Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksien hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Vanhentumissäännökset

Hallituksen esityksessä tapaturmavakuutusta koskevia lakeja sekä työttömyysetuuksien rahoituksesta annettua lakia ehdotetaan täydennettäväksi vuoden 2004 alusta voimaan tulevan velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) johdosta. Vakuutuslaitoksen olisi määrättävä vakuutusmaksu maksettavaksi viiden vuoden kuluessa maksun erääntymisestä tai perittävä maksu viidessä vuodessa maksun määräämisestä. Näitä vanhentumisaikoja ei voitaisi katkaista. Aiheettomasti maksetun vakuutusmaksun palauttamiselle ja aiheettomasti maksetun etuuden takaisinperinnälle säädettäisiin kymmenen vuoden vanhentumisaika. Nämä vanhentumisajat voitaisiin katkaista.

Velan vanhentumista koskevan uuden lain mukaan velan yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta, joka alkaa kulua pääsääntöisesti siitä, kun velka erääntyy maksettavaksi. Yleinen vanhentumisaika lyhenee näin olennaisesti nykyisestä kymmenestä vuodesta. Velkojen yleisen vanhentumisajan lyhentämisellä on pyritty siihen, että velkasuhteet selvitetään kohtuullisessa ajassa ja edistetään huolellista perintätapaa. Uudistuksella on pyritty suojaamaan luottamusta vallitseviin olosuhteisiin, koska pitkään jatkuneen olotilan rikkomisella on useita kielteisiä vaikutuksia. Yllättävä maksuvelvollisuus pitkän ajan kuluttua voi olennaisesti heikentää perinnän kohteeksi joutuvan elinolosuhteita, koska perintään ei ole ollut mahdollisuutta varautua.

Valiokunta toteaa, että mainitut näkökohdat ovat varteenotettavia myös sosiaalivakuutuksessa, erityisesti velkomisen kohdistuessa yksityishenkilöön. Kymmenen vuoden vanhentumisaika on pitkä, erityisesti aiheettomasti maksetun korvauksen takaisinperinnän osalta. Valiokunta korostaa, että tapaturmavakuutuslain 53 g §:ssä säädetty mahdollisuus jättää liikaa maksettu korvaus kokonaan tai osittain perimättä kohtuusperusteilla on keskeinen harkittaessa pitkän ajan jälkeen takaisinperintään ryhtymistä.

Valiokunnan käsiteltävänä on samanaikaisesti esitys yksityisten alojen työeläkelainsäädännön täydentämisestä velan vanhentumista sekä takaisinperintää koskevien säännösten osalta (HE 154/2003 vp). Mainituissa laeissa vakuutusmaksujen maksuunpanolle säädettäisiin kymmenen vuoden vanhentumisaika. Valiokunta on mainitun esityksen yhteydessä pitänyt välttämättömänä, että maksuvelvollisuutta, vanhentumista sekä takaisinperintää koskevat säännökset otetaan uudelleen tarkasteltavaksi yksityisten alojen työeläkelakeja yhdistettäessä. Valiokunta pitää niin ikään tarpeellisena, että kyseisten säännösten uudistuksen yhteydessä myös tapaturmavakuutusta koskevat vanhentumis- ja takaisinperintäsäännökset otetaan uudelleen tarkasteluun, jotta sääntely sosiaalivakuutuksen osalta tapahtuisi yhtenäisin perustein,

Hallintolaista johtuvat muutokset

Tapaturmavakuutuslakiin ehdotetaan tehtäväksi muutoksia myös vuoden 2004 alusta voimaantulevan hallintolain vuoksi. Hallintolaista poikkeavasti ehdotetaan säädettäväksi esteellisyydestä, puhevallan käyttämisestä, päätöksessä olevan virheen korjaamisesta sekä päätöksen tiedoksiantotavasta. Valiokunta toteaa, että hallintolaista poikkeava erityissääntely on mainituilta osin perusteltua.

Eduskunnalle on samanaikaisesti nyt käsiteltävän esityksen kanssa annettu hallituksen esitys toimeentuloturvan muutoksenhakua koskevaksi lainsäädännöksi (HE 155/2003 vp), jossa tapaturmavakuutuslain 53 c §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että tapaturmalautakunnan ja vakuutusoikeuden päätös annetaan tiedoksi lähettämällä se kirjeellä postitse. Hallintolain ja muutetun hallintolainkäyttölain 55 §:n voimaantulo aiheuttaisi velvollisuuden antaa päätökset asianosaiselle tiedoksi saantitodistusta vastaan. Koska mainittuun esitykseen sisältyvät lainmuutokset niiden eduskuntakäsittelyyn tarvittavan ajan vuoksi tullaan saattamaan voimaan myöhemmin kuin 1.1.2004, valiokunta saamansa selvityksen perusteella ehdottaa, että tapaturmalautakunnan ja vakuutusoikeuden päätöksen tiedoksi antamista koskeva muutos tehdään nyt käsiteltävänä olevan esityksen yhteydessä. Lainkohdasta ehdotetaan kuitenkin tarpeettomina poistettaviksi viittaukset hallintolainkäyttölakiin.

Tapaturmavakuutuslain 41 d §:ään on ehdotettu säännöstä, jonka mukaan vakuutuslaitoksen asiantuntijalääkärin tässä toimessaan antamaan arvioon ei sovelleta, mitä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 §:ssä säädetään. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan säännöksen tarkoituksena on sulkea pois asiantuntijalääkärin velvollisuus noudattaa lausunnossaan tiettyjä muotomääräyksiä. Valiokunta toteaa, ettei hallintolain voimaantulo aiheuta muutosta lääkärinlausuntojen muoto-määräyksiin. Valiokunnan käsityksen mukaan on perusteltua arvioida asiantuntijalääkäreiden asemaa nyt esitettyä laajemmin. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että tapaturmavakuutuslain 41 d §:ään esitettyä terveydenhuollon ammattihenkilölain 23 §:n soveltamista koskevaa rajoitusta ei tässä yhteydessä toteuteta.