Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
TPA 4/2007 vp - Leena Harkimo /kok
Tarkistettu versio 2.0
Matkapuhelimet tarjoavat välineen yksityisyyden häirinnälle puheluin ja tekstiviestein. Oikeuskäytännössä on nyt törmätty lainsäädännön puutteellisuuteen erityisesti tekstiviestihäirintään puuttumiseksi. Tekstiviestien lähettämistä ei nimittäin katsota kotirauhan rikkomiseksi, vaikka tekstiviestien lähettämisen häirintätarkoitus olisi kiistaton.
Rikoslain 24 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan kotirauhan rikkominen voi tapahtua oikeudettomasti metelöimällä, heittämällä esineitä, soittamalla puheluita tai muulla vastaavalla tavalla. Lainkohtaa koskevan lakivaliokunnan mietinnön (LaVM 6/2000 vp) kannan mukaan tekstiviestihäirintä, samoin kuin sähköposti- ja telekopiohäirintä, jää säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Lakivaliokunnan mietinnössä on nimenomaisesti todettu, että tämänkaltaisen häirinnän merkittävyys selvitetään sopivassa asiayhteydessä ja arvioidaan, onko lainsäädännöllistä suojaa tältä osin tarpeen laajentaa. Rikosoikeudessa epäselvissä tapauksissa säännöksen sanamuotoa tulkitaan suppeasti syytetyn eduksi, ja täten tuomioistuimet ovat päätyneet katsomaan, ettei tekstiviestien lähettäminen ole kotirauhan rikkomista.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin tekstiviestihäirinnältä suojautumiseen tähtäävien oikeussuojakeinojen selvittämiseksi.
Helsingissä 19 päivänä huhtikuuta 2007