Perustelut

Yleistä

Talousvaliokunta pitää liikennepoliittista selontekoa tarpeellisena selvityksenä, joka kuvaa kattavasti liikennepolitiikan valmistelun lähtökohtia sekä tulevaisuuden haasteita. Selonteko olisi tarkoituksenmukainen paikka identifioida ja puntaroida tulevaisuuden tarpeita myös nykyistä pidemmällä aikaperspektiivillä. Talousvaliokunta näkisi tarkoituksenmukaisena, että selonteossa olisi huomioitu myös ratkaisujen elinkeinopoliittinen ulottuvuus: elinkeinopoliittinen vaikutusarvio hankkeiden toteuttamisesta, lykkäämisestä tai kokonaan toteuttamatta jäämisestä. Toimintaympäristön taloudellisten realiteettien huomioiminen ei täysin välity selonteon analyyseissä.

Toimiva liikennejärjestelmä on Suomen keskeinen kilpailukykytekijä, koska maa on laaja ja kulkuetäisyydet pitkiä. Teollisuus ja asutus ovat sijoittuneet koko maahan, ja paljon raskasta tavaraa kuljettavien metsä- ja metalliteollisuuden yritysten osuus tuotannon määrästä on ollut suuri. Meriteitse kulkevan liikenteen rooli ulkomaankaupan kuljetuksissa on hallitseva. Suomen sijainti muuhun Eurooppaan nähden on paitsi kustannustekijä myös tätä laajempi, yleisesti saavutettavuutta koskeva haaste. Normaalioloissa liikennejärjestelmän toimiessa Suomen etäisyys ei nykyaikaisilla kuljetusratkaisuilla ole ylitsepääsemätön tai eurooppalaisesta näkökulmasta poissulkeva tekijä. Poikkeusoloissa, esimerkiksi lento- tai laivaliikenteen toiminnan vaikeutuessa äkillisesti ja merkittävissä määrin, Suomi onkin maantieteellisesti varsin etäällä eurooppalaisista talouselämän keskiöistä. Ottaen huomioon meriliikenteen — sekä henkilö- että rahtiliikenteen — merkityksen Suomen ulkomaankaupalle tämän kuljetusmuodon toimintaedellytykset tulisi turvata. Kuten useissa asiantuntijalausunnoissakin on tuotu esille, meriliikenteen toimintaedellytysten turvaaminen on Suomelle myös huoltovarmuuskysymys. Rikkidirektiivin merkitys kaikille meriliikenteen toimijaosapuolille tulisi huomioida, kun päätetään eri kuljetusmuotojen tukemisesta.

Suomella on kuitenkin pitkä raja Venäjän kanssa sekä lähes parikymmentä rajanylityspaikkaa Pohjois-Ruotsiin ja Norjaan. Nämä yhteydet tulisi huomioida kehittämishankkeissa siten, että naapurimaissa vireillä olevat hankkeet huomioitaisiin. Ruotsin ja Norjan yhteishanke pohjoisen meriyhteyden saavutettavuuden parantamiseksi ratahankkein tulee olemaan merkittävä tekijä Suomen pohjoisosan liikenneolosuhteiden kannalta.

Pääliikenneyhteyksien ja poikittaisväylien lisäksi myös perustieverkoston riittävä palvelutaso on koko liikennejärjestelmän toimivuuden ja maan kilpailukyvyn kannalta olennaista. Liikenteen turvallisuus, sujuvuus ja toimintavarmuus sekä matka- ja logistiikkaketjujen saumattomuus ovat keskeisiä palvelutasotekijöitä niin tavara- kuin henkilöliikenteessäkin. Liikenne on myös palveluelinkeino; toimialalla työskentelee yli 5 % työllisistä. Lisäksi liikenne tuo välillisesti työpaikkoja muun muassa maa- ja vesirakennusalalle ja teknologiateollisuuteen. Liikenneinvestointeja on käytetty onnistuneesti talouden elvyttämisessä edellisen taantuman aikana. Laskusuhdanteen pitkittyessä haasteeksi muodostuu löytää tasapaino yhtäältä elinkeinopoliittisen kehittämisen sekä toisaalta julkisen kulutuksen leikkaamisen välillä. Liikennepoliittisten linjausten suuri haaste onkin rajallisten resurssien asettamissa puitteissa priorisoida hankkeet oikeudenmukaisesti ja kaukokatseisesti.

Talousvaliokunta pitää toivottavana kehityssuuntana toimintatapaa, jossa liikennejärjestelmän suunnittelu tehdään yhdenmukaiseksi ja yhteensopivaksi suhteessa muihin samanaikaisesti toteutettaviin yhteiskunnan muutoshankkeisiin.

Talousvaliokunta katsoo, että nykyinen rahoituskehys ei ole riittävä liikennejärjestelmän kestävälle kehittämiselle.

Priorisointi

Liikennejärjestelmän kehittämisen suuri haaste on aina ollut hankkeiden priorisointi. Resurssien rajallisuuden vuoksi joudutaan sinänsä kannatettavia ja hyödyllisiä hankkeita lykkäämään myöhemmin toteutettavaksi. Väistämättä joudutaan punnitsemaan resurssien suuntaamisen kriteereitä, jolloin on ensiarvoisen tärkeää, että päätöksenteko on läpinäkyvää ja pohjautuu riittävälle selvitykselle. Valiokunta viittaa hallitusohjelmaan, että jo aloitetut hankkeet viedään keskeytyksettä loppuun. Asiantuntijakuulemisissa nousi esiin selonteon puute tuoda esiin toteutettaviksi esitettyjen hankkeiden perusteita. Talousvaliokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että selonteossa jää varsin vähäiseksi eri ratkaisuvaihtoehtojen talous- ja elinkeinopoliittinen analysointi, joka olisi tarpeen päätöksenteon pohjaksi. Myöskään vaihtoehtojen ympäristöllisiä vaikutuksia ei analysoida päätöksenteon kannalta tarkoituksenmukaisella syvällisyydellä.

Hankkeiden jatkuvuuden merkitys ja rahoitusmallit

Liikennepoliittisten linjausten merkitys ja onnistuneisuus selviävät vasta jälkeenpäin, kun ratkaisujen vaikutukset elinkeinoelämään ja liikennekäyttäytymiseen ovat nähtävissä. Silti ratkaisuja tulisi tehdä nykyistä suurempina kokonaisuuksina sekä rahallisesti että ajallisesti mitattuna. Usein projektit tuovat tavoitellun lopputuloksen vain kokonaisuuksina, ilman että niiden yksittäisillä osilla on tosiasiallista itsenäistä arvoa liikennejärjestelmän sujuvuuden kannalta. Talousvaliokunta katsookin, että tulisi kehittää ja ottaa käyttöön uudenlaisia rahoitus- ja päätöksentekomalleja, jotka mahdollistaisivat nykyistä pitkäjänteisemmän suunnittelun. Aloitettujen ja suunniteltujen hankkeiden loppuunsaattaminen siten, että vältetään projektiorganisaatioiden väliaikaisesta hajoamisesta ja uudelleenkokoamisesta aiheutuvat hallinnolliset ja muut kustannukset, on tehokas keino suunnata resurssit varsinaiseen liikennejärjestelmän kehittämiseen. Asiantuntijakuulemisten perusteella kertatoteutuksen taloudellisuus korostuu erityisesti suurissa systeemihankkeissa, kuten raideliikennehankkeissa. Liikenneinfrastruktuurihankkeiden paikalliset työllisyys- ja yritysvaikutukset voidaan maksimoida paremmalla ennakoitavuudella. Selonteko jättää avoimeksi, miksi valtion Infra Oy:n mallia pidetään ongelmallisena.

Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen

Yhdyskuntarakenteella on suuri merkitys kansantaloudelle, sillä hajautunut rakenne aiheuttaa huomattavia kustannuksia sekä rakentamisvaiheessa että sen ylläpidon aikana. Suurilla ja kasvavilla kaupunkiseuduilla on tavoitteena liikennetarpeen ja henkilöautoriippuvuuden vähentäminen. Hyvätasoinen ja taloudellinen joukkoliikenne edellyttää tiivistä yhdyskuntarakennetta. Näihin tavoitteisiin pyritään muun muassa maankäytön ja liikenteen suunnittelun keinoin. Maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) aiesopimusmenettelyn edistäminen on nähty tärkeänä jo hallitusohjelmassa. Talousvaliokunta pitää hyvänä selonteossa esiin tuotua valtioneuvoston linjausta, jonka mukaan joukkoliikenteen suurten kaupunkien tuki kytketään MAL-aiesopimuksissa sovittaviin, joukkoliikennettä edistäviin toimiin, ja että yhteisistä seudullisista toimintamalleista ja työvälineistä sovitaan osana aiesopimuksia. Harvaan asutulla maaseudulla tulee puolestaan tarkastella ja hakea kustannustehokkaita, käyttäjälähtöisiä ja kehittyvän teknologian tarjoamat mahdollisuudet hyödyntäviä vaihtoehtoja. Talousvaliokunta painottaakin MAL-sopimusten merkitystä tavoitteiden saavuttamisessa sekä yhtyy selonteossa esitettyyn näkemykseen näiden sopimusten edistämisen tärkeydestä. MAL-sopimuksia koskevassa päätöksenteossa tulisi kuitenkin huomioida myös sopimusten maakunnallinen, reuna-alueetkin huomioiva ulottuvuus. Kuntia tulisi kannustaa yhteistyöhön liikennejärjestelmiensä suunnittelussa.

Kuljetusalan toimintaympäristö

Asiantuntijakuulemisissa nousi esiin kuljetuselinkeinon toimintaympäristön ongelmat, jotka osaltaan heijastuvat liikennejärjestelmän toimivuuteen. Kuljetusala on hyvin kilpailtu toimiala. Lisäksi viimeaikaiset verotus- sekä muun lainsäädännön asettamat vaatimukset ovat tuoneet toimintaympäristöön uusia kannattavuutta vähentäviä tekijöitä. Myös harmaan talouden läsnäololla on kuljetusalalla merkittävä vaikutus. Talousvaliokunta yhtyy kuultujen asiatuntijoiden huoleen elinkeinon kannattavuudesta ja yrittäjien toimintaedellytyksistä; koti- ja ulkomaisten kuljetusalan toimijoiden hyvin epätasa-arvoinen asema luo epätyydyttävän toimintaympäristön tälle elinkeinolle.

Raideliikenne

Raideliikenne on ympäristöystävällinen, turvallinen ja tehokas tapa sekä henkilöiden että rahdin kuljetukseen. Talousvaliokunta yhtyy useissa asiantuntijalausunnoissakin esiin nostettuun tarpeeseen vahvistaa raideliikenteen roolia ja osuutta liikennejärjestelmän kokonaisrahoituksesta.