Ehdotus

Ehdotuksen yleisenä tavoitteena on parantaa sisämarkkinoiden toteutumista ja toimintaa helpottamalla rajat ylittävän liiketoiminnan lisäämistä yritysten kannalta ja rajat ylittävien ostosten tekemistä kuluttajien kannalta. Tavoite voidaan komission näkemyksen mukaan saavuttaa ottamalla kaikissa EU:n jäsenvaltioissa käyttöön itsenäiset, yhdenmukaiset sopimusoikeuden säännöt eli yhteinen eurooppalainen kauppalaki. Se olisi valinnainen sopimusoikeuden järjestelmä kunkin jäsenvaltion kansallisen lain rinnalla. EU-maa voisi päättää, että kauppalakia sovelletaan myös kansallisesti.

Kauppalakia voitaisiin soveltaa rajat ylittävään kuluttajakauppaan ja sellaisiin yritysten välisiin kauppoihin, joiden toisena osapuolena on pk-yritys. Jäsenmaat saavat halutessaan säätää mahdollisuudesta soveltaa yhteistä eurooppalaista kauppalakia myös kansallisiin sopimuksiin samoin kuin sopimuksiin, joiden osapuolina olevista yrityksistä yksikään ei ole pk-yritys.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että sisämarkkinoiden mahdollisuuksia pyritään hyödyntämään nykyistä paremmin. Kilpailukyvyn ja kasvun kannalta on keskeistä panostaa erityisesti niihin sisämarkkinoiden sektoreihin, joissa kasvumahdollisuudet ovat suurimmat, kuten digitaalisiin sisämarkkinoihin. Ensisijaisesti tulee keskittyä toimiin, joilla nykyistä tehokkaammin kehitetään sisämarkkinoiden toimintaa ja parannetaan sekä yritysten toimintaedellytyksiä että kuluttajien luottamusta rajat ylittävän kaupankäynnin turvallisuuteen. Tärkeää on, että valmisteltavat toimenpiteet ovat tarkoituksenmukaisesti kohdennettuja ja realistisesti toteuttamiskelpoisia.

Kansallisten lainsäädäntöjen erot epäilemättä haittaavat osaltaan sisämarkkinoiden toimintaa, kuten komissio asetusehdotuksessaan toteaa. Kuluttajien ja yritysten haluttomuus tehdä rajat ylittäviä sopimuksia johtuu kuitenkin myös monista käytännön esteistä, kuten kielestä, maantieteellisistä seikoista sekä kuluttajien tottumuksista ja mieltymyksistä. Siitä, mikä on näiden ja muiden sisämarkkinoiden toimintaa haittaavien seikkojen keskinäinen merkitys, on eri suuntiin vieviä tutkimustuloksia.

Valtioneuvosto katsoo, että sisämarkkinoiden todennettuihin ongelmiin tulisi myös sopimusoikeuden alalla ensisijaisesti puuttua tarkkaan harkituilla ja hyvin kohdennetuilla toimenpiteillä jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämiseksi harmonisointidirektiivien avulla, kuten viimeksi etäkaupan osalta on kuluttajan oikeuksia koskevalla direktiivillä tehtykin. Asetusehdotuksen tyyppinen valinnainen ja kansalliselle sopimusoikeudelle rinnakkainen sääntely on nimittäin lähtökohtaisesti ongelmallista erityisesti kuluttajansuojan, lainsäädännön selkeyden ja yritysten tasapuolisten kilpailuedellytysten kannalta.

Asetusehdotuksen jatkovalmistelussa tulisi selvittää, vaarantaisivatko asetuksen sisältämät säännökset toteutuessaan korkeaa kuluttajansuojatasoa. Asetusehdotukseen sisältyy yhtäältä yksittäisiä säännöksiä, jotka toteutuessaan heikentäisivät kuluttajansuojan tasoa Suomessa. Toisaalta eräät säännöksistä antaisivat kuluttajalle nykylainsäädäntöä paremman suojan. Kuluttajansuojan kannalta periaatteellisesti ongelmallisinta on kuitenkin se, että pakottava kansallinen kuluttajansuojasääntely syrjäytyisi, jos elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja sopisivat yhteisen eurooppalaisen kauppalain soveltamisesta. Käytännössä kuluttajan olisi hyvin vaikeaa arvioida sitä, miten yhteisen eurooppalaisen kauppalain soveltaminen sopimukseen vaikuttaisi hänen oikeusasemaansa verrattuna siihen, että sopimukseen sovellettaisiin pakottavaa kansallista kuluttajansuojasääntelyä. Yritykset voisivat myös esimerkiksi tarjota yhteistä eurooppalaista kauppalakia sovellettavaksi vain maissa, joissa kansallinen kuluttajansuojan taso on yhteisen eurooppalaisen kauppalain ilmentämää tasoa korkeampi.

Kansallisen sopimusoikeussääntelyn selkeyttä ehdotettu asetus heikentäisi erityisesti siksi, että valinnainen sääntely tulisi sopimusperusteisesti sovellettavaksi jo olemassa olevien kansallisten ja kansainvälisten sääntelykokonaisuuksien rinnalle. Kuluttajan tai pienyrittäjän olisi vaikea hahmottaa eri sääntelykokonaisuuksien eroja ja sitä kautta valinnan vaikutusta oikeusasemaansa. Tätä vaikeuttaisi entisestään se, että yhteisen eurooppalaisen kauppalain soveltamisalan ulkopuolelle jääviin kysymyksiin sovellettaisiin joka tapauksessa lainvalintasääntöjen perusteella sovellettavaksi tulevaa kansallista sääntelyä.

Asetusehdotuksen hyväksymisen myötä rajat ylittävää kuluttajakauppaa käyvät yritykset voisivat halutessaan sivuuttaa kotimaisen kuluttajansuojalainsäädännön edellyttämällä yhteisen eurooppalaisen kauppalain soveltamista. Kotimaista kauppaa harjoittavilla yrityksillä vastaavaa mahdollisuutta ei lähtökohtaisesti olisi. Tämä tasapuolisten kilpailuedellytysten kannalta ongelmallinen tilanne saattaisi joissain tilanteissa johtaa siihen epätoivottavaan ilmiöön, että korkeamman kuluttajansuojan tason maassa toimiva yritys sijoittautuisi toiseen jäsenvaltioon ainoastaan mahdollistaakseen rajat ylittävissä sopimuksissa käytettävän yhteisen eurooppalaisen kauppalain soveltumisen kauppasopimuksiinsa.

Valtioneuvosto pitää epävarmana, voitaisiinko valinnaisella eurooppalaisella kauppalailla edistää sisämarkkinoiden tehokkuutta niin merkittävästi, että asetusehdotuksen hyödyt olisivat edellä mainittuja ongelmia suuremmat. Tämän vuoksi valtioneuvosto suhtautuu asetusehdotuksen jatkovalmisteluun varauksellisesti.

Jos asetusehdotuksen valmistelua jatketaan, neuvotteluille tulee valtioneuvoston näkemyksen mukaan asettaa seuraavat yleiset tavoitteet. Asetuksen soveltamisalasääntelyä on pyrittävä selkeyttämään. Tässä yhteydessä on syytä harkita myös valinnaisen sääntelyn käyttöalan rajaamista vain verkkokauppaan. On myös pohdittava, voidaanko elinkeinonharjoittajien välistä rajat ylittävää kauppaa käytännössä tehokkaasti edistää ehdotetulla sääntelyllä. Kuluttajansuojan osalta tavoitteena on se, että valinnaisen sääntelyn suojataso vastaa kokonaisuutena arvioiden Suomen voimassa olevan kuluttajansuojalainsäädännön suojatasoa. Lisäksi on pyrittävä siihen, että valmisteltava sääntely on peruslähtökohdiltaan ja systematiikaltaan mahdollisimman yhdenmukaista kansallisen sopimusoikeudellisen perussääntelyn kanssa.

Lisäselvitystä vaativiin kysymyksiin valtioneuvosto palaa tarkemmin asetuksen valmistelun edettyä neuvostossa pidemmälle.