Perustelut
Talousvaliokunnan toimialaan liittyvät säännökset
ovat pysyneet Lissabonin sopimuksessa lähes muuttumattomina
verrattuna Euroopan perustuslaista tehtyyn sopimukseen (jäljempänä perustuslakisopimus),
jonka talousvaliokunta on ollut valmis oman toimialan puolesta hyväksymään
(TaVL 24/2006 vp).
Talousvaliokunta on perustuslakisopimuksesta antamissaan lausunnoissa
(TaVL 11/2006 vp ja 24/2006 vp) kiinnittänyt
huomiota erityisesti sopimuksen sisämarkkinoita, energiasektoria, kauppapolitiikkaa,
yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja ja kuluttajansuojaa
koskevaan sääntelyyn. Lissabonin sopimuksen merkittävimmät
muutokset perustuslakisopimukseen verrattuna kohdistuvat lähinnä energiasektorin ja
yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen sääntelyyn.
Muilta osin on tehty joitakin teknisiä muutoksia.
Energia
Energiasektorin osalta Lissabonin sopimus sisältää perustuslakisopimuksen
tapaan uuden energiapolitiikkaa koskevan oikeusperustan (176 a art.).
Muutoksena perustuslakisopimukseen säännökseen
on lisätty maininta jäsenvaltioiden
välisen yhteisvastuun hengestä ja energiaverkkojen
yhteenliittämisen edistämisestä. Valtioneuvoston
näkemyksenä on, ettei lisäys muuta unionille
kuuluvan toimivallan alaa eikä nykyistä käytäntöä,
sillä vastaavia toimia on hyväksytty muiden oikeusperustojen
nojalla nykyisinkin. Artiklaan on liitetty julistus (nro 35), jonka
mukaisesti konferenssi katsoo, ettei 176 a artikla vaikuta jäsenvaltioiden
oikeuteen toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen energiahuoltonsa.
Yhteismarkkinoihin mahdollisesti vaikuttavista toimista on neuvoteltava
297 artiklan mukaisesti muiden jäsenmaiden kanssa. Energiasektoria
koskeva muutos sisältyy myös talouteen liittyviä häiriötilanteita
koskevaan 100 artiklan 1 kohtaan, johon on lisätty viittaus
jäsenvaltioiden väliseen yhteisvastuun henkeen
ja tiettyjen tuotteiden saatavuusvaikeuksien osalta erityinen maininta
energia-alasta. Uuden sääntelyn mahdollisista
vaikutuksista ei ole tarkempaa arviota.
Talousvaliokunta toteaa, että tehdyt muutokset korostavat
energiasektorin toiminnan turvaamisen keskeistä roolia
koko EU:n kannalta. Lisäykset myös heijastelevat
tapahtuneita toimitushäiriöitä ja tarvetta
yhteisesti turvata kaik-kien jäsenmaiden riittävä energiansaanti.
Toisaalta energiaa koskevat säännökset
eivät rajoita kansallista päätäntävaltaa
energian saannin turvaamisessa. Jäsenmailla on edelleen
oikeus itse määritellä energiavarojen
hyödyntämisen ehdot, tehdä valinnat eri
energialähteiden välillä ja päättää energiahuollon
yleisestä rakenteesta. Tätä korostaa
osaltaan myös edellä mainittu julistus.
Lisäysten käytännön vaikutuksia
on vaikeaa täysin ennakoida. Aiempien kannanottojensa mukaisesti
valiokunta katsoo, että vaikka päävastuun
kansallisesta energian toimitusvarmuudesta tulee edelleen olla kullakin
jäsenmaalla itsellään, ei tämä poissulje
EU:n mahdollisia yhteisiä toimia sisämarkkinoiden
toiminnan turvaamiseksi. Valiokunta katsookin, että energiaa koskeva
sääntely on hyväksyttävissä.
Kuten aiemmissakin lausunnoissaan valiokunta kiinnittää lisäksi
huomiota ydinjätteiden sijoittamista koskevaan valtioneuvoston
tulkintaan, jonka mukaisesti uudella sääntelyllä ei
luoda oikeusperustaa, jonka nojalla Suomi voitaisiin velvoittaa
luopumaan ulkomaisen ydinjätteen käsittelyn, varastoinnin
ja sen pysyväksi tarkoitetun sijoittamisen Suomessa kieltävästä lainsäädännöstä.
Valiokunta pitää kansallisen päätäntävallan säilyttämistä tältä osin
erittäin tärkeänä.
Yleistä taloudellista etua koskevat palvelut
Yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen perussääntely
vastaa perustuslakisopimusta. Sääntelyn kohteena
ovat sellaiset luonteeltaan taloudelliset palvelut, joiden osalta
julkinen valta on säätänyt erityisistä vaatimuksista
esimerkiksi alueellisten tai sosiaalisten näkökohtien huomioimiseksi.
Lissabonin sopimuksen 16 artikla sisältää nimenomaisen
oikeusperustan, jonka mukaisesti unioni voi määritellä asetuksella yleistä taloudellista
etua koskevien palvelujen toimintaa sääntelevät
periaatteet sekä niitä koskevat taloudelliset
ja rahoitukselliset edellytykset. Tämä ei kuitenkaan
rajoita jäsenvaltioiden toimivaltaa tarjota, tilata ja
rahoittaa määräyksen tarkoittamia palveluja
perussopimuksissa määrätyn mukaisesti.
Lissabonin sopimukseen sisällytettyjen täsmennysten
mukaisesti perussopimusten määräyksiä voidaan
soveltaa vain siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti
tai tosiasiallisesti estä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin
liittyviä palveluja tuottavia yrityksiä hoitamasta niille
uskottuja tehtäviä. Sääntelyä pyritään
täsmentämään myös uudessa
yleistä etua koskevista palveluista annetussa pöytäkirjassa,
jossa määritellään yleistä taloudellista
etua koskeviin palveluihin liittyvät unionin yhteiset arvot.
Samoin pöytäkirjassa selvennetään,
etteivät perussopimuksen määräykset
millään tavoin rajoita jäsenmaiden toimivaltaa
tarjota, tilata tai järjestää yleistä,
muuta kuin taloudellista, etua koskevia palveluja.
Talousvaliokunta on aiemmissa lausunnoissaan suhtautunut jossain
määrin kriittisesti ehdotettuun yleistä taloudellista
etua koskevien palvelujen määrittelyyn, joka jättää erilaisille tulkinnoille
runsaasti sijaa. Lissabonin sopimus ei tuo tilanteeseen merkittävää muutosta.
Sektorin sensitiivisyys huomioon ottaen täytyy saavutettua
neuvottelutulosta pitää kuitenkin kohtuullisena.
Edellä olevaan viitaten ja sektorinsa sääntelyä kokonaisuutena
arvioiden talousvaliokunta katsoo, että Lissabonin sopimus
on hyväksyttävissä valiokunnan toimialaa
koskevilta osin.