Perustelut

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on käsitellyt lakialoitteessa tarkoitettuja pitkäaikaistyöttömien eläketuen toimeenpanossa esiintyneitä soveltamisongelmia aiemmassa lausunnossaan (StVL 9/2005 vp), jonka valiokunta antoi pyydettyään ministeriöltä selvityksen lain toimeenpanosta. Valiokunta käsitteli lausunnossaan sen tietoon saatettuja lain toimeenpanossa esiin tulleita ongelmatilanteita, jotka ovat johtaneet eläketuen hakijan kannalta kohtuuttomasti etuuden epäämiseen. Tällaisia tilanteita on syntynyt erityisesti sen johdosta, ettei eläketukeen oikeuttaviksi päiviksi ole lain sanamuodon tiukan tulkinnan perusteella luettu päiviä, jolloin henkilölle on maksettu sairauspäivärahaa, eikä myöskään päiviä, jolloin työmarkkinatukeen oikeutetulle henkilölle ei tosiasiallisesti ole työmarkkinatukea maksettu, esimerkiksi puolison tuloihin kohdistuneen tarveharkinnan vuoksi. Valiokunta ei pitänyt tällaisia rajauksia lain tarkoitusta vastaavina.

Valiokunta kiinnitti lausunnossaan lisäksi huomiota siihen, ettei eläketukeen oikeuttavan 2 500 päivän täyttymistä laskettaessa oteta huomioon päiviä, jolloin henkilö on osallistunut työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen. Valiokunnan näkemyksen mukaan tältä osin oli selvitettävä mahdolliset lainmuutostarpeet. Valiokunta piti lausunnossaan välttämättömänä, että sosiaali- ja terveysministeriö seuraa tiiviisti lain toimeenpanoa ja ryhtyy toimenpiteisiin, jos lain tarkoitus jää Kansaneläkelaitoksen tai muutoksenhakuelinten ratkaisukäytännössä toteutumatta. Valiokunnan käsittelyyn nyt ottamassa lakialoitteessa ehdotetaan lain muuttamista juuri valiokunnan lausunnossa tarkoitetuilta osin.

Valiokunnan näkemyksen mukaan pitkäaikaistyöttömien eläketukea koskevan lain pikainen muuttaminen sen voimaantulon jälkeen on tarkoituksenmukaista lain toimeenpanon joutuisuuden varmistamiseksi ja tuen hakijoiden kannalta ratkaisuja tarpeettomasti pitkittävien muutoksenhakuprosessien välttämiseksi. Valiokunta katsookin asianmukaiseksi selkeyttää lakialoitteessa esitetyin tavoin lain 1 §:ssä säädettyjä tuen myöntämisedellytyksiä, jotta tulkintaongelmat vähentyisivät lain toimeenpanossa.

Valiokunta ehdottaa lakialoitteessa ehdotetun lisäksi lain 21 §:n 2 momentin muuttamista, jotta aloitteessa tarkoitettuja tai niihin rinnastuvia kohtuuttomia ratkaisuja voitaisiin toimeenpanossa välttää. Kun työvoimatoimiston hakijasta antama lausunto ei ole Kansaneläkelaitosta sitova, jää Kansaneläkelaitokselle harkintavaltaa muun muassa silloin, kun hakijan tilanne juuri 31.12.2004 voisi johtaa kohtuuttomasti etuuden epäämiseen. Tällainen tilanne saattaisi syntyä esimerkiksi henkilölle, joka on 31.12.2004 osallistunut työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen jääden kuitenkin työttömäksi. Tällainen henkilö kärsisi aktiivisuudestaan esimerkiksi suhteessa työstä kieltäyneeseen.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotettu lainmuutos lisäisi eläketuen kustannuksia yhteensä 8 miljoonalla eurolla, josta työeläkejärjestelmän osuus on 0,7 miljoonaa euroa. Kun eläketuen maksaminen vähentäisi työmarkkinatukimenoja 4,7 miljoonalla eurolla ja yleisen asumistuen menoja 1,3 miljoonalla eurolla, aiheutuu lainmuutoksesta valtion nettomenoihin lisäystä 1,3 miljoonaa euroa.

Valiokunta toteaa lakiehdotuksen 1 §:n 1 momentin osalta, ettei momentissa enää edellytetä etuuden maksua työttömyyden perusteella, jolloin muun muassa työvoimapoliittisen toimenpiteen ajalta kertyneet päivät otetaan 2 500 tai 2 000 päivän laskennassa huomioon. Sen sijaan työssä käyvien henkilöiden yhdistelmätuki ja matka-avustus jäävät kertymän ulkopuolelle. Valiokunta toteaa vielä, että momenttiin lisätyssä virkkeessä mainittu 2 500 päivän kertymä koskee sekä työttömyyspäivärahan enimmäisaikaa että työmarkkinatukea.

Voimaantulosäännöksen mukaan lakia sovelletaan 1 päivästä toukokuuta alkaen. Kansaneläkelaitos oikaisee viran puolesta niiden henkilöiden eläkepäätökset, jotka tulevat lainmuutoksessa oikeutetuiksi eläketukeen.