TALOUSARVIOALOITE 720/2010
vp
TAA 720/2010
vp - Johanna Ojala-Niemelä /sd
Tarkistettu versio 2.0
Määrärahan osoittaminen luontopalvelujen turvaamiseen
Eduskunnalle
Kansallispuistojen kävijämäärät
ovat olleet pitkään kovassa kasvussa. Vuonna 2008
yli 1,7 miljoonaa suomalaista tutustui kansallispuistoihin. 2000-luvulla
kansallispuistojen määrä on kasvanut
viidellä, 30:stä 35:een. Samaan aikaan niiden kävijämäärät
ovat kaksinkertaistuneet. Ympäri maata sijaitsevilla kansallispuistoilla
on luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ohella suuri merkitys retkeily-
ja virkistysalueina.
Suomen suurimmat ja samalla suosituimmat kansallispuistot löytyvät
Lapista. Vuonna 2009 Pallas-Yllästunturin ja Urho Kekkosen
kansallispuistoissa kävi kaikkiaan yli 600 000
retkeilijää. Lapin kansallispuistojen erikoisuus
on kaikille avoimet, ilmaiset erämaakämpät
eli autiotuvat, joita ylläpidetään valtion
varoilla. Lisäksi kansallispuistojen palveluihin kuuluu
varaustupia, laavuja, kotia, tulentekopaikkoja ja luontokeskuksia.
Kansallispuistojen laajan ja monipuolisen virkistyskäytön
uhkana tällä hetkellä ovat puistoista
vastaavan Metsähallituksen luontopalvelujen rahapula ja
tuottavuusohjelman vaikutukset. Tämän vuoksi Metsähallitus
joutuu keskittämään Lapin kansallispuistojen
retkeilyrakenteiden, kuten tupien ja tulipaikkojen, kehittämisen
Saariselän ja Levin kaltaisten matkailukeskusten tuntumaan
ja jättämään etäämpänä erämaassa
olevat retkeilykohteet perusylläpidon varaan. Rahapulan
ohella linjauksen perusteena on suurimpien kävijämäärien
keskittyminen matkakeskusten ympäristöön.
Pelkona kuitenkin on, että samalla ajetaan alas nykyisenkaltaista
retkeilyn palvelurakennetta. Ylä-Lapin pitkien etäisyyksien
vuoksi kansallispuistojen kunnossapito ja kunnostus on aikaa ja siten
myös rahaa vievää työtä.
Kansallispuistojen suuren virkistysarvon vuoksi kansallispuistojen
syrjäisimpienkin alueiden palvelut tulee pitää kunnossa.
Luontopalveluihin kohdistuvat hallituksen säästösuunnitelmat
kohdistuvat pahimmin syrjäseuduille, joissa luontopalvelut
työllistävät suoraan ja välillisesti
kymmeniä henkilöitä. Samalla Metsähallitus
menettäisi myös mahdollisuuden käyttää työllisyysmäärärahoja
lomautusten tai irtisanomisten aikana. Metsähallituksen
luontopalveluilla on paikallistaloudellisesti suuri merkitys. Esimerkiksi
Käsivarren ja Kilpisjärven luonto tuottaa Enontekiössä paikallistalouteen
vuosittain 4,3 miljoonaa euroa.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2011 talousarvioon
momentille 35.10.52 lisäyksenä 5 000 000
euroa Metsähallituksen luontopalvelujen turvaamiseen.
Helsingissä 20 päivänä syyskuuta
2010
- Johanna Ojala-Niemelä /sd