Itämeren suojelu on yksi hallituksen ympäristöpoliittisista
painopisteistä. Ympäristönsuojeluun kuuluu
tärkeänä osana meriekosysteemien suojelu
ja säilyttäminen luonnonsuojelulain mukaisin keinoin
eli luonnonsuojelualueita perustamalla.
Tätä varten hallitus on antanut eduskunnan
käsiteltäväksi esityksen laiksi Selkämeren
kansallispuistosta. Kansallispuiston perustamisella on tarkoitus
suojella pohjois-eteläsuunnassa noin 160 kilometrin pituinen
Selkämeren aavan meren alue ja siihen liittyviä saaristoja
sekä eräitä rannikon alueita.
Lakiesityksessä esitetyt kansallispuiston rajat ovat
kuitenkin ongelmallisia. Hallituksen esityksen mukaan Selkämeren
kansallispuistoon kuuluisi noin 91 200 hehtaaria valtion
omistamia alueita, jotka sijaitsevat Kustavin, Uudenkaupungin, Pyhärannan,
Rauman, Eurajoen, Luvian, Porin ja Merikarvian kunnissa. Erityisesti
Vakka-Suomen rannikon ja merialueen osalta kansallispuiston avulla
saavutettavat hyödyt ovat kuitenkin mitättömät
ja puolestaan sen alueen elinkeinotoiminnalle aiheuttamat haitat
sangen mittavat. Alueen kunnat ja maakuntaliitto ovat yksimielisesti
vastustaneet Vakka-Suomen merialueen liittämistä Selkämeren
kansallispuistoon, mistä voi päätellä lain
valmistelun edenneen kansanvallan ajatuksen ja toimintaperiaatteiden
vastaisesti. On kaikki perusteet jättää Vakka-Suomen
alue pois lakiesityksestä ja rajata kansallispuiston eteläraja
Rihtniemi—Santakari-linjalle.
Vakka-Suomen alue on tärkeimpiä ruokakalantuotantoalueita
Suomessa. Kalankasvatus on tärkeä välitön
ja välillinen työllistäjä alueella. Elinkeinokalatalouden
rakenneohjelman 2007—2013 suurin ja keskeisin ammattikalastusta
koskeva haaste on rannikkokalastuksen toimintaedellytysten turvaaminen.
Maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa on
valmisteltu ammattikalastuksen kehittämisohjelmaa, ja valtioneuvoston
päätöksellä 18.6.2009 hyväksymää vesiviljelyn
kehittämisohjelmaa ollaan parhaillaan toimeenpanemassa.
Lakiesityksessä näitä aiemmin tehtyjä periaatepäätöksiä ei
ole riittävästi huomioitu.
Pääosin kalanviljelylaitokset sijaitsevat
rannikkovyöhykkeellä tai sen reuna-alueilla. Aluetta
on pitkäjänteisesti kehitetty kalatalouden erityisalueeksi,
mikä ollaan huomioimassa myös maakuntakaavassa
kalatalouden kehittämisvyöhyke -merkinnällä.
Vesiviljelylaitosten sijainnin ohjaamista ollaan parhaillaan toteuttamassa
toimialan eri toimijoiden kanssa yhteistyössä.
Vakka-Suomenkin alueella toimeenpanoa ollaan jo suunnittelemassa.
Näin ollen nyt tehty ehdotus Selkämeren kansallispuiston
perustamisesta on jyrkässä ristiriidassa jo aiemmin
tehtyjen päätösten kanssa. Suunnittelutyö on
jo varsin pitkällä ja perustuu jo tehtyihin päätöksiin
ja eri osapuolten väliseen yhteistyöhön.
Nyt kansallispuiston perustamisen myötä saataisiin
pakotettuna alueet, joita kalanviljelyyn voidaan käyttää.
Asiat on tehty väärässä järjestyksessä,
ja tämä toimintatapa ei ole nykyaikaisen hallintomenettelyn
mukaista.
Myöskään ekologiset ja maantieteelliset
seikat eivät puolla kansallispuiston ulottamista Vakka-Suomeen.
Tutkijoiden mukaan Vakka-Suomen saaristo kuuluu luonnonmaantieteellisesti
Saaristomereen, joka on ekologisesti aivan erilainen kuin Selkämeri
Satakunnan edustalla. Perusteettomia ovat myös väitteet
muun muassa merenalaisten ekosysteemien säilymisestä tai
ilmastonmuutoksen tutkimusmahdollisuuksista.
Selkämeren kansallispuiston perustamishanke lähti
alun perin Satakunnasta, jossa hanke on hyväksytty kunta-
ja maakuntatasolla jo kauan sitten ja hanke on linjattu Satakuntaliiton
maakuntaohjelmassa aikoinaan kärkihankkeeksi. Sen sijaan
Varsinais-Suomen liitto ja alueen kunnat vastustavat puiston perustamista
Vakka-Suomen alueelle.
Baltic Agenda 21 -ohjelmalla ja siitä seuranneella
Suomen Itämeren suojeluohjelmalla pyritään
jo nykyisellään parantamaan Itämeren
tilaa ja tehostamaan erilaisten kansallisten toimintaohjelmien toimeenpanoa.
Kaikkien näiden sitoumusten toimeenpanoon tarvitaan huomattavasti
resursseja, ja näistä resursseista tuntuu olevan
pulaa.
Lain valmistelussa ei ole otettu huomioon Vakka-Suomen maakuntakaavaehdotukseen
sisältyvää tuulivoiman selvitysaluetta.
Alue on tällä hetkellä selvitettävänä,
mikä johtuu puolustusvoimien vielä toistaiseksi
aktiivisesta toiminnasta alueella. Lakiesityksen valmistelussa ei
ole otettu myöskään huomioon sitä,
että puolustusvoimien ammunta-alue on ehdotetun Selkämeren
kansallispuiston alueella. Puolustusministeriössä ei
oltu vielä kesäkuussa tietoisia tästä hallituksen
esityksestä.
Euroopan meripolitiikan tavoitteena on kokonaisvaltainen lähestymistapa
merien käyttöön. Tavoitteena on sovittaa
yhteen alueen erilaiset käyttötarpeet ja turvata
siten sekä taloudellinen kasvu että luonnonsuojelun
edellytykset. Merialueiden käytön suunnittelu
(Marine Spatial Planning) on uutta, ja valtakunnallisellakaan tasolla
alueidenkäytön suunnittelua merialueille ei ole
tehty. Saaristo- ja merialueiden suojelutarpeiden, elinkeinotoiminnan
ja muiden käyttömuotojen intressien yhteensovittaminen
edellyttää laajapohjaisempaa alueellista tarkastelua.
Kansallispuiston perustaminen viranomaistoimin ottamatta huomioon
alueen kuntien ja asukkaiden tahtoa ei ole meri- ja saaristoalueiden
suojelun ja käytön kannalta välttämättä kokonaisedun
mukaista.
Hallituksen esityksessä todetaan selkeästi, kuinka
kansallispuiston perustamisesta aiheutuu sen hoitoon ja käyttöön
liittyen valtiolle lisäkustannuksia. Puiston hallinnasta
ja hoidosta vastaava Metsähallitus on arvioinut, että Selkämeren kansallispuiston
käytöstä aiheutuvat kustannukset ovat
noin 185 000 euroa vuodessa. Lisäksi kansallispuiston
toiminnan käynnistäminen edellyttäisi
vuosittaista 150 000 euron lisäystä määrärahoihin
ensimmäisten viiden vuoden aikana. Puiston kiinteistönmuodostamis-
ja merkitsemiskustannuksiksi on arvioitu noin 200 000 euroa. Näin
laajoilta lisäkustannuksilta vältyttäisiin, mikäli
kansallispuiston alueesta rajattaisiin pois siihen maantieteellisesti
kuulumattomat Vakka-Suomen Saaristomerialueet.
Vähiä resursseja ei tule sitoa uuteen kansallispuistohankkeeseen,
josta ei tulla saavuttamaan mitään hyötyä.
Ja samalla jo perustetut kansallispuistot ja toiminnot ajetaan yhä heikompaan
tilaan, kun tekemistä levitetään liian
laajalle. Selkämeren kansallispuistoon ehdotetut maa- ja
vesialueet Vakka-Suomesta kuuluvat jo nyt Natura 2000 -verkostoon
ja kansallisiin luonnonsuojeluohjelmiin. Nykyinen suojelun taso
alueella on riittävä, eikä mitään
lisähyötyä kansallispuiston perustamisesta
tulla saamaan. Luontoarvot voidaan säilyttää varsin
hyvin ilman kansallispuistoa. Kansallispuiston perustaminen on vanhanaikainen
tapa suojella luontoa. Yksikään Suomen merialueelle
perustettu kansallispuisto ei ole parantanut Itämeren tilaa.
Natura- ja muilla erityisillä suojelutoimilla on saatu
aikaan parempia tuloksia.
Alueen kunnat, maakuntahallitus sekä ELY-keskus ovat
toistuvasti ilmaisseet huolensa siitä, miten ympäristöministeriö ja
muut viranomaistahot pyrkivät väkisin ja mitään
palautetta kuulematta ajamaan läpi Selkämeren
kansallispuistohankkeen. Hallituksen ohjelmassa korostetaan demokratian
vaalimista ja kansalaismielipiteen huomioon ottamista päätöksenteossa.
Koko valmisteluprosessin ajan seudulta tulevia viestejä on vähätelty
siihen pisteeseen asti, missä luottamus demokratiaan on
Vakka-Suomen alueella menetetty. Saaristomeren kansallispuistohankkeen
yhteydessä harjoitettu ylhäältä saneltu
suojelupolitiikka ei johda toivottuihin tuloksiin ja tulee kuluttamaan
turhaan voimavaroja ja aiheuttamaan paikallisesti suuria vaikeuksia.
Paikallisten toimijoiden ja asukkaiden paikallisista lähtökohdista
tapahtuvalla oman alueensa kehittämisellä luonto-
ja ympäristöarvot voidaan ottaa paljon paremmin
huomioon ja saada aikaan huomattavasti parempia ja kestävämpiä tuloksia.
Sinisimpukan luontokeskus on vuonna 1993 perustettu Kemiönsaarella,
Kasnäsissa sijaitseva Saaristomeren kansallispuiston opastuskeskus. Luontokeskuksen
toiminnasta vastaa Metsähallitus. Vuonna 2009 Sinisimpukassa
vieraili noin 17 000 kävijää.
Sinisimpukka on myös Saaristomeren kansallispuiston toinen
huoltotukikohta. Toinen tukikohta on Saaristokeskus Korpoström.
Sinisimpukan luontokeskuksessa vierailee paljon ulkolaisia ja
lapsiryhmiä. Luontokeskuksessa on vaihtuvia saaristoon
liittyviä näyttelyitä sekä erilaisia
tapahtumia. Sinisimpukan luontokeskuksen näyttelyissä esitellään
monipuolisesti saaristoluontoa. Luontokeskuksen pihalla kiertää 700
metrin pituinen geologinen luontopolku. Se esittelee Suomen geologista
historiaa 2 300 miljoonan vuoden takaa nykypäivään.
Salossa, Teijon retkeilyalueen metsät ovat vanhoja
Teijon kartanon metsiä. Paikoin on yhä nähtävissä ruukkiajan
jälkiä kuten hiilimiilunpohjia. Kolmen entisen
ruukin perintönä alueella on runsaasti vanhoja
taloja, rakenteita sekä muuta menneistä vuosisadoista
kertovaa niin Teijon kylässä kuin Kirjakkalassakin.
Retkeilyalueilla harjoitetaan myös metsätaloutta
ottaen kuitenkin huomioon luonnon virkistyskäytön
tarpeet. Retkeilyalue tarjoaa monipuoliset harrastusmahdollisuudet
vaeltamiseen, telttailuun, kalastukseen.
Teijon luontotalossa voi tutustua retkeilyaiheiseen näyttelyyn
ja saada tietoa Teijon retkeilyalueesta. Opaspalveluita on saatavilla
luontotalon palveluina. Matildanjärven Luontotalon näyttelyssä esitellään
retkeilijän tarvitsemia perustietoja, -taitoja ja asenteita.
Teijon retkeilyalueella kävi vuonna 2009 runsaat 26 000
kävijää.
Metsähallituksen luontopalveluita ollaan leikkaamassa
viidellä miljoonalla eurolla. Tämä saattaisi
merkitä Lounais-Suomessa useiden Metsähallituksen
palveluiden alasajoa. Tutkimusten mukaan kansallispuistoihin liittyvät
palvelut tukevat myös muuta alueen taloutta ja luovat liitännäiselinkeinoja.
Nykytilanteessa uusia kansallispuistoja ei tule perustaa, koska
nykyisiäkään puistoihin liittyviä palveluita
ei kyetä ylläpitämään
ja Metsähallitus joutuu karsimaan henkilöstöään
luontopalveluista.