Perustelut
Taustaa
Suomessa havahduttiin rakennusten kosteus- ja homeongelmaan
1990-luvun alkupuolella. Kahdenkymmenen viime vuoden aikana kosteus-
ja homevaurioiden syitä, laajuutta, vaikutuksia ja tarvittavia
toimenpiteitä on käsitelty lukuisissa tutkimuksissa
ja kehittämishankkeissa. Ongelmaa on pyritty ratkaisemaan
mm. valtioneuvoston periaatepäätöksillä,
asettamalla työryhmiä, tutkimusryhmiä ja
selvitysmiehiä sekä käynnistämällä erilaisia
toimenpideohjelmia, kampanjoita ja talkoita. Näistä esimerkkeinä ovat
Remontti-ohjelma 1992—1996, Kosteus kuriin -kampanja
1990-luvun loppupuolella ja vuonna 1998 käynnistetty Terve Talo -ohjelma.
Vuosi 2002 nimettiin erityiseksi Sisäilmavuodeksi.
Pääministeri Matti Vanhasen II hallitus teki periaatepäätöksen
korjausrakentamisesta 18.9.2008. Periaatepäätöksen
toteuttamiseksi ympäristöministeriö (YM)
laati korjausrakentamisen strategian toimeenpanosuunnitelman 2009—2017,
jossa yhtenä hankekokonaisuutena oli kosteus- ja homevaurioiden
ehkäisy ja korjaaminen. Tämän hankekokonaisuuden
toteuttamiseksi valtioneuvosto käynnisti viisivuotisen Kosteus-
ja hometalkoot -toimenpideohjelman vuosille 2009—2013.
Valtioneuvosto teki myös asiaa koskevan periaatepäätöksen
12.5.2010.
Kosteus- ja hometalkoita koordinoi ja ohjaa YM. Talkoita tehdään
yhteistyössä muiden ministeriöiden ja
valtionhallinnon toimijoiden sekä kunta-, yritys- ja koulutussektorin
kanssa. Tähän mennessä talkoissa on käynnistetty
noin 60 hanketta. Hankkeiden tavoitteena on löytää suoraan
käytäntöön vietäviä ratkaisuja
ja toimintamalleja. Talkoiden kokonaisbudjetti on 3,4 milj. euroa,
ja niissä työskentelee ohjelmapäällikön lisäksi
yksi asiantuntija. Talkoiden tueksi on nimetty ohjausryhmä.
Tämän hetken tiedon mukaan talkoot päättyvät
vuoden 2014 lopussa.
Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman (22.6.2011)
mukaan Kosteus- ja hometalkoita jatketaan ja turvataan niiden tuoman
osaamisen siirtyminen koulutukseen ja rakennusalan toimijoille.
Ohjelman mukaan toteutetaan maankäyttö- ja rakennuslain
kokonaisarviointi sekä laaditaan kokonaisvaltainen suunnitelma
rakennuskannan korjaustoiminnan lisäämiseksi,
jotta korjausvelkaa voidaan pienentää. Lisäksi
edistetään uusia korjausrakentamiskäytäntöjä ja
-innovaatioita.
Hallitusohjelman mukaan parannetaan myös rakentamisen
viranomaisohjausta ja edistetään rakentamismääräysten
ennakoivaa ja yhtenäistä tulkintaa mm. normitalkoiden
toimenpiteitä toteuttamalla. Lisäksi vahvistetaan
rakennusvalvonnan ohjauksen vaikuttavuutta rakentamisen laadun valvonnassa
ja energiatehokkuuden parantamisessa. Rakennusvalvontaa uudistetaan siten,
että rakennusvalvonnan yksikkömäärä pienenee
ja koko kasvaa nykyistä suuremmiksi alueellisiksi yksiköiksi.
Lisäksi parannetaan rakentamisen ja suunnittelutyön
laatua korostamalla suunnittelijoiden pätevyyttä ja
tehostamalla alan toimijoiden koulutusta. Ohjelman mukaan lisätään
energiatehokkaan rakentamisen ja korjausrakentamisen koulutusta
sekä alan tutkimusta.
Säädösperusta
Suomen perustuslain (731/1999) 19 §:n
mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin
säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali-
ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön
terveyttä. Lain 20 §:n perusteella vastuu luonnosta
ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja
kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen
vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus
terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus
vaikuttaa elinympäristöään koskevaan
päätöksentekoon.
Rakennusten terveellisyyttä käsitellään
lukuisissa säädöksissä. Keskeisiä ovat
maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999,
myöhemmin MRL), terveydensuojelulaki (763/1994)
ja työsuojelulainsäädäntö (esim.
työturvallisuuslaki 738/2002 ja
työterveyshuoltolaki 1383/2001). Aihealueen
kannalta merkityksellisiä ovat myös asunto-osakeyhtiölaki
(1599/2009) ja asuntokaupan turvaan
liittyvä lainsäädäntö (esim. asuntokauppalaki 843/1994 ja
maakaari 540/1995). Lasten ja nuorten
kannalta tärkeitä ovat myös opiskelun
turvallisuutta ja päivähoidon terveellisyyttä koskeva
lainsäädäntö (esim. perusopetuslaki 628/1998,
lukiolaki 629/1998 ja laki lasten päivähoidosta 36/1973).
Parhaillaan YM:ssä on vireillä MRL:n sekä Suomen
rakentamismääräyskokoelman toimivuuden
arvioinnit. Arvioinnit on tarkoitus suorittaa vuoden 2013 loppuun
mennessä. Ministeriön tarkoituksena on päivittää vuosien
2013 ja 2014 aikana vuonna 1997 antamansa oppaat kosteus- ja homevaurioituneen
rakennuksen kuntotutkimuksesta ja korjaamisesta (Ympäristöoppaat
28 ja 29). Sosiaali- ja terveysministeriössä (STM)
on puolestaan vireillä terveydensuojelulain muutos ja siihen
liittyvä asumisterveysohjeen muuttaminen asetukseksi.
Säädöksistä käy
selkeästi ilmi, ettei rakennuksista saisi aiheutua ihmisille
terveyshaittoja. Vuoden 2013 alusta voimaan tulleessa MRL:n muutoksessa
(958/2012) mm. rakennukselle asetettavat
olennaiset tekniset vaatimukset, kuten rakennuksen terveellisyys,
nostettiin asetustasolta lakitasolle. Lain 117 c §:n
mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä,
että rakennus käyttötarkoituksensa ja
ympäristöstä aiheutuvien olosuhteittensa
edellyttämällä tavalla suunnitellaan
ja rakennetaan siten, että se on terveellinen ja turvallinen
rakennuksen sisäilma, kosteus-, lämpö-
ja valaistusolosuhteet sekä vesihuolto huomioon ottaen.
Lain 166 §:n mukaan rakennus ympäristöineen
on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se
jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden
ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta
ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä.
Terveydensuojelulain 26 §:n mukaan asunnon
ja muun sisätilan sisäilman puhtauden, lämpötilan,
kosteuden, melun, ilmanvaihdon, valon, säteilyn ja muiden
vastaavien olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu
asunnossa tai sisäilmassa oleskeleville terveyshaittaa.
Lain mukaan asunnossa ja muussa oleskelutilassa ei saa olla mm.
mikrobeja siinä määrin, että niistä aiheutuu
terveyshaittaa. Terveyshaitalla tarkoitetaan ihmisessä todettavaa
sairautta, muuta terveydenhäiriötä tai
sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä,
joka voi vähentää väestön
tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä.
Työturvallisuuslain 8 §:n mukaan
työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen
huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja
terveydestä työssä. Oppilaiden ja opiskelijoiden
oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön
perustuu puolestaan mm. perusopetuslakiin (29 §)
ja lukiolakiin (21 §). Päivähoitolain
6 §:n mukaan päivähoidon tulee
terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan olla lapselle
ja lapsen hoidolle ja kasvatukselle sopivia.
Ohjaavat ja valvovat viranomaiset
Rakennusten sisäilman terveellisyyttä ohjaavat ja
valvovat lukuisat viranomaiset eri ministeriöissä,
keskusvirastoissa, aluehallinnossa ja kuntatasolla.
Rakentamisen ohjaus ja valvonta perustuvat MRL:iin ja sitä koskevaan
asetukseen. Lain 2 luvussa on määritelty ne viranomaiset,
joille on osoitettu tehtäviä alueiden käytön
suunnitteluun ja rakennustoimen yleiseen kehittämiseen,
ohjaukseen ja valvontaan liittyen. Ympäristöministeriö vastaa
rakentamisen yleisestä kehittämisestä ja
ohjauksesta. Muita viranomaisia ovat ELY-keskukset, maakunnan liitot,
kunnat ja kuntien rakennusvalvontaviranomaiset.
Terveydensuojelulain mukaan terveydensuojelun yleisen suunnittelun
ja valvonnan ylin johto ja ohjaus kuuluvat STM:lle. Kunnan tehtävänä on
edistää ja valvoa terveydensuojelua alueellaan.
Asuntojen ja muiden oleskelutilojen terveydellisten olojen valvonta
kuuluu kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtäviin. Lain
ja sen nojalla annettujen säännösten
toimeenpanoa ja valvontaa ohjaa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja
valvontavirasto (Valvira). Valvira ohjaa ja valvoo yhdessä aluehallintovirastojen
kanssa kunnan terveydensuojeluviranomaisen toimintaa. Viranomaisille
tarkoitetut tutkimukset tulee tehdä Elintarviketurvallisuusviraston
(Evira) hyväksymässä laboratoriossa
tai vaihtoehtoisesti kansallisessa asiantuntijalaboratoriossa (Terveyden
ja hyvinvoinnin laitos, THL). Ennen laboratorion hyväksymistä Evira
pyytää lausunnon Valviralta ja/tai THL:ltä.
Työsuojeluhallinnosta ja sen tehtävistä säädetään
laissa työsuojeluhallinnosta (16/1993).
Sosiaali- ja terveysministeriön ohjauksessa toimivat aluehallintovirastojen
työsuojelun vastuualueet valvovat viranomaisina työsuojelulainsäädännön
noudattamista työpaikoilla. Lisäksi ne ohjaavat
ja neuvovat työntekijöitä ja työnantajia
mm. työoloja koskevien säädösten
soveltamisessa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) hallinnonalan
tehtävät liittyvät mm. aihealueen koulutuksen
suunnitteluun ja toimeenpanoon. Opetushallitus on antanut lisäksi
ohjeistusta koulujen korjauksista. Työ- ja elinkeinoministeriön
edustaja on ollut mukana pohtimassa aihealueeseen liittyviä koulutuskysymyksiä.
Työterveyslaitos, THL, VTT Teknologian tutkimuskeskus ja
eri yliopistot ovat jo pitkään tehneet aihealueeseen
liittyviä tutkimuksia. Työterveyslaitos on kehittänyt
sisäympäristön tutkimuksiin liittyviä toimintamalleja
ja menetelmiä sekä osallistunut työpaikkojen
sisäilmaongelmien selvittelyyn ja ammattitautiepäilyjen
tutkimiseen. Tukes on puolestaan osallistunut rakennusten korjauksissa
käytettyjen myrkyllisten aineiden käytön
ennaltaehkäisemiseen. Museoviraston asiantuntijat ja maakunnallisten
museoiden rakennustutkijat antavat neuvoja ja ohjeita kulttuurihistoriallisesti
merkittävien rakennusten korjaamisesta. Kosteus- ja homeongelmiin
liittyviä asuntokauppariitoja käsitellään
tuomioistuimissa ja kuluttajariitalautakunnassa. Lisäksi sisäilmakysymyksistä kannellaan
laillisuusvalvojille, esim. oikeusasiamiehelle. Kilpailu- ja kuluttajavirasto
on antanut aihealueeseen liittyviä neuvoja. Asuntokauppoihin
ja asuntojen korjauksiin liittyvissä asioissa otetaan usein
yhteyttä kuluttajaneuvontaan.
Valtio on tukenut mm. koulujen ja sosiaali- ja terveydenhuollon
rakennusten homekorjauksia. Tässä menettelyssä ovat
OKM:n ja STM:n lisäksi mukana myös aluehallintovirastot,
ELY-keskukset, maakunnan liitot sekä kunnat. Muun muassa
rakennusten homekorjauksiin myönnetään
tukea myös Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen
(ARA) myöntämillä avustuksilla sekä Manner-Suomen
maaseutuohjelman mukaisilla investointituilla. Aihealueen tutkimusta ovat
rahoittaneet myös mm. Tekes ja Suomen Akatemia. Raha-automaattiyhdistys
on tukenut mm. sisäilmaongelmiin liittyvää neuvontaa.
Valiokunnan yleisarvio
Kosteus- ja homevaurioita esiintyy laajasti koko rakennuskannassa.
Terveyshaittoja aiheuttavat rakennusten kosteus- ja homevauriot
ovat lisääntyneet, ja riski ongelman pahenemisesta
on todellinen. Valiokunnan mielestä kysymys on merkittävästä yhteiskunnallisesta
ja kansanterveydellisestä ongelmasta. Vieläkään
ei ole oikein ymmärretty, että kosteus- ja homevaurioista
aiheutuu mittavia inhimillisiä kärsimyksiä ja kansantaloudellisia
tappioita. Valiokunnan mielestä investoinnit vaurioiden
estämiseen ja vähentämiseen ovat inhimillisesti
katsoen välttämättömiä ja
taloudellisesti kannattavia. Rakennusten kunnossapidon ja oikea-aikaisten
korjausten laiminlyöntien seurauksena korjausvelan
määrä on noin 30—50 mrd. euroa.
Valiokunnan mielestä rakennuskannan todellista korjaustarvetta
ei tunnisteta eikä rakennusten terveellisyyteen suhtauduta
riittävällä vakavuudella. Viime vuosikymmeninä tehdyillä toimilla
ei ole kyetty vähentämään kosteus-
ja homevaurioista aiheutuvia terveyshaittoja ja kansantaloudellisia
menetyksiä eikä torjumaan uusien kosteusvaurioiden
syntymistä. Rakentamisen laadussa ei ole tapahtunut parannusta,
ja rakennusten kunnossapidossa ja korjauskulttuurissa on edelleen
merkittäviä puutteita. Toimenpiteitä ei
ole kyetty kohdistamaan terveyshaittojen syihin eikä kielteisten
vaikutusten vähentämiseen eikä haittoja
ole saatu vähennetyksi.
Esimerkiksi oireilevien ja sairastuneiden potilastutkimukset,
hoito ja tuki ovat valiokunnan mielestä heikosti järjestettyjä.
Monet sairastuneet ihmiset ovat kokeneet itsensä väliinputoajiksi
ja huonosti kohdelluiksi. Valiokunta korostaakin potilaan asianmukaista
hoitoa ja auttamisen tärkeyttä, vaikka aina ei
löydetäkään oireille ja sairauksille
lääketieteellisiä syitä. Ristiriitatilanteissa
potilaan tarve saada hoitoa painaa valiokunnan mielestä enemmän
kuin oireiden ja sairauden lääketieteellisten
syiden tarkka selvittäminen.
Kosteus- ja homevaurioiden ennaltaehkäisemiseen ja
korjaamiseen sekä vaurioista aiheutuvien haittojen huomioimiseen
on liittynyt monia puutteita ja koettuja epäkohtia, jotka
vaikeuttavat ja hidastavat olennaisesti tilanteen korjaamista. Rakennusten
terveelliseksi saamiseen liittyvät isot epäonnistumisen
riskit, merkittävät tieto- ja tutkimustarpeet,
asiantuntemuksen ja osaamisen puute sekä ongelmat käytetyissä menetelmissä ja
toimintatavoissa. Valiokunnan mielestä tilanteen korjaamista
auttaa jo sekin, jos ihmisille rehellisesti kerrotaan, mitä aihealueesta
tällä hetkellä tiedetään
ja mitä ei tiedetä.
Valiokunnan näkemyksen mukaan Kosteus- ja hometalkoissa
on viime vuosina tehty pienillä resursseilla ansiokasta
työtä. Valiokunnan arvion mukaan talkoot
eivät ole kuitenkaan saaneet riittävästi
tukea. Tämä koskee erityisesti YM:tä,
jonka pitäisi koordinoida koko hanketta. Tämä on
osaltaan vaikeuttanut talkoille asetettujen tavoitteiden toteuttamista. Valiokunta
edellyttää, että Kosteus- ja hometalkoita
jatketaan vuoden 2014 jälkeen ja että kehittämishankkeen toimintaedellytyksiä parannetaan
turvaamalla hankkeelle riittävät voimavarat sekä mahdollisuudet
pitkäjänteiseen kehittämistyöhön.
Valiokunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin kuntien rakennusten korjauksiin myönnettävän
valtion tuen ehtojen muuttamiseksi siten, että ne ohjaavat
ja kannustavat kuntia rakennusten suunnitelmalliseen ja ennakoivaan kunnossapitoon
sekä rakennusten elinkaaren oikea-aikaisiin korjauksiin.
Lisäksi tulee selvittää tukiasioiden
keskittäminen yhdelle viranomaistaholle.
Päiväkotien, koulujen ja sosiaali- ja
terveydenhuollon rakennusten kunnostamiseksi ja terveyshaittojen
vähentämiseksi tulee laatia pitkän tähtäimen
suunnitelma, jonka toteuttamista tuetaan nykyistä suuremmalla
valtion tuella.
Monista valiokunnan esiin nostamista ongelmista ja puutteista
huolimatta valiokunta katsoo, että rakennusten kosteus-
ja homeongelmat ovat ratkaistavissa oikein suunnatuilla toimenpiteillä.
Kosteus- ja homevaurioiden yleisyys
Terveyshaittoja aiheuttavat rakennusten kosteus- ja
homevauriot koskevat laajasti Suomen rakennuskantaa. Huolimatta
siitä, että vaurioiden laajuudesta on viime vuosikymmeninä tehty lukuisia
tutkimuksia ja selvityksiä, ei asiasta vieläkään
voida esittää kuin karkeita arvioita. Esitetyt
arviot poikkeavat merkittävästi toisistaan. Tämä johtuu
mm. käytettyjen aineistojen, menetelmien ja määritelmien
eroista.
Hometutkimuksen ja asiantuntijakuulemisen perusteella valiokunnan
käsitys on, että terveyshaittoja aiheuttavien
kosteus- ja homevaurioiden määrä on lisääntynyt.
Mikäli asiaan ei puututa riittävän vaikuttavin
toimenpitein, jatkuu kehitys myös samanlaisena. Valiokunta
pitää tärkeänä, että vaurioiden
laajuutta seurataan jatkossa nykyistä tarkemmin. Näin
voidaan arvioida mm. tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuutta. Tärkeää olisi
saada myös kansainvälistä vertailutietoa.
Hometutkimuksen mukaan merkittävien kosteus- ja homevaurioiden
esiintyvyys rakennusten kerrosalasta on pien- ja rivitaloissa 7—10 %, kerrostaloissa
6—9 %, kouluissa ja päiväkodeissa
12—18 %, hoitolaitoksissa 20—26 % ja
toimistoissa 2,5—5 %. Merkittävästi
vaurioituneissa pien- ja rivitaloissa asuu 224 500—336 900
ja kerrostaloissa 103 000—154 000 ihmistä.
Tilojen käyttäjiä vaurioituneissa kouluissa
ja päiväkodeissa on 172 000—259 200,
työntekijöitä hoitolaitoksissa 36 000—46 800
ja toimistoissa 27 500—55 000.
Merkittävä kosteus- ja homevaurio on hometutkimuksessa
määritelty sellaiseksi vähäistä laajemmaksi
rakenteelliseksi viaksi, jonka seurauksena haitallinen altistuminen
kosteusvaurioituneista rakenteista ja materiaaleista vapautuville
kemiallisille, fysikaalisille ja biologisille epäpuhtauksille
on todennäköistä. Määritellyn vian
perusteella korjaustarve voidaan arvioida kiireelliseksi altistumisen
vähentämiseksi tai poistamiseksi. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen,
että merkittävän kosteus- ja homevaurion
määrittely mahdollistaa jatkossa aihealueen
paremman ja systemaattisen tarkastelun.
Terveysriskejä aiheuttavia kosteus- ja homevaurioita
ilmenee kaikissa rakennustyypeissä käyttötarkoituksesta
ja omistuspohjasta riippumatta. Hometutkimuksen mukaan määrällisesti eniten
kosteus- ja homevaurioita on yksityisten omistamissa kiinteistöissä.
Suhteellisesti eniten vaurioita on kuitenkin kuntien omistamissa
rakennuksissa. Asiantuntijakuuleminen vahvistaa kyseistä arviota.
Valiokunnan arvion mukaan kosteus- ja homevauriot ovat lisääntyneet
mm. kouluissa ja päiväkodeissa. Valiokunta on
huolissaan esitetyistä asiantuntija-arvioista, joiden mukaan
sisäilmaongelmia on jo selvästi yli puolessa kouluista
ja päiväkodeista. Hometutkimuksen lukujen perusteella
voidaan arvioida, että n. 62 000—94 000
peruskoululaista ja 12 000—18 000 lukiolaista
altistuu päivittäin kosteus- ja homevaurioille.
Valiokunta nostaa esille myös hoitolaitosten (mm. sairaalat,
terveyskeskukset ja vanhusten hoitolaitokset) huonon kunnon. Sosiaali-
ja terveysministeriön vuonna 2005 teettämän
selvityksen (Sairaalakiinteistöjen kunto ja ilmanvaihto;
Reijula 2005) mukaan kymmenen sairaanhoitopiirin sairaalarakennusten
pohjapinta-alasta yhteensä 15 % edellytti
välitöntä korjausta. Vuodeosastoilla
välitön korjaustarve oli 24 %. Keskeisin
yksittäinen syy välittömään
korjaustarpeeseen olivat kosteus- ja homevauriot. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että myös useissa valtion omistamissa
rakennuksissa on altistuttu kosteus- ja homevaurioille.
Kosteus- ja hometalkoiden asiakirjoissa on arvioitu, että 600 000—800 000
suomalaista altistuu päivittäin kosteus- ja homevaurioiden
aihettamille epäpuhtauksille. Osa ihmisistä altistuu
kosteusvaurioille sekä työpaikalla/koulussa/päiväkodissa
että kotonaan. Välitön korjaustarve on
2 000 hoitoalan rakennuksessa (25 %), 1 200
koulussa (15 %), 250 000 pientalossa (25 %),
18 000 rivi- ja ketjutalossa (25 %)
sekä 6 000—12 000 asuinkerrostalossa
(10—20 %).
Terveydelliset vaikutukset
Rakennusten kosteus- ja homevauriot lisäävät
tilojen käyttäjien terveysriskejä. Hometutkimuksen
mukaan kosteus- ja homevaurioilla on ajallinen yhteys astman syntyyn
ja pahenemiseen, hengitystieinfektioihin ja hengitystieoireiluun. Vaikka
näyttö on vasta viitteellinen, hometutkimuksen
mukaan on todennäköistä, että altistuminen
kosteusvauriomikrobeille, muille mikrobiologisille tekijöille
tai kemiallisille yhdisteille voi olla merkittävä oireilun
aiheuttaja. Lisäksi vaurioiden ennaltaehkäisy
ja oikein tehdyt korjaukset näyttävät
vähentävän tilan käyttäjien sairastumisriskiä.
Hometutkimuksessa (s. 89—121) on esitetty kuvaus ja
arviointi kosteus- ja homevaurioiden terveydellisestä merkityksestä.
Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ja epidemiologisten tutkimusten
perusteella on päädytty esittämään
seuraava taulukko. Taulukossa on esitetty epidemiologisten tutkimusten
näyttöä kosteusvaurioiden yhteydestä sairauksiin
IOM:n (Institute of Medicine eli Yhdysvaltain kansallisakatemia) luokituksen
perusteella (IOM 2004, WHO 2009 ja viimeisin laaja-alaisin katsaus
vuodelta 2011; Mendel ym.). Minkään sairauden
tai oireen kausaalista yhteyttä kosteus- ja homevaurioihin
ei tutkimuksissa voitu varmentaa. Ajallinen yhteys löytyy
hengitystieoireille.
Kosteus- ja homevauroiden terveydellinen merkitys
| Tutkimusten perusteella todettu
näyttö kosteusvauriohin liittyvistä oireista
ja sairauksista
(ET = ei tutkittu)
|
|
Sairaus tai
oire
|
IOM:n johtopäätös (2004)
|
WHO:n johtopäätös (2009)
|
Mendell ym.
(2011) johtopäätös
|
| Astman paheneminen |
Riittävä näyttö |
Riittävä näyttö |
Riittävä näyttö (vahva viite
aiheuttamisesta)
|
| Astman syntyminen |
Rajallinen tai viitteellinen
näyttö
|
Riittävä näyttö |
Riittävä näyttö |
| Yskä |
Riittävä näyttö |
Riittävä näyttö |
Riittävä näyttö |
| Hengityksen vinkuminen |
Riittävä näyttö |
Riittävä näyttö |
Riittävä näyttö |
| Hengenahdistus |
Rajallinen tai viitteellinen
näyttö
|
Riittävä näyttö |
Riittävä näyttö |
| Ylempien hengitysteiden oireet |
Riittävä näyttö |
Riittävä näyttö |
Riittävä näyttö |
| Allerginen nuha |
ET |
Rajallinen tai viitteellinen
näyttö
|
Riittävä näyttö |
| Hengitystieinfektiot |
ET |
Riittävä näyttö (paitsi välikorvan
tulehdus)
|
Riittävä näyttö |
| Keuhkoputkentulehdus |
ET |
Rajallinen tai viitteellinen
näyttö
|
Riittävä näyttö |
| Homepölykeuhko |
(Yhteys perustuu kliiniseen
näyttöön)
|
(Yhteys perustuu kliiniseen
näyttöön)
|
Riittämätön
näyttö
|
| ODTS |
Riittämätön
näyttö
|
Riittämätön
näyttö
|
ET |
| Mahasuolisto-oireet |
Riittämätön
näyttö
|
ET |
ET |
| Heikotus |
Riittämätön
näyttö
|
ET |
ET |
| Neuropsykologiset oireet |
Riittämätön
näyttö
|
ET |
ET |
| Syöpä |
Riittämätön
näyttö
|
Riittämätön
näyttö
|
ET |
| Reuma ja muut immu-nologiset
sairaudet
|
Riittämätön
näyttö
|
Riittämätön
näyttö
|
ET |
| Lisääntymisterveys |
Riittämätön
näyttö
|
Riittämätön
näyttö
|
ET |
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, ettei
vieläkään varmasti tiedetä,
mikä tai mitkä tekijät aiheuttavat kosteus-
ja homevauriorakennuksissa oireita ja sairastumisen tai mikä on
sairauksien syntymekanismi. Ristiriitaiset näkemykset terveyshaitoista
ja niiden syistä lisäävät ihmisten epätietoisuutta
ja huolta.
Kansalaisille on muodostunut asiantuntijoiden ristiriitaisten
lausuntojen perusteella hyvin epäselvä kuva,
mitä koko aihealueesta tällä hetkellä tiedetään.
Tämä kertoo huonosta hallinnosta ja tilanteen
hallitsemattomuudesta. Valiokunnan arvio on, että yhteistoiminnan
puute vaikeuttaa myös tilanteen parantamista ja resurssien
tarkoituksenmukaista kohdentamista. Valiokunnan mielestä viranomaisten
ja tutkijoiden tulee kertoa kansalaisille selkeästi, mitä aihealueesta
tällä hetkellä ei tiedetä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kosteus- ja homevaurioiden terveydellisten vaikutusten
tutkimusta jatketaan. Tärkeää on myös
olla mukana kansainvälisessä yhteistyössä sekä seurata
ja hyödyntää kansainvälisiä tutkimustuloksia.
Valiokunta korostaa tarvetta saada tutkimuksiin perustuva yhteinen
näkemys vaurioiden terveydellisistä vaikutuksista
ja kiireellisimmistä lisätutkimuskohteista.
Valiokunta on erittäin huolestunut kosteus- ja homevaurioiden
vaikutuksista lasten ja nuorten terveyteen. Kotien, päiväkotien
ja koulujen vaurioiden laajuuden vuoksi uhkakuva lasten ja nuorten
oireilun ja sairastumisen lisääntymisestä tulee
ottaa vakavasti. Lasten sairastumisriski astmaan on lisäksi
aikuisia korkeampi, ja lapsen altistuminen voi myös lisätä sairastumisriskiä myöhemmässä
iässä.
Myös vaurioituneissa tiloissa työskentelevien
työntekijöiden tilanne tulee ottaa vakavasti,
sillä he työskentelevät usein pysyvästi
ja vuosikausia em. tiloissa. Tämä kaikki korostaa
entisestään tilanteen parantamiseksi tähtäävien
toimien kiireellisyyttä.
Kansantaloudelliset kielteiset vaikutukset
Rakennusten kosteus- ja homevaurioilla on merkittäviä kielteisiä vaikutuksia
yhteiskuntaan ja kansantalouteen. Valiokunnan näkemyksen
mukaan näiden vaikutusten merkittävyyttä ei
ole riittävästi tiedostettu. Tämä on
ilmennyt mm. siinä, miten rakennuksista on huolehdittu
ja kuinka vaikuttavilla toimilla tilanteen parantamiseen on ryhdytty.
Valiokunnan arvio on, että panostuksen lisääminen
vaurioiden ennaltaehkäisemiseen ja korjauksiin tuo säästöjä tulevaisuudessa.
Kosteus- ja homeongelmien kansantaloudellista merkitystä voidaan
tarkastella vertaamalla vaurioiden määrää Suomen
kansanvarallisuuteen, josta rakennukset muodostavat merkittävän
osan. Vuonna 2010 kansanvarallisuus arvioitiin yhteensä 775
mrd. euroksi, josta asuinrakennusten osuus oli 217 mrd. euroa ja
muiden rakennusten 132 mrd. euroa. Merkittävien kosteus-
ja homevaurioiden osuus esim. asuinrakennusten kerrosalasta arvioidaan
olevan pien- ja rivitaloissa 7—13 % ja
kerrostaloissa 6—9 %. Kerrosalaan suhteutettuna
kansanvarallisuudesta kokoluokkaan 6—13 %:iin
eli 13—28,2 mrd. euroon kohdistuu merkittävä kosteus-
ja homevaurio.
Rakennusten kunnossapidon laiminlyönnit ja korjausten
lykkäämiset tarkoittavat terveyshaittojen lisääntymistä,
korjauskustannusten kasvua ja korjaustarpeiden lisääntymistä.
Nykyisen korjausvelan suuruudeksi on arvioitu 30—50 mrd. euroa.
Talojen korjausrakentamiseen käytettiin vuonna 2010 noin
9,57 mrd. euroa, josta asuinrakennusten osuus oli 6,35 mrd. euroa
(66 %). Arviot merkittävien kosteus-
ja homevaurioiden kertaluontoisista korjauskustannuksista vaihtelevat
1,2 mrd. eurosta 14,5 mrd. euroon. Jo alhaisinkin arvio on hometutkimuksessa
esitettyjen laskemien mukaan 0,3 prosenttia rakennuskannan kokonaisarvosta
ja 5,6 prosenttia vuosittaisen talonrakentamisen arvosta.
Yksittäisetkin kosteus- ja homekorjaukset ovat maksaneet
useita miljoonia euroja. Lisäkustannuksia on aiheutunut
myös korjausten epäonnistumisista. Esimerkkeinä korjaustarpeesta
on kuntien rakennusten korjausvelan kokonaismäärä,
joka on arvioitu lähes viideksi miljardiksi euroksi. Pelkästään
keskussairaaloiden välittömien korjausten
tarpeeksi on vuonna 2005 arvioitu lähes 400 milj.
euroa.
Hometutkimuksen mukaan merkittävien kosteus- ja homevaurioiden
terveyshaittakustannukset ovat 450 milj. euroa vuodessa. Kustannuksia
syntyy mm. oireiden ja sairauksien tutkimisesta ja hoidosta, sairauspoissaoloista,
työkyvyn menettämisestä sekä työtehon
ja tuottavuuden laskusta. Koska arviot terveyshaitoista poikkeavat
huomattavasti toisistaan ja niihin liittyy paljon epävarmuutta,
on valiokunnan mielestä tärkeää,
että kosteus- ja homevaurioiden terveyshaittojen kansantaloudellisten
kokonaisvaikutusten tutkimusta jatketaan.
Valiokunta laittaa lasten ja nuorten terveyshaittojen vähentämisen
etusijalle niissä toimenpiteissä, joilla pyritään
vähentämään kosteus- ja homevaurioiden
kielteisiä vaikutuksia ja mm. terveyshaittakustannusten
määrää. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että työpaikoilla epätietoisuus
ja ristiriitaiset näkemykset oireiden syistä ja
tarvittavista toimenpiteistä ovat vaikuttaneet myös
työhyvinvointiin heikentämällä työilmapiiriä.
On huolestuttavaa, että oireilun tai sairastumisen takia
työntekijöitä on joutunut jäämään
pysyvästi pois työelämästä (mm.
opettajia ja hoitoalalla työskenteleviä henkilöitä).
Rakentamisen laatu
Yleisarvio
Valiokunnan arvion mukaan yksi syy terveyshaittoja aiheuttaneiden
vaurioiden syntymiselle ovat puutteet rakentamisen laadussa. Tietoperustan
puutteellisuuden vuoksi rakentamisen laadusta ja sen kehittymisestä ei
voida esittää kuin karkeita arvioita. Valiokunta
pitää kuitenkin todennäköisenä,
että rakentamisen laadussa on aiempaa enemmän
vaihteluja. Rakentamisessa on kysymys merkittävästä kansantaloudellisesta
asiasta, jolla on suuri vaikutus ihmisten hyvinvoinnille. Valiokunta
pitää tärkeänä, että tietoperustaa
rakentamisen laadusta ja siinä tapahtuneista muutoksista,
keskeisistä huonoon laatuun vaikuttavista tekijöistä sekä tulevaisuuden riskeistä
parannetaan.
Viime vuosikymmeninä tehdyillä rakentamisvirheillä on
ollut suuri vaikutus nykyisiin kosteus- ja homeongelmiin.
Kiire rakentamisessa ja uuden rakennustekniikan riittämätön
testaus 1960—1980-luvun rakentamisessa ovat johtaneet erilaisten
riskirakenteiden syntymiseen. Osa myöhemmin virheellisiksi
osoittautuneista suunnittelu- ja rakentamiskäytännöistä on
tehty silloin voimassa olleiden määräysten
ja ohjeiden mukaisesti.
Myös uusissa rakennuksissa on ilmennyt merkittäviä kosteus-
ja homevauriota. Samoin rakenteilla olevissa hankkeissa on havaittavissa laiminlyöntejä,
jotka edesauttavat kosteus- ja homevaurioiden syntyä ja
ovat terveysriski. Mikäli uudisrakentamisessa ei kyetä jatkossa
nykyistä paremmin ehkäisemään
kosteus- ja homevaurioiden syntymistä, ei valiokunta näe
edellytyksiä tilanteen parantumiselle.
Valiokunta edellyttää, että hallitus
ottaa jo nyt käynnissä olevissa MRL:n sekä rakentamismääräyskokoelman
muutosten valmistelussa rakennusten terveellisyyden paremmin huomioon ja
että arviointityössä on edustettuna vahva
rakennusalan osaaminen. Valiokunta yhtyy siihen hometutkimuksen
johtopäätökseen, että jos MRL,
sitä koskeva asetus ja rakentamismääräykset
sekä niihin liittyvät ohjauskeinot olisivat kunnossa,
Suomessa ei olisi näin paljon ongelmarakennuksia. Vaurioiden
yleisyys ja homekorjausten epäonnistumiset osoittavat,
että säädösten ja määräysten
selkeyttä ja toimivuutta sekä ohjauksen ja valvonnan
tarkoituksenmukaisuutta tulee tarkastella kriittisesti. Hometutkimuksessa
on esitetty useita perusteltuja säädösten
ja määräysten muutosehdotuksia, ja myös alan
toimijoiden piirissä on tunnistettu muutostarpeet.
Valiokunnan mielestä hyvätkään
säädökset ja ohjeet eivät rakentamista
auta, jos niitä ei syystä tai toisesta noudateta. Valiokunta
edellyttää, että hallitus löytää tosiasialliset
keinot rakennusten terveellisyyttä koskevien säädösten
ja määräysten noudattamiseksi. Valiokunta
kiinnittää huomiota myös siihen, että rakennusprosessissa
mukana olevat ovat kokeneet ongelmiksi ajan tasalla pysymisen säädösten
ja määräysten jatkuvista muutoksista,
viranomaisten erilaiset tulkinnat sekä ohjauksen painottumisen
liiaksi energiatehokkuuden parantamiseen. Valiokunta epäilee MRL:n
2 luvussa määriteltyjen viranomaisten (erityisesti
YM, ELY-keskukset ja kuntien rakennusvalvontaviranomaiset) kykyä hoitaa
nykyisillä voimavaroilla niille annetut tehtävät.
Rakennusterveyteen liittyvä osaaminen
Valiokunta näkee kosteus- ja homevaurioihin liittyvässä asiantuntemuksessa
parannettavaa. Osaamisessa on puutteita kaikissa rakentamisprosessin
vaiheissa (tilaaminen, suunnittelu, rakennustyömaiden kosteudenhallinta,
valvonta, vaurioiden tutkiminen ja korjaaminen), ja tulevaisuudessa
osaamista vaaditaan lisää mm. energiatehokkuuden
parantamistoimien johdosta.
Valiokunnan arvion mukaan rakennusalan koulutuksessa on kiinnitetty
liian vähän huomiota kosteus- ja homevaurioiden
ennaltaehkäisemiseen ja korjaamiseen. Myös opetuksen
taso ja määrä vaihtelevat. Valiokunta
pitää välttämättömänä,
että samalla kun koulutuksen sisältöjä kehitetään,
parannetaan myös rakennusterveyteen liittyvän
koulutuksen koordinointia. Valiokunnan mielestä koulutuksen
suunnittelusta ja ohjauksesta puuttuu kokonaisnäkemys.
Valiokunta on huolestunut siitä, että aloituspaikkojen
vähentäminen rakennusalan koulutuksessa on johtamassa
sisäilma-asioiden koulutuksen lopettamisiin. Haasteita
on lisäksi ajantasaisen oppimateriaalin saamisessa ja opettajien
osaamisessa. Myös yhteistyötä työelämän
kanssa tulee edelleen kehittää ja rakennusalan
koulutuksen vetovoimaisuutta parantaa. Hometutkimuksessa tuotiin
esiin tarve uudistaa rakennusalan koulutusta.
Valiokunta korostaa lisä- ja täydennyskoulutuksen
merkitystä rakennusterveyteen liittyvän osaamisen
parantamisessa. Vaikka lukuisat tahot järjestävät
aihealueeseen liittyvää lisä- ja täydennyskoulutusta,
on ajankohtaisen tiedon saamisen tarve edelleen huomattava. Lisä-
ja täydennyskoulutukseen osallistumisen ongelmaksi on koettu
sen kalleus. Esimerkiksi kosteusvaurioiden korjaussuunnittelijan
15 opintopisteen kurssin hinta on jopa 10 000 euroa ja
yhden henkilön kouluttautumisen työn ohessa rakennusterveysasiantuntijaksi
arvioidaan maksavan noin 60 000 euroa.
Valiokunta edellyttää, että hallitus
valmistelee vuoden 2013 loppuun mennessä valtakunnallisen
rakennusterveyden koulutuksen kehittämissuunnitelman. Suunnitelmasta
tulee käydä aikatauluineen ilmi, mikä on
opetuksen taso ja määrä eri puolilla
maata ja miten koulutuksen suunnitelmallisuutta ja koordinointia
parannetaan. Suunnitelmaan tulee sisällyttää myös
konkreettiset ehdotukset siitä, miten lisä- ja
täydennyskoulutuksen edellytyksiä parannetaan
ja miten homevaurioiden korjausprosessissa mukana olevien
pätevöitymistä kehitetään.
Rakennushankkeeseen ryhtyvän toiminnalla on keskeinen
merkitys kosteus- ja homevaurioiden ennaltaehkäisemisessä ja
homekorjausten onnistumisessa. Maankäyttö- ja
rakennuslain 119 §:n mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on
huolehdittava siitä, että rakennus suunnitellaan
ja rakennetaan rakentamista koskevien säännösten
ja määräysten sekä myönnetyn
luvan mukaisesti. Hänellä tulee olla hankkeen
vaativuus huomioon ottaen riittävät edellytykset
sen toteuttamiseen sekä käytettävissään
pätevä henkilöstö.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että rakennushankkeeseen ryhtyvän osaamista tuetaan
ottamalla nykyistä paremmin huomioon rakennusten terveellisyyteen
liittyvät näkökohdat. Keskeisenä kysymyksenä valiokunta
pitää sitä, miten rakennushankkeeseen
ryhtyvä kykenee hyödyntämään
alan asiantuntijoita. Valiokunnan arvion mukaan tässä on
parannettavaa. Tilaajatahot ovat luottaneet liikaa siihen, että suunnittelijat
ja toteuttajat ottavat "automaattisesti" huomioon riskirakenteet
ja asianmukaisen kosteudenhallinnan.
Hyvistä rakentamiskäytännöistä ja
kosteudenhallinnan riskikohteiden huomioimisesta on olemassa paljon
mm. rakennus-, kiinteistö- ja sisäilmajärjestöjen
laatimaa materiaalia. Esimerkiksi kokemukset ns. Terve Talo -kriteereillä (RT 07—10850)
toteutetuista hankkeista ovat olleet hyviä myös
kosteus- ja homevaurioiden ennaltaehkäisemisen näkökulmasta.
Valiokunta korostaa YM:n vastuuta siitä, että hyviä rakentamiskäytäntöjä koskeva
aineisto tavoittaisi nykyistä paremmin alan toimijat.
Rakennushankkeen suunnittelun onnistumisella on keskeinen merkitys
rakentamisen laatuun. Yleisarvionaan valiokunta toteaa, ettei rakennusten
terveellisyyttä ole riittävästi huomioitu
rakennusten suunnittelussa. Useissa selvityksissä ja asiatuntija-arvioissa
kosteus- ja homevaurioiden keskeisenä syynä on
nähty riskialttiit suunnitteluratkaisut tai suoranaiset
suunnittelun virheet. Hometutkimuksen mukaan kosteudenhallinnan
kannalta kriittisten kohtien suunnitelmat ovat puutteellisia tai
jäävät kokonaan tekemättä.
Parempiin suunnitelmiin pääseminen edellyttää sekä rakennuttajien
että suunnittelijoiden kosteudenhallinnan asiantuntemuksen
parantamista ja hyvien suunnittelukäytäntöjen
edistämistä. Rakennuttajan suunnittelunohjaukseen tulisi
aina sisältyä myös kosteudenhallinta. Olennaista
on pystyä etukäteen nykyistä paremmin
kartoittamaan rakennusten terveellisyyttä uhkaavat riskikohdat
ja -ratkaisut. On huolestuttavaa, jos tieto suunnitteluvirheistä ei
välity suunnittelijoille tai että samat suunnittelijat
laativat vuodesta toiseen riskialttiita rakenneratkaisuja. Valiokunta
korostaa pääsuunnittelijan vastuuta, jotta arkkitehtuuriltaan
vaativissakin kohteissa kosteusvaurioriskit otetaan asianmukaisesti
huomioon.
Työmaiden kosteudenhallinta
Valiokunta pitää huolestuttavana, että rakennustyömaiden
kosteudenhallinnassa esiintyy edelleen merkittäviä puutteita
(mm. sääolosuhteiden hallinta ja kuivumisajat).
Osasyynä ovat hankkeille asetetut tiukat määräajat.
Myös osaamattomuutta, huolimattomuutta ja piittaamattomuutta
esiintyy. Valiokunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin rakennustyömaiden kosteudenhallinnan
parantamiseksi. Vaativille kohteille tulee nimetä kosteuden
ja puhtauden hallinnasta vastaava asiantuntija. Muissa kohteissa
vastaavan työnjohtajan vastuuta työmaan kosteudenhallinnasta
tulee lisätä. Hallituksen on luotava ohjeistus
rakennushankekohtaiselle kosteudenhallintasuunnitelmalle, jonka
liittämisestä osaksi rakennushankkeen tarjouspyyntöä muodostuisi
luonteva ja vakiintunut käytäntö. Valiokunta
kiinnittää huomiota myös rakennusalan
laatujärjestelmien kehittämisen sekä hankkeiden
kokonaishallinnan ja johtamisen tärkeyteen.
Rakentamisen kustannustehokkuutta on pyritty parantamaan tiukkojen
aikataulujen ohella myös materiaalihankinnoilla, kilpailuttamisella ja
pitkillä alihankintaketjuilla. Myös näillä on voinut
olla kielteisiä vaikutuksia rakentamisen laatuun ja kosteudenhallintaan.
Valiokunta ei pidä hyväksyttävänä,
että rakennuttajalla on käytössään
erilaisia laatustandardeja riippuen siitä, rakennuttaako
se itse vai osallistuuko se tarjouskilpailuun hankkeen saamiseksi
itselleen.
Rakentamisen valvonta
Valiokunta edellyttää, että rakentamista
on pystyttyvä valvomaan nykyistä paremmin ja valvonnan
on oltava oikea-aikaista. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, ettei rakennushankkeeseen ryhtyvän toimilla tai
kuntien viranomaisvalvonnalla ole kyetty ehkäisemään
ennalta kosteus- ja homevaurioiden syntymistä tai korjausten
epäonnistumisia. On huolestuttavaa, että joissakin
kunnissa on vähennetty rakennustyön aikaista viranomaisvalvontaa
ja että vastuullisen työnjohtajan työnkuva
on vuosien varrella muuttunut entistä enemmän
itse rakennustyön valvonnasta työmaan logistiikkaa,
työsuojelua ja tavarantoimituksia koordinoivaksi tehtäväksi.
Maankäyttö- ja rakennuslain 124 §:n
mukaan kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on
huolehtia kunnassa tarvittavasta rakentamisen yleisestä ohjauksesta
ja neuvonnasta. Vuonna 2011 tehdyn selvityksen mukaan lakiin sisältyviä rakennusvalvonnan
mahdollisuuksia vaikuttaa kosteus- ja homevaurioiden ehkäisyyn tai
onnistuneeseen korjaamiseen ohjauksen ja neuvonnan avulla on pidetty
hyvänä. Rakennusvalvonnan resurssit ja halu tarjota
tietopalveluja ja informaatio-ohjausta vaihtelevat kunnittain. On
tärkeää parantaa kuntien rakennustarkastajien
osaamista ja heidän mahdollisuuksiaan saada nykyistä paremmin
aihealueeseen liittyvää ajankohtaistietoa. Tärkeää on
myös hyödyntää kuntien rakennusvalvonnassa
hyviksi todettuja käytäntöjä.
Esimerkkinä valiokunta mainitsee Oulun rakennusvalvonnan.
Oulun kaupunki on oivaltanut jo 2000-luvun alusta lähtien
rakennusvalvonnan mahdollisuudet tuottaa laatutyöllä lisäarvoa
hankkeille. Valiokunnan saamien tietojen mukaan Oulu on panostanut
viime vuosikymmenenä eniten asiakkaiden neuvontaan ja ohjaukseen,
vuorovaikutteisiin laatuhankkeisiin sekä rakennusvalvonnan
uuteen aktiivisempaan rooliin ja verkottumiseen koko alan kanssa.
Rakennusvalvonta on myös arvioinut toimintansa lisäarvoa
erillisten laatumittarien avulla.
Valiokunta on huolestunut siitä, ettei nykyinen tarkastusasiakirjamenettely
toimi tarkoitetulla tavalla. Maankäyttö- ja rakennuslain 150 §:n
mukaan rakentamisen asianmukaisen toteuttamisen varmistamiseksi
ja tarkastusten todentamiseksi rakennustyömaalla pidetään
rakennustyön tarkastusasiakirjaa. Siihen tehdään
merkinnät katselmuksista, viranomaisen toimittamista tarkastuksista
sekä yksityisen vastattaviksi määrätyistä työn
suorituksen tarkastuksista. Valiokunnan saamien tietojen mukaan
kuntien rakennusvalvonnalle on lukuisissa tapauksissa selvinnyt,
etteivät tarkastusasiakirjan kuittausmerkinnät
vastaa tosiasiallista tilannetta. Valiokunta pitää tärkeänä,
että tarkastusasiankirjamenettelyn toimivuutta parannetaan.
Valiokunta painottaa tarkastusasiakirjan merkitystä yhtenä rakentamisen
hyvään lopputulokseen vaikuttavana tekijänä.
Vastuut ja takuuajat
Lähtökohtaisesti on hyvä, että rakennushankkeeseen
ryhtyvä vastaa lain mukaan rakennuksen terveellisyydestä ja
turvallisuudesta. Valiokunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin rakennushankkeiden vahingonkorvaus- ja rikosoikeudellisen
vastuun sekä takuuaikojen riittävyyden selvittämiseksi.
Uudistuksissa on löydettävä keinot, joissa
vastuita nykyistä selvemmin sälytetään
niille toimijoille, jotka tosiasiassa ovat vahingon aiheuttaneet.
Valiokunta pitää tärkeänä,
ettei urakoiden ketjuttaminen hämärrä vastuusuhteita
eikä heikennä tiedonkulkua. Esimerkiksi hometutkimuksen
mukaan rakennushankkeen pilkkominen hämärtää vastuita
ja vaikeuttaa valvontaa. Valiokunta viittaa myös aiemmin
tilaamaansa tutkimukseen Suomen kansainvälistyvä harmaa talous
(Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2010), jossa
kiinnitettiin huomiota pitkistä aliurakointiketjuista aiheutuviin
ongelmiin.
Rakennusalalla harmaan talouden on todettu olevan yleistä moniin
muihin toimialoihin verrattuna. Yksi merkittävimmistä piilotalouteen vaikuttavista
syistä löytyy rakentamisen suurista suhdannevaihteluista
ja toinen toiminnan työvaltaisuudesta. Ammattimaisessa
rakentamisessa piilotalous liitetään korkeaan
aliurakointiasteeseen. Pääurakoitsijat eivät
halua sitoutua omaan työvoimaan mm. korkeiden työvoimakustannusten
ja alan suurten suhdannevaihtelujen vuoksi. Yhä enemmän
käytetään alihankintaa ja enenevässä määrin
myös ulkomaista työvoimaa. Aliurakointiketjut
muodostuvat pitkiksi, jolloin rakennuttajat tai pääurakoitsijat
eivät välttämättä tiedä,
ketkä työskentelevät ketjun loppupäässä.
Rakennusalan harmaan talouden kitkemiseksi tarkastusvaliokunta esitti
mietinnössään (TrVM 9/2010
vp — M 8/2010 vp)
mm. tilaajavastuulain uudistamista ja veronumeron liittämistä rakennustyömailla
käytettäviin tunnistekortteihin.
Pääministeri Kataisen johtama hallitus on
toteuttanut eduskunnan kannanottoa harmaan talouden torjumiseksi
hallitusohjelman mukaisesti. Rakennustoimintaa koskevat tilaajavastuulain
muutokset sekä rakennusalan veronumeroa koskeva sääntely
tulivat voimaan 1.9.2012. Lisäksi eduskunta on hyväksynyt
rakennusalan työsuhde- ja verovalvontaa koskevan hallituksen
esityksen, jolla edelleen tehostetaan rakennustyömaiden
valvontaa ottamalla käyttöön työntekijöiden
ja rakennusurakoiden kuukausikohtainen ilmoitusmenettely (HE 92/2012 vp — VaVM
6/2013 vp).
Valiokunta pitää tärkeänä,
että rakennushankkeen eteneminen dokumentoidaan nykyistä paremmin.
Valiokunta pitää hyvänä rakennushankkeen
päiväkirjamenettelyn kehittämistä todentamaan
reaaliaikaisesti, kuka on rakennushankkeen eri vaiheissa tehnyt,
mitä ja miten. Päiväkirjamerkintöjä tulee
täydentää esim. valokuvien
avulla. Valokuvaaminen on yksinkertainen ja selkeä tapa
todentaa asia. Myös tarkastusasiakirjan dokumentoinnin
tarkkuusastetta tulee kohottaa ja siihen tehtyjen merkintöjen
luotettavuus varmentaa. Tämän lisäksi
rakennuksesta tulee näkyä, esim. kyltissä,
mikä taho on toiminut pääsuunnittelijana,
pääurakoitsijana ja valvojana.
Rakennusvirheiden takuuaikojen lyhyys on koettu ongelmalliseksi.
Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) mukaan urakoitsija
vastaa suorituksensa sopimuksenmukaisuudesta takuuajan, jonka pituus
on kaksi vuotta, ellei urakkasopimuksessa ole muuta määrätty. Urakoitsija
vastaa takuuajan jälkeenkin sellaisista virheistä,
joiden tilaaja näyttää aiheutuneen urakoitsijan
törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta
tai olevan seurauksena sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä ja
joita tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa
eikä takuuaikana. Tästä vastuustaan urakoitsija
vapautuu, kun kymmenen vuotta on kulunut rakennuskohteen vastaanottamisesta
tai, mikäli vastaanottotarkastusta ei ole pidetty, siitä päivästä,
jolloin rakennuskohde on otettu käyttöön.
Kosteus- ja homeongelmiin liittyvät riidat
Valiokunta pitää tärkeänä niitä toimia,
joilla kosteus- ja homeongelmia koskevien riitojen määrää voidaan
vähentää ja mm. asuntokaupan osapuolten
turvaa parantaa. Vuosittain näitä riitoja on vireillä useita
satoja, ja niiden määrä on mahdollisesti
lisääntynyt. Osa riidoista käsitellään
tuomioistuimissa ja osa kuluttajariitalautakunnassa. Nämä riidat
ovat usein monimutkaisia, kalliita ja kestävät
pitkään. Samalla, kun ne työllistävät
viranomaisia entistä enemmän, ne aiheuttavat mittavia
inhimillisiä ja taloudellisia ongelmia homeasunnon ostajalle.
Valiokunta pitää tärkeänä rakennusten
kuntotarkastustoiminnan ja kuntotarkastajien pätevyysvaatimusten
pikaista kehittämistä. Tällä hetkellä niitä ei
ole, ja kuka tahansa voi suorittaa kuntotarkastuksia. Ongelmana
on, että kuntotarkastajat eivät löydä riittävän
hyvin olemassa olevia kosteus- ja homevaurioita ja että kuntotarkastusraportit
ovat kuluttajille vaikeaselkoisia. Asuntokaupan osapuolilla voi
olla erilainen näkemys siitä, kumpi vastaa kuntotarkastuksessa
esille tulleiden riskien myöhemmästä toteutumisesta.
Riitatilanteessa on tavallista, että kummallakin osapuolella
on oikeudenkäynnissä todistajana oma tekninen
asiantuntija tai jopa useampia asiantuntijoita, jotka voivat olla
täysin päinvastaista mieltä rakennuksen
korjaustarpeesta ja -kustannuksista.
Valiokunta pitää hyvinä niitä linjauksia,
joita Kosteus- ja hometalkoiden yhteydessä tehdyssä laajassa
Asuntokaupan turvan parantaminen -hankkeen loppuraportissa
(joulukuu 2012) on esitetty. Keskeistä on lisätä kaupan
osapuolten halua, kykyä ja mahdollisuuksia arvioida kaupan
kohteena olevan rakennuksen todellinen kunto sekä varautua
mahdollisiin ongelmiin ennakolta.
Energiatehokkuuden parantaminen
Valiokunnan arvion mukaan rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi
tehdyt toimet lisäävät riskiä kosteus-
ja homevaurioiden syntymiselle. Valiokunta kiinnittää huomiota
vuoden 2012 lopulla valmistuneen laajan tutkimuksen eli ns. Frame-tutkimuksen
tuloksiin. Tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos ja lämmöneristyksen
lisääminen heikentävät useiden
nykyisellä tavalla toteutettujen vaipparakenteiden kosteusteknistä toimintaa.
Rakenteiden kosteusvaurioriskit lisääntyvät,
koska suunnittelu- ja toteutusvirheiden mahdollisuus lisääntyy
ja kokemusperäinen tieto rakenteiden toiminnasta puuttuu. Rakennusalalla
tarvitaan jatkossa paljon koulutusta asiaan liittyen.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että erityyppisten matalaenergiaratkaisujen tutkimus- ja
kehittämistoimintaa jatketaan myös siitä näkökulmasta,
ettei tulevaisuuden rakentamisessa esiintyisi terveyshaittoja aiheuttavia
kosteus- ja homevaurioita. Valiokuntaa huolestuttaa asiantuntijoiden
käsitys siitä, että rakennusten energiatehokkuuden
parantamisen nopea aikataulu on johtanut koerakentamisen ja testaamattomien
rakenneratkaisujen kasvuun sekä että Suomessa
käytetään matalaenergiatalojen rakentamisessa
sellaisia menetelmiä, jotka Ruotsissa ovat aiheuttaneet
homevaurioita. Jälkimmäisellä esimerkillä tarkoitetaan
puurunkoisen seinän päälle tehtävää ilmaraotonta
lämpörappausta, jota Suomessa on tehty mahdollisesti
jopa tuhansissa kohteissa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että valtion asianomaiset viranomaiset selvittävät
pikaisesti kyseisen menetelmän terveysriskit ja ryhtyvät tarvittaessa
asian vaatimiin toimenpiteisiin.
Valiokunta korostaa, ettei rakentamisessa pidä ottaa
käyttöön tuotteita tai menetelmiä,
joiden terveysvaikutuksista ei ole riittävästi
näyttöä. On tärkeää,
ettei nyt toisteta samoja virheitä kuin 1960—1980-luvuilla
eli, että uusien innovaatioiden liian vähäinen
testaus johtaa kosteus- ja homevaurioiden lisääntymiseen.
Valiokunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin rakennusalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan
edellytysten parantamiseksi, jotta rakennusten suuri merkitys ihmisten
hyvinvoinnille ja kansantaloudelle otetaan päätöksenteossa
nykyistä paremmin huomioon. Valiokunta kiinnittää huomiota
YM:n tutkimus- ja kehittämistoiminnan vaatimattomaan rahoitukseen. YM:n
rakennusalan tutkimusmäärärahat ovat viime
vuosina kohdentuneet lähinnä säädösten kehittämisen
kannalta välttämättömiin selvityksiin
ja hankkeisiin. Erillisiä tutkimus- ja kehittämishankkeita
on tämän vuoksi ollut vähän
lukuun ottamatta erikseen rahoitettua Kosteus- ja hometalkoita sekä eräitä rakennuskannan
energiatehokkuuden parantamiseen liittyneitä hankkeita.
Kiinteistönhoito, kunnossapito ja oikea-aikaiset korjaukset
Kiinteistöjen ylläpito ja korjaukset
Valiokunnan arvion mukaan keskeinen syy rakennusten kosteus-
ja homevaurioihin ovat kiinteistönhoidon ja kunnossapidon
puutteet sekä huonokuntoisten rakennusten viivästyneet
korjaukset. Valiokunta pitää tärkeänä,
että rakennuskannan kuntoa seurataan ja arvioidaan merkittävästi
nykyistä paremmin. On tärkeää tunnistaa
eri aikoina ilmenevät korjaustarpeet ja edistää kunnossapito-
ja korjauskulttuuria. Myös kunnossapidon ja korjausten
laiminlyöntien todentamiseen tarvitaan uusia toimintamalleja, jotta
myös vastuutahot laiminlyönneistä voidaan
tunnistaa ja saada kantamaan seuraukset syntyneistä vahingoista.
Valiokunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin rakentamisen ohjauksen ja neuvonnan uudistamiseksi,
koska nykyinen ohjausjärjestelmä ei toimi. Tässä yhteydessä tulee
saada aikaiseksi toimiva rakennusten elinkaaren aikainen ja rakentamisen
kosteudenhallintaa koskeva keskitetty valtion ohjaus- ja neuvontajärjestelmä.
Nykyisistä viranomaisista tehtävän hoitoon
soveltuisivat esimerkiksi ARA tai yksi ELY-keskuksista. Hometutkimuksen
mukaan rakennusten elinkaaren aikaiseen ohjaukseen ja neuvontaan
ei tällä hetkellä ole olemassa viranomaistahoa,
minkä vuoksi kiinteistön pitkäikäisyyttä edistävä ohjaus
puuttuu. Lisäksi alue- ja kuntatasolla elinkaariohjauksen
vastuu on epäselvä. Valiokunta ei tässä vaiheessa
näe tarvetta erillisen rakennusviraston perustamiselle.
Valiokunnan mielestä osana ohjauksen uudistamista tulee
myös selvittää, voiko energiatehokkuuden
parantamismenettelyjä yhdistää nykyistä paremmin
sisäilman parantamistoimiin mm. rakennusten korjauksissa
ja energiatodistusmenettelyissä. Tässä yhteydessä tulee
myös tarkastella, onko perusteltua keskittää sekä energiakysymykset
että sisäilman parantamistoimet samaan organisaatioon.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että vaikka
kiinteistön ylläpitoa ja suunnitelmallista korjaamista
varten valtion viranomaiset ja mm. rakennus- ja kiinteistöalan
järjestöt ovat kehittäneet lukuisia erilaisia apuvälineitä ja
aihealueesta on olemassa runsaasti ohjeistusta ja muuta materiaalia,
tietoperusta ja osaaminen on koettu laajasti edelleen puutteelliseksi.
Tämä ei ole hyvä perusta suunnitelmalliselle
kiinteistönhoidolle ja kunnossapidolle sekä niiden
tason ja arvostamisen nostolle.
Valiokunta kiirehtii rakennusten elinkaaren hallinnan parantamistoimia,
koska suuri osa rakennuskannastamme on nyt peruskorjausiässä ja laiminlyöntien
seurauksena korjausvelan määrä on korkea.
Tilastokeskuksen tilastojen (StatFin-tilastotietokanta; Rakennuskanta
2010) mukaan rakennuskannasta on ennen vuotta 1970 rakennettu 32 %.
Erillisistä pientaloista 36 % on rakennettu
ennen vuotta 1970, opetusrakennuksista 52 % sekä hoitoalan
rakennuksista 40 %. Asuinkerrostaloista noin
puolet on rakennettu 1960—1980-luvulla.
Valiokunta korostaa kiinteistöjen o mistajien vastuuta
kiinteistönhoidon, kunnossapidon ja oikea-aikaisten korjausten
tekemisessä. Merkittävät ylläpidon
kehittämistarpeet ovat osoituksena siitä, ettei
MRL:n 166 §:ssä säädetty
huolehtimisvelvollisuus ole riittävästi omistajakunnan tiedossa
eikä sen toteutumista ole valvottu. Valiokunnan mielestä esim.
julkisten tilojen kunnossapidon ja korjausten laiminlyönneissä tulee pohtia
sanktioinnin tehostamismahdollisuuksia.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että esim. päiväkotien ja koulujen kuntoa
seurataan nykyistä paremmin. Valiokunnan saamien tietojen
mukaan suuri osa kunnista ei seuraa alueensa koulujen terveellisyyttä säädösten
edellyttämällä tavalla. Terveydenhuoltolain
17 § velvoittaa kunnat seuraamaan ja edistämään
alueellaan sijaitsevien oppilaitosten opiskeluympäristöjen
terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä opiskeluyhteisön hyvinvointia
kolmen vuoden välein. THL:n keväällä 2012
keräämien tietojen perusteella peruskoulujen ja
lukioiden osalta reilu kolmannes ja ammatillisten oppilaitosten
osalta jopa lähes puolet kunnista tai yhteistoiminta-alueista
ei täytä terveydenhuoltolain velvoitetta. Valtioneuvoston
neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten
ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta
antaman asetuksen (338/2011) mukaan
kouluyhteisön ja opiskeluympäristön terveellisyys
ja turvallisuus on tarkastettava yhteistyössä oppilaitoksen
ja sen oppilaiden tai opiskelijoiden, koulu- tai opiskeluterveydenhuollon,
terveystarkastajan, henkilöstön työterveyshuollon,
työsuojeluhenkilöstön ja tarvittaessa
muiden asiantuntijoiden kesken. Tarkastuksessa todettujen puutteiden korjaamista
on asetuksen mukaan seurattava vuosittain. Valiokunnan saamien tietojen
mukaan osassa kuntia koulujen terveellisyyttä ja turvallisuutta
ei tarkasteta asetuksen edellyttämällä tavalla.
Valiokunta pitää maankäyttö-
ja rakennusasetuksen 66 §:ssä säädettyä rakennuksen
käyttö- ja huolto-ohjetta eli huoltokirjaa tärkeänä välineenä kiinteistöjen
elinkaaren hallinnassa. Ohjetta voidaan hyödyntää nykyistä paremmin
huolehtimalla huoltokirjan tiedon välittymisestä kiinteistöjen
käyttäjille. Hometutkimuksen mukaan tehtyjen huolto-
ja korjaustöiden dokumentointia pitää parantaa,
koska osa näistä tiedoista puuttuu tai tiedot
ovat puutteellisia kuntoarviota tai -tutkimusta tehtäessä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
etteivät kiinteistönhoidon ja kunnossapidon edellytykset
sekä oikea-aikaisten korjausten tekeminen vaarannu säästöpyrkimysten
vuoksi. Erityisesti kunnissa huonoa taloudellista tilannetta on
käytetty korjausten lykkäämisen
keskeisenä perusteluna. Valiokunnan mielestä edellytyksiä kiinteistöjen elinkaarikustannusten
arvioimiseen ja niihin varautumiseen tulee parantaa. Lisäksi
tulee lisätä omistajien tietämystä siitä,
minkälaisia taloudellisia vaikutuksia aiheutuu kunnossapidon
ja korjausten laiminlyönneistä.
Valiokunnan arvion mukaan kuntien suuri korjausvelka on mahdollista
saada hallintaan suunnitelmallisella ja johdonmukaisella toimitilojen
kehittämistyöllä. Tämä edellyttää rakennusten
kunnon ja tulevan tilatarpeen arvioimista sekä painopisteen
muuttamista rakennusten korjaamisesta ennaltaehkäisevään
kunnossapitoon. Kosteus- ja hometalkoiden yhteydessä vuonna 2011
tehdyssä selvityksessä arvioitiin kuntien kiinteistöjen
ennakoivan kunnossapidon olevan noin 30 % halvempaa
kuin viivästynyt korjaaminen.
Valiokunta pitää hyvänä kehitteillä olevaa kuntien
toimitilastrategiatyötä, jota ollaan käynnistämässä keväällä 2013.
Periaatteena on, että strategiatyön tulee aina
lähteä kunnan omasta tahtotilasta, visiosta ja
kuntastrategiasta. Siitä puolestaan on johdettavissa poliittiset
linjaukset, jotka kohdistuvat omistamiseen, palvelutarpeisiin, maankäyttöön
ja elinkeinoihin. Näiden avulla luodaan kunnan kiinteistöstrategia,
jonka yhtenä osana määritellään
palveluiden tarvetta vastaava toimitilastrategia. Strategiaa varten
tulee olla tiedossa kunnan toimitilatiedot sekä rakennusten
arvo, kunto ja korjausohjelma, ja strategiaa tulee päivittää vuosittain
esim. budjettivalmistelun yhteydessä. Kiinteistö-
ja toimitilastrategiat on myös mahdollista yhdistää pienissä kunnissa.
Valiokunta edellyttää, että kunnille
tiedotetaan eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen elokuussa 2012 antamasta
päätöksestä (dnro 2822/4/10)
ilmenevä selkeä periaate, että kunnan
taloudelliset syyt eivät poista julkisen vallan velvoitetta
huolehtia työvoiman suojelusta, väestön
terveyden edistämisestä eikä vastuuta huolehtia
oppilaiden opiskeluympäristön turvallisuudesta.
Kuntien korjausvelan vähentämisessä on
tärkeää hyödyntää kunnissa
jo hyviksi osoittautuneita menettelyjä. Valiokunta nostaa
esille Jyväskylän kaupungin, Jyväskylän
maalaiskunnan ja Korpilahden kunnan kuntaliitossopimuksen, johon
on kirjattu tavoite kuntien rakennusten saamisesta terveellisiksi
ja turvallisiksi. Kuntien rakennusten (mm. koulut sekä sosiaali-
ja terveydenhuollon rakennukset) kunnostamiseksi otettiin pitkäaikaista
pankkivelkaa ja näin korjausvelka muutettiin pankkivelaksi.
Perustana rakennusten kunnostamistarpeiden arvioimiselle oli laaja
palveluverkkoselvitys, jossa arvioitiin nykyisten tilojen
kunto, sijainti ja toiminnalliset tulevat tilatarpeet. Kokemukset
järjestelyistä ovat olleet hyviä. Kuntien
rakennusten kuntoa on kyetty parantamaan ja esim. kosteus- ja homevaurioista
aiheutuvia terveyshaittoja vähentämään.
Jyväskylän kaupungin kiinteistö- ja sisäilmaryhmän
arvion mukaan menettely on ollut myös taloudellisesti perusteltua.
Sisäilmaongelmista aiheutuneet sekä toiminnalliset
että terveydelliset haitat olisivat olleet huomattavasti
suuremmat kuin nykyisen menettelyn korkokustannukset.
Rakennusten huolto ja käyttö
Kosteus- ja homevaurioiden yhtenä syynä on
rakennusten puutteellinen huolto ja vääränlainen käyttö.
Valiokunta on huolestunut esitetyistä näkemyksistä,
joiden mukaan rakennuksia huolletaan usein puutteellisesti. Syinä huollon
huonoon laatuun on pidetty mm. osaamattomuutta ja säästöpyrkimyksiä.
Valiokunta pitää tärkeänä, että kiinteistönhoidon
ja kunnossapidon palveluntarjoajien asiantuntemusta rakennusten
terveellisyyteen liittyvissä kysymyksissä parannetaan
ja että rakennusten oikeanlaiseen käyttöön kiinnitetään
nykyistä enemmän huomiota.
Valiokunta pitää myös perusteltuna,
että talotekniikka- ja rakennusautomatiikkajärjestelmien
ja muiden riskikohteiden katsastus- ja tarkastustoimintaa kehitetään.
Erilaiset talotekniikkajärjestelmät (mm. lämmitysjärjestelmät,
vesi- ja viemäröintijärjestelmät,
ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmät) aiheuttavat
kosteusvaurioita joko suoraan esim. putkistovuotoina,
tai vauriot syntyvät epäsuorasti, kuten riittämättömään
ilmanvaihtoon liittyen. Taloteknisiin järjestelmiin liittyvät
ongelmat johtuvat yleensä laitteiden suunnittelu-, asennus-,
huolto- ja käyttövirheistä. Toisaalta
järjestelmät uusitaan usein myös liian
myöhään. Valiokunta korostaa talotekniikkajärjestelmien
ennakoivan huollon ja kunnossapidon merkitystä sekä oikea-aikaisen uusimisen
tärkeyttä.
Erilaisten putkistovuotojen (viemärivuodot ja -tukkeutumiset
sekä astianpesukonevuodot) osuus kosteusvaurioista on merkittävä.
Hometutkimuksesta käy ilmi, että vuotovahinkojen määrä ja
vahingoista maksetut korvaukset ovat kasvaneet aina 1980-luvulta
alkaen. Vuonna 1990 vuotovahinkoja (sisältää yritykset,
yhteisöt ja kotitaloudet) oli noin 27 000, joista
maksettiin korvauksia noin 50 milj. euroa. Vuonna 2010 vuotovahinkoja
oli noin 40 000 ja korvauksia maksettiin noin 150 milj.
euroa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että vuotovahinkojen määrä saadaan
pikaisesti vähenemään.
Valiokunta korostaa myös rakennusten ilmanvaihdon toimivuuden
tärkeyttä rakennusten sisäilmaongelmien
ehkäisyssä. On huolestuttavaa, että hometutkimuksen
mukaan ilmanvaihtojärjestelmien kunnossapito ja puhdistus
on täysin moitteetonta vain 5—10 %:ssa
järjestelmistä. Eräissä tutkimuksissa
sisäilmaoireiden keskeisimmäksi syyksi on todettu
puutteet ilmanvaihdossa. Valiokunnan saaman tiedon mukaan Ruotsissa
ilmanvaihdon pakollinen tarkastustoiminta on johtanut järjestelmien
toiminnan paranemiseen.
Valiokunta pitää tärkeänä,
etteivät energiakulutuksen säästötoimet
aiheuta jatkossa terveydelle riskejä. On huolestuttavaa,
että päiväkotien, koulujen, terveyskeskusten
ja vanhustentalojen ilmanvaihtolaitteiden käyntiaikoja
on lyhennetty ja huoneiden lämpötiloja alennettu
tavoitteena pienentää energiankulutusta. Väärin toteutetun
ilmavaihdon vuoksi sisäilman laatu on heikentynyt sekä työntekijät
ja muut tiloissa oleskelevat ovat sairastuneet. Lisäksi
kiinteistöjen korjausten ja ihmisten terveyshaittojen kustannusten
on arvioitu olevan moninkertaisia energiansäästöön
nähden.
Terveyshaittojen syiden paikantaminen
Vaurioiden paikantaminen ja käytetyt menetelmät
Valiokunnan mielestä terveyshaittojen epäilytapauksissa
toimintatavat ovat puutteellisia. Esimerkiksi omistajat ja työnantajien
edustajat viivyttelevät toimenpiteisiin ryhtymistä.
On myös epäselvää, ovatko heidän
toimenpiteensä riittäviä ja oikeita.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että YM ja STM parantavat rakennusten omistajien ja muiden
terveyshaittojen syiden selvitysprosessissa mukana olevien osaamista
ja toimintaedellytyksiä. On tärkeää saada
yhtenäinen toimintamalli sisäilmaongelmien hallintaan
ja siirtää hyvät toimintatavat käytännön
työhön.
Valiokunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin mm. antamalla
ohjeita ja tiedottamalla hyvistä käytänteistä,
jotta ihmisten altistumisaika kosteus- ja homevaurioituneissa rakennuksissa
saadaan mahdollisimman lyhyeksi. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että aika terveyshaittaepäilyistä tilojen
saneeraukseen voi kestää kauan. Vaurioiden
tutkimusten pitkä kesto ja epäselvyys terveyshaitan
olemassaolosta voivat jo sinällään viivästyttää tutkimusten
aloittamista. Prosessia voi pitkittää korjausten
valmistelun pitkä kesto tai sopivien väistötilojen
löytymisvaikeudet. Valiokunta on huolestunut siitä,
että myös viranomaisten toiminnan on nähty
osaltaan viivästyttäneen tarpeellisiin toimiin
ryhtymistä.Tämä on heikentänyt
kansalaisten luottamusta viranomaisten toimintaan.
Rakennuskannassa esiintyvien kosteus- ja homevaurioiden korjaamista
vaikeuttaa merkittävästi se, ettei terveyshaittojen
syitä kyetä paikantamaan riittävän
hyvin. Käytettyihin paikantamismenetelmiin on liittynyt
siinä määrin puutteellisuuksia ja epäselvyyksiä,
että ne ovat heikentäneet olennaisesti terveyshaittojen
vähentämistä ja jatkotoimien onnistumista.
Vauriokohteissa terveyshaittojen syiden etsimisessä käytettävät
menetelmät eivät sovellu terveyshaitan arvioimiseen,
ja tutkimustulokset ovat epäluotettavia ja tulkinnanvaraisia.
Riskirakenteiden tutkimisen puutteet (esim. rakenteita ei avata
riittävästi) ja muiden tutkimustulosten virheelliset
tulkinnat ovat myös johtaneet vääriin johtopäätöksiin
tarvittavista jatkotoimista. Valiokunnan mielestä tulee
vakavasti suhtautua näkemyksiin, joiden mukaan jatkotoimet
eivät ole aina olleet terveyden kannalta asianmukaisia. Terveysriskeistä huolimatta
tiloja käytetään edelleen, ja tutkimuksessa
käyttökelpoisiksi todetuissa tiloissa terveyshaitat
ovat jopa lisääntyneet.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että YM ja STM tiedottavat nykyistä huomattavasti
paremmin rakennusten omistajille, vaurioselvityksiä tilaaville
tahoille sekä kansalaisille terveyshaittojen syiden paikantamisessa
käytettävien menetelmien ja mm. ohjearvojen
perusteella tehtävien tulkintojen epäluotettavuudesta.
Valiokunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin, jotta toimintatavat ja menetelmät kosteus-
ja homevaurioiden selvittämiseksi ovat nykyistä luotettavampia. Valiokunta
pitää tärkeänä, että ministeriöiden,
yliopistojen, tutkimuslaitosten ja alan yritysten yhteistyönä onnistutaan
kehittämään sellaiset uudet tutkimusmenetelmät,
joiden avulla kyetään nykyistä luotettavammin
ja nopeammin varmistamaan oireiden aiheuttajat ja edistämään
oikeiden ratkaisujen tekemistä. Menetelmien tulee olla
myös helposti tulkittavia ja vastata kustannuksiltaan niistä saatavia
hyötyjä. Valiokunta pitää tärkeänä sen seuraamista,
mitä menetelmien kehittelyssä kansainvälisesti
tapahtuu. Tulevaisuuden kehittämishaasteena on kehittää tietopohjaa,
jotta eri lailla vaurioituneita rakennuksia voitaisiin luokitella
terveysriskien vakavuuden suhteen. Tärkeää on
myös kehittää sellaisia asumistekniikoita
ja seuranta- ja mittauslaitteita, jotka auttavat havaitsemaan kosteus-
ja homevauriot nykyistä paremmin.
Valiokunta kiinnittää huomiota laajaan TOXTEST-tutkimushankkeeseen,
jossa pyrittiin kehittämään sisäilman
pölynäytteille soveltuvaa toksisuuden arviointimenetelmää.
Kolmivuotisen tutkimushankkeen tulosten mukaan huonepölyn
kokonaistoksisuutta mittaamalla ei voida varmuudella tunnistaa tai
luokitella sellaisia kosteusvaurioituneita rakennuksia, joissa ihmiset
oireilevat. Valiokunnan näkemyksen mukaan johtavien mikrobiologien
ja toksikologian asiantuntijoiden ristiriitaiset näkemykset
tarkoituksenmukaisista menetelmistä hankaloittavat menetelmien
kehittämistä ja käyttöä.
Valiokunta pitää perusteltuna, että Suomessa
ilmenneitä näkemyseroja selvitetään
alan ulkomaisten asiantuntijoiden toimesta.
Vireillä olevan terveydensuojelulain sekä asumisterveysohjeen
uudistamisen yhteydessä tulee parantaa terveyshaittojen
syiden etsimisessä käytettävien menetelmien
laatua ja selkeyttää ohjearvojen käyttöä. Samalla
tulee päivittää 10 vuotta vanha asumisterveysohje
vastaamaan paremmin tämänhetkistä tilannetta. Asumisterveysohjeen
velvoittavuus paranee, jos se muutetaan asetustasoiseksi. Valiokunta
kiinnittää huomiota terveydensuojelulain 32 §:ään, jonka
mukaan STM:n asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä terveydellisin
perustein fysikaalisista, kemiallisista ja biologisista tekijöistä asunnossa
tai muussa oleskeluun tarkoitetussa tilassa. Valiokunta pitää myös
tarpeellisena, että YM päivittää vuonna
1997 antamansa oppaat kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen
kuntotutkimuksesta ja korjaamisesta (Ympäristöoppaat
28 ja 29). Samalla on syytä tarkastella, antavatko oppaat
riittävän tarkkoja ja helposti omaksuttavia ohjeita
kosteus- ja homeongelmien hallintaan.
Viranomaisten toiminta ja ulkopuoliset asiantuntijat
Rakennusten kosteus- ja homevaurioiden selvittämisessä ja
jatkotoimien onnistumisessa kuntien terveydensuojeluviranomaisten
asiantuntemuksella ja toiminnalla on tärkeä merkitys. Kuntien
terveydensuojeluviranomaiset käsittelevät vuosittain
noin 4 000—6 000 asuntojen ja muiden
oleskelutilojen terveellisyyden valvontaan liittyvää tapausta.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kuntien terveystarkastajien asiantuntemusta parannetaan,
jotta terveyshaitan epäilytilanteessa kyetään
toimimaan mahdollisimman ammattimaisesti. Valiokunta pitää hyvänä edistysaskeleena
sitä, että Kosteus- ja hometalkoiden yhteydessä on
nyt laadittu kuntien terveystarkastajille ohje piilevien kosteusvaurioiden selvittämiseen.
Kuntien terveydensuojeluviranomaisten työmäärän
keventämiseksi terveydensuojelulakia muutettiin vuonna
2001 niin, että heillä on mahdollisuus käyttää ulkopuolisia
asiantuntijoita asunnon ja muun oleskelutilan terveyshaittojen selvittämisessä.
Kuntien terveydensuojeluviranomaisten kokemuksia ulkopuolisten asiantuntijoiden
käytöstä on selvitetty vuosina 2002 ja 2009.
Vuonna 2002 valvontayksiköistä 20 % ja vuonna
2009 40 % oli käyttänyt ulkopuolisia asiantuntijoita.
Syinä ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöön
olivat olleet viranhaltijoiden työajan vähyys
ja terveyshaittojen selvittämiseen tarvittavan asiantuntemuksen
puute. Valvontayksiköillä oli myös vain
yksinkertaisiin mittauksiin tarvittavaa mittauslaitteistoa. Selvitysten
mukaan kunnissa ei useinkaan ole resurssien tai asiantuntemuksen
puutteen vuoksi mahdollisuuksia arvioida ulkopuolisten asiantuntijoiden
pätevyyttä ja tutkimusmenetelmien luotettavuutta.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö on
harkittua ja siinä on huomioitu käytettävissä olevat
voimavarat. Asiantuntijoilla voi olla kuntien terveydensuojeluviranomaisia
syvällisempää ja kokemukseen perustuvaa
aihealueen tietoa, mikä parantaa tutkimusten laatua. Riskinä puolestaan
on, että kunnissa aihealueen asiantuntemus entisestään kapenee
ja edellytykset arvioida asiantuntijoiden osaamista sekä käytettävien
menetelmien luotettavuutta heikkenevät.
Hometalkoiden toimenpideohjelman mukaan vauriokohteiden teknisten
tutkijoiden osaaminen on keskimäärin heikkotasoista
ja tutkijat ovat keskenään erimielisiä.
Sisäilman huonon laadun perussyy tai osa syistä jää usein
selvittämättä ammattitaidon puuttuessa
joko tekijältä tai tilaajalta tai molemmilta.
Koska markkinoilla on monenlaisia selvitysmenetelmiä ja
toimintamalleja, on tilaajan vaikea hahmottaa, mitä tutkimuksia
tarvitaan ongelmien selvittämiseksi. Valiokunta on huolestunut
siitä, että osa käytössä olevista
menetelmistä on puutteellisesti testattuja eikä niiden
antamia tuloksia kyetä kunnolla tulkitsemaan. Valiokunta
pitää tärkeänä, että vaurioiden
tutkijoiden toimintaa valvotaan kunnissa jatkossa nykyistä paremmin
ja että erilaisten selvitysmenetelmien ja toimintatapojen
vaikuttavuudesta saadaan asianomaisten ministeriöiden
myötävaikutuksella luotettavaa tietoa. Ajantasainen
tieto parhaimmista menetelmistä on saatava laajalti eri
toimijoiden käyttöön. Valiokunnan mielestä on
tarpeen harkita, pitäisikö vaurioiden tutkimustulokset
ja niiden perusteella tehdyt toimenpiteet kirjata valtakunnalliseen rekisteriin.
Valiokunta kiinnittää huomiota analyysejä tekevien
laboratorioiden työn laatuun ja siinä havaittuihin
puutteisiin. Valiokunnan saamien tietojen mukaan mikrobioanalytiikkaa
tehdään Suomessa monessa laboratoriossa hyvin
vaihtelevalla pätevyydellä ja menetelmillä.
Ongelmallisena valiokunta pitää sitä,
että osa laboratorioista antaa mittaustuloksista
johtopäätökset tuntematta kohdetta tai
kohteesta tehtyjä havaintoja.
Koska vaurioista aiheutuvien terveyshaittaepäilyjen
jälkeen prosessissa voi olla omistajien, tilojen
käyttäjien ja alan yritysten lisäksi mukana
monet tahot (mm. perusterveydenhuolto, kuntien terveydensuojeluviranomaiset,
työterveyshuolto, kouluterveydenhuolto, työsuojeluviranomaiset,
sosiaalitoimi, rakennusvalvonta, kansalaisjärjestöt),
valiokunta pitää tärkeänä,
että mukanaolijoiden moniammatillista osaamista hyödynnetään
sekä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa kehitetään.
Valiokunnan arvion mukaan esim. perus- ja erikoissairaanhoidon ja
kunnallisen terveysvalvonnan, kuntien viranomaisten ja toimipaikkojen
(esim. koulut ja päiväkodit) sekä työterveyshuollon
ja kouluterveydenhuollon yhteistyön ja tietojen vaihdon
parantaminen lisäisi edellytyksiä sisäilmaongelmien
ratkaisemiseen ja parempaan hallintaan. Tärkeää on
hyödyntää myös alan kansalaisjärjestöjen
hyvää asiantuntemusta.
Valiokunnan mielestä on tärkeää pohtia,
onko sisäilmakysymysten kokonaisuus hallinnassa koko prosessin
ajan ja ovatko kaikkien osapuolten toimivaltakysymykset selviä.
Esimerkiksi kuntien terveydensuojeluviranomaisten toimivalta ja
asiantuntemus eivät riitä ihmisten terveysoireiden
arviointiin ja terveyshaittojen poistamiseksi tehtävien
korjausten valvontaan. Hometalkoiden yhteydessä vuoden
2011 lopulla valmistuneen selvityksen mukaan kuntien rakennusvalvonnan
mielestä terveydensuojeluvalvonnan henkilöstö on
asiantuntevampaa kosteus- ja homevaurioasioissa ja terveydensuojelulainsäädäntö antaa
paremman toimintamahdollisuuden rakennusterveysasioissa. Terveysvalvonnan
edustajat ovat puolestaan kokeneet, että rakennusvalvonnan
asiantuntemusta tarvittaisiin enemmän. Selvityksen mukaan
terveyshaitan vuoksi tehtävät korjaushankkeet
tulevat harvoin edes rakennusvalvonnan tietoon.
Useaan kuntaan (n. 70 %) on perustettu ns.
sisäilmatyöryhmä, joka tarjoaa hyvän
mahdollisuuden yhteistyölle. Kosteus- ja homevaurioista aiheutuvien
terveyshaittaepäilyjen selvittämiseen liittyvien
ongelmien runsaus ja tarvittavien toimien aikaansaamisen vaikeudet
osoittavat, että sisäilmatyöryhmien toiminnassa
on vielä kehittämistarpeita. Valiokunta on erityisen
huolestunut homeasiaa koskevan julkisen keskustelun ja tiedottamisen
puutteista. Marras-joulukuussa 2012 toteutetun kyselyn mukaan lähes kolmannes
opettajista oli saanut työnantajaltaan kirjallisen tai
suullisen kiellon, ettei päiväkodin tai koulun
asioista saa puhua vanhemmille tai tiedotusvälineille.
Eniten oli kielletty puhumasta sisäailmaongelmista. Kyselyyn
vastasi 585 opettajaa eri puolelta maata.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että työpaikkojen kosteus- ja homevaurioiden hallintaan
saadaan pikaisesti parannusta. Valiokunnan arvion mukaan työntekijöiden
oireita ja sairastumisia ei aina oteta riittävän
vakavasti. Toimenpiteissä on viivytelty, ja toimenpiteet
ovat olleet myös riittämättömiä.
Valiokunnan arvion mukaan työpaikoilla ilmenevät
epäselvyydet ja tulkintaerimielisyydet oireilujen tai sairastumisten
syistä verottavat työpanosta ja tulehduttavat
ilmapiiriä.
Valiokunta pitää yhtenä ongelmana
sitä, etteivät työsuojeluviranomaiset
saa sisäilman aiheuttamasta terveysvaarasta riittävän
kattavasti tietoa todettujen ammattitautien tai ammattitautiepäilyjen
kautta. Tämä johtuu siitä, että aluehallintovirastoihin
toimitetaan tieto vain osasta näitä tapauksia.
Laissa työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006)
kuitenkin määrätään
(46 §), että jos lääkäri
perustellusti epäilee ammattitautilaissa (1343/1988)
tarkoitettua ammattitautia tai työstä johtuvaa
muuta työperäistä sairautta, hänen
on viipymättä tehtävä salassapitosäännösten
estämättä asiasta ilmoitus aluehallintovirastolle.
Valiokunnan mielestä asianomaisten ministeriöiden
tulee harkita rakennusten terveellisyyttä koskevien asioiden
uudelleenorganisoinnin ja keskittämisen tarvetta. Sisäilma-asioihin
liittyvän ohjauksen ja neuvonnan pitkään
jatkuneet puutteet ja hajanaisuus ovat vaikuttaneet nykyiseen epätyydyttävään
tilanteeseen. Lisätiedon tarpeet ovat edelleen merkittäviä.
Keskeistä on järjestää ohjaus
ja neuvonta siten, että se on riittävää,
asiantuntevaa, ajantasaista ja valtakunnallisesti yhtenäistä.
Valiokunnan arvion mukaan tällä hetkellä ollaan
vielä kaukana kuvatusta tilanteesta.
Valiokunta ei pidä mahdollisena, että rakennusten
elinkaariohjauksen tai rakennusten terveellisyyttä koskevien
asioiden uudelleenjärjestelyjen yhteydessä aluehallinnon
asiantuntijoiden kokonaismäärä kasvaa.
Sen sijaan erikoistumisella voidaan saavuttaa parempia tuloksia. Myös
kuntien viranomaisten edellytyksiä tarkoituksenmukaiseen
ohjaukseen ja neuvontaan parantaisi nykyistä selvempi erikoistuminen.
Esimerkiksi jokaisella ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella
voisi olla vähintään yksi viranhaltija,
joka olisi erikoistunut rakennusten terveyshaitta-asioihin.
Myös erilaiset neuvonta- ja tiedotuskampanjat ovat
hyviä sisäilma-asioiden tietoperustan lisäämiseksi.
Tältä osin Kosteus- ja hometalkoiden yhteydessä on
tehty ansiokasta työtä.
Kosteus- ja homevaurioiden korjaaminen
Homekorjausten laatu
Valiokunta edellyttää, että kosteus-
ja homevaurioiden korjaamisen laatua parannetaan merkittävästi. Sen
lisäksi, että tarvittavia korjauksia ei ole tehty
ollenkaan tai korjaustoimiin on ryhdytty liian myöhään,
myös itse korjaukset ovat epäonnistuneet liian
usein. Lisäksi osaamisessa ja korjausmenettelyissä on
ilmennyt puutteita. Valiokunnan tietoon on tuotu useita tapauksia,
joissa terveyshaitat eivät ole vähentyneet korjausten
jälkeen, minkä vuoksi vaurioita on yritetty korjata
moneen kertaan. Korjausten epäonnistumiset ovat tuoneet
merkittäviä lisäkustannuksia sekä lisänneet
tilojen käyttäjien terveysriskejä.
Valiokunnan arvion mukaan korjausrakentamisen laadun parantamiseksi
viime vuosikymmeninä tehdyissä kehittämistoimissa
ei ole onnistuttu. Korjausrakentamisen suurta kansantaloudellista
merkitystä ei ole riittävästi huomioitu
säädöksissä, määräyksissä,
panostuksessa, osaamisessa ja viranomaisten toiminnassa.
Erilaisissa tutkimuksissa ja selvityksissä sekä valiokunnan
asiantuntijakuulemisessa on esitetty lukuisia esimerkkejä korjausrakentamisen puutteista.
On huolestuttavaa, että niihin näyttää olevan
vaikeaa saada parannusta aikaan. Muun muassa korjausrakentamisessa
on todettu käytettävän liian usein uudisrakentamisen
ratkaisuja ja materiaaleja, vaikka niiden tiedetään
voivan aiheuttaa ongelmia. Merkittäväksi ongelmaksi
on koettu se, että korjausten yhteydessä rakennuksiin
sisällytetään sinne soveltumattomia teknisiä järjestelmiä tai
rakennuksen ominaisuuksille vieraita materiaaleja. Epäonnistumisen
riskiä on lisännyt myös tekijöiden
kokemattomuus korjaushankkeissa. Valiokunta pitää perusteltuna selvittää tarkemmin
korjausrakentamisen epäonnistumisia sekä niiden
syitä ja seurauksia.
Valiokunnan arvion mukaan kosteus- ja homekorjausten epäonnistumisia
on tapahtunut kaikissa rakennustyypeissä käyttötarkoituksesta ja
omistuspohjasta riippumatta. Useissa selvityksissä ja arvioissa
on kiinnitetty huomiota kuntien rakennusten korjausten epäonnistumisiin
ja niiden syihin. Esimerkiksi hometalkoiden yhteydessä vuoden
2011 kesällä valmistuneessa selvityksessä havaittiin
ongelmia kaikissa kuntien rakennusten korjausprosessin
vaiheissa. Muun muassa vaurioselvitysten ja kuntotutkimusten tulokset
eivät välity riittävän hyvin
korjausten suunnittelijoille ja toteuttajille, ja korjausten
yhteydessä korjataan vain osa vaurioituneista rakenteista.
Selvityksen mukaan puutteellisten kuntotutkimusten vuoksi korjauskustannukset
ja aikataulu ylittyvät eikä suunnitelmissa oteta
huomioon aiemmissa vaiheissa tehtyjä korjauksia eikä tilojen
toiminnallisuutta.
Valiokunta on huolestunut siitä, että viranomaiset
eri puolella maata perustelevat päätöksiään
korjaustarpeesta eri tavoin ja yhtenäiset menettelyt puuttuvat.
Valiokunta pitää tärkeänä, että erilaisten
oirekyselyjen sisältöä ja luotettavuutta
kehitetään ja tuodaan nykyistä selvemmin
esille, minkälainen painoarvo kyselyn tuloksille voidaan
antaa.
Valiokunnan arvion mukaan vauriokorjausten epäonnistumisiin
on vaikuttanut keskeisesti osaamattomuus, pätevien erikoisosaajien
vähyys sekä vaikeus tunnistaa asiantuntijoita.
Käytössä olevien pätevyysrekisterien
puutteet ja nimikkeistön runsaus hankaloittavat asiantuntijan löytämistä.
Esitetyn karkean arvion mukaan viiden vuoden sisällä päteviä rakennusterveysasiantuntijoita,
rakennuksen kuntotutkijoita, korjaussuunnittelijoita, työnjohtajia/valvojia tarvitaan
tuhansia. Korjaustyön tekijöitä tarvittaisiin
vielä merkittävästi enemmän.
Valiokunta pitää kiireellisenä toimenpiteenä parantaa
kosteus- ja homevaurioituneiden rakennusten korjaamisen osaamista.
Korjausprosessin onnistuminen edellyttää erikoisosaamista
ja moniammatillista yhteistyötä. Osaamisen nopea parantaminen
on haasteellista, sillä pelkästään kosteusvauriokorjausten
kanssa työskentelee karkean arvion mukaan vuosittain noin
25 000 rakennusalan ammattilaista. Kaikkiaan korjausrakentamisen
parissa työskentelee yhden asiantuntija-arvion mukaan 100 000
henkilöä vuodessa. Koulutustarvetta lisää se,
että monet alalla tällä hetkellä työskentelevistä ovat
ikääntymisen myötä siirtymässä eläkkeelle.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että tietoperustaa kosteus- ja homevaurioituneiden rakennusten korjauksissa
käytettävien menetelmien ja toimintatapojen toimivuudesta
ja terveysvaikutuksista parannetaan. Valiokunta on huolestunut siitä,
että joidenkin menetelmien teho on asetettu kyseenalaiseksi
tai menettelyjen on epäilty aiheuttavan jopa
lisääntyviä terveysriskejä (esim. homeentorjuntakemikaalien
käyttö).
Valiokunta pitää tärkeänä,
että rakennusten kosteus- ja homevauriokorjauksia suunniteltaessa
niitä koskevat suunnitelmat ja kustannuslaskelmat tehdään
tarkasti ja että ne perustuvat todellisiin, odotettavissa
oleviin kustannuksiin. Hometutkimuksen mukaan riittämättömät
esiselvitykset ja alimitoitetulla budjetilla toteutetut korjaukset
ovat yleisin syy julkisten sisäilmaongelmaisten rakennusten
korjausten epäonnistumiseen. Valiokunta pitää tärkeänä tietoperustan parantamista
rakennusten korjauskustannuksista verrattuna uudisrakentamiseen,
koska vanhan korjaaminen voi olla kalliimpaa kuin uuden rakentaminen.
Esimerkiksi korjausrakentamisen uusimpia energiavaatimuksia ei aina
ole taloudellisesti järkevää tai ylipäätään
mahdollista toteuttaa vanhoissa rakennuksissa.
Kulttuurihistoriallisten rakennusten korjaaminen
Rakennuksia suojellaan yleisemmin kuntien ja kuntayhtymien vastuulla
olevalla MRL:iin perustuvalla kaavoituksella. Rakennuksia suojellaan
myös erityislainsäädännön
perusteella, kuten lailla rakennusperinnön suojelemisesta (498/2010).
Museoviraston asiantuntijat ja maakunnallisten museoiden rakennusasiantuntijat antavat
vuosittain neuvoja ja ohjeita usean tuhannen kulttuurihistoriallisesti
merkittävän rakennuksen korjaamiseen. Museoviraston
valvomat restaurointityöt painottuvat valtakunnallisesti
merkittäviin kohteisiin.
Kulttuurihistoriallisten rakennusten korjaaminen on haasteellista
ja vaatii erityisosaamista. Riskejä aiheutuu osaamattomuuden
ohella mm. liian tiivistä aikatauluista sekä siitä,
että kulttuurihistoriallisten rakennusten korjaamisessa
käytetään usein uudisrakentamisen ratkaisuja
ja materiaaleja, jotka voivat kuitenkin aiheuttaa ennakoimattomia
ongelmia vanhoissa rakennuksissa. Toisaalta korjauksista huolimatta
rakenteisiin voi jäädä riskirakenteita.
Myös korjauskustannukset voivat kulttuurihistoriallisten
rakennusten korjauksissa muodostua varsin korkeiksi. Valiokunta
pitää perusteltuna, että uudemman rakennuskannan
(esim. 1960-luvulla tai sen jälkeen rakennettujen rakennusten)
suojeluperusteista sekä korjaustarpeista ja -mahdollisuuksista
tehdään valtakunnallinen kokonaiskartoitus.
Koulutuksen ja pätevöitymisen kehittäminen
Valiokunta pitää Kosteus- ja hometalkoiden
laajaa koulutuksen ja pätevöitymisen kehittämishanketta
erittäin tarpeellisena. Hankkeen ehdotuksissa pyritään
puuttumaan niihin useisiin keskeisiin ongelmakohtiin, jotka hometutkimuksessa
ja valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on nostettu esille. Valiokunnan
arvion mukaan onnistuessaan hankkeen ehdotusten toteuttaminen pienentää selvästi
rakennusten korjausvelkaa ja kosteus- ja homevaurioista aiheutuvia
terveyshaittoja. Valiokunta pitää tärkeänä,
että asianomaiset ministeriöt tukevat hankkeen
ehdotusten toteuttamista. Hankkeen loppuraportti valmistui keväällä 2013
(Terveiden talojen erikoisjoukot, kosteus- ja homevaurio- sekä muiden
sisäilmaongelmien asiantuntijoiden koulutuksen ja pätevöitymisen
kehittäminen ja synkronointi). Hankkeessa on työskennellyt
kahden vuoden aikana yli 100 eri alojen asiantuntijaa.
Hankkeessa on laadittu yhteinen koulutus- ja pätevöintisuunnitelma
kaikille kosteus- ja homevaurioiden korjausprosessissa mukana oleville
toimijoille. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen,
että hankkeessa keskitytään juuri korjausten
onnistumisten kannalta keskeisten toimijoiden eli kuntotutkijoiden,
korjaussuunnittelijoiden, työnjohtajien ja valvojien osaamisen
parantamiseen ja pätevöitymisen kehittämiseen.
Valiokunta edellyttää, että käynnissä oleviin MRL:n
ja rakentamismääräyskokoelman muutosten
valmisteluun tulee sisältyä selkeät rakennusalan
pätevyysvaatimukset, joiden avulla parannetaan alan osaamista
ja lisätään pätevien asiantuntijoiden
määrää. Pätevyysvaatimusten tulee
olla myös yhdenmukaisia terveydensuojelua ja työsuojelua
koskevien säädösten kanssa. Uusia
pätevyyksiä voitaisiin hyödyntää myös valtion
tuen ehdoissa. Aiemmin kosteusvauriokorjausalan asiantuntijoiden
koulutus on perustunut vapaaehtoisiin pätevöinteihin
ja maksulliseen täydennyskoulutukseen. Tällä tavalla
ei kuitenkaan ole saatu riittävästi päteviä toimijoita
laajalle työkentälle. Lisäksi koulutus
on ollut hajanaista ja päällekkäistä.
Tarvittavaa erikoisosaamista voidaan kouluttaa eri oppilaitoksissa
yhteisten osaamistavoitteiden ja moduulien pohjalta. Hankkeen suunnitelman
mukaan siirtymävaiheessa laaditaan pysyvät koulutusohjelmat
eri oppilaitoksiin. Samalla täydennyskoulutetaan rakennusalan
henkilöitä kuntotutkimuksen ja korjausrakentamisen
alalla.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että alan koulutuksen kehittämiseen, organisointiin
ja toteutukseen ohjataan riittävästi resursseja.
Kehittämiseen ja organisointiin tarvitaan myös
verkostoitunut yksikkö, joka toimii kiinteässä yhteistyössä kyseisiin
koulutuksiin keskittyvien ammatti- ja aikuisopistojen, ammattikorkeakoulujen
ja yliopistojen sekä alan jäsenjärjestöjen
ja teollisuuden kanssa. Hankkeen oma arvio koulutusten organisoinnin,
suunnittelun ja toteutuksen rahoitustarpeesta on 50 milj. euroa
viiden vuoden aikana.
Valtion tuki kuntien rakennusten korjauksiin
Valiokunnan on ollut vaikea saada kokonaiskäsitystä rakennusten
kosteus- ja homeongelmien korjauksiin myönnetyn valtion
tuen suuruudesta, koska seurantatiedot asiasta puuttuvat. Hometutkimuksen
mukaan valtionhallinnossa on viime vuosina myönnetty julkisten
rakennusten korjaushankkeisiin noin 50 milj. euroa vuodessa. Tämä arvio
perustuu OKM:n ja STM:n hallinnonaloilla kuntien kiinteistöjen
perustamishankkeisiin myönnettyihin määrärahoihin
ja avustuksiin.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että asianomaiset ministeriöt ja kunnat löytävät
yhteistyössä kosteus- ja homeongelmaan sellaisia
kustannustehokkaita ratkaisuja, jotka eivät lisää vaan
vähentävät pitkällä ajalla
kuntien ja valtion menoja. Valiokunnan arvion mukaan kunnat tarvitsevat nykyisestä
tilanteesta
ja suuresta korjausvelasta selvitäkseen valtion nykyistä suurempaa
tukea, mutta valiokunta edellyttää muutoksia tuen
perusteisiin.
Hometutkimuksen mukaan valtion tukijärjestelmät
eivät saa tukea korjausvelvoitteitaan laiminlyöneitä ja
peruskorjauksia toistuvasti siirtäneitä tahoja. Valiokunta
edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin
valtion tukiehtojen muuttamiseksi siten, että ne ohjaavat
ja kannustavat kuntia rakennusten suunnitelmalliseen ja ennakoivaan
kunnossapitoon sekä rakennusten elinkaaren oikea-aikaisiin
korjauksiin. Lisäksi hallituksen tulee selvittää tukiasioiden
keskittäminen yhdelle viranomaistaholle. Valiokunnan
arvion mukaan kuntien rakennusten korjauksiin myönnettävän
valtion tuen äkillinen lopettaminen tai tiukempi sanktiointi
olisi riski kuntien rakennusten kunnolle. Sopivan siirtymäajan
jälkeen valtion tuki tulee kuitenkin suunnata vain kuntien
suunnitelmalliseen ja pitkäjänteiseen toimitilojen
tarpeeseen. Valtion tuen ehtona on silloin, että kunnan
rakennuskannan kunto ja korjaustarve on selvitetty ja kuntaan on
laadittu toimitilastrategia, jossa on arvioitu kunnan tulevat palvelutarpeet,
toiminnot ja niihin perustuvat tilatarpeet.
Tuen myöntämisperusteiden muuttaminen on perusteltua
myös nykyiseen järjestelmään
liittyvien ongelmien vuoksi: valtion avustuksilla on tehty epäonnistuneita
korjaushankkeita ja valtion tuen odottaminen on osaltaan viivästyttänyt korjauksia.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että vuoden
2012 ensimmäisessä lisätalousarviossa
myönnetyn valtion tuen kohdentamisen tarkoituksenmukaisuus
varmistettiin ensimmäistä kertaa erillisessä arviointiryhmässä.
Tässä arvioinnissa kävi ilmi, että kuntien
hakemukset olivat usein puutteellisia. Pyydettyjen lisäselvitysten
jälkeen esim. suunniteltu korjaustapa muuttui kokonaan.
Kunnat eivät olleet selvittäneet kiinteistöjensä kuntoa
etukäteen, vaan tutkimuksiin ryhdyttiin usein vasta tuen
myötä. Valiokunta korostaa sitä, että tätä ennen
ei valtion tuen ehtona ollut rakentamisen laatuun kohdistuvia vaatimuksia.
Asiantuntija-arvion mukaan avustuksia on myös myönnetty
huonosti valmistelluille hankkeille, jotka ovat epäonnistuneet
ja aiheuttaneet hakijalle vielä lisäkustannuksia
uusittavina korjauksina. Myös valtioneuvoston 10.5.2010
antaman periaatepäätöksen perustelumuistion
mukaan valtion varoja voi ohjautua ja on tiettävästi
ohjautunut kohteisiin, joissa sisäilmaongelmat jatkuvat
korjausten jälkeen.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että asianomaiset ministeriöt tiukentavat valtion
tuen saamisen edellytyksiä siten, että korjaustarve
ja korjauksen onnistuminen tulee varmennetuksi nykyistä tarkemmilla
menetelmillä ja asiantuntemuksella. Tämä edellyttää tuen
ehtojen tiukentamista, kuntien avustushakemusten tason nostamista
sekä ehtojen täyttymisen varmistamista. Nykyisen
tukijärjestelmän riskikohdat ovat liittyneet myös
siihen, ettei tuen hakemisen ja kohdentamisen harkinnassa ole ollut
riittävästi rakennusalan asiantuntemusta. Valiokunta
edellyttää, että jatkossa valtion tuella
toteutettujen korjaushankkeiden epäonnistuessa ehtojen
rikkomisen vuoksi valtionavustus on perittävä takaisin.
Valiokunta edellyttää, että valtion
tuki kuntien rakennusten korjauksiin on jatkossa nykyistä suunnitelmallisempaa
ja pitkäjänteisempää. Nyt ennakoimattomat
muutokset sekä lyhyet ja vaihtuvat hakuajat ovat heikentäneet
hankkeiden valmistelua ja korjausten järkevää toteuttamista.
Kiireelliset aikataulut ovat vaikeuttaneet valmistelua erityisesti
niissä kunnissa, joissa hankkeiden toteuttaminen on ollut
täysin riippuvainen saatavasta valtion avustuksesta. Pikaisesti
valmistelluissa korjaushankkeissa korjaustoimet ovat voineet kohdistua
rakennuksiin, jotka eivät ole kunnalle enää tulevaisuudessa
tarpeellisia esim. kouluverkon kehittämisen tai sosiaali-
ja terveydenhuollon tilatarpeiden muuttuessa. Valiokunta pitää ehdottoman
tärkeänä, että valtion tuen
kohdentaminen perustuu jatkossa korjaustarpeiden kokonaisarviointiin.
Valiokunta toteaa, että kehysrahoitus kunnille rakennusten
korjauksiin on ollut tempoilevaa ja myös tuloksiltaan puutteellista.
Tästä esimerkkinä ovat valtion tuen muutokset
oppilaitosrakentamisessa. Vuosien 2012—2015 yleissivistävän
koulutuksen perustamishankkeiden rahoitussuunnitelmaa valmisteltiin
OKM:ssä valtioneuvoston 23.3.2011 antaman kehyspäätöksen
36 milj. euron vuotuisen myöntövaltuuden tasoon
ELY-keskusten esitysten ja maakunnallisten liittojen asettamien
kiireellisyysjärjestysten pohjalta. Eduskuntavaalien jälkeen
uusi hallitus sopi hallitusohjelmassa menosäästöistä, joista
oppilaitosrakentamisen määrärahoihin kohdistettiin
20,3 milj. euroa vuoteen 2015 mennessä. Hallituksen 5.10.2011
antaman kehyksen mukaan rahoitussuunnitelman kaikilta vuosilta poistettiin
hankkeita ja muutama hankkeista jaettiin erillisiin toteutusvaiheisiin,
joista kaikki eivät mahtuneet rahoitussuunnitelman vuosille. Lopputuloksena
vuoden 2012 talousarviossa myöntövaltuus kutistui
8 milj. euroon, kun vuosille 2011—2014 vahvistettuun rahoitussuunnitelmaan
vuodelle 2012 sisältyvien hankkeiden valtionavustukset
olivat olleet arviolta 34,3 milj. euroa. Tämän
lisäksi kustannusarvioiden tarkistuksiin oli varattu 1,7
milj. euroa. Talousarvion määräraha oli
28 miljoonaa euroa pienempi kuin edellisessä rahoitussuunnitelmassa.
Tämän jälkeen kevään
2012 lisätalousarviossa osoitettiin 20 milj. euroa vuonna
2012 aloitettaviin kosteus- ja homevaurioituneiden koulujen
hankkeisiin. Kunnat joutuivat hakemaan erittäin pikaisesti
toteutetulla haulla rahoitusta home- ja kosteusvaurioituneiden koulujen
korjaushankkeisiin.
Eduskunta on vuoden 2013 talousarvioesityksestä antamassaan
lausumassa (EK 36/2012 vp) edellyttänyt, että hallitus
turvaa koulurakennusten kasvavan korjausvelan ja homehaittojen poistamiseen
tähtäävän kokonaisohjelman puitteissa
riittävän valtion rahoitusosuuden.
Valiokunta edellyttää, että hallitus
laatii päiväkotien, koulujen ja sosiaali- ja terveydenhuollon
rakennusten kunnostamiseksi ja terveyshaittojen vähentämiseksi
pitkän tähtäimen suunnitelman, jonka
toteuttamista tuetaan nykyistä suuremmalla valtion tuella. Valiokunta
pitää hyvänä lähtökohtana
OKM:n, STM:n ja Kuntaliiton vuoden 2011 lopulla valmistelemaa suunnitelmaa,
jossa ehdotettiin koulujen ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakennusten
kosteus- ja homekorjauksiin seuraavan 10 vuoden ajalle vuosittain
jaettavaa 100 milj. euron määrärahaa.
Kuntaliitto esitti puolestaan 8.2.2013 julkistetussa kuntatalouden
sopeuttamisohjelmassa, että valtion tulisi myöntää vuosille
2014—2017 kuntien rakennusten peruskorjauksiin
sekä kosteus- ja homekorjauksiin 200 milj. euroa vuodessa. Tuki
kohdistettaisiin ensisijaisesti päiväkotien, koulujen
ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakennusten korjauksiin.
Sivistysvaliokunta on tarkastusvaliokunnalle antamassaan lausunnossa
(SiVL 14/2012 vp) todennut, että koulujen
peruskorjaustarve on moninkertainen siihen verrattuna, mitä valtio
voi perustamiskustannuksia tukea. Sivistysvaliokunnan saaman asiantuntijaselvityksen
mukaan koulurakennusten korjausvelka on jopa 2,9 mrd. euroa, jonka
poistaminen 10 vuoden ajalla tarkoittaa 440 milj. euron vuosittaisia
investointeja. Ilman näitä investointeja homeongelmat
jatkuvat.
Oireilevien ja sairastuneiden ihmisten hoito ja tuki
Valiokunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin huonosta sisäilmasta oireilevien
ja sairastuneiden ihmisten tutkimusten, hoidon sekä viranomaisten
antaman tuen parantamiseksi. Tärkeää on
huolehtia, että kaikki terveyshaitoista kärsivät
pääsevät asianmukaisiin tutkimuksiin
ja saavat apua riippumatta siitä, ovatko he työelämässä tai
missä päin Suomea asuvat. Myös silloin,
kun oireiden ja sairauksien lääketieteellisistä syistä ei
ole varmuutta, tulee käytettävissä olevin
keinoin varmistaa, että potilas saa hoitoa mahdollisimman
hyvin. Ristiriitatilanteissa potilaan tarve saada hoitoa painaa
valiokunnan mielestä enemmän kuin oireiden ja sairauden
lääketieteellisten syiden tarkka selvittäminen.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että samalla kun uusien tutkimusten myötä lisätään
tietämystä oireita ja sairastumisia aiheuttavista
tekijöistä, STM ryhtyy lisätoimenpiteisiin
lääkäreiden ja hoitajien osaamisen parantamiseksi.
Lääkäreille suunnattu ja vuonna 2006
alan asiantuntijoiden päivittämä ns.
Majvik II -suositus kosteusvaurioiden terveyshaittojen tutkimisesta
ei ole riittävästi tavoittanut lääkärikuntaa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että valtion viranomaiset yhteistyössä alan
asiantuntijoiden kanssa päivittävät Majvik
II -suosituksen. Nykyisen tilanteen epäselvyyttä kuvastavat
tutkijoiden ja lääkärikunnan ristiriitaiset
näkemykset ongelman vakavuudesta ja terveyshaittojen syistä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että terveyshaitoista kärsivät pääsevät
tutkimuksiin ja saavat hoitoa riippumatta siitä, ovatko
he työelämässä ja missä päin
Suomea ihmiset asuvat. Valiokunta pitää huolestuttavina
niitä näkemyksiä, joiden mukaan lasten
oireilujen määrän ja vakavuuden arviointiin
ei ole välineitä tai että asiallisiin
tutkimuksiin pääsevät vain ammattitautipotilaat
tai ammattitautitutkimuksiin tulevat ihmiset.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hometutkimuksessa
on esitetty useita hyviä kehittämisehdotuksia
kosteus- ja homevaurioista kotona tai työpaikalla sairastuneiden
tutkimisen, hoidon sekä sosiaali- ja vakuutusturvan parantamiseksi.
Näitä ovat mm. ammattitautien ja työperäisten
sairauksien tutkimuskäytäntöjen kehittäminen
sekä vakuutusjärjestelmän ja kuntoutuksen
korvausjärjestelmän kehittäminen tapauksissa,
joissa ei ole kysymys ammattitaudista vaan muusta sairaudesta tai
työkyvyn alenemasta.
Asiantuntijakuulemisessa ammattitautitutkimuksiin on koettu
liittyvän monenlaisia tutkimuksiin pääsyyn,
tutkimuksen laatuun, itse ratkaisuun ja valitusten kestoon liittyviä ongelmia. Osalla
ammattitautitutkimuksiin tulevista potilaista ei todeta ammattitautia,
vaikka oireet liittyvät kosteusvauriorakennuksessa toimimiseen. Jos
vaurio on merkittävä niissä tiloissa,
joissa tämä työntekijä työskentelee
ja hänen työkykynsä on altistumiseen
liittyvän oireilun vuoksi alentunut eikä hänelle
voida osoittaa tässä työpaikassa korvaavaa
työtilaa, on tärkeää löytää ratkaisu,
jolla voidaan tukea työntekijää hänen työkykynsä palauttamiseksi
kuntoutuksen ja muiden järjestelyjen kautta.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kuntien viranomaiset tukevat sairastuneita arjen selviytymisessä ja
että konkreettista apua ja tukea on saatavissa läheltä.
Sairastuminen voi pahimmillaan aiheuttaa terveyden menettämisen
ohella muita inhimillisiä kärsimyksiä ja
taloudellisia menetyksiä, kuten työpaikan ja asunnon
menettäminen, lasten kohdalla päiväkotien
ja koulujen vaihtaminen, sosiaalisen elämän vaikeutuminen.
Epätietoisuus sekä hoidon ja tuen puutteellisuus
vaikeuttavat osaltaan jaksamista ja lisäävät
sairastuneiden ja heidän läheistensä huolta. On
tärkeää, että asianomaiset ministeriöt
ryhtyvät yhdessä kuntien kanssa toimenpiteisiin
kuntien viranomaisten asiantuntemuksen ja yhteistyön sekä sosiaalityön
auttamismahdollisuuksien lisäämiseksi
ja parantamiseksi.
Valiokunta korostaa, että vastuullisten viranomaisten
on kerrottava ja tiedotettava kansalaisille, mitä tällä hetkellä tiedetään
kosteus- ja homevaurioiden terveyshaitoista ja niiden syistä.
Yhtä tärkeää on myös
kertoa, mikä on vielä epäselvää ja
mitä ei tiedetä. Aihealueeseen pitkään liittyneet
epäselvyydet ja ihmisten epätietoisuus ovat oire
huonosta hallinnosta ja tilanteen hallitsemattomuudesta.
Valiokunnan arvion mukaan viranomaiset eivät aina ole
suhtautuneet riittävällä vakavuudella
ns. ympäristöyliherkkien ihmisten tilanteen selvittämiseen
ja parantamiseen. Valiokunta pitää huolestuttavana
esitettyjä arvioita ympäristöyliherkkien
määrän kasvusta. Ongelmana on, että tietämys
ympäristöyliherkkyyksien syistä on tällä hetkellä vähäistä eikä terveydenhoitoalan
henkilöstölle ole ohjeistusta ympäristöyliherkkyyksien
tutkimisesta tai hoidosta. Oireet ovat hyvin yksilöllisiä,
eikä niihin ole useinkaan löydetty lääketieteellistä syytä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että ympäristöyliherkkyyksien syntymekanismista
ja ehkäisy- ja hoitokeinoista saadaan lisätietoja,
jotta oireista kärsiviä voidaan jatkossa tukea
ja auttaa. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen,
että sairastuneet ovat pitäneet diagnoosinumeron
puuttumista merkittävänä heidän
asemaansa vaikeuttavana ja asianmukaista tukea heikentävänä tekijänä.
Valiokunta pitää hyvänä,
että STM on koonnut ympäristöyliherkkyyksiin
perehtyvän yhteistyöverkoston. Verkoston tarkoituksena
on selvittää ministeriön ja sen hallinnonalan
näkemyksiä yliherkkyyksistä, joiden koetaan
aiheutuvan ympäristöstä. Verkostossa
selvitetään mm., kuinka yleistä ympäristöyliherkkyyden
kokeminen on ja kuinka usein se rajoittaa merkittävästi
yksilön toimintakykyä. Verkostossa pohditaan
myös, mitkä toimet ehkäisevät
ja parantavat koettuja ympäristöyliherkkyysoireita,
kuinka ympäristöyliherkkyyksien potilastutkimusta voitaisiin
kehittää, kuinka paljon osallistujia on erilaisista
ympäristöyliherkkyysoireista kärsivien
järjestäytyneissä verkostoissa sekä mitä WHO:n
ylläpitämän ICD-10-tautiluokituksen koodia
muissa maissa käytetään ympäristöyliherkkyyden
luokittelussa.