamisesta tulee päättää asianomaista politiikkalohkoa koskevin perustein, ei kilpailullisin perustein, vaikka kilpailu voi tarjota lisävälineitä politiikkatavoitteiden saavuttamiseen (SuVL 2/2003 vp).

Direktiiviehdotuksen 16 artiklaan sisältyvän alkuperämaaperiaatteen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että palveluntarjoajia koskevat yksinomaan alkuperämaan kansalliset säännökset. Tällaisia kansallisia säännöksiä ovat esimerkiksi palvelun laatua, sisältöä ja palveluntarjoajan vastuuta koskevat säännökset. Nykyisin ulkomaisten palveluntarjoajien tulee Suomessa toimiessaan täyttää Suomen lainsäädännön edellytykset ja noudattaa Suomen lainsäädäntöä. Alkuperämaaperiaatteen mukaisesti tätä ei ainakaan yksiselitteisesti voisi enää vaatia, koska rajan yli tarjottavien palveluiden erottaminen toiseen maahan sijoittautumisesta on useissa tilanteissa käytännössä mahdotonta.

Alkuperämaaperiaatteen noudattaminen saattaisi vaarantaa sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaiden oikeusturvan viranomaisvalvonnan tapahtuessa toisen maan viranomaisten toimesta. Esimerkiksi valvonta-asian vireillepanomahdollisuudet tai potilasvakuutuskorvauksen saaminen voivat vaikeutua palveludirektiivin säännösten seurauksena.

Direktiiviehdotuksen lupamenettelyä käsittelevät 9—15 artiklat aiheuttaisivat Suomessa tarpeen nykyisen apteekkilupajärjestelmän ja sairaankuljetuksen lupajärjestelmän uudelleen arvioimiseen. Samoin rahapelitoiminnan ja alkoholin vähittäismyynnin yksinoikeuksia jouduttaisiin tarkastelemaan palveludirektiivin säännösten valossa. Rahapelitoimintaan alkuperämaaperiaate vaikuttaisi myös siten, että se vähentäisi vastaanottajavaltion kansallisia mahdollisuuksia rajoittaa pelitoimintaa väärinkäytösten ja rikollisen toiminnan ehkäisemiseksi.

Valiokunta katsoo, että alkuperämaaperiaatetta ei tule soveltaa sosiaali- ja terveyspalveluihin, apteekkitoimintaan, rahapelitoimintaan eikä alkoholijuomien vähittäismyyntiin niissä maissa, joissa on alkoholin vähittäismyyntimonopoli. Myös lupamenettelyä koskevia säännöksiä tulee valiokunnan näkemyksen mukaan muuttaa siten, että jäsenvaltio voi päättää sosiaali- ja terveyspalveluihin ja lääkejakeluun liittyvistä poikkeuksista kansallisten sosiaali- ja terveyspoliittisten tavoitteiden toteuttamiseksi.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan terveydenhoidon korvaamista koskeva direktiiviehdotuksen 23 artikla voisi viime kädessä merkitä sitä, että henkilö voisi hakeutua vapaasti toiseen EU-maahan saamaan terveydenhuollon avopalveluja siten, että asuinkunta velvoitettaisiin maksamaan hoidosta aiheutuvat kustannukset. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että terveydenhuollon korvattavuutta koskevat asiat on ratkaistava erikseen eikä niitä tule sisällyttää palveludirektiiviin.

Valiokunta toteaa, että direktiiviehdotus on useissa kohdissa tulkinnanvarainen eikä käytettyä käsitteistöä ole riittävän yksiselitteisesti määritelty. Tämä voi johtaa siihen, että komissio ja EY-tuomioistuin päättävät direktiivin tulkinnasta tavalla, jota ei valmistelun aikana voida ennakoida. Erityisesti sijoittautumisen ja palvelujen tarjoamisen määrittely ovat keskeisiä direktiivin soveltamisen kannalta.

Valiokunnan käsityksen mukaan palveludirektiivin hyväksyminen komission nyt ehdottamassa muodossa edellyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen rajaamista sen soveltamisalan ulkopuolelle. Tarkoituksenmukaisinta olisi säätää rajat ylittävistä sosiaali- ja terveyspalveluista niiden erityisluonteen vuoksi kokonaan erikseen.