Perustelut

Yleistä

Tässä lausunnossa suuri valiokunta käsittelee direktiiviehdotukseen sisältyvää esitystä suoja-ajan pidentämisestä nykyisestä 50 vuodesta ja esitystä suoja-ajan laskentatavan yhdistämisestä. Lausunnossaan sivistysvaliokunta kannatti valtioneuvoston kannasta poiketen äänitallenteiden suoja-ajan pidentämistä nykyisestä ja piti mahdollisena myös ehdotettua 95 vuoden suoja-aikaa ja yhtyi muilta osin valtioneuvoston kielteiseen kantaan.

Lausunnossaan suuri valiokunta arvioi myös, onko asian valmistelu toteutettu asianmukaisesti erityisesti ottaen huomioon Suomen perustuslain määräykset eduskunnan vaikutusvallan turvaamisesta EU-asioiden käsittelyssä.

Suoja-ajan pidentäminen

Suuri valiokunta pitää valtioneuvoston kielteistä kantaa suoja-ajan pidentämisestä 95 vuoteen perusteltuna. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella valiokunta katsoo valtioneuvoston tapaan, että esitettyjen muutosten asialliset perusteet ovat tulkinnanvaraiset. Lisäksi ehdotuksen taloudellisista vaikutuksista on annettu ristiriitaista tietoa.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotuksen käsittely Euroopan unionin neuvoston työryhmässä on edennyt siten, että työryhmän puheenjohtaja on 30.1.2009 tehnyt kompromissiesityksen, jossa suoja-ajaksi esitetään 70:ntä vuotta 95 vuoden sijaan. Esitetyn arvion mukaan direktiiviehdotuksen hyväksymiseksi tarvittava riittävä määräenemmistö löytyy Suomen kannasta huolimatta.

Valiokunta katsoo, että Suomi voi osoittaa joustavuutta suoja-ajan pidentämisen osalta edellyttäen, että direktiiviä selkeytetään ja sen puutteet korjataan.

Laskentatavan yhdenmukaistaminen

Suoja-aikojen yhdenmukaisen laskentatavan osalta suuri valiokunta viittaa valtioneuvoston U-kirjelmässä ja sivistysvaliokunnan lausunnossa esitettyyn ja yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan sanoituksella ja sävellyksellä tulee olla oma, tekijän kuolinvuoden mukaan määräytyvä, 70 vuoden suoja-aika.

Valtioneuvoston valmistelussa havaitut ongelmat

Perustuslain 96 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvoston on toimitettava U-kirjelmä lainsäädäntöehdotuksesta viipymättä siitä tiedon saatuaan eduskunnan kannan määrittelyä varten. Perustuslain 96 §:n 3 momentissa todetaan puolestaan, että valtioneuvoston on annettava asianomaisille valiokunnille tiedot asian käsittelystä Euroopan unionissa. Suurelle valiokunnalle on ilmoitettava valtioneuvoston kanta asiassa. Perustuslain 96 §:n 3 momenttia on tulkittava siten, että U-kirjelmässä voidaan ilmoittaa valtioneuvoston kanta sen vaiheen tai alustavana kannanottona taikka saattaa tiedoksi, ettei vielä ole esitettävissä edes alustavaa valtioneuvoston kantaa. Tämän jälkeen tapahtuvista kannan mahdollisista täsmennyksistä ja muutoksista on myös ilmoitettava (PeVM 10/1998 vp).

Valiokunta on lausunnoissaan korostanut perustuslain 96 §:n velvoittavuutta ja U-kirjelmän toimittamisen oikea-aikaisuuden merkitystä parlamentaarisen vastuunalaisuuden periaatteen toteutumisen kannalta ja painottanut säännöksen merkitystä Suomen kannanmuodostuksen kannalta EU-toimielimissä (ks. SuVL 3/1995 vp, SuVL 3/2002 vp, SuVL 2/2008 vp; ks. myös PeVL 20/1996 vp). Eduskunnan kanta on aina ohjeellinen lähtökohta Suomen kannanotoille käsiteltäessä ehdotusta Euroopan unionissa (ks. Eduskunnan vastaus HE 318/1994 vp:hen).

Perustuslain 96 §:stä seuraa myös sisällöllisiä vaatimuksia. Eduskunnan vaikutusvallan toteutumiselle on tärkeää, että erikoisvaliokunnilla ja suurella valiokunnalla on EU:ssa tapahtuvan päätöksenteon kussakin vaiheessa käytössään oleelliset tiedot. Jokaisen eduskunnan toimivaltaan kuuluvan Suomen kannanoton EU-toimielimissä on perustuttava eduskunnan kantaan, joka on hyväksytty valtioneuvoston antamien oikeiden ja ajantasaisten tietojen perusteella. Ministeriöiden on ilmoitettava jatkokirjelmissään arvionsa myös asian käsittelyaikataulusta EU:ssa, jotta eduskunnan kannanmuodostuksen oikea-aikaisuus turvataan (ks. SuVL 2/2008 vp).

Kun edellä esitettyä verrataan asian valmisteluun opetusministeriössä, joka vastaa tekijänoikeusasioiden valmistelusta valtioneuvostossa, voidaan todeta, ettei valmistelussa ole asianmukaisella tavalla otettu huomioon perustuslain 96 §:n 2 momentin säännöstä. Valiokunta katsoo, että valmistelussa on vakavalla tavalla laiminlyöty edellä mainitusta säännöksestä johtuva velvollisuus toimittaa U-kirjelmä lainsäädäntöehdotuksesta viipymättä eduskunnan kannan määrittelyä varten.

Komissio antoi käsiteltävänä olevan direktiiviehdotuksen jo heinäkuussa 2008, ja asian neuvostotason työryhmävalmistelu aloitettiin syyskuussa 2008, mutta asiaa koskeva U-kirjelmä toimitettiin eduskunnalle vasta neljä kuukautta myöhemmin marraskuussa 2008. Valiokunnan tiedossa on se, että opetusministeriö on ennen U-kirjelmän toimittamista suorittanut laajan sidosryhmäkuulemisen ja pyytänyt myös tekijänoikeustoimikunnan lausunnon Suomen kannanmuodostuksen tueksi. Valiokunta pitää EU-tason säädösvalmistelun yhteydessä toteutettuja sidosryhmäkuulemisia monissa asioissa tarpeellisina ja perusteltuina, mutta toteaa kuitenkin, etteivät tällaiset valmistelevat, kansallisen kannanmuodostuksen tueksi suoritettavat toimet, ole hyväksyttävä syy olla noudattamatta perustuslain 96 §:n säännöksiä. Perustuslain 96 §:n 3 momentissa säädetty mahdollisuus valtioneuvoston kirjelmän täydentämiseen on säädetty juuri nyt kyseessä olevan kaltaisia tilanteita varten, missä valtioneuvoston kannanmuodostus on syystä tai toisesta keskeneräinen. Valiokunta huomauttaa myös, että valtioneuvoston U-kirjelmästä ei ilmene, miten sidosryhmäkuulemisen tulokset ovat mahdollisesti vaikuttaneet valtioneuvoston kannanmuodostukseen. U-kirjelmästä käy ilmi muusikoiden ja äänitetuottajien kannattaneen ehdotusta, mutta valtioneuvoston tavoin ehdotukseen kielteisesti suhtautuneiden tahojen osalta mainitaan vain niiden lukumäärä niitä yksilöimättä.

Valiokunta pitää myös moitittavana tapaa, jolla asian valmistelun etenemisestä on annettu tieto eduskunnalle. Valiokunta katsoo, ettei sille toimitetussa jatkokirjelmässä ole riittävällä tarkkuudella tuotu esille kaikkea asian valmistelun kannalta olennaista tietoa erityisesti asian etenemisen aikataulusta. Suuri valiokunta huomauttaa, että tällainen tieto muodostaa tärkeän osan siitä tiedosta, joka eduskunnan kannanmuodostuksessa on olennaista, jotta eduskunnan kannanmuodostuksen oikea-aikaisuus voidaan turvata perustuslain 96 §:n edellyttämällä tavalla.

Valiokunta katsoo myös, että U-kirjelmän toimittamisen viivästyminen on aiheuttanut sen, että Suomen edustajat neuvoston työryhmäkäsittelyssä eivät ole voineet osallistua direktiiviehdotuksen yksityiskohtaiseen sisältökeskusteluun eduskunnan kannanmuodostuksen ollessa kesken. Suomi ei näin ollen ole voinut osallistua täysipainoisesti asian valmisteluun työryhmässä ja tuoda esille niitä kantoja, joita on kansallisesti pidetty tärkeinä. Valiokunta katsoo, että vielä tässä vaiheessa on vaikea arvioida, miten edus-kunnan oikea-aikaisen informoinnin laiminlyönnistä aiheutunut Suomen viivästynyt kannanmuodostus vaikuttaa ehdotuksen lopulliseen sisältöön. Valiokunnan mukaan on kuitenkin mahdollista, että Suomen vaikutusmahdollisuudet ja neuvotteluasema kansallisesti tärkeänä pidettävässä asiassa ovat huonontuneet oleellisesti. Valiokunta katsookin, että direktiiviehdotuksen valmistelua ei ole asianmukaisella tavalla toteutettu opetusministeriössä.

Lopuksi valiokunta haluaa vielä kiinnittää huomiota opetusministeriön 3.2.2009 päivätyssä kirjeessä esitettyyn näkemykseen siitä, että "ottaen huomioon asian herkkyyden ja siitä johtuvan perusteellisen valmistelun tarpeen sekä tekijänoikeusasioiden valmistelussa käytössä olevan moniportaisen valmistelurakenteen eduskunnan informoiminen käytettävissä olleiden inhimillisten voimavarojen puitteissa ei olisi ollut mahdollista ennen [marraskuuta]". Valiokunta katsoo, että kyseisen toteamuksen hyväksyminen perusteeksi opetusministeriön toimintatavalle asettaisi kyseenalaiseksi perustuslain säännökset EU-asioiden oikea-aikaisesta käsittelystä eduskunnassa. Valiokunnan näkemyksen mukaan toteamuksen esittäminen osoittaa lähinnä piittaamattomuutta niistä Suomen perustuslain velvoittavista säännöksistä, joilla pyritään turvaamaan Suomen perustuslaillinen järjestelmä ja Suomen valtioelinten toimivallanjako muuttumattomana tilanteessa, jossa unionin päätöksentekosäännöt voisivat aiheuttaa eduskunnan valtaoikeuksien tosiasiallista siirtymistä valtioneuvostolle ja virkamieskunnalle (ks. SuVL 2/2008 vp).