Perustelut

Yleistä

Valiokunta pitää selvitystä hyödyllisenä ja siinä esitettyjä linjauksia oikeina eräin jäljempänä esitetyin huomautuksin.

Valtioneuvoston selvityksen arviot ja toimenpide-ehdotukset ovat sopusoinnussa puhemiesneuvostolle esitellyn työryhmän mietinnön "EU-asioiden käsittelyn kehittäminen eduskunnassa" (EKJ 1/2010) suositusten kanssa. Valiokunta muistuttaa, että Suomelle tärkeissä asioissa myös eduskunta voi osallistua valtioneuvostoa tukien vaikuttamistyöhön, edustaen Suomen järjestelmälle ominaista, yhtenäistä kansallista kantaa.

Valiokunta toteaa, että selvityksen valmisteluun liittynyt menettelytapojen ja resurssienkäytön uudelleentarkastelu valtioneuvoston ministeriöissä on jo itsessään myötävaikuttanut selvityksen tavoitteena olevaan toiminnan jämäköitymiseen.

Valtioneuvoston selvityksessä tuodaan perustellusti esille, että EU-vaikuttamiseen käytettävissä olevien virkamiesten lukumäärä ei tule kasvamaan. Yksittäisten virkamiesten vaikuttamismahdollisuuksien kasvattamiselle on luonnolliset, työaikaan ja osaamiseen liittyvät rajat. Tämän vuoksi on pidettävä oikeana selvityksen keskittymistä valtioneuvostossa tapahtuvaan priorisoinnin ja tavoitteidenasettelun sekä ohjausjärjestelmien kehittämiseen.

Priorisointi sisältää verraten harvalukuisen joukon asioita, joiden ajamiseen Suomen kannattaa sitoa rajallisia resurssejaan. Tähän liittyy samalla sen hyväksyminen, että kaikkien EU:ssakaan tehtävien päätösten sisältöön ei ole pakko vaikuttaa. Valiokunta pitää lähestymistapaa oikeana.

EU-vaikuttamisen koneisto

Suomessa jo EU-jäsenyyden alussa tehdyn ratkaisun mukaan EU-asioiden kansallisen valmistelun järjestelmä on integroitu maamme muihin poliittisiin ja hallinnollisiin prosesseihin niin täydellisesti kuin on mahdollista. Politiikan tavoitteenasettelu, priorisoinnit, Suomen kannanotot yksittäisiin ehdotuksiin sekä Suomen kantojen toteuttaminen tapahtuvat samojen toimijoiden toimesta ja samojen sääntöjen varassa kuin puhtaasti kotimaisissa asioissa; jonkin asian yhteys Euroopan unionin politiikkaan ei muuta toimivaltasuhteita eikä valmistelun perusteita. Järjestelmä rakentuu perustuslain 93, 96 ja 97 §:n mukaisesti eduskunnalle vastuullisen valtioneuvoston varaan eduskunnan säilyttäessä näiden säännösten mukaan toimivallan määritellä Suomen kannan asioissa, jotka suomalaisessa valtiosääntökatsannossa kuuluvat eduskunnalle.

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon EU-ministerivaliokunnan sekä EU-asioiden komitean alaisten jaostojen hyvästä toimivuudesta Suomen tavoitteiden asettelussa sekä kantojen yhteensovittamisessa. Sen sijaan ministeriöiden ylimmistä virkamiehistä koostuva EU-asioiden komitea, jonka merkitys korostuu selvityksessä esitellyn, tehostetun toiminnan myötä, ei asiantuntijoiden mukaan ole täysin täyttänyt sille asetettuja odotuksia, muun muassa ministeriöiden virkamiesjohdon toimintaan sitoutumisen osalta. Valiokunta toteaa, että EU-asioiden komitealle kuuluu sellaisia strategisen johtamisen tehtäviä, joita päälliköt eivät voi delegoida valmistelijatasolle heikentämättä järjestelmää. Valiokunta odottaa, että valtioneuvoston tavoite EU-asioiden komitean vahvistamisesta toteutetaan.

Euroopan unioni on leimallisesti oikeusyhteisö, jonka politiikan välineinä ovat oikeudelliset asiakirjat. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen oikeudellisen argumentaation keskeisyydestä Suomen EU-edunvalvonnassa. Valiokunta pitää hyvänä, että selvitetään, miten kolmeen ministeriöön keskittynyt EU-oikeudellinen osaaminen voidaan nykyistä paremmin hyödyntää muissa ministeriöissä tapahtuvassa asioiden valmistelussa. Samalla valiokunta kuitenkin muistuttaa, että ministeriöissä löytyvä EU-oikeudellinen huippuosaaminen rakentuu erittäin vähälukuisen virkamiesryhmän varaan; on syytä varoa, ettei mahdollisilla hallinnollisilla ratkaisuilla vaaranneta osaamiskeskittymien säilymistä ja uusiutumista.

Eduskunta ja varhainen vaikuttaminen

Valtioneuvoston selvityksessä asetetaan kysymys, miten varhaisempi vaikuttaminen EU-asioissa vaikuttaa eduskunnan asemaan. Selvityksen mukaan Suomen nimissä saatetaan esitellä yleisiä, mihinkään velvoittamattomia näkemyksiä alustavasti ja epävirallisesti. Toisaalta on varsinainen unionin lainsäädäntömenettely, jota eduskunnan osallistuminen selvityksen mukaan erityisesti koskisi. Selvitys ei tee tästä jaottelusta varsinaisia päätelmiä.

Valiokunta toteaa, että perustuslaki sekä muodostunut, osin perustuslakivaliokunnan lausunnoista johtuva valtiokäytäntö määrittelee eduskunnan toimivallan ja oikeudet EU-asioiden valmistelussa. Valiokunta ei näe, että vaikuttamisselvityksen seurauksena olisi syntymässä laadultaan uusia asiaryhmiä tai menettelyitä, jotka vaikuttaisivat perustuslain 96 ja 97 §:n tulkintaan. Kysymyksessä on lähinnä toiminnan tehostaminen. Valtioneuvoston velvollisuus ja oikeus saattaa EU-asia eduskunnan käsiteltäväksi määräytyy asian juridisen luonteen ja poliittisen merkityksen mukaan. Jos valtioneuvosto velvollisuuden piiriin kuuluvissa asioissa aktivoituu entistä varhaisemmin, tämä näkynee eduskunnassakin.

Suomessa hallitukset ovat esitelleet eduskunnalle eri politiikan sektoreilla omat prioriteettinsa ja hakeneet valinnoilleen eduskunnan tuen. Tämä on ollut poikkeuksettomana sääntönä myös Euroopan unionia koskevissa asioissa. Valiokunta olettaa, että valtioneuvosto saattaa aikanaan myös vaikuttamisselvityksen mukaan tehtävät, systemaattiset vaikuttamis- ja priorisointiratkaisunsa eduskunnan käsiteltäviksi.