Perustelut
Yleistä
Suuri valiokunta otti edellisen kerran kantaa EU:n monivuotisten
rahoituskehysten sekä koheesiopolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen
muodostamaan kokonaisuuteen 2.12.2011 hyväksymässään
lausunnossa SuVL 6/2011 vp. Lausunnossaan valiokunta katsoi,
uudistaen viime vaalikauden aikaisen valiokunnan kannan (SuVL 13/2010
vp), että Suomen esittämien kantojen johdonmukaisuus
läpi neuvotteluprosessin tulee olemaan edellytyksenä Suomen
tavoitteiden saavuttamiselle. Rahoituskehysten sekä koheesio-
ja maatalouspolitiikan ja lukuisten muiden sektorien rahoitusasetusten käsittely
tapahtuu asian sisällön mukaan määräytyvissä valmisteluelimissä ja
neuvostokokoonpanoissa. Lisäksi koheesiopolitiikan ja maatalouspolitiikan
sisältökysymysten käsittely tapahtuu
yhteispäätösmenettelyssä, kun
rinnakkain käsiteltävien rahoituskehysten voimaantulo
edellyttää jäsenvaltioiden yksimielisyyden
lisäksi Euroopan parlamentin hyväksyntää.
Suomen kannat eivät voi muodostua vain sektorikantojen
summana, vaan on oltava valmius tarkastella kokonaisuutta erityisesti
rahoituskehysten kokonaistason ja Suomen nettomaksuaseman näkökulmasta
(SuVL 6/2011 vp). Valiokunta pitää välttämättömänä,
että rahoituskehysten sekä EU:n talousarvion suurimpien
menoerien, maatalous- sekä koheesiopolitiikan, sisältökysymysten
käsittelyä Suomessa pidetään
johdonmukaisuuden varmistamiseksi yhtenä kokonaisuutena.
Rahoituskehysten sekä koheesio- ja maata-louspolitiikan
käsittely EU:n neuvostossa ei ole edennyt Tanskan puheenjohtajakaudella
niin nopeasti, kuin oli arvioitu valiokunnan edellisessä lausunnossa
joulukuussa 2011. Saatavana olevan tiedon mukaan puheenjohtajamaa
on esittänyt rahoituskehyksistä Eurooppa-neuvostoa
varten nk. neuvottelulaatikon, jossa annetaan eri vaihtoehtoja neuvotteluissa
etenemiselle, mutta ei tehdä numeromuotoisia ehdotuksia.
Prosessi edennee Kyproksen puheenjohtajakaudella jäsenvaltioiden
kanssa käytävien kahdenkeskisten neuvottelujen
kautta. Tavoitteena on saavuttaa yhteisymmärrys lokakuun
2012 Eurooppa-neuvostossa. Tässä lausunnossa suuri
valiokunta keskittyy niihin kysymyksiin, joiden arvellaan tulevan
käsiteltäväksi kesäkuun 28. — 29.
päivänä 2012 kokoontuvassa Eurooppa-neuvostossa.
Valtioneuvoston selvityksen mukaan neuvotteluissa jäsenvaltiot
ovat ryhmittyneet kolmeen viitteenomaiseen maaryhmään,
joita voidaan pelkistäen kuvailla seuraavasti: (1) Lukumääräisesti
suuri, mutta maksuosuudeltaan pienempi koheesion ystävien
ryhmä; (2) pienilukuisempi, mutta taloudellisesti vahvempi
nettomaksajien ryhmä; sekä (3) muutama, omista
syistään ryhmittymien ulkopuolella pysyvä jäsenmaa.
Suuri valiokunta katsoo, viitaten perustuslain 93 ja 96 §:n
säännöksiin ja niiden nojalla muotoutuneeseen
käytäntöön, että sen
tulee osoittaa pidättyväisyyttä kannanotoissa,
jotka koskevat niitä neuvotteluteknisiä ja -taktisia
keinoja, joilla valtioneuvosto pyrkii saavuttamaan ne tavoitteet,
jotka suuri valiokunta on mainittujen perustuslain säännösten
nojalla vahvistanut ohjeellisiksi lähtökohdiksi
valtioneuvoston toiminnalle. Valiokunta panee kuitenkin hyväksyen
merkille valtioneuvoston arvion, jonka mukaan Suomen keskeiset sisällölliset
tavoitteet saavutetaan parhaiten pitämällä hyvä neuvotteluyhteys kaikkiin
jäsenvaltioihin ja näiden muodostamiin ryhmiin.
Maaryhmät muodostavat jäsenvaltiot toimivat viime
kädessä kukin omista, kansallisista hyötynäkökohdista
lähtien, jotka eivät ole minkään
ryhmän sisällä täysin identtiset.
Toisaalta Suomen keskeiset tavoitteet, jotka liittyvät
etäiseen sijaintiin ja luonnonolosuhteisiin, ovat ainutlaatuiset
ja vaikuttavat vain vähän EU:n budjetin kokonaistasoon.Tästä seuraa,
että Suomen tavoitteet ovat saavutettavissa pragmaattisen
lähestymistavan kautta, johon kuuluu avoimuus kaikkien
jäsenvaltioiden ja ryhmien kantojen huomioon ottamiselle.
Oleellista on vaikuttaa kulloinkin sellaisessa viiteryhmässä, jossa
Suomi saa parhaiten tavoitteensa läpi.
Valiokunta toteaa, että lopullinen rahoituskehysratkaisu
tulee perustumaan otsakkeiden tasolla sovittaviin maksusitoumusten
tasoihin. Tästä seuraa, että Suomen keskeisistä sisällöllisistä tavoitteista
käytävien neuvotteluiden tulos voi antaa aiheen
arvioida vielä uudelleen Suomen rahoituskehyksen kokonaistasoa
koskevaa tavoitetta. Suomen keskeisiä sisällöllisiä tavoitteita
ovat mm. Pohjois- ja Itä-Suomen erityisolosuhteiden huomioon
ottaminen rakennepolitiikassa, tutkimusta, innovatiivisuutta ja
kilpailukykyä edistävät Eurooppa 2020-hankkeet
sekä maaseudun kehittämisrahoituksen ja maataloustukien
jatkuvuuden turvaaminen. Perustuslain säännösten
mukaan valtioneuvoston on alistettava nämä keskeisten
neuvottelutavoitteiden väliset valinnat suurelle valiokunnalle
ennen unionissa käytäviä ratkaisevia
neuvotteluja.
Rahoituskehykset
Rahoituskehyksen taso ja rakenne
Valiokunta uudistaa aikaisemman kantansa, jonka mukaan Suomen
tavoitteena on noin 1 prosentin maksusitoumusmäärärahojen
kokonaistaso EU-maiden yhteenlasketusta BKTL:stä. Tämä merkitsee
noin 100 miljardin euron vähennystä komission
ehdottamasta menotasosta. EU:n menojen kasvattaminen ei ole perusteltua tilanteessa,
jossa jäsenvaltioiden on vakautettava kansalliset talousarviot
sekä tehtävä tuntuvia, kansalaisten elämään
suoraan vaikuttavia leikkauksia julkisen talouden menoihin. Valtiovarainvaliokunnan
tavoin suuri valiokunta pitää vähintäänkin
kohtuullisena, että unionin toimi-elimissä noudatetaan
samanlaista budjettikuria ja tiukkaa menopolitiikkaa kuin jäsenvaltioilta odotetaan.
Viitaten valtiovarainvaliokunnan lausunnossa oleviin perusteluihin
suuri valiokunta yhtyy unionin rahoituskehyksen ja budjetin ulkopuolisia
menoja sekä erityisesti ehdotettua, kehyksen ulkopuolista
ennakoimattomiin menoihin varattua liikkumavaraa koskevaan valtioneuvoston kielteiseen
kantaan.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että säästöjä etsitään,
jäljempänä mainittujen kokonaisuuksien
lisäksi, myös unionin toimielinten suorassa määräysvallassa
olevista toiminnoista. Valiokunta painottaa, että makrotaloudellisten
näkökohtien lisäksi rahoituskehysratkaisussa
on otettava huomioon myös kysymys unionin toiminnan uskottavuudesta
kansalaisten silmissä. Suomen tulee edellyttää komissiolta
sekä muilta toimielimiltä tehokkaita toimia hallinnon
kustannustehokkuuden ja aikaansaavuuden lisäämiseksi sekä samalla
säästöjen hakemiseksi. Rahallisen merkityksen
ohella toimielinten toiminnan ja kustannusrakenteiden tehostamisella
olisi merkittävä signaalivaikutus unionin tahdosta
löytää ulospääsy rahoituskriisistä.
Esimerkkeinä yleisesti ongelmallisina koetuista unionin
sisäisen taloudenhoidon piirteistä mainittakoon
tilintarkastustuomioistuimen vuosittain kritisoima, myöntämismenettelyn
tai valvonnan puutteista johtuva EU:n ohjelmien hävikki,
unionin toimielinten ja erillisvirastojen sisäisen hallinnon
menot, Euroopan parlamentin kahden istuntopaikan järjestelmä,
Alueiden komitean sekä talous- ja sosiaalikomitean paisuvat
kulut sekä globalisaatiorahasto ja solidaarisuusrahasto.
Omien varojen järjestelmä
Yhtyen valtiovarainvaliokunnan ja valtioneuvoston kantoihin
suuri valiokunta katsoo, että yksinkertainen, läpinäkyvä ja
oikeudenmukainen EU:n budjetin rahoitusjärjestelmä on
välttämättömyys unionin poliittisen
uskottavuuden ja yhtenäisyyden turvaamisen vuoksi. Jäsenvaltioiden
maksuaseman perustuminen niiden varallisuustasoon ja väestöön
on paras unionin legitimiteetin kannalta kestävä järjestely.
Suuri valiokunta kannattaa valtioneuvoston tavoin unionin omien
varojen järjestelmän yksinkertaistamista ottamalla
käyttöön arvonlisäveropohjainen
oma vara. Finanssitransaktioveron käyttöönottoon
ja sen tuoton osittaiseen käyttöön EU-budjetin
rahoittamiseen valiokunta ottaa erikseen kantaa myöhemmässä vaiheessa
ehdotuksen tarkennuttua. Valtioneuvoston kantaan yhtyen suuri valiokunta
pitää tärkeänä, että alv-pohjaisen
oman varan kattoa alennetaan 1 prosenttiin ehdotetusta 2 prosentista.
Valiokunta toteaa, että yksinkertaisuuden, läpinäkyvyyden
ja oikeudenmukaisuuden vaatimukset täyttäisi myös
bruttokansantuloon pohjautuva oma vara.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että eräille jäsenvaltioille myönnettyjen
maksualennusten järjestelmästä luovutaan.
Institutionaalisia kysymyksiä
Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston kielteiseen kantaan ehdotuksiin,
joiden mukaan sovellettavista verokannoista sekä BKTL-pohjasta päätettäisiin
täytäntöönpanoasetuksissa määräenemmistöllä,
kun yksimielisyyttä vaativiin omien varojen päätökseen
ja finanssitransaktioverodirektiiviin otettaisiin vain verokantojen
katot.
Suuri valiokunta toteaa, että jäsenvaltioiden yksimielisyyden
vaatimuksen säilyttäminen unionin rahoitusta
koskevien päätösten edellytyksenä on
unionin nykyisen päätöksentekojärjestelmän
vallitessa välttämätöntä poliittisen
legitimiteetin kannalta. Päättäminen
viime kädessä jäsenvaltioiden kansalaisten
maksettavista veroista kuuluu demokratioissa niihin politiikan ydinkysymyksiin,
jotka edellyttävät vaaleilla valittujen kansanedustuslaitosten
hyväksyntää.
Koheesiopolitiikan uudistus
Yleistä
Valiokunta yhtyy erikoisvaliokuntien tavoin valtioneuvoston
näkemykseen, että koheesiopolitiikan jatkuminen
koko Euroopan unionin alueella on tärkeää myös
Suomen näkökulmasta. Rahoituksen painopisteen
tulee olla köyhimmillä alueilla sekä vakavista
ja pysyvistä olosuhdehaitoista kärsivillä alueilla.Valiokunta
tukee niin ikään koheesiopolitiikan painopisteiden kohdentamista
innovaatioiden ja pk-yritysten kilpailukyvyn sekä energiatehokkuuden
ja uusiutuvan energian käytön edistämiseen.
Valiokunta muistuttaa, että mainitut sektorit ovat tuottaneet
valtaosan Eurooppaan ja Suomeen syntyneistä uusista työpaikoista.
Valtioneuvoston tavoin valiokunta painottaa, että kaikkeen
unionin jäsenvaltioille myönnettävään
rahoitukseen tulee soveltaa tiukkaa ehdollisuutta, joka koskee sekä jäsenvaltion
makrotaloudellista kestävyyttä että myönnettävän
rahoituksen asianmukaista ja tuloksellista käyttöä.
Suuri valiokunta painottaa, että EU:n varainkäyttö on
suunnattava kohteisiin, joissa EU-tason toimet ovat kustannustehokkain
tapa. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti EU:n varainkäytön
lisäarvon ja vaikuttavuuden on oltava avainperiaate. Toissijaisuusperiaate
asettaa vaatimuksen siitä, että EU:n talousarvioista
on rahoitettava sellaisia julkisia hyödykkeitä,
joissa EU:n rahoituksella voidaan varmistaa paremmat tulokset kuin
kansallisella rahoituksella (vrt. SuVL 13/2010 vp).
Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota
maakunnissa järjestetyissä valiokunnan julkisissa
kuulemisissa esitettyihin, osin ristiriitaisiin arvioihin koheesiopolitiikan
vaikuttavuudesta. Kuulemiset valiokunnan mielestä tukevat näkemystä,
että koheesiopolitiikan keskeisin kysymys Suomen kannalta
liittyy syrjäisen sijainnin, pitkien välimatkojen
ja harvan asutuksen luomien haittojen huomioon ottamiseen. Samanaikaisesti
valiokunta painottaa kuulemisten perusteella myös sitä,
että koheesioasetusten muutoksilla tulee vastata pk-sektorin
kritiikkiin siitä, että nykymuotoinen koheesiotuki
tahattomasti vääristää kilpailua
innovatiivisten ja pk-yritysten haitaksi, kun tukibyrokratia suosii
niitä yrityksiä, joilla on varaa suunnata resursseja muuhun
kuin tuotekehitykseen, tuotantoon ja markkinointiin.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan koheesiopolitiikka on
rahoituskehyskokonaisuuden ristiriitaisin osa ja sitä koskevat
neuvottelut EU:ssa ovat merkittäviltä osiltaan
auki. Säästöjä hakeville, EU:n
kokonaismenojen rajaamista ajaville valtioille koheesiopolitiikka
on väistämättä ensisijainen
leikkausten kohde, koska leikkaukset kohdistuvat tulevaisuuden hankkeisiin
eikä, kuten esimerkiksi maatalouspolitiikan osalta, olemassa
oleviin edunsaajiin.
Suuri valiokunta katsoo, että valtioneuvoston tulee
kehittää edelleen koheesiopolitiikkaa koskevien
tavoitteidensa toteuttamisen suunnitelmaa ottaen huomioon tarve
suhteuttaa sisällölliset ja rahoitussaantoa koskevat
tavoitteet EU:n kokonaismenojen rajaamista koskevaan tavoitteeseen
sekä aikaisempien kehyskausien koheesiopolitiikan heikko
tuloksellisuus. Koheesiopolitiikan järkevöittäminen
edellyttää, että jokaiseen unionin toimeen
sovelletaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisia
kriteerejä unionirahoituksen tuomasta lisäarvosta
kansalliseen rahoitukseen verrattuna sekä rahoituksen kohdentumisesta
köyhimpiin tai vakavista olosuhdehaitoista kärsiviin
alueisiin sekä Eurooppa 2020-strategian mukaisille painopistealueille.
Eurooppa 2020-ohjelman mukaiset hankkeet
Talousvaliokunnan lausunto (TaVL 28/2012 vp) Horisontti
2020-ohjelmasta, kilpailukyky- ja pk-yritysohjelmasta sekä EIT:n
innovaatio-ohjelmista (U 5, U 11 ja E 11/2012 vp) käsittelee
perusteellisesti mainittuja, keskeisinä pidettäviä Euroopan
innovatiivisuuteen ja kilpailukykyyn suunnattuja ohjelmia. Suuri
valiokunta muistuttaa lisäksi edelliseen lausuntoonsa liittyvistä sivistysvaliokunnan
ja tulevaisuusvaliokunnan lausunnoista (SiVL 10/2011 vp,
TuVL 2/2011 vp), joissa käsitellään
tutkimus- ja innovaatiotoimintaan suunnattavan rahoituksen tuloksellisuutta
ja myönteistä vaikutusta Suomen rahoitussaantoon.
Sivistysvaliokunta kiinnitti uudelleen huomiota tutkimus-, innovaatio-,
koulutus- ja kulttuuri-investointien merkitykseen 30.5.2012 hyväksymässään
pöytäkirjakannanotossaan.
Suuri valiokunta yhtyy erikoisvaliokuntien näkemykseen
tutkimus- ja innovaatiorahoituksen erityisestä merkityksestä Suomelle
ja kiinnittää samalla huomiota valiokuntien huomautuksiin
näitäkin sektoreita rasittavasta hallinnon tehottomuudesta.
Suomen rahoitussaanto sekä harvaan asuttujen alueiden
tuki
Valtiovarainvaliokunta kiinnittää perustellusti huomiota
rakennerahastotuen merkitykseen Suomen nettomaksuasemaan. Tämän
perusteella suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston tavoitteeseen
Suomen suhteellisen rahoitusosuuden säilyttämisestä tulevalla
rakennerahastokaudella.
Suuri valiokunta painottaa erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen
erityisrahoitusta osana syrjäisimpien ja pohjoisten harvaan
asuttujen alueiden rahoitusta. Komission esittämää erityisrahoituksen
radikaalia leikkausta ei voida pitää perusteltuna
etenkään, kun harvaan asuttujen alueiden
tuen vaikutusta EU:n budjetin tasoon on pidettävä vähäisenä.
Tältä osin on kysymys, kuten maa- ja metsätalousvaliokunta
perustellusti huomauttaa, institutionaalisesta, Lissabonin sopimukseen
sekä Suomen liittymissopimukseen perustuvasta järjestelystä,
joka koskee Suomen alueellisen koheesion säilyttämistä.
Valiokunta katsoo siksi, että pohjoisten harvaan asuttujen
alueiden tukitason arvo tulee säilyttää nykyisellään
(39 euroa/henkilö/vuosi). Kysymyksen
institutionaalisen luonteen vuoksi valiokunta katsoo, että Suomi
voisi perustellusti vaatia kompensaatiota, mikäli tätä erityiskysymystä ei
kyetä ratkaisemaan yleisen koheesiopolitiikan yhteydessä.
EAKR:n ja ESR:n tuen painotus ja käyttö
Hallintovaliokunta painottaa lausunnossaan Euroopan aluekehitysrahaston
sekä Euroopan so-siaalirahaston rahoituksen toisiaan täydentävää roolia
varsinkin rakennemuutoksen oloissa. Valtiovarainvaliokunta huomauttaa,
että ehdotus ESR:n rahoitusosuuden vahvistamisesta vähintään
52 prosenttiin kehittyneelle alueelle myönnetyn tuen kokonaismäärästä ei
tue aluelähtöisen kehittämisen periaatetta
ja lisäksi vastaa huonosti Itä- ja Pohjois-Suomen
tarpeita. Maa- ja metsätalousvaliokunnan samansuuntaisessa lausunnossa
kiinnitetään lisäksi huomiota siihen,
että harvan asutuksen ja pitkien etäisyyk-sien
Itä- ja Pohjois-Suomessa tulee voida osoittaa EAKR:n rahoitusta
myös saavutettavuutta parantaviin pienimuotoisiin infrastruktuurihankkeisiin.
Erikoisvaliokuntien mukaisesti suuri valiokunta pitää komission
ehdotusta näiltä osin epätarkoituksenmukaisena.
Alueellinen yhteistyö
Hallintovaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan tavoin suuri
valiokunta pitää ensiarvoisen tärkeänä,
että EU:n ja Venäjän välisen
yhteistyön erityispiirteet otetaan huomioon joko komission ehdottamassa
naapuruusinstrumentissa (ENI) tai uudessa instrumentissa siten,
että Venäjä osallistuu myös
tulevaisuudessa merkittävällä panoksella
ohjelmien rahoitukseen.
Suuri valiokunta yhtyy valtiovarainvaliokunnan näkemykseen
EU:n Itämeren ohjelman jatkuvuuden tärkeydestä.
Tähän liittyen on tärkeää turvata
rahoitussäädösten johdonmukaisuus EU:n
Itämeren aluetta koskevan strategian kanssa.
Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus
Yleistä
Maa- ja metsatalousvaliokunnan lausunnossa (MmVL 19/2012
vp) käsitellään ajankohtaisimpien tietojen
pohjalta perusteellisesti EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista
koskevat Suomen tavoitteet sekä maamme maatalouden elinvoimaisuutta
koskevien yleistavoitteiden että näistä johtuvien,
yksittäisiä säännösehdotuksia
koskevien erityistavoitteiden osalta. Suuri valiokunta yhtyy sekä kansallista
konsensusta edustaviin erikoisvaliokunnan luettelemiin yleistavoitteisiin
että erityistavoitteisiin, jotka erikoisvaliokunta asiantuntemuksensa
perusteella on katsonut maamme edun vaativan.
Suuri valiokunta muistuttaa tässä yhteydessä myös
ympäristövaliokunnan asian aikaisemmassa käsittelyvaiheessa
antamasta lausunnosta (YmVL 11/2011 vp — E 87/2011
vp). Suuri valiokunta arvioi, että ympäristövaliokunnan
lausunto täydentää maa- ja metsatalousvaliokunnan
lausunnosta ilmenevää kansallista konsensusta
Suomen yleisistä tavoitteista sekä kiinnittää valtioneuvoston
huomiota ympäristövaliokunnan yksityiskohtaisia
ehdotuksia koskeviin huomautuksiin. Suuri valiokunta huomauttaa kuitenkin
lisäksi, että kahden erikoisvaliokunnan näkemykset
hiilirikkaan maan suojelusta ovat keskenään osittain
ristiriitaiset. Suuri valiokunta palaa tähän kysymykseen
erikseen syysistuntokaudella ja pyytää, että valtioneuvosto
toimittaa tätä kysymystä koskevan, päivitetyn
jatkokirjelmän.
Maa- ja metsätalousvaliokunnan tavoin suuri valiokunta
pitää tärkeänä, että edistetään
kansallista mahdollisuutta varmistaa Suomen maatalouden erityistarpeiden
mukaisesti maataloustuotannon monipuolisuus ja keskeisten tuotteiden
tuotannolla kansallinen huoltovarmuus. Uudistuksessa tulee turvata
maamme eri alueille tyypillisten ja perinteisten tuotannonalojen
toimintaedellytykset ottaen huomioon myös maamme ilmastolliset
olosuhteet. Uudistuksessa Suomen tavoitteena on tukitasojen säilyttäminen
siten, että tuet mahdollistavat maatalouden kannattavuuden
turvaamisen koko maassa. Uudistuksen tulee parantaa ympäristön
tilaa.
Suuri valiokunta pitää erikoisvaliokunnan
tavoin välttämättömänä,
että uudistuksen lähtökohtana on perheviljelmiin
perustuvan monipuolisen maataloustuotannon jatkuminen kaikilla Euroopan
alueilla. Euroopan tulee panostaa maailman yhä heikkenevän
ruokaturvan parantamiseen. Uudistus ei siten saa heikentää maamme
eri alueille tyypillisten ja perinteisten tuotannonalojen toimintaedellytyksiä ottaen
huo- mioon myös maamme ilmastolliset olosuhteet
ja kasvien kasvuvyöhykkeet. Tuotanto-olosuhteissa olevat
luonnonolosuhteista johtuvat erot tulee tasata tukijärjestelmien
kompensaatioilla. EU tarvitsee luonnonolosuhde-eroja tasaavaa maatalouspolitiikkaa.
Tämän lisäksi tarvitaan kansallisia tukia
EU:n tukien rinnalle. Samalla valiokunta painottaa huoltovarmuuskysymystä eli
sitä, että jokaisella valtiolla on oikeus ja velvollisuus
huolehtia kansalaistensa elintarvikkeiden saatavuudesta poikkeusolosuhteiden
varalta.
Suuri valiokunta yhtyy myös erikoisvaliokunnan näkemyksiin
uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvan vihreän talouden
eurooppalaisesta merkityksestä sekä elintarviketeollisuuden
tulevaisuuden turvaamisen tärkeydestä. Suuri valiokunta
yhtyy erikoisvaliokunnan yksinkertaistamisehdotuksia koskevaan kantaan.
Suuri valiokunta kiinnittää valtioneuvoston vakavaa
huomiota maa- ja metätalousvaliokunnan muistutukseen siitä,
että neuvottelut Etelä-Suomeen eli A- ja B-tukialueelle
maksettavan kansallisen 141-tuen jatkosta käydään
samanaikaisesti EU:n yhteisen maataloupolitiikan uudistuksen kanssa.
Mikäli neuvottelut eivät etene, sopimusta olisi
jatkettava sellaisenaan ainakin siihen saakka, kunnes uusi neuvottelutulos
on saatettu voimaan.
Suuri valiokunta yhtyy maa- ja metsätalousvaliokunnan
arvioon, että neuvottelut komission ehdotuksista ovat edenneet
Suomen kannalta myönteisellä tavalla. Kuten erikoisvaliokunta toteaa,
maatalouspolitiikka on osa tämän lausunnon käsittelemää rahoituskehyskokonaisuutta.
Laajaan
kokonaisuuteen sisältyvien kansallisten tavoitteiden yhteensovittaminen
neuvottelujen edetessä on perustuslain mukaisesti viime
kädessä suuren valiokunnan tehtävä.
Suoria tukia koskeva asetus
Suuri valiokunta yhtyy erikoisvaliokunnan kantaan, että jäsenvaltioille
tulee antaa laaja päätösvalta myönnettäessä tukioikeuksia
kansallisesta varannosta. Suuri valiokunta kiinnittää huomiota
erikoisvaliokunnan kannanottoihin aktiiviviljelijän määritelmästä sekä tuotantosidonnaisen
tuen
kansallisesta merkityksestä. Erikoisvaliokunnan tavoin
suuri valiokunta painottaa nuorten viljelijöiden asemaa
parantavien toimenpiteiden tärkeyteen.
Suuri valiokunta yhtyy erikoisvaliokunnan lausunnon mukaisesti
valtioneuvoston kantaan viherryttämiseen liittyvän
byrokratisoinnin ja siitä johtuvaan viherryttämisen
tavoitteiden vastaisen lopputuloksen vaaraan. Suuri valiokunta toteaa,
että tässäkin on kysymys Euroopan tasolla
hyväksytyn, myönteisen tavoitteen soveltamisesta
Suomessa vallitseviin olosuhteisiin, sekä viittaa yksityiskohtien
osalta erikoisvaliokunnan lausuntoon.
Yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva
asetus
Suuri valiokunta kiinnittää valtioneuvoston
huomiota erikoisvaliokunnan huomautuksiin sokerin ja tärkkelysperunoiden
tuotantokiintiöiden sekä maitokiintiöjärjestelmän
kansallisesta merkityksestä.
Suuri valiokunta pitää erikoisvaliokunnan
tavoin erittäin tärkeänä, että alkutuotannon
asemaa elintarvikeketjussa parannetaan muun muassa edistämällä monipuolista
päivittäistavarakauppaa, jossa toteutuu markkinatalouden
mukainen vapaa kilpailu.
Maaseudun kehittämisasetus sekä Horisontaaliasetus
Suuri valiokunta kiinnittää valtioneuvoston
huomiota erikoisvaliokunnan yksityiskohtaisesti esittämiin
huomautuksiin ja odottaa, että valtioneuvosto pitää valiokuntia
informoituna neuvottelujen edistymisestä.
Erilliset rahoitusinstrumentit
Valiokunta luettelee jäljempänä kannanottonsa 20:een
varsinaisesta rahoituskehyspaketista erilliseen asiaan, joilla on
vaikutusta, osin merkittävääkin vaikutusta,
unionin varojenkäyttöön rahoituskehyskaudella.
Viitaten edellä tässä lausunnossa esitettyyn
valiokunta korostaa, että näin monen, talousvaikutuksiltaan
suurenkin asian käsittely ja hallinnointi unionin varsinaisen
talousarvion ulkopuolella ei ole yhteensovitettavissa hyvän
hallinnon tai läpinäkyvän päätöksenteon
kanssa.
U 31/2012 vp (yhteinen tiedonanto ja ehdotukset
uusista EU:n ulkosuhderahoitusinstrumenteista): Suuri valiokunta
on ulkoasiainvaliokunnan sekä valtiovarainvaliokunnan kannanottojen
mukaisesti yhtynyt valtioneuvoston kantaan 15.6.2012.
U 26/2012 vp (yhdestoista Euroopan kehitysrahasto
sekä AKT-EU-kumppanuussopimuksen rahoituskehys vuosiksi
2014—2020): Valiokunta yhtyi ulkoasiainvaliokunnan
kannanoton mukaisesti valtioneuvoston kantaan 1.6.2012.
U 13/2012 vp (suuntaviivoista Euroopan laajuisen
liikenneverkon kehittämiseksi): Liikenne- sekä valtiovarainvaliokunnan
lausuntojen mukaisesti suuri valiokunta yhtyi valtioneuvoston kantaan
16.3.2012.
U 10/2012 vp (sosiaalisen yrittäjyyden
rahastot): Suuri valiokunta yhtyi talousvaliokunnan lausunnon
mukaisesti valtioneuvoston kantaan 27.3.2012.
U 9/2012 vp (riskipääomarahastot): Suuri
valiokunta yhtyi talousvaliokunnan lausunnon mukaisesti valtioneuvoston
kantaan 27.3.2012.
U 8/2012 vp (Verkkojen Eurooppa -välineen perustaminen): Suuri
valiokunta yhtyi talousvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan lausuntojen
mukaisesti valtioneuvoston kantaan 20.4.2012.
U 7/2012 vp (Avoimen ja turvallisen Euroopan rakentaminen:
sisäasioiden talousarvio kaudelle 2014—2020; turvapaikka-
ja maahanmuuttorahasto; ulkorajarahasto; poliisiyhteistyörahasto;
sekä horisontaalinen asetus): Suuri valiokunta yhtyi
hallintovaliokunnan sekä valtiovarainvaliokunnan lausuntojen
mukaisesti valtioneuvoston kantaan 11.5.2012.
U 5/2012 vp (Horisontti 2020): Suuri valiokunta
yhtyi talousvaliokunnan sekä sivistysvaliokunnan lausuntojen
mukaisesti valtioneuvoston kantaan 8.6.2012.
U 1/2012 vp (globalisaatiorahastoasetus): Suuri
valiokunta yhtyi talousvaliokunnan, työ- ja tasa-arvovaliokunnan
sekä valtiovarainvaliokunnan lausuntojen mukaisesti valtioneuvoston kantaan
21.3.2012 sekä välitti valtioneuvoston tietoon
työ- ja tasa-arvovaliokunnan täydentävän
kannanoton 27.4.2012.
U 82/2011 vp (Euroopan meri -ja kalatalousrahastoasetus): Suuri
valiokunta yhtyi maa- ja metsätalousvaliokunnan sekä ympäristövaliokunnan
lausuntojen mukaisesti valtioneuvoston kantaan 29.2.2012.
U 71/2011 vp (sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita
koskeva ohjelma): Suuri valiokunta yhtyi työ- ja tasa-arvovaliokunnan
lausunnon mukaisesti valtioneuvoston kantaan 29.2.2012.
U 66/2011 vp (kuluttajaohjelma vuosiksi 2014—2020): Suuri
valiokunta yhtyi talousvaliokunnan lausunnon mukaisesti valtioneuvoston
kantaan 29.2.2012.
E 3/2012 vp (ympäristö- ja ilmastotoimien
ohjelman (Life) perustaminen): Valtioneuvoston kirjelmä merkittiin
tiedoksi ilman toimenpiteitä maa- ja metsätalousvaliokunnassa,
ympäristövaltiokunnassa sekä suuressa
valiokunnassa.
E 156/2011 vp (oikeusalan ohjelman perustaminen
kaudelle 2014—2020):Valtioneuvoston kirjelmä merkittiin
tiedoksi ilman toimenpiteitä lakivaliokunnassa, hallintovaliokunnassa,
valtiovarainvaliokunnassa sekä suuressa valiokunnassa.
E 155/2011 vp (Euroopan unionin perusoi-keusviraston
monivuotisen toimintakehyksen vahvistaminen vuosiksi 2013—2017): Valtioneuvoston
kirjelmä merkittiin tiedoksi ilman toimenpiteitä perustuslakivaliokunnassa,
lakivaliokunnassa, hallintovaliokunnassa sekä suuressa valiokunnassa.
E 147/2011 vp (vuosina 2014—2020 toteutettava
Kansalaisten Eurooppa -ohjelma): Suuri valiokunta lähetti
sivistysvaliokunnan lausunnon valtioneuvostolle tiedoksi 9.3.2012.
E 137/2011 vp (Yhteinen Erasmus: EU:n koulutus-,
nuoriso- ja urheiluohjelma): Suuri valiokunta lähetti
sivistysvaliokunnan lausunnon valtioneuvostolle tiedoksi 20.4.2012.
E 127/2011 vp (Kansanterveys kasvun tukena -ohjelman
perustaminen kaudeksi 2014—2020): Valtioneuvoston
kirjelmä merkittiin tiedoksi ilman toimenpiteitä sosiaali-
ja terveysvaliokunnassa sekä suuressa valiokunnassa.
E 119/2011 vp (Euroopan unionin tullitoimintaa
ja verotusta kaudella 2014—2020 koskevan toimintaohjelman
(FISCUS) perustaminen): Suuri valiokunta toimitti 29.2.2012
valtioneuvoston tietoon, että valtiovarainvaliokunta yhtyy
valtioneuvoston kantaan.
E 118/2011 vp (Luova Eurooppa -ohjelman perustaminen): Valtioneuvoston
kirjelmä merkittiin tiedoksi ilman toimenpiteitä sivistysvaliokunnassa,
talousvaliokunnassa sekä suuressa valiokunnassa.