Perustelut

Itsenäisen Suomen 90 vuoden uurastuksella on veronmaksajien rahoilla saatu paljon aikaan teollisuus- ja elinkeinopolitiikassa. Valtion omistuksen arvo on lähes 30 miljardia euroa. Osinkotuloja on saatu vuodesta 1992 lähes 10 miljardia euroa. Sotien raunioille tapahtunut jälleenrakentaminen, teollistaminen, EU, 1990-luvun talous-, pankki- ja työttömyyskriisi ja nyt globalisaatio ovat olleet ja ovat omat haasteensa myös omistajapolitiikassa. Viime vuosikymmenen syvästä lamasta piti nousta mm. myymällä valtion omaisuutta, jotta saatiin uusia pääomia ja yrityksille uusia innovaatioita maailman markkinoille. Tällöin maamme yritystoiminnan elvyttämiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi otettiin myös riskejä, joissa ei aina onnistuttu.

Nyt valtion omistajapolitiikka on nähtävä osittain toisin. Tarvitaan vahvaa kotimaista ja valtion omistajapolitiikkaa, joka ei perustu vain omaisuuden myyntiin, vaan uusiin arviointeihin Suomen luonnonvarojen sekä osaamisen hyödyntämisestä. Tarvitsemme vahvoja toimijoita kotimaassa, Venäjällä, Kiinassa, Intiassa, USA:ssa ja koko maailmassa. Valtion omistamista on yhtiöittäin tarkasteltu näistä lähtökohdista. Tärkeä on myös miettiä, millä tavoin panostamalla uusille ja/tai nykyisille yrityssektoreille voidaan saada uusia työpaikkoja ja säilyttää nykyiset työt Suomessa. Valtioyhtiöiden toimiminen puskureina auttaa myös pienempiä yrityksiämme menestymään globaaleilla markkinoilla. Ilman suuria kotimaisia vientiyrityksiä Suomeen ei olisi syntynyt laajaa, veronmaksukykyistä ja työllistävää alihankkijoiden verkostoa.

Valtionyhtiöitä pitää hoitaa liiketaloudellisesti hyvin, ja valtion on huolehdittava omistaja-arvon hyvästä kehityksestä. Valtion omistajapolitiikka ei voi olla ainoastaan yhteisen omaisuutemme myymistä. Itsenäisen valtion tulee turvata kansalaisten perustoiminnot. Omistajapolitiikalla tulee taata myös omavaraisuutemme kriisitilanteissa eräillä keskeisillä toimialoilla. Valtion on ajateltava myös tulojaan, osinkoja. Verottamisen ohella kaivataan muitakin tulolähteitä. Nykyistä omistusta ja siitä saatavia osinkotuottoja pitäisi tarkastella kriittisesti valtionvelan korkokustannusten kanssa. Jos osinkotuotot ylittävät velan keskimääräiset kustannukset, pitäisi laajamittaisesta osakkeiden myymisestä pidättäytyä.

Valtionyhtiöitä ei tule enää myydä

Hallituksen esityksessä (HE 80/2007 vp) ei oteta huomioon esimerkiksi osakeyhtiölain 34 %:n äänivallan merkitystä päätettäessä yhtiön liiketoimintojen olennaisista järjestelyistä. Omistajapolitiikka yritettäisiin hoitaa vain 50 %:n ja 100 %:n periaatteilla. Pörssiyhtiöissä Kemirassa, Metsossa, Outokummussa, Rautaruukissa, Telia-Sonerassa, Sampo Oyj:ssä, ja Stora Ensossa sekä noteerattomissa markkinaehtoisissa yrityksissä Editassa, Ekokemissä, Fingridissä ja Gasumisssa valtion omistusosuus esitetään nollaan. Kuitenkin metsäteollisuus, yhdyskuntarakentaminen, energiateollisuus verkkoineen, puhelin- ja verkkoyhteydet, teräsrakentaminen, jätteenkäsittely ja finanssipalvelut vaativat myös valtion vahvaa otetta kotimaassa ja ulkomailla.

Valtion omaisuutta ei tule nyt myydä. Nollarajan sijasta säilyttäisimme valtion nykyisen omistuksen sellaisenaan Kemiran (16,5 %), Metso Oyj:n (11,1 %), Outokummun (31,1 %) Rautaruukin (39,7 %), Sampon (13,7 %), Stora Enson (12,3 %) ja Telia-Soneran (13,7 %) osalta. Sama koskee noteeraamattomia markkinaehtoisia yhtiöitä Edita Oyj (50,1 %), Ekokem (34,1 %), Fingrid (12,3 %) ja Gasum (24,0 %). Valtion omistus on tärkeää osinkotulojen saannin osalta. Tärkeää on myös turvallisuus, omavaraisuus ja itsenäisen valtion toimintojen turvaaminen kaikissa tilanteissa.

Omistajapolitiikkaa ei pidä katsoa vain yh- tiöiden hallinnoinnin ja strategisten intressien näkökulmasta, vaan on katsottava omistajaohjausta laajemmin. Omistajapolitiikassa on kyse suurista valtiontalouttakin koskevista taloudellisista yksityiskohdista. Jos hallituksen esitys hyväksytään sellaisenaan, merkitsee se samalla eduskunnan budjettivallan kaventamista.

Muutokset lakitekstiin

Voimassa olevan valtionyhtiölain mukaan, jos osakkeiden luovutus, osakkeiden merkitsemättä jättäminen, osakkeenomistajan etuoikeudesta poikkeaminen uusmerkinnässä tai muu vastaava osakejärjestely aiheuttaisi valtion osakkuusyh-tiössä valtion määrävähemmistön hallinnan menetyksen, on järjestelyn toteuttamiseen liittyviin valtion toimenpiteisiin saatava eduskunnan suostumus. Ehdotamme voimassa olevaa lakia vastaavasti 3 §:ää muutettavaksi siten, että vastaisuudessakin valtion määrävähemmistövallasta luopumiseen tarvitaan eduskunnan suostumus. Määrävähemmistöllä voidaan estää päätös, johon osakeyhtiölain 5 luvun 27 §:n mukaan tarvitaan määräenemmistö. Määräenemmistöllä tehtävän päätöksen hyväksymiseen vaaditaan kaksi kolmasosaa (2/3) annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista.

Jollei muuta ole säädetty tai yhtiöjärjestyksessä määrätty, määräenemmistöllä tehtäviä päätöksiä ovat: 1) yhtiöjärjestyksen muuttaminen, 2) suunnattu osakeanti, 3) optio-oikeuksien ja muiden osakkeisiin oikeuttavien erityisten oikeuksien antaminen, 4) omien osakkeiden hankkiminen ja lunastaminen julkisessa osakeyhtiössä, 5) suunnattu omien osakkeiden hankkiminen, 6) sulautuminen, 7) jakautuminen ja 8) yhtiön asettaminen selvitystilaan ja selvitystilan lopettaminen.

Näiden toimenpiteiden estämiseksi tarvitaan 34 %:n omistus ja yli 1/3 kaikista äänistä. Tämän vuoksi määrävähemmistö on tärkeä asia. Esitämme, että lakiehdotukseen lisätään tämä nykyisessä laissa oleva periaate, jolloin myös määrävähemmistöstä luopumiseen vaadittaisiin eduskunnan suostumus.

Hallitus esittää suurimman osan valtionyh- tiöiden ohjausvallasta siirrettäväksi valtioneuvostolle tai omistajaohjausyksikölle. Eduskunta jäisi sivustakatsojan rooliin. Jotta edes jälkikäteen voidaan perusteellisemmin tarkastella valtion omistusohjauksen toteuttamista ja tehtyjä päätöksiä, on valtioneuvoston annettava vuosittain kertomus eduskunnalle toimenpiteistään, selvitys valtionyhtiöiden tilasta ja tulevaisuuden tavoitteista.

Muutokset valtion omistusosuuksiin ja eduskuntavaltuuksiin

Perustelut

Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta. Samalla kumottaisiin valtion osakasvallan käytöstä eräissä taloudellista toimintaa harjoittavissa osakeyhtiöissä vuonna 1991 annettu laki. Lailla määriteltäisiin eduskunnan ja valtioneuvoston toimivalta hankittaessa valtiolle määräysvaltaa ja luovutettaessa valtiolla olevaa määräysvaltaa. Lisäksi määriteltäisiin toimivallan jako valtioneuvoston yleisistunnon ja omistajaohjauksesta vastaavan ministeriön välillä sekä täsmennettäisiin osakemyynteihin ja yritysjärjestelyihin liittyviä säännöksiä.

Valtio on ainoana omistajana, enemmistöomistajana tai merkittävänä vähemmistöomistajana 54 osakeyhtiössä, joista 12 on pörssiyhtiöitä. Hallituksen esittämä uudistus merkitsee eduskuntavaltuuden poistumista tai alentumista yhdeksässä yhtiössä. Näistä yhdeksästä yhtiöstä kolme on pörssiyhtiöitä. Hallituksen esityksellä pyritään siirtämään eduskunnan valtaa valtioneuvostolle erittäin hyvin tuottavien pörssiyh- tiöiden, nimenomaan perusteollisuuden yhtiöiden myyntiin. Lainmuutoksen jälkeen Suomelle merkittävät yhtiöt voidaan myydä suoraan ulkomaalaisomistukseen ilman eduskunnan suostumusta.

Pörssiyhtiöomistusten yhteenlaskettu markkina-arvo oli 10.9.2007 kaikkiaan 25,426 miljardia euroa. Valtio on saanut yhtiöistään osinkotuloja vuosina 2000—2007 yhteensä yli 7,742 miljardia euroa ja osakkeiden myyntituloja samana ajanjaksona yhteensä 9,328 miljardia euroa. Pelkästään viime vuodelta valtion osinkotulot olivat 1 650 miljoonaa euroa. Tämä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Valtion omistusten osinkotuotto oli viime vuodelta 6,7 prosenttia.

Erinomaisesta tuottavuudesta huolimatta kotimaisista valtionyhtiöistä on myyty viime aikoina huomattavia osuuksia. Tämä on huolestuttavaa kehitystä, sillä tuottoisien yritysten myynti ei ole taloudellisesti järkevää. Valtionyhtiöillä on suuri suomalaisia työllistävä vaikutus, ja moni yhtiö on myös aluepoliittisesti merkittävä tekijä ja työllistäjä. Ihmiset kokevat valtionyhtiöt luotettaviksi ja vakaiksi työnantajiksi.

Valtionyhtiöiden myyntivaltuuksien lisääminen ei ole mielestäni missään nimessä perusteltua. Valtion pitää säilyttää päätäntävalta valtionyhtiöissään ja pyrkiä lisäämään omistustaan. Näin varmistetaan hyvät osinkotulot myös tulevina vuosina ja työpaikkojen säilyminen kotimaassa. Valtionyhtiöiden omistajaohjausta tulee tehostaa, ja valtion tulee käyttää sitä äänivaltaa, mikä sillä yhtiöissä on. Valtionyhtiöiden tulee kansainvälistyä, mutta omistajuuden ja päätäntävallan pitää säilyä Suomessa.

Perustelut

Hallituksen esityksellä 80/2007 vp säädetään laki valtionyhtiöiden omistajuudesta ja omistajapolitiikasta. Lakiesitys korvaa osin vanhentuneet säädökset. Lain sisällön osalta olisi ollut toivottavaa, että siinä olisi määritelty valtion omistajapolitiikan arvot ja tavoitteet. Lisäksi olisi lain menettelyt perusteltua saattaa ulottumaan ainakin huoltovarmuuden kannalta tärkeiden yhtiöiden tytäryhtiöihin. Viime mainitusta asiasta eduskunnan on perusteltua hyväksyä lausuma.

Esityksen osana hallitus pyytää eduskunnan suostumuksen useisiin valtion omistus- ja äänivaltaosuuksien muutoksiin. Pääosin hallituksen esittämät valtuudet ovat hyväksyttäviä ja perusteltuja. Osassa yhtiöitä valtio lisää omistustaan, osassa vähentää, osassa luopuu kokonaan ja useissa säilyttää nykytilanteen.

Energiayhtiöissä ja kansallisessa lentoyhtiössä on tärkeää säilyttää vahva valtion omistus. Alko Oy, Yleisradio Oy ja Veikkaus Oy sekä valtion erityisrahoitusyhtiöt ovat sellaisia merkittäviä erityistoimialoilla toimivia yhtiöitä, joiden omistus on perusteltua olla kokonaan valtiolla.

Hallituksen esityksen perusteluissa (sivu 13) todetaan seuraavaa: "Valtio käyttää äänivaltaansa virallisesti ja muodollisesti vain yhtiökokouksissa, mutta käytännössä yhtiön hallitus ja toimiva johto selvittävät ennalta suurimpien omista-jien suhtautumisen yhtiön kannalta merkittäviin investointeihin ja muihin vastaaviin hankkeisiin. Näihin tilanteisiin liittyvä epävirallinen yhteydenpito ja omistukseen perustuva vaikutusvallan käyttäminen ovat merkittävä osa omistajaohjausta ja aktiivista omistajuutta." Edelleen perusteluissa (sivu 19—20) todetaan mm. seuraavaa: "Kun yhtiöllä on enemmistöomistaja tai merkittäviä vähemmistöomistajia, yhtiön hallitus ja toimiva johto keskustelevat omistajan tai omistajien kanssa keskeisistä valmisteilla olevista hankkeista ja päätöksistä."

Edellä lainattujen hallituksen perustelujen mukaan merkittävä valtion omistus- ja äänivaltaosuus antaa virallisten vaikuttamismahdollisuuksien lisäksi epäviralliset mahdollisuudet vaikuttaa yhtiön ratkaisuihin, mikäli valtio on merkittävä omistaja. Merkittäväksi omistajaksi asiantuntijat ovat osakeyhtiölakiin perustuen katsoneet 10 %:n osuuden sellaisissa pörssiyh-tiöissä, joissa omistus hajaantuu. Tällä perusteella kolmen teollisuusyhtiön osalta hallituksen pyytämät valtuudet luopua kokonaan valtion omistusosuudesta ja äänivallasta eivät ole riittävästi perusteltuja. Kemira Oyj:n, Outokumpu Oyj:n ja Rautaruukki Oyj:n osalta valtion on syytä säilyttää vähintään 10 %:n omistus- ja äänivaltaosuus.

Eduskunta on aiemmin antanut valtuudet luopua valtion omistuksesta ja äänivallasta kokonaan Metso Oyj:ssä ja Stora Enso Oyj:ssä. Valtuuksia ei kuitenkaan ole käytetty, joten mm Stora Enso Oyj:ssä on uudessa tilanteessa syytä peruuttaa valtuus. Näistä kahdesta yhtiöstä tulee säilyttää myös vähintään 10 %:n omistusosuus ja äänivaltaosuus.

Kaikilla mainituilla viidellä yhtiöllä on erittäin tärkeä alue- ja työllisyys- sekä osin huoltovarmuusmerkitys. Ne jalostavat raaka-aineita lähellä niiden sijaintipaikkoja. Lisäksi ne ovat valtiolle osakkeen omistajana tuottoisia. Ne ovat ns. presidentti Kekkosen perintöä, jota ei tule valtiolta hävittää ja päästää ulkomaiseen omistus- ja päätäntävaltaan.

Fingrid Oyj on tärkeä runkoverkkoyhtiö, jossa valtion omistus- ja ääniosuus tulee palauttaa kansallisen huoltovarmuuden ja toimintavarmuuden vuoksi. Eduskunta on aiemmin antanut valtuudet luopua kokonaan yhtiöstä, mutta myynti ei ole toteutunut. Eduskunnan on syytä päättää, että valtion omistus- ja äänivalta Fin-grid Oyj:ssä säilytetään vähintään 10 %:ssa. Osuutta on syytä pyrkiä kasvattamaan tästäkin tasosta.

Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota Telia Sonera Oyj:hin, jonka osalta hallitus pyytää valtuuksia luopua kokonaan valtion omistuksesta. Ruotsin valtio omistaa yhtiötä noin 37 %. Tätä asiaa kuten muidenkaan yksittäisten yhtiöiden tilannetta ja kehitystä talousvaliokunta ei liian kiireisen aikataulun vuoksi ehtinyt tarkastella lainkaan.

Edellä mainitulta osin en voi yhtyä talousvaliokunnan enemmistön hyväksymään mietintöön. Katson, että valtion tulee säilyttää mainituissa kuudessa yhtiössä vähintään 10 %:n omistus- ja äänivaltaosuus. Tämä turvaa valtion merkittävän omistajuuden ja vaikutusvallan näiden yhtiöiden päätöksenteossa.

Perustelut

Hallituksen esitys laiksi valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta muuttaisi monen yhtiön osalta merkittävästi hallituksen ja eduskunnan määräysvaltaa omistuksesta päätettäessä.

Strategisesti tärkeiden yhtiöiden omistajuuden vähentämisestä ei tulisi päättää ilman eduskunnan tapauskohtaista suostumusta. Käsittämättömän lyhytnäköisiä päätöksiä on 20 viime vuoden aikana tehty mm. energiayhtiöiden täysomistajuudesta luopumisen kaltaisissa uudelleenjärjestelyissä. Nämä virheet tulisi jatkossa välttää.

Maailmalla vallitseva luottoekspansio on räjähtämässä hetkellä millä hyvänsä, ja kiinteästä tuotanto-omaisuudesta kannattaa pitää kiinni ainakin niillä sektoreilla, joita Suomessa merkittävästi jatkossakin tarvitaan. Talousennusteiden laatiminen pohjautuu valitettavasti maassamme pitkälle edelleenkin yksinomaan niihin samoihin taloustieteiden oppeihin, jotka eivät tähän mennessäkään ole pystyneet ennustamaan taantumaa tai lamaa edes silloin, kun kriisi on jo vahvasti päällä.

Euroalueen bruttokansantuote oli vuonna 2006 noin 8 400 miljardia euroa. Uutta velkaa on otettu kiihtyvällä tahdilla, vuosivauhdin ollessa viimeaikoina jo yli 1 000 miljardia euroa. Pikaisella päässälaskullakin voidaan jo noiden kahden luvun perusteella todeta, että euroalueen talouskasvun tulisi olla aivan jotain muuta kuin mitä on. Matemaattinen mahdottomuus luottomäärän, joka euroalueella tällä hetkellä on jo 14 200 miljardia euroa, edelleen kiihtyvälle nostamiselle tulee vastaan piakkoin, ellei ole jo tullut. Rahamarkkinoiden romahtaminen voidaan estää vain rajulla inflaatiolla EKP:n toimin.

Suomessa asuntokuplan olemassaolo on itsestään selvää, vaikka viralliset tahot toistuvasti muuta väittävät. Luotonottokyky on ajettu ääriinsä osalle kansasta asuntolainojen kautta, ja asuntojen hintojen kääntyminen voimakkaaseen laskuun erittäin vahingollisine sivuvaikutuksineen on jo lähellä.

Velkaa on otettu myös tulevaisuudesta, ja valtion talousarviossa vuositasolla maksetaankin liki 2 miljardia ylimääräistä kulua eläkkeiden rahastoimattomuuden takia. Eläkerahastojen implisiittinen velka ylittänee jo 250 miljardia euroa. Tarkkaa summaa on vaikea sanoa, kun eläkerahastot (ainakin valtion) korjailevat lukujaan ylöspäin tarkentaessaan laskentametodeitaan ja ikäennusteita.

Taloustilanteestamme on annettu liian ruusuinen kuva. Luottamus siihen, että myymispäätökset tehdään Suomen kansalaisen kannalta parhain päin, on horjunut. Siksi ehdotan eduskunnan päätöksen vaatimista strategisesti tärkeiden yhtiön osakkeiden ollessa kyseessä.