Yleisperustelut

Työterveyshuollon tukipalvelujen hankkiminen sairaanhoitopiirin toimintayksiköltä

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan kunnallisten työterveyshuollon palvelujen saatavuus ja laatu vaihtelevat ja varsinkin haja-asutusalueilla on vaikeuksia tuottaa laadukkaita palveluja. Palvelujen saatavuutta ja laatua on pyritty parantamaan työterveyshuollon palvelujen tuottajien yksikkökoon kasvattamisella ja perustamalla kunnallisia liikelaitoksia ja osakeyhtiöitä. Valtakunnallisessa ohjauksessa esimerkiksi kansallisessa terveyshankkeessa on kannustettu myös laboratorio- ja kuvantamispalveluissa yhden tai useamman sairaanhoitopiirin yhteistyöhön ja liikelaitosten perustamiseen.

Sairausvakuutuslain 13 luvun säännösten nojalla työnantajalle korvataan työterveyshuoltolaissa tarkoitetun hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisen työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuvia tarpeellisia ja kohtuullisia kustannuksia. Sairaanhoitopiirin toimintayksikköä ei ole työterveyshuoltolaissa määritelty työterveyshuollon palvelujen tuottajaksi. Sairausvakuutuksen korvauskäytännössä on tämän perusteella katsottu, etteivät sairaanhoitopiirien toimintayksiköiltä ostetut yksittäiset tutkimukset oikeuta sairausvakuutuskorvaukseen eräitä poikkeustilanteita lukuun ottamatta.

Työterveyshuoltopalvelujen tuottajana toimivan terveyskeskuksen sairaanhoitopiiriltä ostamiin tutkimuksiin korvauksia on maksettu sillä perusteella, että kunnalla on valtionosuusjärjestelmän mukaisesti mahdollisuus järjestää vastuullaan olevat palvelut hankkimalla ne toiselta julkisten palveluiden tuottajalta. Kunnan perustama osakeyhtiö on korvauskäytännössä kuitenkin rinnastettu yksityisiin palvelujen tuottajiin, joiden sairaanhoitopiireiltä ostamia palveluja ei ole pidetty korvaukseen oikeuttavana. Saadun selvityksen mukaan korvauskäytäntö on johtanut erilaisiin käsityksiin lainsäädännön tulkinnasta eikä näistä ole toistaiseksi annettu ylimpien tuomioistuinten ratkaisuja. Tulkintojen on katsottu rajoittavan tarkoituksenmukaisen työterveyshuollon järjestämistavan valitsemista.

Valiokunta toteaa, että työhyvinvoinnin edistäminen eri keinoin on tärkeää työmarkkinoiden kasvavien haasteiden ja väestön ikääntymisen vuoksi. Toimintojen keskittämisellä isompiin yksiköihin voidaan koota asiantuntemusta sekä lisätä palvelujen saatavuutta ja laatua. Ehdotetulla työterveyshuoltolain muutoksella voidaan selkeyttää sairausvakuutuslain nojalla toimeenpantavaa työterveyshuollon kustannusten korvaamista. Työterveyshuollon korvausten selkeyttämisellä voidaan lisätä palvelujen tuottamistapojen yhdenvertaisuutta ja kilpailua laboratorio- ja kuvantamispalvelujen tuottamisessa. Hintakilpailun ja saatavuuden lisääminen on tärkeää esimerkiksi työnantajien kustannusten vähentämisen ja haja-asutusalueiden kuntien työterveyshuollon palveluiden saatavuuden kannalta. Valiokunta pitää saadun selvityksen perusteella lakiehdotusta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa sen hyväksymistä täsmennettynä.

Kilpailuneutraliteetti ja kustannusten läpinäkyvyys

Ehkäisevän työterveyshuollon kustannuksista korvataan työnantajalle sairausvakuutuslain 13 luvun säännösten nojalla 60 prosenttia ja sairaanhoidon kustannuksista 50 prosenttia. Korvausten edellytyksenä on kustannusten tarpeellisuus ja kohtuullisuus. Korvauksen määrää rajoittavat vuosittain vahvistettavat työntekijäkohtaiset laskennalliset enimmäismäärät, mutta korvauksissa ei noudateta korvaustaksaa, kuten vakuutettujen itse hankkimien yksityisten palvelujen sairausvakuutuskorvauksissa. Työterveyshuollon korvausten kustannukset katetaan työtulovakuutuksella, josta työnantajien rahoitusosuus on 73 prosenttia ja palkansaajien ja yrittäjien osuus yhteensä 27 prosenttia.

Hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä on esitetty erilaisia näkemyksiä kunnallisten yritysten markkinoilla toimimisen vaikutuksista yksityisten yritysten toimintaedellytyksiin. On esimerkiksi esitetty väitteitä siitä, että työterveyshuollon laboratorio- ja kuvantamispalvelujen sairausvakuutuskorvaukset mahdollistavat palvelujen ylihinnoittelun ja vääristävät kilpailua. Toisaalta on väitetty, että julkisten palvelujen alemmat hinnat selittyvät julkisen sektorin palveluntuottajien saamilla kilpailua vääristävillä subventioilla.

Kilpailuvirasto on julkisen sektorin palveluntuottajien yksityisille laboratoriomarkkinoille tulon kilpailullista merkitystä koskevassa ratkaisussaan (4.2.2009, Dnro 763/61/04) katsonut, että nykyjärjestelmässä näyttäisi olevan käytäntöjä, jotka eivät ole alan toimijoiden kannalta kilpailuneutraaleja. Kilpailuviraston mukaan näyttäisi kuitenkin olevan niin, että järjestelmä sisältää paitsi elementtejä, jotka suosivat julkista palvelutuotantoa, myös elementtejä, kuten Kelan korvauskäytäntö, joka suosii yksityisiä toimijoita.

Valtiovarainministeriön vastikään asettamassa Kunnat ja kilpailuneutraliteetti -hankkeessa selvitetään tarvittavia lainsäädännön muutoksia, joilla turvataan kilpailuneutraliteetin toteutuminen kuntien toimiessa markkinoilla. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön uudistamisen valmistelussa on tarpeen ottaa huomioon työterveyshuollon erilaiset järjestämistavat ja niihin liittyvien kustannusten ja hinnoittelun läpinäkyvyys. Valiokunta toteaa, että kilpailuneutraliteetin arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota palveluiden kustannustehokkuuteen, laatuun ja saatavuuteen. Valiokunta katsoo, että työterveyshuollon sairausvakuutuskorvausjärjestelmän kehittämisessä tulee selvittää mahdollisuudet kytkeä myös sairausvakuutuksen korvaustaso palvelujen kustannustehokkuuteen ja laatuun.