Perustelut

Esityksen lähtökohdat.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi ilmastolaki, joka antaa puitteet pitkäjänteisen, ennakoitavan ja yhtenäisen ilmastopolitiikan suunnittelulle ja toteuttamiselle. Ilmastonmuutoksen hillinnän ja muutokseen sopeutumisen todetaan muodostavan laajan kokonaisuuden, jonka hallinnan katsotaan edellyttävän nykyistä määrämuotoisempaa ilmastopolitiikan valmistelua, toteuttamista ja vaikutusten seurantaa. Tavoitteena on edistää suunnittelun avoimuutta ja jo olemassa olevan tiedon tehokkaampaa hyödyntämistä. Samoin painotetaan tarvetta turvata eduskunnan riittävä tiedonsaanti.

Kyseessä on hallinnollinen puitelaki, joka kohdistuu valtion viranomaisiin. Laki ei sisällä aineellista sektorilainsäädäntöä, eikä siinä puututa viranomaisten nykyisiin toimivaltuuksiin. Lakiehdotus luo rungon viranomaisyhteistyölle, jonka puitteissa valmistellaan ilmastopolitiikkaa, seurataan valittujen toimien riittävyyttä ja arvioidaan tarvetta uusille toimille. Laissa olisi säännökset päästövähennystavoitteesta, keskipitkää ja pitkää aikaväliä koskevista suunnitelmista, kansallisesta sopeutumissuunnitelmasta, eduskunnan informoimisesta, eri viranomaisten ilmastopolitiikan alaan liittyvistä tehtävistä ja ilmastopaneelista.

Saadun selvityksen perusteella talousvaliokunta suhtautuu uuden sääntelyn tarpeeseen kriittisesti. Valiokunta yhtyy sinänsä arvioihin ilmastopolitiikan tärkeydestä ja laaja-alaisuudesta. Toisaalta nimenomaan ilmastopolitiikan laaja-alaisuus ja tiiviit kytkökset muihin yhteiskunnan kannalta keskeisiin politiikanaloihin tekevät lähtökohtaisesti ongelmalliseksi muodostaa ilmastopolitiikalle näennäisesti eriytetty valmistelujärjestelmä. Ottaen huomioon, että 80 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistäTilastokeskuksen mukaan Suomen vuoden 2013 kokonaispäästöt olivat yhteensä 60,6 miljoonaa tonnia CO2-ekv. Päästöistä hieman yli puolet tulee päästökauppasektorilta. on peräisin energiantuotannosta, on ilmastopolitiikalla erityisen kiinteä yhteys tähän sektoriin. Päätökset joudutaan joka tapauksessa tekemään vaikutuksia laaja-alaisesti punniten ja muiden sektoripolitiikkojen osin erilaiset tavoitteet huomioon ottaen. Energiapolitiikan osalta näitä ovat mm. toimitusvarmuus, kilpailukyky ja omavaraisuus.

Valiokunta pitää tärkeänä, että ilmastolain velvoitteet kohdistuvat vain viranomaisiin. Yrityksille ei tule aiheuttaa lisää hallinnollista taakkaa. Viranomaistenkin osalta on varmistettava, ettei laista koidu päällekkäistä työtä.

Valiokunta pitää esityksen tavoitetta hyödyntää nykyistä tehokkaammin jo olemassa olevaa tietoa erittäin tärkeänä. Toisaalta tämä samoin kuin valmistelun avoimuus ja viranomaisten yhteistyö ovat yleisiä hyvän hallinnon periaatteita, joiden noudattamisesta ei tulisi olla tarvetta säätää yksittäisissä laeissa.

Yleisempänä huomiona valiokunta toteaa lisäksi, että sääntelyyn tulisi ehdotettua selkeämmin sisällyttää tarve esittää selvitykset ehdotettavien toimien taloudellisista vaikutuksista. Tähän liittyen valiokunta pitää tärkeänä, että ilmastopaneelissa, jonka toiminnan jatkamista valiokunta pitää perusteltuna, on edustettuna myös riittävä taloudellinen asiantuntemus.

Soveltamisala.

Ilmastolaki koskisi lähtökohtaisesti vain ei-päästökauppasektoria (kuten talokohtainen lämmitys, liikenne, jätehuolto, maatalous, F-kaasut ja työkoneet). Lakiin esitetään kuitenkin lisättäväksi (6 §:n 3 mom.) säännös, jossa todetaan vuoteen 2050 mennessä saavutettavaksi asetettu kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisvähennystavoite80 %:n vähennystavoite vuoden 1990 päästömäärään verrattuna. Tämän pitkän aikavälin tavoitteen saavuttaminen edellyttää toimia sekä päästökauppa- että ei-päästökauppasektorilla, minkä vuoksi lakiehdotuksen pitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnittelua koskeva sääntely (7, 10—13 ja 15 §) koskisi myös päästökauppasektoria (mm. sähköntuotanto, energiavaltainen teollisuus, suuri osa kaukolämmön tuotannosta ja lentoliikenne pääpiirteissään).

Kansainvälisiin sopimusvelvoitteisiin ja EU-sääntelyyn perustuvan vähennystavoitteen kirjaamista lakiin perustellaan sillä, että se luo kansallisten toimien suunnitteluun pitkäjänteisyyttä ja ennakoitavuutta. Talousvaliokunta pitää kirjausta Suomen velvoitteita ja tavoitteenasetantaa ajatellen tarpeettomana. Kansainväliset sopimukset ja EU:n poliittiset sitoumukset ohjaavat jo kansallisia toimia ilman tavoitteen kirjaamista lakiin. Valiokunta ei myöskään pidä perusteltuna, että kansalliset tavoitteet eroaisivat edellä mainituista tavoitteista. Ilmastolakiin ehdotettu kirjaus saattaa pikemminkin hämärtää lain tarkoitusta kuin selkeyttää sitä. Useilta asiantuntijoilta saaduissa näkemyksissä onkin pidetty epäselvänä sitä, missä määrin ehdotettu sääntely tulisi tosiasiallisesti kohdistumaan myös päästökauppasektoriin. Päästökauppasektoria säännellään jo tiukasti EU-säädöksin, ja siihen kohdistuu koko EU:n päästökauppasektorin kattava yhteinen päästövähennystavoite. Valiokunta painottaa, että päästökauppasektorin ohjauksen tulee perustua yhteiseen EU-sääntelyyn.

Eduskunnan informointi.

Lakiehdotuksen keskeisen sisällön muodostavat erilaiset laadittavat selvitykset, joiden avulla on tarkoitus informoida eduskuntaa. Vähintään kerran kymmenessä vuodessa eduskunnalle annetaan selontekona pitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma, joka sisältää tarvittaessa myös tiedot kansallisesta sopeutumissuunnitelmasta. Pitkän aikavälin suunnitelma kattaa sekä päästökauppasektoriin että päästökaupan ulkopuoliseen sektoriin liittyvät toimet, ja se vaikuttaa vastaavan sisällöltään nykyistä energia- ja ilmastoselontekoa. Kerran vaalikaudessa eduskunnalle on tarkoitus antaa selonteko keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta, joka kattaa toimet päästökaupan ulkopuolisella sektorilla. Kalenterivuosittain eduskunnalle annettava ilmastovuosikertomus sisältää selvityksen päästökehityksestä ja päätettyjen toimien vaikuttavuudesta, ja kerran vaalikaudessa kertomukseen sisällytettäisiin myös tiedot ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien toimien etenemisestä. Ilmastovuosikertomus olisi osa hallituksen vuosikertomusta. Esityksen perustelujen mukaan näiden ohessa tultaisiin jatkamaan nykyistä energia- ja ilmastostrategiamenettelyä.

Talousvaliokunta toteaa, että esityksen perusteella eduskunta on saamassa huomattavasti nykyistä lukuisamman joukon erilaisia selontekoja ja selvityksiä. Kattava tiedonsaanti toimintasuunnitelmista ja niiden toteutuksen seuranta ovat kannatettavia tavoitteita. Esityksen mukaisesti eduskunnan informointi tulisi kuitenkin nykyiseen verrattuna pirstaloitumaan niin, että päästökauppasektoria ja ei-päästökauppasektoria käsiteltäisiin osin toisistaan irrallaan. Kuten edellä on todettu, valittavat toimet ja niiden ilmastolliset samoin kuin kansantaloudelliset vaikutukset ovat kuitenkin näiden sektoreiden osalta monilta osin kytköksissä toisiinsa. Päätöksentekijän kannalta on olennaista kyetä arvioimaan toimien kokonaisvaikutukset. Esimerkiksi yksittäisten toimien kansantaloudellisia vaikutuksia on mahdotonta arvioida perusteellisesti ilman kytkentää edellä mainittuun kokonaisuuteen. On perusteltua kysyä, saadaanko useista yksittäisistä selvityksistä päätöksentekijää parhaalla tavalla palvelevaa tietoa.

Talousvaliokunta katsoo, että nykyinen kattava kerran vaalikaudessa annettu selonteko energia- ja ilmastostrategiasta on tukenut hyvin eduskunnan päätöksentekoa. Pitkän aikavälin suunnittelua ohjaa puolestaan parlamentaarisesti valmisteltu Energia- ja ilmastotiekartta 2050. Valiokunta tähdentää tarvetta jatkaa nykyistä strategiamenettelyä työ- ja elinkeinoministeriön vetovastuulla. Samoin valiokunta pitää tärkeänä, että työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla on ehdotetulla tavalla pitkän aikavälin ilmastosuunnitelman yhteensovittaminen samoin kuin komission edellyttämien kansallisten energia- ja ilmastopolitiikkaa koskevien suunnitelmien laadinta.

Hallituksen vuosikertomuksen kehittäminen siten, että sen yhtenä osana raportoitaisiin nykyistä kattavammin tavoitteiden toteutumisesta, saattaa olla toimiva ratkaisu. Se olisi tosin mahdollista toteuttaa ilman nyt ehdotettua lakiakin.

Lopuksi.

Edellä olevaan viitaten talousvaliokunta pitää esitystä monilta osin ongelmallisena ja sen lisäarvoa osin epäselvänä.

Valiokunta katsoo, että esityksen tavoitteet voitaisiin saavuttaa huomattavasti kevyemmällä sääntelylläEsimerkiksi valtioneuvostosta annettu laki mahdollistaa valtioneuvoston asetuksen antamisen ministeriöiden välisen yhteistyön järjestämisestä. tai jopa ilman sitä ministeriöiden välistä yhteistyötä lisäämällä. Samoin jää epäselväksi, tarvitaanko yhdellä, vaikkakin erittäin tärkeällä, politiikkasektorilla näin monitasoista hallinnollista seuranta- ja raportointijärjestelmää. Talousvaliokunnan näkökulmasta nykyinen menettely, jossa kerran vaalikaudessa on käsitelty kattavaa energia- ja ilmastostrategiaa, on toiminut erittäin hyvin.