Ehdotus
Komissio antoi 23 päivänä syyskuuta
2009 ehdotuksensa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksiksi
Euroopan pankkiviranomaisen, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen sekä Euroopan
vakuutus- ja työeläkeviranomaisen perustamisesta.
Asetuksilla on tarkoitus perustaa vuoden 2011 alusta lukien kullekin
finanssisektorille EU-tason viranomainen, joille siirrettäisiin
asetuksissa tarkemmin säädettävällä tavalla
kansallisille valvontaviranomaisille nykyisin kuuluvaa toimivaltaa
finanssimarkkinoiden valvonnassa ja sääntelyssä.
Asetusehdotusten 7 artiklan mukaan perustettavat EU-valvontaviranomaiset
voisivat valmistella teknisiä standardeja sektorikohtaisissa
direktiiveissä yksilöityjen säännösten
soveltamisesta. Standardit olisi alistettava komission hyväksyttäväksi. Asetusehdotusten
11 artiklan mukaan, sellaisena kuin se on puheenjohtajan 30 päivänä lokakuuta
2009 esittämässä ja jäsenvaltioiden
enemmistön tältä osin laajalti kannattamassa
kompromissiehdotuksessa, EU-valvontaviranomaisilla olisi sitova
toimivalta myös ratkaista kansallisten valvontaviranomaisten
erimielisyyksiä rajat ylittävään
valvontaan liittyvissä, niin ikään sektorikohtaisissa
direktiiveissä yksilöidyissä kysymyksissä.
Ehdotus rajoittuu pääasiassa pankki- ja arvopaperisektoriin,
koska vakuutuslainsäädännön kokonaisuudistus
(Solvenssi II) ei vielä ole voimassa. Komission on tarkoitus
antaa vakuutusdirektiivin osalta tätä ehdotusta
vastaava ehdotus ensi vuoden aikana.
Mainittujen asetusten nojalla ehdotuksessa tarkoitetut tekniset
standardit annettaisiin muodollisesti komission asetuksina EU:n
primaarilainsäädännöstä johtuvista
syistä, mutta niiden valmistelusta vastaisivat yksinomaan
ehdotetut valvontaviranomaiset.
Direktiivillä säädettäisiin
mainituille viranomaisille toimivaltaa antaa teknisiä standardeja direktiivissä yksilöityjen
säännösten tarkemmasta soveltamisesta
sekä toimivaltaa tehdä jäsenvaltioiden
valvontaviranomaisia sitovia päätöksiä direktiivissä yksilöidyissä,
rajat ylittävää valvontaa koskevissa
tilanteissa jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten välisten
erimielisyyksien ratkaisemiseksi.
Lisäksi direktiiveissä nykyisin olevat viittaukset
Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komiteaan (CEBS), Euroopan
vakuutus- ja lisäeläkevalvontaviranomaisten komiteaan (CEIOPS)
ja Euroopan arvopaperimarkkinavalvontaviranomaisten komiteaan (CESR)
muutettaisiin koskemaan perustettavia valvontaviranomaisia.
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti ehdotetun direktiivin
antamiseen. Valtioneuvosto kiinnittää kuitenkin
huomiota esityksen seuraaviin kohtiin, joihin asian neuvostokäsittelyssä tulisi pyrkiä
saamaan
muutos.
Ehdotetut toimivaltuudet, joita ei voi pitää teknisinä
2 artiklan 5 kappaleessa ehdotettua finanssikonglomeraattidirektiivin
(2002/87/EY) 3 (5) artiklan soveltamista koskevaa
toimivaltuutta, joka koskee finanssikonglomeraatin ja siten koko
direktiivin soveltamisalan määrittelemistä osittain
EU-valvontaviranomaisen antamalla standardilla, ei voida pitää luonteeltaan
teknisenä. Kyseisestä asiasta säädetään
Suomessa nykyisin lain tasolla (L rahoitus- ja vakuutusryhmittymien
valvonnasta 4 ja 5 §).
4 artiklan 2 kohdassa ehdotetulla lisäeläkedirektiivin
(2003/41/EY) 20 artiklan muutoksella EU-valvontaviranomaiselle
annettaisiin oikeus antaa teknisiä standardeja siitä,
miltä osin kansallisia säännöksiä voidaan
pitää direktiivissä tarkoitetulla tavalla
taloudellisen aseman valvontaa koskevina (”prudential”).
Koska lisäeläkerahastojen taloudellisen aseman
sääntelyä ei ole harmonisoitu vaan se
on direktiivissä jätetty kansalliseen harkintaan
ja on siten kansallisen lainsäädännön
alaan kuuluva asia, tällaisen harkinnan soveltamisalan
määrittelyä ei voida pitää luonteeltaan
teknisenä.
6 artiklan (rahoitusvälineiden markkinat -direktiivi)
2 kohdassa, 9 artiklan (luottolaitosdirektiivi) 1 kohdassa sekä 11
artiklan (sijoitusrahastodirektiivi) 1, 2 ja 6 kohdassa ehdotetaan EU-valvontaviranomaisille
toimivaltaa antaa teknisiä standardeja toimilupahakemuksen
sisällöstä ja toimilupaprosessista. Suomessa
eduskunta on katsonut, että toimilupahakemuksen sisällön
määrittelemistä ei ole asianmukaista
jättää yksinomaan toimilupaviranomaisen
itsensä harkintaan. Tämän vuoksi luottolaitoksen,
sijoituspalveluyrityksen ja rahastoyhtiön toimilupahakemuksen
sisällöstä on Suomessa säädetty valtiovarainministeriön
asetuksella. Lisäksi toimilupahakemusprosessia sääntelee
Suomessa keskeisesti muun muassa hallintolaki. Tämän vuoksi
ehdotettuja norminantovaltuuksia ei voida pitää luonteeltaan
yksinomaan teknisinä.
5 artiklan (esitedirektiivi) 4 kohdassa ehdotetaan, että EU-valvontaviranomainen
voisi antaa teknisiä standardeja esitteen täydentämisvelvollisuuden
yhtenäisestä tulkinnasta. Tätä ei
voida pitää teknisenä standardina, eikä viranomainen muutenkaan
voi antaa aiheesta tarkkaa sääntelyä.
5 artiklan (esitedirektiivi) 1 kappaleessa ja 11 artiklan (sijoitusrahastodirektiivi)
3, 4, 7, 9—12 ja 14 kappaleessa ehdotetaan, että EU-valvontaviranomainen
voisi antaa teknisiä standardeja niiden komission asetusten
tarkemmasta soveltamisesta, jotka komissio kohdissa mainittujen artiklojen
nojalla antaa.
Koska komission tällaisiin niin sanotun II-tason säädöksiin saattaa sisältyä luonteeltaan
ei-teknisiä säännöksiä,
ehdotettu yleisvaltuus antaa tarkempia soveltamisohjeita tällaisista säädöksistä on
ongelmallinen. Ehdotus on erityisen ongelmallinen sijoitusrahastodirektiivin osalta,
jonka täytäntöönpano on vielä kesken eikä mainittujen
komission säädösten tarkemmasta sisällöstä vielä ole
tietoa. Valtioneuvosto katsoo, että mainituissa direktiivikohdissa
tarkoitetut valtuudet tulisi aikanaan yksilöidä erikseen
kussakin II-tason säädöksessä.
Edellä mainituista syistä mainitut direktiivin kohdat
tulisi pyrkiä poistamaan tai ainakin täydentää niitä siten,
että kohtia sovelletaan ainoastaan II-tason säädöksissä erikseen
yksilöidyssä laajuudessa. Kantaa voidaan edelleen
perustella sillä, että EU-valvontaviranomaiset
voivat niiden perustamista koskevien ehdotettujen asetusten nojalla
yhdenmukaistaa toimilupakäytäntöjä antamalla
ei-sitovia ohjeita ja suosituksia.
Rahanpesudirektiivin sisällyttäminen direktiiviin
Rahanpesun ehkäisemistä koskeva sääntely
on viime vuosina ulotettu koskemaan laajaa joukkoa finanssisektorin
ulkopuolisia yrityksiä. Suomessa kyseinen lainsäädäntö kuuluu
sisäasiainministeriön vastuulle. Tämän
vuoksi valtioneuvosto katsoo, että rahanpesua koskevissa
asioissa ei ole luontevaa antaa sitovaa toimivaltaa EU-tason finanssivalvontaviranomaisille.
Tämän vuoksi ehdotettu 8 artikla tulisi pyrkiä poistamaan.
Keskitetyt rekisterit
Ehdotukseen sisältyy lukuisia säännöksiä keskitettyjen
EU-tason rekisterien perustamisesta, joita ehdotetut valvontaviranomaiset
ylläpitäisivät. Valtioneuvosto suhtautuu
ehdotuksiin varauksellisesti erityisesti esitteitä koskevan
keskitetyn rekisterin osalta (esitedirektiiviä koskevan
5 artiklan 3 kohta), koska valtioneuvoston käsityksen mukaan
tällaisten keskitettyjen rekisterien ylläpidosta
aiheutuu muun muassa EU-valvontaviranomaisiin sovellettavien kielivaatimusten
johdosta hallinnollisia kustannuksia, jotka voivat ylittää kansallisten
rekisterien keskittämisestä saatavat hyödyt.