Perustelut
Yleistä
Talousvaliokunta on käsitellyt asiaa lähinnä yhtiöoikeudelliselta
ja rahoitusmarkkinoiden kannalta. Siltä osin kuin asiaan
mahdollisesti liittyy perustuslakiongelmia, talousvaliokunta toteaa,
että asiasta on pyydetty perustuslakivaliokunnan lausunto.
Valtioneuvoston kirjelmässä esitettyjen seikkojen,
saamansa asiantuntijaselvityksen sekä aikaisempien
lausuntojensa perusteella valiokunta pitää direktiiviä yleisesti
ottaen tarpeellisena ja tavoitteiltaan kannatettavana. Yritysostotarjous
on keskeinen instrumentti, jolla yritysjärjestelyjä toteutetaan
sekä kansallisesti että yhteisön laajuisesti.
Siksi sääntelyä voidaan pitää perusteltuna.
Direktiiviehdotuksen hyväksymättä jättäminen
aiheuttaisi merkittävän aukon rahoitusmarkkinoita
koskevaan yhteisölainsäädäntöön,
eikä sitä voi pitää toivottavana.
Kaikilta osapuolilta onkin toivottava riittävää kompromissivalmiutta.
Valiokunta kuitenkin huomauttaa, että direktiiviehdotuksella
puututaan järjestelyihin, jotka ovat hyvin perinteinen
ja vakiintunut osa EU:n jäsenmaiden taloudellista ja oikeudellista
perusrakennetta. Yritysten rakenteet ja niiden omistukseen liittyvät
järjestelyt sekä yritysjohdon asema suhteessa
osakkeenomistajiin vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltiosta
toiseen. Siksi sääntely onkin syytä toteuttaa
puitedirektiivillä, joka jättää riittävästi
kansallista liikkumavaraa ja sallii kansallisten erityispiirteiden
säilymisen. Puitedirektiivin säätäminen
liian yksityiskohtaiseksi taikka hyvin yksityiskohtaisen yhteisötason sääntelyn
hyväksyminen puitedirektiivin antamalla valtuutuksella
komiteamenettelyssä, ei ole toivottavaa.
Kysymys erilajisista osakesarjoista
Direktiiviehdotuksen ongelmat liittyvät Suomen kannalta
erityisesti kysymykseen kiellosta soveltaa arvopapereiden siirtoa
ja äänioikeutta koskevia rajoituksia (11 artikla)
sekä puheenjohtajamaan ehdotukseen ottaa käyttöön
nk. "break-through rule", eli eräänlainen neutralointisääntö,
jonka mukaan kohdeyhtiön osakkeiden äänierot
menettävät merkityksensä, jos tarjouksen tekijä on
saavuttanut 75 prosentin omistusrajan kohdeyhtiön arvopapereista.
Saamansa asiantuntijaselvityksen perusteella valiokunta yhtyy valtioneuvoston
kirjelmässä esitettyihin näkemyksiin
kiellon vaikutuksista.
Valiokunta korostaa erityisesti sitä, että erilajiset
osakesarjat ovat Suomessa olleet merkittävä keino,
jolla erityisesti kehittyvät ja pienet yhtiöt
ovat voineet hankkia rahoitusta. Samalla on mahdollistettu pitkäjänteinen
omistajuus ja perustajien sitoutuminen yhtiön kehittämiseen. Suomessa
erilajiset osakesarjat ja äänivallan rajoitukset
perustuvat yhtiöjärjestyksiin ja ovat julkista
informaatiota niin sijoittajille kuin yritysostosta kiinnostuneille
tahoillekin. Läpinäkyvä ja markkinoiden
tiedossa oleva järjestelmä ei ole estänyt
yritysostoja. Päinvastoin, saadun selvityksen mukaan yritysten
uudelleenjärjestelyt ovat Suomessa verraten yleisiä verrattuna
moniin Keski-Euroopan maihin ja myös arvopapereiden ulkomaalaisomistus
on eurooppalaisittain erittäin korkealla tasolla.
Puheenjohtajamaan kompromissiehdotus neutralointisäännöksi
on ongelmallinen erityisesti siksi, että sillä olisi
takautuvia vaikutuksia voimassa oleviin erilajisia osakkeita koskeviin järjestelyihin
ja osakassopimuksiin. Arvopapereiden arvo sijoitusinstrumentteina
tai määräysvallan antajina muuttuisi
vain yhden yritysjärjestelymuodon kohdalla ja tällöinkin
tavalla, jota markkinoiden on vaikea ennakoida. Myös erilajisten
osakesarjojen äänivallan menetyksestä mahdollisesti
aiheutuvat kompensaatiovaatimukset ovat ehdotuksessa täysin
selvittämättä, mikä luo lisää ennakoimattomuutta
arvopaperimarkkinoille ja aiheuttaa mahdollisesti merkittäviä julkiseen
valtaan kohdistuvia korvausvaatimuksia. Toisaalta on todettava,
että saadun asiantuntijaselvityksen mukaan monet
pörssiyhtiöt ovat viime aikoina yhdistäneet
osakesarjojaan tai ainakin pyrkineet tekemään
niin. Tällaisen kehityksen tulisi kuitenkin lähteä yrityksen omista
tarpeista eikä perustua mahdollisesti takautuvasti vaikuttavaan
lainsäädäntöön.
Edellä lausutun perusteella valiokunta katsoo, että valtioneuvoston
kanta, jonka mukaan direktiiviehdotus tulisi tältä osin
pitää komission ehdotuksen mukaisena,
on kannatettava. Tätä kantaa tulee neuvotteluissa
puolustaa mahdollisimman pitkälle. On kuitenkin todettava, että direktiivin
hyväksymiseen EU:n neuvostossa sovelletaan määräenemmistöpäätöksentekoa. Suomi
ja muut Pohjoismaat, joita puheenjohtajamaan kompromissiehdotus
erityisesti koskee, voivat joutua vähemmistöön,
joka ei riitä estämään kompromissiehdotuksen
hyväksymistä sellaisenaan. Tällaisen
tilanteen varalta ja ottaen huomioon, että direktiivin
hyväksyminen on yleiseti ottaen toivottavaa, saattaa olla
perusteltua pyrkiä neuvotteluin vaikuttamaan kompromissiehdotuksen
sisältöön.
Valtiovarainministeriö on 7.5.2003 antamallaan muistiolla
tiedottanut valiokunnalle neuvoston käsittelyssä tapahtuneista
käänteistä, jotka vaikuttavat tilanteen
arviointiin merkittävästi. Saksan hallituksen
taholta on tunnusteltu kantoja ajatukseen 9 ja 11 artiklojen poistamisesta kokonaan
yritysostotarjousdirektiivistä. Ajatus ongelmallisten artiklojen
poistamisesta ei ole uusi ja on kulkenut Suomen Coreper-ohjeissa koko
kuluvan kevään ajan yhtenä Suomen mahdollisena
pitämänä vaihtoehtona, tosin vain 11 artiklan
poistamisen osalta.
Valtiovarainministeriön alustava kanta ajatukseen artiklojen
9 ja 11 poistamisesta on, että Suomen ei tulisi vastustaa
ehdotusta. Keskeinen syy alustavalle myönteiselle suhtautumiselle
on, että ehdotus artiklojen 9 ja 11 poistamisesta samalla
poistaa Suomen kannalta ongelmalliset säännösehdotukset.
Samalla se luo Suomelle edellytykset äänestää direktiivin
hyväksymisen puolesta.
Ehdotuksen ongelmana tosin on, että yritysostotarjousdirektiivistä ei
artiklojen 9 ja 11 poistamisen jälkeen jää juuri
mitään jäljelle. Siitä tulisi
aito kehysdirektiivi, joka jättäisi kansalliset järjestelmät
voimaan. Valtiovarainministeriön mukaan tämä on
Suomen näkökulmasta kuitenkin selvästi
parempi vaihtoehto kuin se, että pohjoismaiset moniääniset
osakkeet otetaan direktiivin pääasialliseksi
maalitauluksi.
Muistiossa ehdotetaan Suomen kannaksi ja toimintalinjaksi seuraavaa:
- Suomi kannattaa direktiivin
säätämistä, mutta vain, jos
siihen ei sisällytetä Suomen näkökulmasta
syrjiviä ja perusteettomia määräyksiä.
- Suomi katsoo, että asia ei ole kypsä ratkaistavaksi
puheenjohtajan kompromissiehdotuksen pohjalta eikä puheenjohtajalla
ole tukenaan määräenemmistöä.
- Suomi vastustaa puheenjohtajan ehdotusta moniäänisten
osakkeiden lisäämisestä artiklaan 11.
- Suomi on tehnyt oman kompromissiehdotuksen artiklojen
9 ja 11 muuttamiseksi tavalla, joka varmistaa tavoitellun tasavertaisten
kilpailuedellytysten syntymisen moniääniset osakkeet
säilyttäen. Ehdotuksen mukaan moniäänisten
osakkeiden nollaamista ostotarjoustilanteissa koskevat säännökset
poistettaisiin, mutta samalla varmistettaisiin 11 artiklaan sisällytetyn neutralointisäännön
säilyminen muilta osin. Suomi pitää ehdotustaan
edelleen relevanttina kompromissiehdotuksena.
- Jos jokin jäsenvaltio esittää toisenlaisen kompromissiehdotuksen
artiklojen 9 ja 11 välisen tasapainon löytämiseksi,
Suomi on valmis tutkimaan sitä. Suomi voi tukea esim. mainittujen
artiklojen poistamista direktiivistä tai pelkästään
esim. artiklan 11 poistamista direktiivistä. Suomi on myös
valmis lieventämään artiklaa 9 Suomen
kompromissiehdotuksessa esitetyllä tai muulla tavalla,
mutta vain jos se on edellytyksenä artiklan 11 poistamiselle
tai sen palauttamiselle komission ehdottamaan muotoon.
- Puheenjohtaja on alustavasti ehdottanut siirtymäsäännöstä,
jonka mukaan moniäänisten osakkeiden sääntely
ei koskisi nykyisiä listayhtiöitä.
Suomi katsoo, ettei ehdotus sellaisenaan ole riittävä moniäänisten
osakkeiden käyttörajoitusten kompensoimiseksi.
Siirtymäsäännös asettaisi yhtiöt
ja niiden osakkeenomistajat keskenään erilaiseen
asemaan. Siirtymäsäännös on
myös selvästi toissijainen ratkaisu 11 artiklan
poistamiseen nähden.
Edellä lausutuin perustein valiokunta pitää valtioneuvoston
kantaa ja toimintalinjaa kannatettavana.
Muita erityiskysymyksiä
Valtioneuvoston kirjelmän ja saadun asiantuntijaselvityksen
mukaan direktiiviehdotukseen liittyy myös eräitä muita
ongelmakohtia. Nämä koskevat ehdotuksen 9 artiklan
mukaisia kohdeyhtiön johdon toiminnan rajoitteita ostotarjoustilanteessa,
10 artiklassa tarkoitettua tietojenjulkistamisvelvoitetta ja suojatoimenpiteiden
hyväksyttämistä yhtiökokouksessa
sekä 14 artiklan mukaista lunastusoikeutta.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kohdeyhtiön johdon velvoitteita ja toiminnan
rajoituksia koskevat säännökset ovat
riittävän selkeästi määriteltyjä.
Yhtiökokouksen koollekutsumista lyhyellä varoitusajalla
koskevat säännöt lienevät välttämätön
edellytys sille, että suojautumistoimilta voidaan vaatia
yhtiökokouksen nimenomainen valtuus ennakkoon. Näiden
sääntöjen tulee olla sopusoinnussa tarjouksen
voimassaoloaikaa koskevien säännösten
kanssa.
Valiokunta katsoo, että direktiiviehdotuksen määräykset
tietojen julkistamisvelvollisuudesta tulee hyväksyä siten,
että otetaan huomioon yhtiön vaikeudet tiedottaa
sellaisista osakkaiden välisistä sopimuksista,
joissa yhtiö ei ole osallisena ja joista se ei välttämättä ole
edes tietoinen. Samoin on otettava huomioon rajankäynti
markkinoiden kannalta merkittävän julkisesti annettavan
informaation ja liikesalaisuuksien välillä. Ehdotus,
jonka mukaan yhtiökokous on velvoitettu antamaan lausunto
rakenteellisista toimenpiteistä ja suojakeinoista kahden
vuoden välein, on valiokunnan mielestä ylimitoitettu.
Valiokunta yhtyy saamansa asiantuntijaselvityksen
perusteella 14 artiklaa koskevaan valtioneuvoston kantaan, jonka
mukaan lunastusoikeuden syntymisen määrittely
on direktiiviehdotuksessa epäjohdonmukainen.
Jos lunastusrajaksi asetetaan 90 prosenttia yhtiön osakepääomasta
ja toisaalta arvopapereina pidetään vain äänioikeudellisia
osakkeita, saattaa syntyä erikoisia tilanteita, jos äänivallattomien
arvopapereiden määrä yhtiössä on
suuri.
Komiteamenettelyssä annettavat yksityiskohtaiset säännöt
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kirjelmässä esitettyyn
kritiikkiin, joka koskee komiteamenettelyssä annettavia
yksityiskohtaisia sääntöjä.
Komiteamenettelyssä ei tule voida hyväksyä sellaisia
täytäntöönpanotoimia, jotka
muuttaisivat itse direktiivin säännöksiä.
Komission toimivallalla tulisi kaikin osin olla EU:n lainsäädäntöelinten
antama mahdollisimman tarkkarajainen valtuutus, eikä täytäntöönpanomenettelyssä tule
voida muuttaa yhteisön ja jäsenvaltioiden
välisen toimivallan määräytymistä sen enempää,
mitä itse direktiivissä säädetään.
Valiokunnan tietoon on toisessa yhteydessä saatettu,
että yhteisölainsäädännön
laadun parantamiseksi ja sääntelyn nopeuttamiseksi
perustettu rahoitusmarkkinoita koskeva menettely, jonka mukaan yhteisölainsäädäntö
annetaan kaksiportaisesti
lainsäädäntömenettelyssä ja
komiteamenettelyssä, on itse asiassa tuottanut tarpeettoman
yksityiskohtaista yhteisötason sääntelyä.
Tältä osin onkin vaarana, että uudistukset ovat
olleet omiaan vähentämään lainsäädäntömenettelyn
demokraattisuutta ja avoimuutta ilman, että vastaavia tehokkuus-
ja laatuhyötyjä olisi saatu. Päinvastoin,
onkin pelättävissä, että uuden
menettelyn johdosta yhteisölainsäädäntö entisestään
yksityiskohtaistuu ja jäsenvaltioiden
liikkumavara direktiivien täytäntöönpanossa
entisestään kapenee.
Valiokunta toteaa, että perustuslain 96 §:n
nojalla valtioneuvoston on toimitettava eduskunnan käsiteltäväksi
kaikki ehdotukset sellaisiksi säädöksiksi,
sopimuksiksi tai muiksi toimiksi, joista päätetään
Euroopan unionissa ja jotka muutoin perustuslain mukaan kuuluisivat
eduskunnan toimivaltaan. Perustuslain kannalta ei ole merkitystä sillä,
annetaanko mahdollinen säädös unionin
lainsäädäntömenettelyssä vai
komiteamenettelyssä. Jos ehdotus sisältää säännöksiä,
jotka Suomen perustuslain mukaan kuuluisivat lainsäädännön
alaan, tulee perustuslain 96 § sovellettavaksi myös
komiteamenettelyssä annettaviin saadöksiin.