Yleisperustelut
Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä lähinnä teknisin
muutosehdotuksin.
Esitys liittyy maksupalvelulakia koskevan hallituksen esityksen
(HE 169/2009 vp) tavoin ns. maksupalveludirektiivin
(2007/64/EY) täytäntöönpanoon.
Direktiivin tavoitteena on saada aikaan unionin laajuiset yhtenäiset
maksupalvelumarkkinat ja näin varmistaa, että maksamisesta
(erityisesti tilisiirroista, suoraveloituksesta ja korttimaksuista)
Euroopan unionin sisällä tulee yhtä helppoa,
tehokasta ja turvallista kuin maksamisesta jäsenvaltioiden
sisällä. Direktiivillä luodaan oikeudellinen
perusta, jonka ansiosta yhtenäinen euromaksualue (Single
Euro Payments Area, SEPA) voi toteutua. Maksupalveludirektiivillä vahvistetaan
maksupalvelujen käyttäjien (kuluttajien, vähittäiskauppiaiden, pienten
ja suurten yritysten ja viranomaisten) oikeuksia ja suojaa.
Samalla turvataan maksupalveluita tarjoaville tasapuoliset kilpailuolosuhteet.
Talousvaliokunta katsoo, että lakiehdotuksissa on asianmukaisesti
otettu huomioon direktiivin edellyttämä sääntely.
Kyseessä on laaja sääntelykokonaisuus,
jonka piiriin tulee joukko hyvin erilaisia toimijoita suuryrityksistä pieniin henkilöyhtiöihin.
Valiokunta painottaakin tarvetta aktiivisesti tiedottaa ja ohjata
toimijoita uusien menettelytapojen osalta. Myös kuluttajille
suunnattu tiedottaminen on tärkeää, jotta uuden sääntelyn
mukanaan tuomat uudistukset osataan hyödyntää.
Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty erityistä huomiota
direktiivin täytäntöönpanoon niiltä osin
kuin se koskee matkapuhelimella tapahtuvaa maksamista. Ensimmäisen
lakiehdotuksen 1 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaisesti
lakia sovelletaan mm. maksupalveluihin, joissa maksajan suostumus
maksutapahtuman toteuttamiseen annetaan matkapuhelimella ja maksu suoritetaan
sellaiselle televiestintä- tai tietotekniikkajärjestelmää tai
-verkkoa hoitavalle yritykselle, joka toimii ainoastaan maksutapahtuman
välittäjänä maksupalvelun käyttäjän
ja tavaran, palvelun tai muun hyödykkeen toimittajan välillä.
Sääntely perustuu tältä osin
direktiivin 4 artiklan 3 kohtaan ja direktiivin liitteen 7 kohtaan.
Valiokunta on käsitellyt tähän liittyviä kysymyksiä laajasti
maksupalvelulakia koskevassa mietinnössään
(TaVM 4/2010 vp). Myös liikenne-
ja viestintävaliokunnan esityksestä antamaa lausuntoa
(LiVL 28/2009 vp) on käsitelty
samassa yhteydessä. Koska sekä maksulaitoslaki että maksupalvelulaki
koskevat saman direktiivin täytäntöönpanoa,
tulee myös niiden sääntelyn olla yhdenmukainen.
Edellä mainitussa mietinnössä todetuin
perustein valiokunta katsoo, ettei direktiivi anna mahdollisuuksia
päätyä matkapuhelinmaksamisen osalta
lakiehdotuksesta poikkeavaan tulkintaan. Erityisesti sähköisten palvelujen
kehityksen turvaamiseksi valiokunta on kuitenkin esittänyt
maksupalveluja koskevaan hallituksen esitykseen liittyen eduskunnan hyväksyttäväksi
lausuman, jonka mukaisesti sääntelyn vaikutuksia
tietoyhteiskuntakehitykseen ja sähköisten palveluiden
tarjontaan tulee seurata tiiviisti ja ryhtyä tarvittaessa
toimenpiteisiin EU-sääntelyn muuttamiseksi.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Maksulaitoslaki
53 §.
Euroopan unionin rahanpesudirektiivi edellyttää,
että rahanvälitystä saa tarjota vain sellainen
palveluntarjoaja, joka on luotettava. Hallituksen esityksen mukaisesti
rahanpesun estämisestä ja terrorismin rahoittamisen
estämisestä ja selvittämisestä annetusta
laista poistetaan maksuliikkeen harjoittamista koskevat säännökset.
Jotta ilman toimilupaa tai ilman maksulaitoslaissa tarkoitettua
Finanssivalvonnan päätöstä rahanvälitystä harjoittavia
koskeva sääntely täyttää siirtymäaikana
edellä mainitun direktiivin asettamat vaatimukset, esitetään
siirtymäsäännöksiin lisättäväksi
uusi rahanvälitystä tarjoavan luotettavuutta koskeva
pykälä.
54 §.
Voimaantulo- ja siirtymäsäännöksiin
on lisätty uusi pykälä, jossa säännellään
siirtymäajan menettelyistä maksupalveluntarjoajien
siirtyessä Finanssivalvonnan valvontavastuulle.
3. Laki luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta
Johtolause ja 20 §.
Hallituksen esityksen antamisen jälkeen lain 20 §:ää on
muutettu 1 päivänä tammikuuta 2010 voimaan
tulleella lailla (1185/2009). Ehdotuksen johtolauseeseen
ja 20 §:ään on tehty tästä aiheutuvat
muutokset. Lisäksi 20 §:ssä on
otettu huomioon uusi maksulaitos-käsite.
7. Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja
selvittämisestä annetun lain muuttamisesta
Johtolause.
Hallituksen esityksen antamisen jälkeen lakia on muutettu
aluehallintouudistukseen liittyen (1428/2009). Johtolausetta
on muutettu vastaavasti sekä otettu huomioon valiokunnan
jäljempänä esittämät
muutosehdotukset.
2 §.
Pykälän 12 kohtaa on täsmennetty
vastaamaan ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa
käytettyä terminologiaa muuttamalla termi "edustusto"
termiksi "sivuliike".
Pykälään esitetään
lisättäväksi uusi, rahanpesudirektiivin
sääntelyä vastaava 20 a kohta,
jonka mukaisesti toimivalta rahanpesun estämisestä ja
selvittämisestä ulkomaisen palveluntarjoajan
toisessa valtiossa sijaitsevan sivuliikkeen osalta on sivuliikkeen
sijaintivaltion viranomaisilla.
29 ja 30 §.
Pykälissä on otettu huomioon viranomaisvastuiden
siirtyminen lääninhallitukselta aluehallintovirastolle.
31 §.
Pykälässä on täsmennetty
aluehallintoviraston ja Finanssivalvonnan välistä toimivallanjakoa
valvontavastuiden osalta.
32 §.
Pykälässä on otettu huomioon viranomaisvastuiden
siirtyminen lääninhallitukselta aluehallintovirastolle
sekä täsmennetty aluehallintovirastolle kuuluvaa
tarkastustoimivaltaa.
33 §.
Pykälässä on otettu huomioon viranomaisvastuiden
siirtyminen lääninhallitukselta aluehallintovirastolle.
Voimaantulo- ja siirtymäsäännös.
Säännökseen on lisätty kolme
uutta momenttia, joissa selvennetään Finanssivalvonnan
valvontavastuuta ja toimivaltuuksia maksupalvelujen osalta.