Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
TAA 520/2002 vp - Leea Hiltunen /kd
Tarkistettu versio 2.0
Stakesin mukaan lasten määrä niin avohuollossa kuin sijoituksissa kodin ulkopuolelle on lisääntynyt. Avohuollossa olevien lasten määrä on lisääntynyt vuosittain 2 000—3 000 lapsella. Vuonna 1991 kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia ja nuoria oli reilut 8 700, mutta vuonna 2001 sijoitettuja oli jo noin 13 500. Kodin ulkopuolelle sijoitetuista reilut 7 400 lasta tai nuorta oli myös otettu huostaan. Lisäksi avohuollon piirissä oli vuonna 2001 yhteensä lähes 50 000 lasta ja nuorta. Määrät nousevat vuosittain huolestuttavasti.
Sijoituksen yleisimpiä syitä ovat edelleen vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat, mutta nykyään yhä useamman sijoituksen takana ovat myös lapsen omat ongelmat, kuten esimerkiksi kouluvaikeudet, rikollisuus tai huumeet. Näihin lasten ja nuorten pahoinvoinnin ilmenemismuotoihin meidän tulee yhteiskuntana herätä ja taata lapsille terveet ja turvalliset kasvuolosuhteet, joissa myös mielen alueen terveys pystyy kehittymään vahvaksi ja elämässä kestäväksi.
Lastensuojelun voimavarat eivät pahentuneessa tilanteessa ole riittävät. Sosiaalityöntekijät kärsivät liiasta työstä ja jatkuvasta kiireestä eivätkä ehdi tehdä ehkäisevää työtä lasten ja nuorten tilanteen helpottamiseksi. Lisäksi lasten sijoituksissa huostaanottoprosessi on perheille raskas ja vaatii myös työntekijöiltä laajaa osaamista. Paitsi huostaanoton aikana niin myös sen jälkeen tarvitsee niin lapsi kuin perhekin kokonaisvaltaista tukea ja ammatillista apua. Sosiaalitoimelta edellytetään syvällistä ja laajaa asiantuntemusta. Lastensuojelutoimien viivästyminen ja palvelujen laadun epätasaisuus tuovat vain lisäkustannuksia kunnille.
Edellä olevan perusteella ehdotan kunnioittaen,
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2003 talousarvioon momentille 33.32.35 lisäyksenä 2 000 000 euroa lastensuojelun voimavarojen lisäämiseen.
Helsingissä 1 päivänä lokakuuta 2002