Perustelut

Talousvaliokunta on lausunnossaan TaVL 29/2009 vp Lissabonin strategian jatkosta kannattanut yhteisen kasvu- ja työllisyysstrategian laatimista EU:n kilpailukyvyn vahvistamiseksi maailmanlaajuisilla markkinoilla tulevina vuosina. Tämänhetkiset globaalit haasteet ovat kenties suurempia kuin kymmenen vuotta sitten Lissabonin strategiaa hyväksyttäessä. Talouskriisi on osoittanut Euroopan talouden monet heikkoudet ja tehnyt osittain tyhjäksi kasvun vuosien taloudelliset ja sosiaaliset saavutukset. Kansainvälisten markkinoiden nopea muuttuminen kehittyvien talouksien edelleen vahvistuessa, talouksien suurempi keskinäinen riippuvuus, ilmastonmuutos ja väestön ikääntyminen vaikeuttavat entisestään kilpailutilannetta ja lisäävät paineita. Komissio on vastannut osaltaan näihin haasteisiin antamalla yhteisen vision sosiaalisesta markkinataloudesta 2000-luvun Euroopassa: Eurooppa 2020.

Viimesyksyisessä lausunnossaan (TaVL 29/2009 vp) valiokunta muistutti Lissabonin strategian monista ongelmista: joulukuusi-ilmiöstä, liiallisesta byrokratiasta ja jäsenvaltioiden sitoutumisen puutteesta. Valiokunta katsoi, että uuden strategian tulee keskittyä olennaiseen ja konkretiaan painottuen EU:n keskeisiin toimialoihin, kuten sisämarkkinoihin, kauppapolitiikkaan ja ilmastopolitiikkaan. Eurooppa 2020 -esitys on monin verroin parannettu versio Lissabonin strategiasta, mutta niin kannatettavia kuin tavoitteet ovatkin, ne ovat edelleen kovin moninaisia, prosessi on byrokraattinen ja jäsenvaltioiden sitoutuminen suuri kysymysmerkki. Valiokunta yhtyy näkemykseen, että kunnianhimoiset ja rohkeatkin tavoitteet ovat välttämättömiä EU:n saamiseksi takaisin kestävän kasvun tielle, ja valiokunta on samaa mieltä valtioneuvoston kanssa strategian Suomelle olennaisista painopisteistä. Samalla valiokunta kuitenkin toteaa, että epäonnistuneen Lissabonin strategian virheiden välttämiseksi pitää pohtia uuden prosessin laajuuden mielekkyyttä suhteessa sen tuloksellisuuteen. Ilman todellista poliittista sitoutumista ja päätösten tehokasta täytäntöönpanoa Eurooppa 2020 -strategia jää edeltäjänsä tavoin pelkäksi sanahelinäksi.

Strategian yhteiset, erityisesti numeeriset, tavoitteet asettavat jäsenvaltiot keskenään hyvin erilaisiin tilanteisiin. Olennaista yhteisen päämäärän saavuttamisessa on sama suunta; nopeus ja keinot voivat vaihdella. Jäsenvaltioiden kilpailukyky luodaan paljolti kansallisesti ja EU:n monipuolisuus tulee hyödyntää myös kasvu- ja työllisyysstrategiassa. Valiokunta tukee tavoitteiden jäsenvaltiokohtaista räätälöintiä ja sitoumusten sopeuttamista, kunhan kansalliset etumme turvataan tavoitteita asetettaessa. Kansallisten tavoitteiden on oltava kunnianhimoisia, mutta samalla kohtuullisia ja realistisia. Niitä asetettaessa tulee huomioida esimerkiksi jäsenvaltioiden talouksien ja työmarkkinoiden erityispiirteet tai jo tehdyt uudistukset ja panostukset.

Strategian tulee painottua EU:n toimivallan keskeisille aloille ja välttää turhaa yksityiskohtaisuutta, ja käytännön toimiin tulee ryhtyä heti. Sisämarkkinat ovat EU:n vahvuus, niiden toimivuuden parantaminen on edelleen ydinkysymys EU:n kilpailukyvyn vahvistamiselle. Kestävä kasvu edellyttää innovaatioihin ja yrittäjyyteen kannustavan toimintaympäristön kehittämistä sekä osaavan työvoiman saatavuuden varmistamista unohtamatta ilmastotavoitteiden toteuttamista. Valiokunta korostaa myös sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan ulkoisia vaikutuksia kauppapolitiikan puolella niin unionin lähialueilla kuin globaalistikin. Valiokunta katsoo, että sisämarkkinoiden vahvistaminen edellyttää komissiolta selvempää puuttumista jäsenvaltioiden hitauteen tai jopa haluttomuuteen yhteisten päätösten täytäntöönpanossa. Samoin tulee puuttua jäsenvaltioiden protektionismiin tai valtiontukisäännösten väärinkäytöksiin.

Toimivat sisämarkkinat edellyttävät myös toimivia työmarkkinoita. Komission kolmas prioriteetti taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta lisäävän korkean työllisyyden talouden edistämisestä on mitä kannatettavin tavoite.

Valiokunta on viime vuoden aikana useissa lausunnoissaan ottanut kantaa talouden ja erityisesti rahoitussektorin vakauttamisen keinoihin sekä finanssivalvonnan kehittämiseen. Talouskriisi on tuonut selvästi esiin yhteisen talouspolitiikan koordinaation välttämättömyyden. Julkiset taloudet ovat kriisissä monissa jäsenvaltioissa, komissio kuitenkin käsittelee strategiassaan julkisten talouksien vakauttamista melko lyhyesti tosin viitaten tarpeeseen kokonaisvaltaisesta strategiasta, jolla kriisistä irtaudutaan. Valiokunta yhtyy näkemykseen, että julkisen talouden vakauttaminen vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa ja julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys edellyttää vaikeitakin rakenteellisia uudistuksia. EU-tason koordinointi voisi auttaa jäsenvaltioita tässä tehtävässä. Yhteisen talouspolitiikan ja komission valvontaroolin uskottavuuden lisäämiseksi valiokunta kehottaa valtioneuvoston tavoin komissiota puuttumaan rohkeammin jäsenvaltioiden ongelmiin.

Aiempaan kantaansa viitaten valiokunta haluaa kiinnittää huomiota vielä kahteen seikkaan: turhan hallinnon karsimiseen ja strategian toimeenpanon rahoituksen merkitykseen. Liiallinen hallinnointi EU:ssa tai jäsenvaltioissa ei ole omiaan edistämään strategian toteutumista, eikä taantuman keskellä ja julkisten talouksien ollessa kriisissä pitäisi laistaa innovaatioiden ja osaamisen kehittämisen rahoittamisesta, sillä juuri ne tuovat uusia mahdollisuuksia, kasvua ja hyvinvointia.