Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana seuraavin huomautuksin.

Hallituksen esityksen mukaan valtionavustusten osuus kehittämishankkeiden kustannuksista olisi yleensä enintään 75 prosenttia kustannuksista, mutta sairaanhoitopiireille voitaisiin avustusta myöntää enintään 50 prosenttia kustannuksista. Valtionavustusten maksimimäärän korottamisen lisäksi esityksen mukaan luovutaan mahdollisuudesta sisällyttää laskennalliset kustannukset kuntien omarahoitusosuuteen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan laskennallisten kustannusten määrittely on ollut käytännössä hankalaa ja aiheuttanut runsaasti hallinnollista työtä valtionavustusten hakijoille ja avustuksia myöntäville viranomaisille. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että hankkeisiin liittyvää hallinnollista työtä voidaan vähentää, jolloin henkilöstövoimavaroja voidaan käyttää tehokkaammin hankkeiden tavoitteiden toteuttamiseen.

Valtionavustusosuuden enimmäismäärän korottaminen 75 prosenttiin ei lisää kehittämishankkeisiin käytettävissä olevaa rahamäärää eikä siten valtion kustannuksia. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeisiin ja Kansallisen terveydenhuollon hankkeen mukaisiin kehittämishankkeisiin on vuonna 2005 varattu runsaat 49 miljoonaa euroa. Prosenttiosuuden enimmäismäärän nostaminen ei siis vaikuta tähän kokonaismäärään vaan siihen, miten määräraha voidaan eri kehittämishankkeiden kesken jakaa. Nykyisin valtaosa kehittämishankkeisiin varatuista määrärahoista on myönnetty sairaanhoitopiireille erikoissairaanhoidon kehittämishankkeisiin. Muiden kuin sairaanhoitopiirien hankkeiden valtionavustusosuuden nostamisella on osaltaan tarkoitus ohjata määrärahoja nykyistä enemmän perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon kehittämishankkeisiin. Näiden hankkeiden käynnistämisen ongelmana on valiokunnan saaman selvityksen mukaan ollut se, ettei 50 prosentin valtionavustusta ole pidetty riittävän kannustavana eikä hankkeita ole käytännössä käynnistetty siinä määrin kuin olisi toiminnan kehittämisen kannalta tarpeen. Valiokunta pitää perusteltuna sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeiden valtionavustusosuuden enimmäismäärän nostamista 75 prosenttiin sairaanhoitopiirien hankkeita lukuun ottamatta. Valiokunta korostaa kuitenkin, että valtionavustusten myöntämisen yhteydessä on huolehdittava siitä, että rahoitus kohdistuu ensisijaisesti innovatiivisiin ja yhteistyön kehittämiseen tähtääviin hankkeisiin eikä normaalitoiminnan rahoitukseen. Lisäksi valiokunta toteaa, että valtionavustus voi vaihdella hankekohtaisesti ja olla myös huomattavasti pienempi kuin säädetty enimmäismäärä.

Esitykseen liittyvänä ongelmana on valiokunnan saaman selvityksen mukaan pidetty sitä, että sairaanhoitopiirien hankkeiden alempi valtionavustusosuus voi johtaa hankkeiden tarpeettomaan siirtämiseen sairaanhoitopiirien sijasta kuntien vastuulle. Lakiehdotuksen on nähty voivan johtaa keinotekoisiin järjestelyihin esimerkiksi kunnissa, jotka ovat järjestäneet perusterveydenhuollon yhteistyössä sairaanhoitopiirin kanssa. Tämän on puolestaan katsottu voivan heikentää hankkeiden koordinointia ja vaikeuttaa esimerkiksi tietojärjestelmien yhteensovittamista. Valiokunta toteaa, että lakiehdotus ei estä sairaanhoitopiirien toimimista kuntien ja kuntayhtymien hankkeissa asiantuntijoina ja yhteistyökumppaneina. Valiokunta katsoo, että lakiehdotuksen vaikutuksia on kuitenkin erityisesti tältä osin seurattava ja arvioitava mahdolliset lainsäädännön kehittämistarpeet käytännön kokemusten valossa.

Kehittämishankkeiden uudenlaiseen ohjaamiseen pyritään myös ehdotetun valtuussäännöksen nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella, jolla määritellään kehittämishankkeiden painopisteet ja kriteerit pidemmäksi ajaksi kuin vuodeksi kerrallaan. Tämä mahdollistaa valiokunnan käsityksen mukaan nykyistä pitkäjänteisemmän toiminnan ja kannustaa kuntien yhteistyön lisäämiseen.