TALOUSARVIOALOITE 1162/2002
vp
TAA 1162/2002
vp - Leena Rauhala /kd
Tarkistettu versio 2.0
Määrärahan osoittaminen erityisopettajien kouluttamiseen
Eduskunnalle
Vuoden 1999 alussa voimaan tulleen perusopetuslain
mukaan oppilailla on oikeus oppimista tukevien palvelujen saantiin.
Perusopetuslaki sisältää säännöksiä oppilaiden
edellytykset ja olosuhteet huomioon ottavista erityisistä opetusjärjestelyistä,
joiden avulla pyritään poistamaan oppimisen esteitä ja
tukemaan oppilaan yksilöllistä kehitystä.
Tavallisimmin tätä niin sanottua osa-aikaista
erityisopetusta annetaan puhe-, lukemis- ja kirjoittamishäiriöisille
oppilaille. Osa-aikaista erityisopetusta voidaan antaa myös
oppilaille, joilla on lieviä oppimisvaikeuksia yksittäisissä oppiaineissa.
Osa-aikaisesta erityisopetuksesta huolehtivat opettajat, joilla
on opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista
annetun asetuksen 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu
erityisopettajan kelpoisuus.
Nyt näiden oppimista tukevien palvelujen saaminen
tulevaisuudessa uhkaa vaikeutua erityisopettajapulan vuoksi. Opetushallituksen
laskelmien mukaan Suomen hiukan yli 4 500 erityisopettajan
virasta 28 prosenttia on epäpätevissä käsissä.
Heikoimmassa asemassa ovat sosiaalisesti sopeutumattomat oppilaat,
sillä heidän opettajistaan vain puolet on päteviä.
Nykyisin yli 90 000 oppilasta saa erityisopetusta peruskoulussa.
Tilanne näyttäisi tulevaisuudessa yhä vain
pahenevan, sillä lasten oppimishäiriöt
yhä lisääntyvät. Lisäksi
erityisopettajapula tulee vielä pahemmaksi, kun suurten
ikäluokkien opettajavoimat lähivuosina lähtevät
eläkkeelle. Näiden lukujen ja tulevaisuuden tilannetta
pahentavien tietojen valossa on ihme, ettei alan koulutusmääriä ole
lisätty, vaikka pula on ollut tiedossa jo pitkään.
Suurimmaksi tulevaisuuden ongelmaksi nousevat erityisesti syrjäseutujen
koulut, joihin jo nyt on ollut suuria vaikeuksia saada päteviä erityisopettajia.
Tulevaisuuden pahenevassa opettajapulassa voi tilanne olla se, että niihin
ei saada ollenkaan palkatuksi erityisopettajia, kun heitä ei enää tahdo
löytyä edes etelän kasvukeskuksiin.
Siksi erityisopettajien koulutusta pitää ehdottomasti
lisätä, vaikka sekään ei ehdi
paikata nopeasti pahenevaa vajetta. Nyt yliopistoissa ollaan laajentamassa
opettajankoulutusta tänä ja ensi vuonna, ja eräänä painopistealueena
tässä on erityisopettajakoulutus. Valmiita ammattilaisia saadaan
näin töihin vasta 4—5 vuoden kuluttua. Tarvitaan
lisäksi nopeampaa poikkeuskoulutusta, jota järjestetään
nyt esimerkiksi Turussa, mutta siellä koulutettavien määrät
pitäisi kaksin-kolminkertaistaa, että pulaa pystyttäisiin
edes jotenkin helpottamaan. Tätä tietä valmistuu
nykyisellään vuodessa vain reilut parikymmentä erityisopettajaa,
eikä se riitä alkuunkaan lähivuosien
pikaiseen tarpeeseen.
Kunnat ovat nyt helisemässä yrittäessään
löytää päteviä erityisopettajia.
Ongelmat ovat kestäneet jo vuosia, mutta tulevina vuosina
tilanne on vielä selkeästi pahenemassa. Erityisopetus
vielä onneksi vetäisi opiskelijoita, jos vain
koulutuspaikkoja saataisiin lisää. Vuonna 1999
erityisopettajan koulutukseen oli lähes 1 900
pyrkijää, joista vain alle 250 pääsi
aloittamaan opintonsa. Jos aloitusmääriä saataisiin
muutamaksi vuodeksi poikkeuskoulutuksella lisättyä esimerkiksi 150—250
oppilaalla, pahinta erityisopettajapulaa voitaisiin siten helpottaa.
Edellä olevan perusteella ehdotan
kunnioittaen,
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2003 talousarvioon
momentille 29.10.21 lisäyksenä 3 500 000
euroa erityisopettajien kouluttamiseen.
Helsingissä 1 päivänä lokakuuta
2002