Perustelut
Yleistä
Kertomuksen rakennetta on muutettu mm. siten, että siinä tuodaan
aiempaa selkeämmin esille Suomen Pankin riskit sekä pankkivaltuuston rooli
ja sen kertomusvuonna käsittelemät laajemmat asiakokonaisuudet.
Kertomukseen on myös sisällytetty talousvaliokunnan
edellisessä mietinnössään edellyttämällä tavalla
selostus finanssimarkkinoiden kannalta keskeisten EU-elinten toiminnasta.
Valiokunta pitää uudistunutta kertomusta selkeänä ja
kattavana kuvauksena sekä Suomen Pankin että Finanssivalvonnan
toiminnasta ja toimintaympäristöstä.
Valiokunta kiinnittää huomiota kertomuskäsittelyn
ajoitukseen. Finanssimarkkinoiden tila on korostanut tarvetta saada
rahoitusmarkkinoiden kehityksestä ajantasaista tietoa.
Nykyinen menettely, jossa edellisvuoden kertomusta päästään
käsittelemään eduskunnassa vasta loppuvuodesta,
ei vastaa tätä tarvetta. Jotta kertomusmietintö heijastaisi
ajankohtaista tilannetta, siihen on vuosittain jouduttu sisällyttämään
aineistoa, jota kertomuksessa ei käsitellä. Talousvaliokunnan
edellinen kertomusmietintö (TaVM 10/2012 vp)
kattoikin jo suurelta osin nyt virallisesti käsiteltävänä olevan
vuoden 2012 tapahtumat. Koska Suomen Pankin vuosikertomus ja Finanssivalvonnan
toimintakertomus valmistuvat jo helmi-maaliskuussa, tulisi pankkivaltuuston
kertomus saada eduskunnan käsiteltäväksi
jo keväällä siten, että käsittely
ehditään viemään läpi
kevätistuntokauden kuluessa.
Suomen Pankki
Kertomusvuotta leimasi markkinoilla jatkuva epävarmuus.
Orastavien kasvunäkymien hiipuessa vuoden edetessä myös
epävarmuus rahoitusmarkkinoilla kasvoi. Euroopan keskuspankin (EKP)
rooli vakautustoimissa on ollut merkittävä, ja
se on tavanomaista kevyemmällä rahapolitiikallaan
pyrkinyt turvaamaan likvidit markkinat. Keskeisiä keskuspankin
toimia olivat heinäkuussa tehty päätös
laskea ohjauskorkoa 0,25 prosenttiyksiköllä, EKP:n
pääjohtajan ja neuvoston selkeät, euroalueen
pysyvyyttä tukevat kannanotot sekä syyskuussa
tehty päätös ottaa käyttöön
uusi rahapoliittisten suorien kauppojen ohjelma (ns. OMT-ohjelmaOutright
Monetary Transaction, OMT; ohjelman puitteissa eurojärjestelmä voi
ostaa valtionvelkakirjoja jälkimarkkinoilla edellyttäen,
että ao. maat ovat sitoutuneet vakausmekanismien (ERVV/EVM)
määrittelemiin talouden sopeutusohjelmiin).
Talousvaliokunta käsitteli edellisessä kertomusmietinnössään
kattavasti Suomen Pankin riskejä. Vuoden 2012 kertomuksessa
riskejä samoin kuin niiden hallintaa on kuvattu keskitetysti
omassa luvussaan (4.3 luku). Vastaavaa menettelyä on aiheellista
jatkaa tulevissakin kertomuksissa. Suomen Pankin riskit koostuvat oman
rahoitusvarallisuuden sijoittamisesta ja keskuspankkitehtävien
hoitamisesta. Suomen Pankin rahoitusvarallisuuden (noin 15 miljardia euroa)
sijoittamiseen liittyvää riskiä hallitaan kattavalla
järjestelmällä, jonka avulla riskit pyritään
tunnistamaan, mittaamaan ja rajaamaan. Riskeihin varautumista on
tehostettu vahvistamalla tasetta, pienentämällä valuutta-
ja korkoriskiä sekä muuttamalla sijoitusten jakaumaa konservatiivisempaan
suuntaan. Keskuspankkitehtäviin liittyvät riskit
kohdistuvat puolestaan eurojärjestelmän tavanomaisiin
rahapoliittisiin jälleenrahoitusoperaatioihin ja epätavanomaisiin
rahapolitiikan osto-ohjelmiinkatetut joukkolainojen osto-ohjelmat
ja arvopaperimarkkinoita koskeva ohjelma. Rahapolitiikan operaatioiden
kokonaismäärä oli vuoden 2012 lopussa
yhteensä noin 1 405 miljardia euroa,
josta Suomen Pankin osuus1,6—1,8 % oli
noin 24,8 miljardia euroa (vuonna 2011 vastaava yhteismäärä oli
noin 19,9 miljardia euroa).
Rahoitusmarkkinoiden epävakautta ja erityisesti pankkisektorin
sisäistä epäluottamusta on osaltaan kuvannut
keskuspankkien taseiden kasvu pankkien tallettaessa enenevässä määrin
varojaan luotettaviin keskuspankkeihin. Kertomusvuonna Suomen Pankin
tase oli korkeimmillaan syyskuussa 2012 (103,4 miljardia euroa), jonka
jälkeen taseen arvo on kääntynyt selkeään laskuun.
Vuoden 2013 lokakuun lopussa taseen arvo oli 44,1 miljardia euroa.
Merkittävimmin taseen arvon kehitykseen ovat vaikuttaneet Target2-saamiset.
Vuonna 2012 Suomen Pankin Target2-saamiset olivat korkeimmillaan
maaliskuussa (73,1 miljardia euroa), mutta loppuvuodesta oli jo
nähtävissä saamisten kääntyminen laskuun.
Tämä kehitys on jatkunut edelleen kuluvana vuonna
siten, että lokakuussa 2013 Target-saamisten
arvo oli enää 16,3 miljardia euroa.
Valiokunta toteaa, että vaikka rahoitusmarkkinoiden
tila on edelleen erittäin haavoittuva, antavat edellä todetut
luvut viitteitä markkinoiden asteittaisesta vakautumisesta.
Suomen Pankki on varautunut hyvin mahdollisten riskien kantoon.
Kertomuksen mukaan Suomen Pankin taseen kokonaisriskien arvioidaan
olevan (ilman kultaa) yhteensä noin 2,3 miljardia euroa
ja vastaavasti riskien laukeamista turvaavia oman pääoman
eriä on yhteensä noin 6,5 miljardia euroa. Pankkivaltuuston
arviona on, että pankin vakavaraisuus oli kertomusvuonna
riittävä kattamaan tehtävien hoitamisesta
johtuvat riskit. Suomen Pankin kertomusvuoden voitto oli 337 miljoonaa
euroa, josta 110 miljoonaa euroa on päätetty siirtää kartuttamaan
pankin vararahastoa ja loppuosa (227 miljoonaa euroa) tulouttaa
valtion tarpeisiin.
Finanssivalvonta
Poikkeuksellinen markkinatilanne ja uusi EU-sääntely
ovat leimanneet kertomusvuotta Finanssivalvonnan osalta.
Kansalliset rahoitusmarkkinamme pysyivät vakaina sekä luottolaitosten
että vakuutus- ja eläkelaitosten osalta. Pankkiemme
vakavaraisuussuhde (15,5 %) ylitti merkittävästi
EU:n velvoitteen (9 %), ja myös vakuutussektorin
vakavaraisuus koheni edelliseen kertomusvuoteen verrattuna. Työeläkeyhtiöiden
osalta on aiheellista ottaa huomioon, että tulosta paransi
siirtyminen enenevässä määrin
korkeariskisempään osakesijoittamiseen.
Toisaalta kertomusvuonna oli nähtävissä,
että pankkien liiketoiminnan ja tuloksenteon näkymät
heikkenivät erityisesti yritysten luottokysynnän
laantuessa alhaisesta korkotasosta huolimatta. Asuntolainojen osalta
valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lähes
40 % uusista asuntolainoista ylitti Finanssivalvonnan
suosituksen, jonka mukaisesti luottoa tulee myöntää vain
90 prosenttia hankittavan kohteen arvosta.
Finanssivalvonnan toimintaan tulee jatkossa merkittävästi
vaikuttamaan euroalueen yhteisen valvontamekanismin (Single Supervisory Mechanism,
SSM) käynnistyminen. Merkittävä muutos
nykytilanteeseen on, että marraskuusta 2014 lukien Suomen
kolme suurinta pankkia tulevat siirtymään EKP:n
välittömään valvontaan. Uuden
järjestelmän käyttöönotto
tulee alkuvaiheessa lisäämään
Finanssivalvonnan työmäärää, mutta
toisaalta se vaikuttaa pienentävästi viraston
valvontamaksukertymään. Pankkivaltuuston ja Suomen
Pankin tilintarkastajien tapaan valiokunta pitää tärkeänä varautumista
valvontamaksukertymän muutoksiin.
Lopuksi
Kertomus sisältää talousvaliokunnan
edellisessä kertomusmietinnössään
esittämällä tavalla kattavan kuvauksen
uuden EU:n rahoitusmarkkinoiden makro- ja mikrovalvonnasta vastaavan järjestelmän
toiminnasta sekä Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan osallistumisesta
sen puitteissa tehtävään työhön.
On nähtävissä, että erityisesti
kansainväliseen yhteistyöhön perustuvaa
valmistelua tehdään enenevässä määrin
näissä yhteistyöelimissä, joiden
toimintaan Suomen Pankki ja/tai Finanssivalvonta osallistuvat.
Esimerkiksi järjestelmäriskikomiteaEuropean
Systemic Risk Board, ESRB päätti kertomusvuonna
rahamarkkinarahastoja koskevista suosituksista, joihin perustuen
komissio on kuluvana vuonna antanut asetusluonnoksen. Mikrotason
valvojille (EBAEuropean Banking Authority eli Euroopan pankkiviranomainen,
EIOPAEuropean Insurance and Occupational Pensions Authority
eli Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja
ESMAEuropean Securities and Markets Authority eli Euroopan
arvopaperimarkkinaviranomainen), joiden toimintaan Finanssivalvonta
osallistuu, on delegoitu valtuuksia täydentävän
sääntelyn antamiseen. Lisäksi Suomen
Pankki ja Finanssivalvonta osallistuvat kansainväliseen
yhteistyöhön, jonka puitteissa kehitetään
kansainvälistä sääntelyä. Osalla
edellä mainitusta valmistelusta saattaa olla vaikutuksia
kansalliseen lainsäädäntöön,
ja se voi näin edellyttää myös
valtioneuvoston toimia. Tällä hetkellä Suomen
Pankin ja Finanssivalvonnan sääntelyyn liittyvälle
kansainväliselle valmistelutyölle ei ole sovittu
yhtenäisiä menettelytapoja, joilla varmistettaisiin
riittävä kansallinen tiedonkulku eri viranomaisten
välillä.
Valiokunta katsoo, että menettelytavoissa on näiltä osin
kehittämistarvetta, jotta sekä valtioneuvoston
että eduskunnan tiedonsaantitarpeet voidaan turvata. Käsitellessään
Euroopan valvontaviranomaisiin liittyvien säännösten
ottamista Finanssivalvonnasta annettuun lakiin (TaVM 40/2010 vp)
valiokunta mm. edellytti, että Finanssivalvonnan tulee
antaa vastuuministeriölle kaikki se tieto, josta saattaa
olla tarpeen informoida eduskuntaa. Samoin valiokunta tähdensi
tarvetta pitää asianomaiset ministeriöt
informoituina sekä valvontaviranomaisissa että järjestelmäriskikomiteassa
vireillä olevista kysymyksistä. Normaalin kansallisen
EU-säädösvalmistelun mukaisesti on tarpeen
myös kuulla sidosryhmiä valmisteluvaiheessa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että pankkivaltuusto osaltaan seuraa ja varmistaa, että valmistelutyössä luodaan
yhdessä sovitut, tarkoituksenmukaiset menettelytavat ajantasaisen
tiedonkulun takaamiseksi. Samoin on tärkeää varmistaa,
että Finanssivalvonnan resurssit riittävät kattamaan
keskeisen kansainvälisen yhteistyön edellyttämät
tarpeet.