Yleisperustelut

Talousvaliokunta ehdottaa, että lakiehdotus hyväksytään siihen tehdyin muutoksin.

Kilpailulaki perustuu laajasti EU:n lainsäädäntöön, josta osa on suoraan sovellettavaa oikeutta, ja EU:n oikeuskäytäntöön. Lainsäädännöllä on olennaisen tärkeä merkitys kilpailun toimivuuden, tuottavuuden parantamisen ja markkinoiden tehokkuuden kannalta. Tämä on otettava huomioon muutakin lainsäädäntöä kuin kilpailulainsäädäntöä kehitettäessä. Lainsäädännöllä luodut yksinoikeudet ja erioikeudet sekä alalle tulon esteet rajoittavat kilpailua ja jarruttavat markkinoiden kehittymistä tehokkaammiksi. Niiden vaikutus näkyy kustannustason kohoamisena. Kilpailun esteet on karsittava lainsäädännöstä, jollei siihen jollakin toimialalla ole erityisiä perusteita.

Kilpailulaissa säädetään kielletyistä kilpailunrajoituksista sekä toimenpiteistä, toimivaltuuksista ja seuraamuksista, jos lakia epäillään tai todetaan rikotun. Kilpailuoikeudellisena sanktiona on valtiolle maksettava seuraamusmaksu. Maksu saa olla enintään 10 prosenttia kilpailunrajoitukseen osallisen liikevaihdosta siltä vuodelta, jona hän viimeksi osallistui rikkomukseen. Maksun määrää markkinaoikeus Kilpailuviraston esityksestä.

Talousvaliokunta pitää tärkeänä seuraamusmaksun määräämistä niin suurena, että rikkomukseen osallinen ei saa seuraamusmaksun maksamisesta huolimatta hyötyä osallistumisestaan kiellettyyn kilpailunrajoitukseen ja että seuraamusmaksun määrällä on ennalta ehkäisevää vaikutusta vastaisen varalle. Kilpailulain mukaan väärän tiedon antamisesta viranomaiselle rangaistaan rikoslaissa säädetty rangaistus. Kilpailulain rikkomisesta ei seuraa muita rikosoikeudellisia seuraamuksia. Jos havaitaan, että laissa säädettävät kilpailuoikeudelliset sanktiot ovat riittämättömiä, niitä on tehostettava, kun se on kansallisesti mahdollista. Lisäksi tulee selvittää mahdollisuudet rikosoikeudellisten sanktioiden laajentamiseen silloin, kun ne voivat tulla oikeudellisten periaatteiden mukaan kyseeseen.

Kilpailulain 32 §:ssä on uudet säännökset asioiden tärkeysjärjestyksestä ja tutkimatta jättämisestä. Kilpailuvirasto asettaa tehtävänsä tärkeysjärjestykseen, ja se voi jättää asian tutkimatta laissa säädetyin edellytyksin.

Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että edellä mainitusta mahdollisuudesta huolimatta Kilpailuvirastolla on riittävät ja asiantuntevat resurssit kilpailuasioiden pitkäjänteiseen seurantaan ja tutkintaan. Paljastumisuhalla on osaltaan ennalta ehkäisevä vaikutus.

Harmaa talous ja työnantajavelvoitteiden laiminlyönti, jotka usein liittyvät toisiinsa, vääristävät kilpailua ja vaikeuttavat rehellistä elinkeinotoimintaa. Yhteiskunnalta jää saamatta huomattava määrä veroja ja maksuja. Kilpailuasioita tutkiessaan viranomaisten on seurattava myös harmaata taloutta. Jos kilpailuviranomaisten tietoon tulee siitä epäilyjä, niiden on toimittava yhteistyössä muiden asianomaisten viranomaisten kanssa epäkohtien ja laittomuuksien kitkemiseksi ja syyllisten saattamiseksi vastuuseen.

Muita toteamuksia

Lain 13 §:ssä säädetään seuraamusmaksun suuruudesta. Seuraamusmaksu saa olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän liikevaihdosta siltä vuodelta, jona elinkeinonharjoittaja tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä viimeksi osallistui rikkomukseen.

Talousvaliokunta toteaa, että rikkomukseen osallistumisvuodella tarkoitetaan kalenterivuotta. Jos tilikausi poikkeaa kalenterivuodesta, liikevaihto tulee laskea kalenterivuodelle. Pääsääntöisesti tilikausi on kalenterivuosi, mutta se voi olla myös muu 12 kuukauden ajanjakso. Eräissä tapauksissa tilikausi voi olla 12:ta kuukautta lyhyempi tai pitempi, kuitenkin enintään 18 kuukautta.

Kilpailulain 17 §:n 1 momentin mukaan kilpailunrajoituksesta määrättävästä seuraamusmaksusta vapautumista (14 §) ja seuraamusmaksun alentamista (15 §) haetaan Kilpailuvirastolta. Pykälän 3 momentissa sanotaan, että Kilpailuvirasto antaa menettelyn lopuksi kirjallisen päätöksen siitä, täyttääkö elinkeinonharjoittaja kaikki laissa säädetyt edellytykset. Lain 44 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuviraston 17 §:n 3 momentin nojalla antamaan päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.

Talousvaliokunta huomauttaa, että Kilpailuviraston tulee antaa 17 §:n 3 momentissa tarkoitetut päätökset tiedoksi hallintolaissa säädetyllä tavalla.

Markkinaoikeus on lausunut talousvaliokunnan kuulemisessa, että kilpailuasioiden tuomioistuinprosessien osapuolten oikeusturva edellyttää, että kilpailuasioiden tuomioistuinmenettely säännellään nykyistä tarkemmin.

Hallituksen esityksen perusteluissa puolestaan todetaan, että kilpailuasioiden käsittelyä markkinaoikeudessa koskevat säännökset ovat hyvin niukat ja vaativat lähiaikoina ajanmukaistamista. Yleissäännökset asian käsittelystä markkinaoikeudessa ovat parhaillaan uudistettavina. Kilpailuasioiden käsittelyä markkinaoikeudessa koskeviin säännöksiin tehdään tarpeelliset muutokset sen jälkeen, kun nähdään, millaisiksi yleissäännökset muotoutuvat.

Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että niin pian kuin siihen on valmiudet, säännöksiin tehdään tarpeelliset muutokset. Se on välttämätöntä asianosaisten oikeusturvan, oikeusvarmuuden ja asioiden käsittelyn sujuvuuden kannalta Kilpailuvirastossa ja markkinaoikeudessa.

Talousvaliokunta viittaa myös siihen, mitä perustuslakivaliokunta sanoo asioiden käsittelystä Kilpailuvirastossa ja markkinaoikeudessa. Perustuslakivaliokunnan mukaan asioiden viivytyksetön käsittely edellyttää Kilpailuvirastolta ja markkinaoikeudelta hyvää tiedonkulkua, työnsuunnittelua, valmistelua ja tehokasta päätöksentekoa.

Perustuslakivaliokunnan lausunto

Yrityskaupan kieltäminen ja ehtojen asettaminen.

Lakiehdotuksen 25 §:ssä on säännökset yrityskaupan kieltämisestä ja ehtojen asettamisesta. Markkinaoikeus voi Kilpailuviraston esityksestä kieltää tai määrätä purettavaksi yrityskaupan tai asettaa yrityskaupan toteuttamiselle ehtoja. Jos kilpailun estyminen tai yrityskaupan haitalliset vaikutukset voidaan välttää, Kilpailuviraston tulee edellä tarkoitetun esityksen tekemisen sijasta neuvotella ja määrätä tällaiset ehdot noudatettaviksi. Kilpailuvirasto ei voi määrätä yrityskaupalle ehtoja, joita yrityskaupan ilmoittaja ei hyväksy.

Perustuslakivaliokunta toteaa, että säädösehdotuksista ei käy lainkaan ilmi, millaisia ehtoja markkinaoikeus tai Kilpailuvirasto voivat asettaa. Perustuslakivaliokunta esittää, että säännösten tarkentamiseksi niihin lisätään avoin esimerkkiluettelo yrityskaupan ehdoista.

Kilpailulakiehdotuksen 25 § vastaa asiallisesti nykyisen kilpailunrajoituksista annetun lain 11 d §:ää. Tässäkään pykälässä ei ole ehdoista esimerkkiluetteloa. Perustuslakivaliokunta ei kiinnittänyt huomiota tähän yksityiskohtaan silloin antamassaan lausunnossa (HE 105/2001 vp — PeVL 35/2001 vp).

Hallituksen esityksen perusteluissa sanotaan, että kilpailun toimivuuden kannalta ongelmallisissa yrityskauppatapauksissa yrityskaupan ilmoittaja esittää Kilpailuvirastolle ehtoja, joiden se uskoo poistavan tutkittavana olevaan yrityskauppaan liittyvät kilpailuongelmat. Kilpailuvirasto neuvottelee yrityskaupan ilmoittajan kanssa ehdoista. Jos ehdot riittävät poistamaan yrityskauppaan liittyvät kilpailuongelmat ja yritys hyväksyy ehdot, Kilpailuvirasto määrää ehdot noudatettaviksi. Tässä tapauksessa Kilpailuvirasto ei voi tehdä markkinaoikeudelle esitystä yrityskaupan kieltämiseksi. Lain mukaan Kilpailuvirasto ei voi määrätä yrityskaupalle ehtoja, joita yrityskaupan ilmoittaja ei hyväksy. Jos ehdoista ei päästä neuvottelutulokseen, Kilpailuvirasto tekee esityksen markkinaoikeudelle yrityskaupan kieltämiseksi.

Talousvaliokunta yhtyy näkemykseen, että yrityskaupan ehdot voivat vaihdella hyvin paljon riippuen kussakin tapauksessa mm. yritysten toimialasta ja markkinoiden rakenteesta. Lisäksi yrityskaupan toteuttajat tekevät Kilpailuvirastolle esityksen ehdoista. Valiokunnalle annetun selvityksen mukaan samankaltainen säännös sisältyy usean muun EU:n jäsenvaltion kilpailulakiin eikä niissäkään ole esimerkkiluetteloa. Kansallisessa yrityskauppavalvonnassa seurataan myös EU:n komission linjauksia ja EU:n oikeuskäytäntöä.

Edellä olevan perusteella talousvaliokunta toteaa kantanaan, että ehtoja koskevan esimerkkiluettelon kirjaaminen lakiin on käytännössä vaikeaa ja että laki tältä osin hyväksytään hallituksen esityksen mukaisena.

Tarkastusvaltuudet.

Lain 35 §:ssä on säännökset Kilpailuviraston ja aluehallintoviraston virkamiehen tarkastusoikeudesta elinkeinonharjoittajan hallinnassa olevissa liike- ja varastotiloissa, maa-alueilla ja kulkuneuvoissa ja 36 §:ssä tarkastusoikeudesta muissa kuin edellä mainituissa tiloissa.

Perustuslakivaliokunta sanoo lausunnossaan, että kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti kaikenlaiset pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat. Liike- ja varastotiloihin saattaa sisältyä myös asumiseen tarkoitettuja tiloja. Perustuslaissa turvattu kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti myös ajoneuvossa mahdollisesti olevat pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat. Tällaiset tilat jäävät kuitenkin perustuslailla suojatun kotirauhan eräänlaiselle reuna-alueelle.

Lausunnossa sanotaan myös, että kotirauhan suojan kannalta olisi perusteltua lisätä 35 §:ään maininta, ettei tarkastusta voida suorittaa kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa, vaan niitä koskevista tarkastuksista säädetään 36 §:ssä. Koska kotirauhan suojaama piiri määritellään eri tavoin perustuslaissa kuin esimerkiksi rikoslaissa, olisi rajaus perusteltua muotoilla koskemaan pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyjä tiloja.

Huomautuksistaan huolimatta perustuslakivaliokunta esittää, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Talousvaliokunta toteaa, että kilpailulakiehdotuksen 35 § on asiallisesti samansisältöinen kuin voimassa olevan kilpailunrajoituslain 20 §, ja 36 § vastaa eräin muutoksin kilpailunrajoituslain 20 a §:ää. Antaessaan lausunnon hallituksen esityksestä kilpailunrajoituslain muuttamisesta, joka sisälsi mm. edellä mainitut säännökset, perustuslakivaliokunta ei silloin ottanut kantaa kotirauhan suojaan (HE 11/2004 vp — PeVL 7/2004 vp). Kilpailulakiehdotuksen 35 ja 36 §:n, kuten myös nykyiset kilpailunrajoituslain 20 ja 20 a §:n, säännökset perustuvat EU:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanoasetuksen (1/2003) 20 ja 21 artiklaan, jotka ovat suoraan sovellettavaa oikeutta.

Talousvaliokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 35 § hyväksytään hallituksen esityksen mukaisena. Talousvaliokunta kuitenkin kiinnittää lain soveltajien huomiota siihen, mitä perustuslakivaliokunnan lausunnossa sanotaan. Elinkeinonharjoittajan liiketiloihin tehtäviä tarkastuksia koskevan 35 §:n nojalla ei voida tehdä tarkastuksia kotirauhan piiriin kuuluviin tiloihin.

Muilta osin talousvaliokunta viittaa perustuslakivaliokunnan lausuntoon.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto

Maa- ja metsätalousvaliokunta käsittelee kilpailulain 2 §:n 2 momentissa olevien säännösten soveltamista maatalouteen. Valiokunta toteaa, että hallitus sitoutui 10.6.2010 valmistelemaan hallituksen esityksen poikkeuksista kilpailulainsäädäntöön maatalouden alalla tavoitteena toteuttaa EU-lainsäädännön mukaisten maataloustuottajien yhteenliittymien ja maatalouden toimialakohtaisten yhteenliittymien toteuttamat järjestelyt. Lisäksi valiokunta toteaa, että esityksen valmistelu on aloitettu maa- ja metsätalousministeriössä. Maa- ja metsätalousvaliokunta kiirehtii esityksen antamista eduskunnalle.

Hallituksen esityksen perusteluissa sanotaan, että kilpailulain 2 §:n 2 momentin säännökset vastaavat asiallisesti voimassa olevan kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 ja 3 momenttia. Kilpailulakiehdotuksen mukainen maatalouden alkutuotantoa koskeva soveltamisalapoikkeus vastaa EU:n maataloutta koskevaa soveltamisalapoikkeusta, ja sitä sovelletaan EU:n soveltamiskäytännön kanssa yhdenmukaisesti. Tarkoituksena on myös, että kansallinen lainsäädäntö sallii jatkossakin EU:n oikeuden sallimat järjestelyt.

Talousvaliokunta ilmaisee kantanaan, että antaessaan hallituksen esityksen kilpailulaiksi 10.6.2010 hallitus otti kantaa siihen, että kilpailulaki on luonteeltaan yleislaki ja mahdollisista poikkeuksista säädetään erillisellä lailla. Tähän viittaa se, että hallituksen esityksen antamisen yhteydessä valtioneuvosto antoi lausuman, jonka mukaan hallitus sitoutuu valmistelemaan maa- ja metsätalousvaliokunnan mainitseman esityksen. Talousvaliokunta edellyttää, että hallitus valmistelee hyvässä yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön ja sidosryhmien kanssa tarvittavan lainsäädännön tuottaja- ja toimialaorganisaatioiden mahdollistamiseksi mahdollisimman pian.

Maa- ja metsätalousvaliokuntakaan ei esitä muutoksia kilpailulakiin.

Talousvaliokunta toteaa vielä, että EU:n komission toimeksiannosta on käynnistetty äskettäin kaksivuotinen tutkimushanke osuuskuntien ja tuottajaorganisaatioiden roolista ruokaketjussa. Samalla selvitetään niihin liittyviä kilpailuoikeudellisia kysymyksiä.

Maa- ja metsätalousvaliokunta käsittelee lausunnossaan mm. maatalouden tuottavuuden kasvun vaikutusta hintoihin, kotimaisen elintarviketeollisuuden ja kaupan keskittyneisyyttä, jatkuvan hintaseurannan tehostamistarvetta ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön puuttumista. Talousvaliokunta viittaa lausuntoon.