Joukkoliikenteen ns. palveluostot ovat junaliikenteen
osalta putoamassa vuoden 2003 valtion talousarviossa LVM:n ja VR:n
sopimuksen mukaisesta tasosta 39,2 milj. eurosta 37 milj. euroon.
Totean VR:n puolelta seuraavaa:
Joulukuussa 1999 LVM ja VR Osakeyhtiö tekivät
henkilöliikenteen hoitoa koskevan sopimuksen vuosille 2000—2004.
VR:ltä ostettavan liikenteen määrä oli
eritelty sopimuksessa ja liikenteen ostohinnaksi oli sovittu vuoden
2000 tasossa 220 Mmk (37 milj. euroa) sisältäen
arvonlisäveron. Tällä sopimuksella VR
on sitoutunut hoitamaan palveluostojen osalta nykyisen laajuisen
liikennekenttänsä. Sopimuksen voimassaolon edellytyksenä on
se, että eduskunta myöntää ao.
momentille riittävän määrärahan.
Riittävän määrärahan
puuttuessa sopijapuolet aloittavat neuvottelut ostoliikenteen määrästä eli
käytännössä liikenteen supistuksesta.
Em. sopimukseen liittyen LVM ja VR Osakeyhtiö sopivat
kesäkuussa 2001 siitä, että osapuolet
ovat yksimielisiä vähäliikenteisten rataosien liikenteen
jatkamisesta junakalustolla myös sopimuksen päätyttyä vuoden
2004 lopussa ja että VR sitoutuu hankkimaan alueellisen
henkilöliikenteen hoitoa varten 16 kiskobussia. LVM sitoutui
näin ostamaan alueellisen liikenteen, ns. kiskobussiliikenteen,
15 vuoden ajanjaksona vuoden 2005 alusta lukien ns. eduskuntaehdoin. Hinnat
tarkistetaan yhteisesti sovitun indeksiehdon perusteella.
LVM:n junaliikenteen palveluostot vuonna 2001 olivat 37,0 milj.
euroa ja kuluvana vuonna ne ovat 38,7 milj. euroa. Ensi vuodelle
LVM:n määrärahaehdotus oli 39,2 milj.
euroa, mutta VM:n esityksen mukaisesti summa on pudotettu 37,0 milj.
euroon. LVM:n esitys perustui aikaisemmin sovittuun liikenteen määrään
sopimuksen mukaisella hintakaavalla tarkistettuna.
Määrärahan leikkaus on vaikea ja
epäoikeudenmukainen. Rautatieliikennekalusto on pitkäikäistä ja
kallista eikä se ole käytännössä realisoitavissa.
Tämän johdosta rautatieliikenteen suunnittelu,
hoito ja kalustohankinnat on tehtävä aina pitkää aikaväliä silmällä pitäen.
Samoin VR:n yhteiskunnallinen rooli julkisen liikenteen peruspalvelujen
hoitajana edellyttää vakautta.
Kun VR valmisteli päätöstä kiskobussien hankkimisesta,
se edellytti pitkän aikavälin sopimusta palveluostoille,
sillä pelkästään lipputulojen
varaan kiskobussien taloutta ei voi laskea. Luonnollisesti VR ymmärsi
sopimuksen muodollisen eduskuntaehdon, mutta käytännössä luotti siihen,
että sopimus toteutuu. Jos VR:llä olisi ollut
syytä uskoa toisin, kiskobusseja ei olisi tilattu. Tätä asiaa
käsiteltiin perusteellisesti mm. VR:n hallituksessa. VR
oudoksuu tilannetta myös siksi, että LVM:n ja
VR Osakeyhtiön palveluostosopimus vuosille 2000—2004
ei vielä ole edes kulunut umpeen.
Mikäli nyt puheena olevan määrärahan
leikkaus toteutuu, joutuvat LVM ja VR neuvottelemaan ostoliikenteen
supistuksista. Kuten jo aikaisemminkin näissä yhteyksissä VR
on todennut, on liikenteen määrää supistettava
niin, että kokonaisten rataosien henkilöliikenne
lakkaa. Ainoastaan näin voidaan saavuttaa todellisia kustannussäästöjä siten,
että lopetettavien junien lukumäärä on
kokonaisuutena mahdollisimman pieni. VR:n laskelmien mukaan määrärahan
leikkaus kompensoituisi lakkauttamalla kokonaan rataosien Karjaa—Hanko
ja Kotka—Kouvola henkilöliikenne.
Jotta yllä kuvaillulta erittäin hankalalta
tilanteelta vältytään, on puheena olevaa
junaliikenteen palveluostoihin varattua määrärahaa
nostettava vuoden 2003 talousarvioehdotuksessa VR Osakeyhtiön
ja LVM:n sopimuksen mukaiselle 39,2 miljoonan euron tasolle.