Perustelut
Työeläkevakuutusyhtiöiden tehtävänä on
harjoittaa sosiaaliturvaan kuuluvaa lakisääteistä eläkevakuutusliikettä hoitamalla
eläketurvan toimeenpanoa ja yhtiölle tätä varten
kertyviä varoja vakuutusten käsittämät
edut turvaavalla tavalla. Tätä tehtävää hoitavilla
yhtiöillä on huomattava yhteiskunnallinen merkitys
paitsi lakisääteisen työeläkejärjestelmän
täytäntöönpanijoina myös
merkittävinä institutionaalisina sijoittajina.
Yli 100 miljardin euron sijoitusomaisuudellaan yhtiöt ovat
kansallisesti suurimpia sijoittajiamme. Esillä olevan hallituksen
esityksen päätavoitteina on lisätä työeläkevakuutusyhtiöiden
hallinnon läpinäkyvyyttä ja varmistaa, että yhtiöissä noudatetaan
hyvää hallintotapaa. Sääntelyn
keskeisten ehdotusten tavoitteena on välttää tilanteet,
joissa päätöksenteon luotettavuus joutuisi
kyseenalaiseksi eturistiriitojen tai esteellisyyden vuoksi.
Talousvaliokunta pitää ehdotusta erittäin
tarpeellisena. Työeläkevakuutusyhtiöille
uskottujen merkittävien lakisääteisten
tehtävien ja niihin liittyvien yhteiskunnallisten vaikutusten vuoksi
on välttämätöntä, että näiden
yhtiöiden toiminnassa noudatetaan vähintään
yhtäläisiä hyvän hallintotavan
mukaisia periaatteita kuin muussa vastaavassa elinkeinotoiminnassa.
Valiokunta on tarkastellut esitystä toimialansa puitteissa
kiinnittäen huomiota erityisesti siihen, miten vastaava
sääntely on saatettu voimaan muussa, erityisesti
rahoitusmarkkinoitaerityisesti laki luottolaitostoiminnasta
610/2014 ja sijoituspalvelulaki 747/2012 koskevassa
lainsäädännössä. Yleisenä huomiona
voi tältä osin todeta, että käsiteltävänä oleva lakiehdotus
saattaa hyvää hallintoa koskevan sääntelyn
suurelta osin vastaamaan rinnasteista lainsäädäntöä.
On myös todettava, että osittain nyt ehdotettuja
toimintatapoja on jo noudatettu työeläkevakuutusyhtiöissä itsesääntelyn
puitteissa. Suurimmat muutokset näkyvät julkisen tiedon
lisääntymisenä.
Sisäpiirisääntely.
Asian käsittelyn yhteydessä on tuotu esille,
ettei sisäpiirisääntelyä tulisi
toteuttaa ehdotetussa laajuudessa siten, että sen piiriin
tulevat myös hallituksen jäsenet ja varajäsenet
(12 g §, jota täydentävät
12 h ja 12 i §). Osa asiantuntijoista
on katsonut, että sääntely menee näiltä osin
arvopaperimarkkinalainsäädännössä tarkoitettua
pidemmälle, sillä vain murto-osa työeläkevakuutusyhtiössä vireillä olevista
sisäpiiritietoa sisältävistä hankkeista
tulee hallituksen jäsenten tietoon. Toisin kuin pörssiyhtiöissä,
joissa sisäpiiritieto liittyy yhtiöön
itseensä, työeläkevakuutusyhtiössä se
liittyy kolmansiin eli yhtiön sijoitusten kohteina oleviin
yrityksiin. Sijoittamiseen liittyen hallituksen päätehtävänä on
pidetty erityisesti sijoitussuunnitelman laatimista, ei osallistumista
yksittäisten sijoitusten tekemiseen. Toisaalta asiantuntijakuulemisessa
on tuotu myös esille, että sääntely
on aiheellista kohdistaa kaikkiin niihin tahoihin, jotka työnsä sisällön
tai asemansa perusteella saavat tai voivat saada haltuunsa sisäpiiritietoa.
Samoin on arvioitu, ettei lakiehdotuksen mukaisen sääntelyn
oleteta aiheuttavan kohtuutonta hallinnollista taakkaa tai vaarantavan
mahdollisuuksia saada päteviä henkilöitä hallituksen
jäseniksi.
Talousvaliokunta katsoo, että työeläkeyhtiöiden
lakisääteisen, pääosin eläkevarojen
sijoittamiseen perustuvan toiminnan ja huomattavan yhteiskunnallisen
merkityksen vuoksi on tärkeää varmistaa
kattavasti toiminnan läpinäkyvyys ja mahdollistaa
myös ulkopuolinen kontrolli. Valiokunta pitää tämän
vuoksi lakiehdotuksen mukaista sisäpiirisääntelyä perusteltuna.
Sisäinen tarkastus.
Yksittäisinä huomioina talousvaliokunta nostaa
esille sisäisen tarkastuksen raportoinnin järjestämisen.
Ehdotuksen mukaisesti (12 e §) sisäisen
tarkastuksen tuloksista ja toimenpidesuosituksista on raportoitava
vähintään kerran vuodessa hallitukselle
ja toimitusjohtajalle. Säännöksestä ei
yksiselitteisesti käy ilmi, onko tarkoituksena, että raportointi
tapahtuu kummallekin taholle samanaikaisesti. Luottolaitosten osalta
tehdyt selvitykset ovat osoittaneet, että raportoinnin
teho on parantunut, kun sisäinen tarkastus on vähintään
kerran vuodessa raportoinut tuloksista ja toimenpidesuosituksista
yksinomaan hallitukselle. Talousvaliokunta pitää perusteltuna,
että työeläkevakuutusyhtiöissä omaksutaan
vastaava menettely.
Sääntelyn jatkokehittäminen.
Asiantuntijakuulemisessa on tullut esille sääntelyn
kehittämisehdotuksia, joiden vaikutusten jatkoselvittämistä ja
tarvittavien säännösmuutosten valmistelua
talousvaliokunta pitää tärkeänä.
Selvitystarpeet liittyvät erityisesti hallituksen jäsenten kelpoisuusvaatimusten
täsmentämiseen, hallituksen työskentelyn
ja asiantuntemuksen arviointiin sekä seuraamusjärjestelmän
mahdollisiin jatkokehittämistarpeisiin.
Ottaen huomioon, että eläkevarojen sijoittaminen
tuottavasti ja turvaavasti on työeläkevakuutusyhtiöiden
päätehtävä, on hyvä selvittää, tulisiko
tämän tulla nykyistä paremmin esille myös
hallituksen kokoonpanolle asetetuissa kelpoisuusvaatimuksissa. Kelpoisuusvaatimuksia
koskevaan
9 e §:ään esitetään
lakiehdotuksessa tehtäväksi pieni stilistinen
täsmennys muuttamatta varsinaisia kelpoisuusvaatimuksia.
Kelpoisuusvaatimuksista osa olisi näin ollen edelleen henkilökohtaisia
(hyvä työeläkevakuutustoiminnan asiantuntemus)
ja osa kollegiaalisia (sijoitustoiminnan asiantuntemus). Ottaen
huomioon, että hallituksen käsittelemät
asiat koskevat pääosin varojen sijoittamista turvaavalla
tavalla eivätkä niinkään varsinaista
muuta työeläkevakuutustoimintaa, on valiokunnan
näkemyksen mukaan perusteltua harkita, että yhtiön
toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävän
sijoitustoiminnan asiantuntemuksen omaaminen nostettaisiin henkilökohtaiseksi
kelpoisuusehdoksi, jonka vähintään puolet
hallituksen jäsenistä tulisi täyttää.
Työeläkevakuutusyhtiösääntelyyn
rinnastettavassa lainsäädännössälaki
luottolaitostoiminnasta 7:2 §, sijoituspalvelulaki 7:8 § on
kelpoisuusehtoihin sisällytetty myös tarve huolehtia
hallituksen monimuotoisuudesta. Talousvaliokunta katsoo, että vastaavaa
sääntelyä olisi perusteltua harkita myös
työeläkevakuutusyhtiöiden osalta.
Monimuotoisuuden kriteereistä voisi päättää hallituksen
nimittävä taho eli hallintoneuvosto siten, että eläkevarojen
hyvän hoidon kannalta tarvittava osaaminen tulee monipuolisesti
edustetuksi.
Nykyisen sääntelyn puitteissa hallituksen asiantuntemuksen
ja työskentelyn säännöllistä arviointia
ei ole asetettu minkään tahon vastuullevrt.
esim. laki luottolaitostoiminnasta 7:3 §.
Näiltä osin tulisi harkita, että tähänkin
liittyvät tehtävät kuuluisivat hallintoneuvoston
vastuualueeseen.
Finanssivalvonta voi suhteellisen kattavasti valvoa työeläkevakuutusyhtiöiden
toimintaa, mutta vakuutusyhtiöiden osalta Finanssivalvonnan
käytettävissä olevat seuraamukset ovat
rajoitetummat kuin muiden valvottavien ja kattavat vain julkisen
huomautuksen antamisen ja rikemaksun asettamisen. Voimassa oleva
sääntely ei mahdollista taloudellisesti merkittävimpien eli
seuraamusmaksujen määräämistä sen
paremmin työeläkevakuutusyhtiöille kuin
muillekaan vakuutusyhtiöille. Talousvaliokunta pitää tärkeänä jatkoselvittää,
onko nykymuotoinen seuraamusjärjestelmä riittävä vai
tuleeko sitä jatkokehittää muun rahoitusmarkkinasektorin
mukaiseen suuntaan.
Lopuksi.
Talousvaliokunta toteaa, että vaikka työeläkevakuutussääntely
on perustelluista syistä kansallisessa toimivallassamme,
on aiheellista seurata hallituksen esityksessä (s. 7/I)
todetulla tavalla ns. Solvenssi II -sääntelyn
kehittymistä ja tarvittaessa täsmentää erityisesti
palkitsemista koskevaa sääntelyä siten,
että se on linjassa muita vakuutusyhtiöitä koskevan
sääntelyn kanssa.