TALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 22/2011 vp

TaVL 22/2011 vp - E 85/2011 vp

Tarkistettu versio 2.0

Valtioneuvoston selvitys komission säädösehdotuksiksi yhteisen strategiakehyksen mukaisiksi yhteisiksi säännöiksi sekä koheesiopolitiikan asetusehdotuksiksi ohjelmakaudelle 2014—2020 (koheesiopolitiikan asetuspaketti)

Suurelle valiokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Suuri valiokunta on 4 päivänä marraskuuta 2011 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen komission säädösehdotuksiksi yhteisen strategiakehyksen mukaisiksi yhteisiksi säännöiksi sekä koheesiopolitiikan asetusehdotuksiksi ohjelmakaudelle 2014—2020 (koheesiopolitiikan asetuspaketti) (E 85/2011 vp) talousvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

neuvotteleva virkamies Pasi Rantahalvari, työ- ja elinkeinoministeriö

johtaja Keijo Sahrman, Suomen Kuntaliitto

VALTIONEUVOSTON SELVITYS

Ehdotus

Komissio julkaisi 6.10.2011 asetusehdotukset (yleisasetus, aluekehitysrahaston asetus, sosiaalirahaston asetus, koheesiorahaston asetus sekä asetukset Euroopan alueelliselle yhteistyölle ja eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymälle) ohjelmakaudelle 2014—2020 koheesiopolitiikan toteuttamiseksi.

Komission 6.10.2011 julkaisemat asetusehdotukset merkitsevät toteutuessaan merkittäviä muutoksia koheesiopolitiikan järjestelmään. Vaikka esitykset tukevat ohjelmatyön jatkuvuutta jäsenvaltioissa, myös perustavia ja laajavaikutteisia uudistuksia on tulossa.

Rahastojen yleiset periaatteet eivät pääosiltaan poikkea nykyisestä. Uusien toimenpiteitä strategisesti kohdentavien elementtien käyttöönotto merkitsee kuitenkin muutosta aiempaan. Näitä ovat erityisesti koheesiopolitiikan tavoitteiden kytkentä Eurooppa 2020 -strategiaan, uudet komission ja jäsenvaltioiden väliset kumppanuussopimukset sekä varoja asetettuihin tavoitteisiin kohdentavat kiintiöt. Suomen kaltaisille kehittyneille alueille esitetään rahastokohtaista jakoa siten, että Euroopan sosiaalirahaston osuus olisi vähintään 52 % sen ja Euroopan aluekehitysrahaston yhteenlasketusta jäsenvaltion tuen kokonaismäärästä. Nykyisin ESR:n tuki ohjelmissa on noin 40 % ja EAKR:n 60 %, kuitenkin siten, että EAKR:n osuuteen ei sisälly harvaan asuttujen alueiden erityistukea, 35 euroa/asukas, eikä Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteeseen kohdennettua tukea. Lisäksi uutta on pyrkimys yhdenmukaistettuihin menettelyihin yhteisen strategiakehyksen rahastojen (YSK-rahastojen) tuen osalta.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto lähtee siitä, että koheesiopoliittisen rahoitusratkaisun tulee olla reilu ja oikeudenmukainen kaikkien jäsenmaiden ja alueiden näkökulmasta. Valtioneuvoston lähtökohtana on, että rakennerahastokauden 2014—2020 Suomen saama suhteellinen rahoitusosuus säilyy.

Valtioneuvosto tukee alue- ja rakennepolitiikan jatkamista koko unionin alueella. Rahoituksen painopisteen tulee olla köyhimmillä alueilla sekä vakavista ja pysyvistä olosuhdehaitoista kärsivillä alueilla. Koheesiopolitiikan vaikuttavuutta tulee lisätä keskittymällä rajalliseen määrään prioriteetteja, joiden tulee olla yhdenmukaisia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden kanssa. Valtioneuvosto tukee Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita innovaatioiden, pk-yritysten kilpailukyvyn sekä energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian ja osallisuuden vahvistamisesta.

Syrjäisen sijainnin huomioiminen ja harvaan asuttujen alueiden erityisaseman turvaaminen on Suomelle rakennerahastopolitiikan avainkysymys. Komissio esittää Suomen liittymissopimuksen ja Lissabonin sopimuksen 174 artiklaan sisältyvän pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityisaseman jatkamista kaudelle 2014—2020. On tärkeää, että harvaan asutukseen perustuva kriteeri nostetaan BKT-kriteerin rinnalle tukia jaettaessa. Harvaan asuttujen alueiden erityisrahoitus tulee Suomen näkemyksen mukaan säilyttää Pohjois- ja Itä-Suomessa vähintään nykyisellä tasolla.

Valtioneuvosto pitää tärkeänä sitä, että kaikilla alueilla toteutetaan yhtenäistä tavoitetta kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamiseksi. Valtioneuvosto ei kannata komission siirtymäaluejärjestelyä ja turvaverkkorahoitusratkaisua esitetyssä muodossa, joka on liian kallis. Komission esittämät väliluokka- ja kilpailukykyalueet tulisikin yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi, missä yhteydessä sovellettaisiin liukuvaa BKT-kriteeriä.

Maakohtaisen BKTL-katon madaltaminen 2,5 prosenttiin on erityisen tarpeen resurssien tehokkaan käytön näkökulmasta. Sen laskentamenetelmää ei tule muuttaa nykyisestä kaudesta, eli maaseudun kehittämisrahoituksen tulee sisältyä esitettävään kattoon. Tästä syystä komission esitystä tulee selkiyttää.

Koheesiopoliittinen rahoitustuki on voimassa olevien säädösten mukaan ehdollista eli koheesiorahoitus voidaan keskeyttää. Ehdollisuus liittyy julkisen talouden tilaan ja lähentymisohjelman täytäntöönpanoon. Ehdollisuus koskee vain koheesiorahastosta suoritettavaa tukea. Valtioneuvosto pitää perusteltuna, että selvitetään mahdollisuudet yhdistää EU:n talousarvion rakenne- ja muut tuet vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamiseen. Vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän osan vaikuttavuutta tulisi parantaa ja tähän voitaisiin kytkeä EU:n talousarvion menot nykyistä laajemmin. Rakennetukien hyödyt voidaan saavuttaa jatkossakin vain tilanteessa, jossa talouden rakenteet ovat terveet ja tasapainoiset. Lisäksi voitaisiin tutkia, olisiko ehdollisuus kytkettävissä muihinkin kuin julkisen talouden tilaan ja lähentymisohjelman täytäntöönpanoon liittyviin neuvoston hyväksymiin tekijöihin, kuten esimerkiksi asianomaisille valtioille osoitettujen rakennepoliittisten suositusten täytäntöönpanoon (talouspolitiikan suuntaviivat).

EU:n osarahoitusperiaatteen soveltamista tulee tehostaa. Unionin rahoituksen osuus tulee rajoittaa maksimissaan 75 prosenttiin nykyisen 85 prosentin sijaan. Valtioneuvosto pitää riittävää kansallista omavastuuosuutta parhaana ennakkoehdollisuutena ja välttämättömänä takeena vastuulliselle projektitoiminnalle.

Valtioneuvosto suhtautuu kielteisesti suoritusvarauksen ja muiden unionitason kannustimien käyttöönottoon. Valtioneuvosto on valmis tutkimaan jäsenvaltiokohtaisen suoritusvarauksen käyttöönottoa.

Valtioneuvosto tukee voimakkaasti YSK-rahastojen hallinnon yksinkertaistamista ja katsoo, että komission asetusehdotukset eivät kaikilta osin tue tavoitteen saavuttamista. Komission esitykset hallinnon eri tasojen ja kansallisten valvontaelinten määrän lisäämisestä eivät ole tervetulleita.

Valtioneuvosto kannattaa komission esitystä paikallisyhteisöjen omista kehittämishankkeista ja strategioista. Ratkaisut paikallisen toiminnan menettelyistä tulee tehdä kansallisella tasolla.

Valtioneuvosto pitää tärkeänä suhteellisuusperiaatteen noudattamista ohjelmien hallinnoinnin järjestämisessä. Valtioneuvosto tukee pyrkimyksiä, joilla varmistetaan rahastojen tehokas ja tuloksellinen toteutus, ja tukee yksinkertaistettujen kustannusmallien käytön laajentamista.

Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että Euroopan sosiaalirahasto (ESR) muodostaa olennaisen osan koheesiopolitiikan toteutusta. Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeätä, että sosiaalirahastoa käytetään jäsenmaissa työllisyyden ja koulutuksen sekä köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiseen hanketoimintaan. Sosiaalirahaston osuuden ennalta määrittäminen ei ole kuitenkaan linjassa aiemman ohjelmaperusteisen koheesiopolitiikan kanssa, jonka pääperiaatteena on pidetty hallintovastuun jakamista komission, jäsenmaiden ja alueiden välillä.

Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että ilmasto- ja ympäristötavoitteet huomioidaan rakennerahastojen tukia kohdennettaessa. On tärkeää, että tuki kohdennetaan erityisesti sellaisiin ilmasto- ja ympäristötavoitteisiin, joiden avulla voidaan tukea talouden kasvua sekä innovaatioita ja teknologisia ratkaisuja.

Valtioneuvosto tukee rahoituksen temaattista keskittämistä myös EAY-ohjelmissa, mutta esitettyä rajausta enintään neljään teemaan on tarpeen arvioida lähemmin. Tässä yhteydessä on arvioitava myös ohjelmien rooli mahdollisten makroaluestrategioiden toteuttamisessa.

Valtioneuvosto kannattaa Euroopan alueellisen yhteistyön yhtymään sovellettavan järjestelmän yksinkertaistamista ja sitä, että yhtymien perustaminen säilyy vapaaehtoisena.

Ulkosuhderahoitusvälineiden laatuun ja toimivuuteen tulee panostaa saatujen kokemusten pohjalta huomioiden joustavuus tuen ennakoitavuuden tärkeyttä unohtamatta. Yhteistyökumppanien tulee sitoutua yhdessä asetettuihin tavoitteisiin, joiden saavuttamista tulee arvioida aikaisempaa paremmin uudesta rahoituksesta päätettäessä.

Suomen politiikkatavoitteiden kannalta on tärkeää, että EU:n ja Venäjän välisen alueellisen yhteistyön (nykyinen ENPI CBC) erityispiirteet tulevat huomioiduiksi joko komission esittämässä uudessa naapuruusinstrumentissa (ENI) tai mahdollisesti muussa instrumentissa. Rajat ylittävien ohjelmien toimivuuden varmistamiseksi tulisi seuraavaa ohjelmakautta varten pyrkiä löytämään hallinnollisia ratkaisuja, joilla näihin ohjelmiin voitaisiin soveltaa rakennerahastojen Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen ohjelmissa hyviksi todettuja menettelytapoja. Suomen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että Venäjä osallistuu merkittävällä panoksella ohjelmien rahoitukseen jatkossakin.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Koheesiopolitiikkaa koskeva säädöspaketti muodostaa laajan kokonaisuuden, jonka kokonaisvaikutusten arviointi, ja tämän vuoksi myös kansallinen kannanmuodostus, on vielä kesken. Valtioneuvoston alustavana arviona on, että Suomen saama kokonaistuki saattaa pienentyä vuositasolla jopa 400 miljoonaa euroa. Mikäli ennakkoarviot osoittautuvat oikeiksi, vähennyksen suuruusluokka on yleinen taloudellinen tilanne huomioon ottaen merkittävä. Talousvaliokunta kiinnittää jäljempänä huomiota ehdotusten yksittäisiin linjauksiin ja täsmentää tarvittaessa lausuntoaan ehdotusten käsittelyn edetessä.

Valiokunta pitää kannatettavana lähtökohtaa, jonka mukaisesti tavoitteena on parantaa koheesiopolitiikan tuloksellisuutta ja suunnitelmallisuutta sekä koherenssia muiden EU:n tavoitteiden, erityisesti Eurooppa 2020 -strategian toteutuksen, kanssa. Tämä edellyttää, että toimintaa priorisoidaan ja fokusoidaan. Oman toimialansa osalta valiokunta painottaa kestävän taloudellisen kasvun kannalta keskeisiä sektoreita, kuten pk-yritysten kilpailukykyä, tutkimus- ja innovaatiotoimintaa sekä vähähiilistä taloutta tukevia hankkeita. Samoin on olennaista, että ohjelmakaudella kiinnitetään erityistä huomiota tuki- ja lupahallinnon yksinkertaistamiseen. Tältä osin on selkeää tarvetta myös kansallisille toimille.

Koheesiopoliittisen rahoituksen alueellinen kohdentaminen esitetään tehtäväksi käyttäen kolmea jakoperustetta, jotka ovat vähiten kehittyneet alueet, siirtymä- eli välialueet ja kehittyneet alueet. Oletuksena on, että kaikki Suomen suuralueet (NUTS 2 -alueet) tulevat kuulumaan kehittyneiden alueiden luokkaan, jossa tukitasot määritellään kuudella kriteerillä (väkiluku, matala väestöntiheys, työttömyys, työllisyysaste, koulutusaste ja alueellinen hyvinvointi). Nykyisellä ohjelmakaudella näistä on ollut Suomen kannalta keskeisin väestöntiheyteen perustuva kriteeri, jonka painoarvo esitetään tulevalla kaudella puolitettavaksi 2,5 %:iin. Valtioneuvoston tapaan valiokunta pitää tärkeänä, että kriteerin painoarvo saadaan nostetuksi takaisin nykyiseen 5 %:iin. Valiokunta painottaa, että koheesiopolitiikan yhtenä keskeisenä tavoitteena on tasoittaa väestön maantieteelliseen epätasaiseen jakautumiseen liittyviä haittoja, joita esiintyy erityisesti pohjoisilla alhaisen väestötiheyden alueilla. Ehdotetut väestötiheyskriteerin ja väkilukuun perustuvan kriteerin painoarvojen leikkaukset saattaisivat johtaa Suomen saaman kokonaistuen merkittävään pienentymiseen. EU:n pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityisrahoitukseen liittyen valiokunta pitää myös tärkeänä, että tältä osin voidaan edelleen jatkaa Suomen liittymissopimuksessa sovittua erityisrahoitusmenettelyä. Nykyisellä kaudella saadusta rahoituksesta 40 % on perustunut väestöntiheys- ja harva asutus -kriteeriin.

Ehdotetun uuden välialue-luokan katteen ja samalla myös rahoitusosuuden arvioidaan muodostuvan suhteellisen suureksi. Jotta rakennerahastovarojen tasapuolinen jakautuminen voidaan turvata, on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota välialueisiin sovellettaviin kriteereihin. Talousvaliokunta katsoo, etteivät nämä kriteerit ole ehdotetussa muodossaan riittävän läpinäkyviä. Jatkovalmistelussa onkin aiheellista harkita välialueiden ja kehittyneiden alueiden luokkien yhdistämistä siten, että uuteen luokkaan sovellettaisiin liukuvaa BKT-kriteeriä.

Lausunto

Lausuntonaan talousvaliokunta ilmoittaa,

että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan.

Helsingissä 30 päivänä marraskuuta 2011

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Mauri Pekkarinen /kesk
  • vpj. Marjo Matikainen-Kallström /kok
  • jäs. Lars Erik Gästgivars /r
  • Teuvo Hakkarainen /ps
  • James Hirvisaari /ps (osittain)
  • Harri Jaskari /kok
  • Johanna Karimäki /vihr (osittain)
  • Pia Kauma /kok
  • Miapetra Kumpula-Natri /sd
  • Jukka Kärnä /sd
  • Päivi Lipponen /sd
  • Jari Myllykoski /vas
  • Arto Pirttilahti /kesk
  • Kaj Turunen /ps

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Tuula Kulovesi