Ehdotus

Ehdotettu uusi direktiivi korvaisi neljä nykyistä direktiiviä eli kotimyyntiä, etämyyntiä, kohtuuttomia sopimusehtoja ja kulutustavaran kauppaa koskevat direktiivit. Pääosa ehdotetuista säännöksistä vastaa voimassa olevaa sääntelyä. Ehdotuksen merkittävin muutos on siirtyminen minimisäännöksistä täysharmonisoivaan sääntelyyn.

Valtioneuvoston kirjelmä sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen ehdotuksen sisällöstä.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto pitää hyvänä ajatuksena koota yhteen säädökseen kuluttajasopimuksia nykyisin koskeva hajanainen yhteisösääntely. Ehdotuksessa onkin kyetty yhtenäistämään keskeisiä käsitteitä ja poistamaan nykyisten direktiivien epäjohdonmukaisuuksia. Näiltä osin direktiiviehdotus edistää paremman sääntelyn periaatteita.

On myös myönteistä pyrkiä parantamaan yritysten toimintaedellytyksiä sisämarkkinoilla. Hyvin toimivat sisämarkkinat hyödyttävät kuluttajia, kun hyödykevalikoimat laajenevat ja lisääntyvä kilpailu alentaa hintoja. Sääntelyn yhdenmukaistaminen helpottaa varsinkin rajat ylittävää verkkokauppaa sekä pienyritysten että kuluttajien eduksi.

Valtioneuvosto kuitenkin katsoo, ettei ehdotus täytä EU:n perustamissopimuksen vaatimusta, jonka mukaan täysharmonisoinnin tulee perustua korkeaan kuluttajansuojan tasoon.

Vaikka ehdotus vastaa hyvin pitkälle voimassa olevaa EU:n kuluttajansuojalainsäädäntöä, sen keskeiset ongelmat aiheutuvat siitä, että nykyiset vähimmäistason yhteisösäännökset ehdotetaan muutettaviksi pääosin sellaisinaan täysharmonisoiviksi. Ehdotus onkin Suomen kor-kean kuluttajansuojatason kannalta ongelmallinen, ja siihen tarvitaan olennaisia muutoksia. Valtioneuvosto viittaa niihin kansallisen kuluttajansuojan tason heikennyksiin, joita on selostettu jaksossa 4.2.

Valtioneuvoston tavoitteena on ensinnäkin saada aikaan muutoksia, joilla ehkäistään keskeisten kansallisten kuluttajansuojasäännösten olennaiset heikennykset. Muutoksia pyritään saamaan aikaan etenkin ehdotuksiin, jotka koskevat myyjän virhevastuun kestoa, aikaisemman myyntiportaan virhevastuuta, vaaranvastuun siirtymistä ostajalle, ostajan reklamaatiovelvollisuutta sekä etä- ja kotimyynnin peruuttamisoikeuteen liittyviä muotovaatimuksia, rajoituksia ja kuluvastuuta.

Direktiiviehdotuksen mukainen kulutustavaran kauppaa ja kohtuuttomia sopimusehtoja koskeva täysharmonisointi merkitsisi kansallisen sopimusoikeusjärjestelmän hajaantumista periaatteiltaan epäyhtenäiseksi ja epäjohdonmukaiseksi. Nykyiset kuluttajansuojalain kauppaa koskevat säännökset rakentuvat samojen sopimusoikeuden yleisten periaatteiden varaan kuin irtaimen kauppaa muutoin koskeva kauppalaki. Kauppalain ja kuluttajansuojalain ilmentämät yleiset periaatteet ovat vaikuttaneet uudemman sopimusoikeudellisen lainsäädännön kehittämiseen, muun muassa asuntokauppaa ja palvelusopimuksia koskeviin säädöksiin. Lisäksi näillä periaatteilla on tärkeä merkitys sopimussuhteissa, joista ei ole erikseen säädetty. Myös sopimusten sovittelua koskevat yleiset periaatteet ovat Suomen oikeudessa yhdenmukaiset kuluttajasopimuksissa, liikesopimuksissa ja yksityishenkilöiden välisissä sopimuksissa. Kohtuuttomien ehtojen sovittelu koskee Suomen oikeudessa kaikkia sopimustyyppejä ja sopimuksen kaikkia ehtoja.

Toteutuessaan ehdotuksesta muun muassa seuraisi, että kuluttajan asema sopijapuolena olisi kuluttajansuojalain mukaan heikompi ja puutteellisemmin säännelty kuin liikeyrityksen asema samanlaisessa sopimussuhteessa yleisen kauppalain mukaan. Epäjohdonmukaisuutta korostaa vielä se, että kuluttajalla, joka esimerkiksi myy ostamansa tuotteen käytettynä edelleen, olisi myyjänä ankarampi vastuu kuin sillä elinkeinonharjoittajalla, jolta hän on tuotteen uutena ostanut.

Jotta kansallisen sopimusoikeusjärjestelmän selkeys ja johdonmukaisuus voitaisiin säilyttää, valtioneuvosto pyrkii saamaan myös joitakin tarkkarajaisia poikkeuksia täysharmonisointiin. Poikkeuksia tarvitaan erityisesti tavaran luovutuksen viivästystä koskevaan sääntelyyn, joka ei voi jäädä ehdotuksen mukaisen yksioikoisen purkuoikeuden varaan. Valtioneuvosto viittaa siihen, mitä jakson 4.3 viimeisessä kappaleessa todetaan. Ei ole realistista olettaa, että viivästyssääntelyn kaltainen monitahoinen kokonaisuus voitaisiin asianmukaisesti valmistella neuvoston ja parlamentin käsittelyssä. Vastaavia ongelmia liittyy yleiset tiedonantovaatimukset sisältävään tyhjentävään luetteloon, joka koskee kaikentyyppisiä kuluttajasopimuksia. Täysharmonisoitu tietoluettelo on ongelmallinen paitsi sen takia, ettei esimerkiksi kiinteistönvälitystä ja asuntokauppaa koskevia kansallisia vaatimuksia voida säilyttää, myös sen takia, ettei täysin uudentyyppisille tuotteille voida kansallisesti asettaa tiedonantovaatimuksia, vaikka niille olisi erityistä tarvetta ja tuote tulisi vain Suomen markkinoille.