Perustelut
Valiokunnan mietinnössä ehdotetaan muutettavaksi
sovitellun työttömyysetuuden maksamista koskevaa
voimaantulosäännöstä siten,
että enimmäismaksuajan täyttymisestä huolimatta soviteltua
työttömyysetuutta voitaisiin myöntää 31
päivään joulukuuta 2007 saakka.
Vaikka valiokunta mietinnössään otti
oikean kannan sovitellun päivärahan maksamisen
jatkamisesta ja siinä yhteydessä perustellusti
vaati asiasta luvatun selvityksen laatimista 1.7.2006 mennessä,
olisi asia voitu yksinkertaisemmin ratkaista kumoamalla työttömyysturvalain
4 luvun 6 §:n 1 ja 2 momentti. Tätä valiokunta
on itse ehdottanut aikaisemmissa kannanotoissaan (StVM 15/2003
vp ja StVM 29/2004 vp).
Tästä syystä ehdotimme, että valiokunnan mietintöön
sisältyvän esityksen sijasta olisi hyväksytty
edustaja Huotarin ym. lakialoitteeseen LA 96/2005 vp sisältyvä ehdotus
(laiksi työttömyysturvalain 4 luvun 6 §:n
1 ja 2 momentin kumoamisesta) seuraavilla perusteilla.
Työttömyysturvalain (1290/2002
) 4 luvun 1 §:ssä säädetään
tilanteista, joissa voidaan myöntää soviteltua
työttömyysetuutta. Lainkohdan mukaan soviteltuun
työttömyysetuuteen on oikeus osa-aikatyössä työskentelevällä työnhakijalla,
jonka työn osa-aikaisuus perustuu työnantajan
aloitteesta tapahtuneeseen työajan lyhentämiseen,
ja työnhakijalla, jonka päivittäistä tai
viikoittaista työaikaa on lyhennetty lomautuksen johdosta
tai jonka työnteko on estynyt toisten työntekijöiden
sellaisen työtaistelutoimenpiteen takia, jolla ei ole riippuvuussuhdetta hänen
työehtoihinsa tai työoloihinsa. Oikeus on myös työnhakijalla,
joka on vastaanottanut enintään kaksi viikkoa
kestävän kokoaikatyön, sekä työnhakijalla,
jolla on tuloa sivutoimisesta yritystoiminnasta tai omasta työstä.
Lain 4 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan soviteltua työttömyysetuutta
maksetaan enintään 36 kuukaudelta.
Enimmäismaksuajan täytyttyä soviteltua
työttömyysetuutta voidaan maksaa henkilölle,
joka on ottanut vastaan enintään kaksi viikkoa
kestävän kokoaikatyön. Jos henkilö on
sovitellun työttömyysetuuden enimmäisajan
piirissä ja sovitellun etuuden enimmäismaksuaika
täyttyy, ei soviteltuun etuuteen ole oikeutta, ennen kuin henkilö on
täyttänyt uudelleen työssäoloehdon tai
ollut kuusi kuukautta yhdenjaksoisessa kokoaikatyössä.
Siksi suunniteltu sovitellun työttömyysetuuden
enimmäiskesto todennäköisesti nostaa
kynnystä hakeutua osa-aikaisiin töihin.
Sovitellun työttömyysetuuden laskentaperusteet
lisäävät työttömyysaikana
tehtävän satunnaisen tai osa-aikaisen työn
kannattavuutta suhteessa kokonaan työttömän
työttömyysetuuteen ja täten kannustavat
vähäisenkin työn tekemiseen. Toisaalta
esimerkiksi jatkuvassa osa-aikatyössä tulotaso — osa-aikatyön
palkka ja soviteltu päiväraha yhteenlaskien — saattaa
muodostaa kynnyksen kokoaikatyöhön hakeutumiselle.
Ansiopäivärahassa tätä vaikutusta
lieventää osittain se, että laissa on
säädökset ansiopäivärahan
tason uudelleen määrittelylle henkilön täytettyä työssäoloehdon
myös osa-aikaisen työn perusteella.
Valiokunnan esityksen mukaan 36 kuukauden enimmäiskeston ylittäjällä ei
ole enää oikeutta soviteltuun työttömyysetuuteen
vuoden 2007 päätyttyä. Arvioiden mukaan
puolet nykyisistä sovitellun päivärahan
saajista pyrkisi enimmäisajan täytyttyä hakeutumaan
kokoaikatyöhön tai jatkaisi osa-aikatyötä ilman
työttömyysetuutta ja puolet luopuisi osa-aikatyöstä ja
saisi täyttä työttömyysetuutta.
Pisimpään soviteltua työttömyysetuutta
on maksettu niille, joilla sovittelun perusteena on ollut osa-aikatyö.
Yli puolet kaikista soviteltua ansiopäivärahaa
saaneista on ollut osa-aikatyössä. Kuitenkin niistä,
joille on maksettu soviteltua päivärahaa yli 36
kuukaudelta, osa-aikatyössä on ollut lähes
90 prosenttia. Perusturvassa osa-aikatyö on ollut vieläkin
selkeämpi peruste. Kaikista soviteltua etuutta saaneista
ja sitä yli 36 kuukaudelta saaneista osa-aikatyö on
ollut perusteena yli 90 prosentilla.
Mitä pidempään soviteltua työttömyysetuutta on
maksettu, sitä suurempi osuus saajista kuuluu vanhempiin
ikäluokkiin. Ansioturvassa sovitellun päivärahan
saajista kolme neljäsosaa on ollut naisia. Pitkään
soviteltua työttömyysetuutta saaneista naisten
osuus on vieläkin suurempi eli 86 prosenttia.
Sovitellun päivärahan saajat jakaantuvat hyvin
epätasaisesti eri ammattiryhmien ja työttömyyskassojen
välillä. Samoin alueelliset erot ovat merkittäviä.
Ansioturvan rekisteritietojen mukaan soviteltua päivärahaa
on pisimpään maksettu yhdenjaksoisesti etenkin
kiinteistönhoito- ja siivoustyössä sekä myyntityössä työskenteleville.
Selkeästi on nähtävissä, että mahdollisuus
saada edelleen soviteltua työttömyysetuutta parantaa
pienipalkkaisten naisten asemaa työmarkkinoilla