Perustelut
Hallituksen finanssipolitiikan tavoitteet
Valiokunta pitää valtiontalouden tarkastusviraston
tekemää koko vaalikauden 2011—2014 kattavaa
finanssipolitiikan ulkoista arviointia ja tarkastusta hyödyllisenä ja
tarpeellisena myös tulevan vaalikauden finanssipolitiikan
valmistelun kannalta. Valiokunta nostaa esiin tässä mietinnössä etenkin
niitä finanssipoliittisia näkökohtia,
joihin valiokunta on vaalikauden aikana ottanut kantaa. Valiokunta
viittaa myös Talouspolitiikan arviointineuvoston raporttiin
2014 ja siinä esitettyihin finanssipoliittisiin suosituksiin. Valiokunta
pitää tarkastusviraston ja arviointineuvoston
tekemiä havaintoja ja suosituksia tärkeinä.
Hallituksen keskeisenä tavoitteena vaalikaudella 2011—2014
on ollut julkisen talouden vakauttaminen. Valtiontalouden tarkastusviraston arvion
mukaan hallitus ei ole tässä tavoitteessaan onnistunut.
Suurimpana haasteena vaalikaudella on ollut talouskasvun hitaus,
jonka vuoksi taloutta on jouduttu sopeuttamaan ennakoitua enemmän.
Sopeutustoimista huolimatta hallitusohjelmassa asetetut finanssipolitiikan
tavoitteet jäävät suurelta osin saavuttamatta.
Samoin toimenpiteet, joilla on tähdätty julkisen
talouden kestävyysvajeen umpeen kuromiseen, ovat olleet
hitaita ja jäävät pahasti kesken.
Tarkastusvirasto pitää hallituksen rakennepoliittista
ohjelmaa tärkeänä välineenä julkisen
talouden vakauttamisessa. Toimenpiteet ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi
eivät kuitenkaan ole olleet riittäviä.
Talouden tuotantopotentiaalia kasvattavat toimenpiteet vaativat
aikaa, minkä vuoksi päätöksiä on
tehtävä heti alkavan vaalikauden alussa. Tarkastusviraston
mukaan talouden ennustetoiminta on vaalikaudella osoittautunut epätarkaksi.
Valtiovarainministeriö ja muut ennustelaitokset ovat joutuneet
korjaamaan ennusteitaan alaspäin, koska toteutunut talouskehitys
on ollut toistuvasti ennakoitua heikompaa.
Valiokunta painottaa kansantalouden tilinpidon tietojen ja tilastotuotannon
luotettavuuden ja pätevyyden merkitystä ennustetoiminnassa. Esimerkiksi
rakenteellista työttömyyttä, työllisyysastetta
ja työikäisen väestön määrää koskevat
ennusteet on tehtävä parhaan ja riippumattoman
tiedon varassa. Valiokunta katsoo, että talouden ennustetoiminnassa
on liiaksi painotettu vain lyhyen aikavälin suhdanne-ennusteita,
ja suosittaa pidemmän aikavälin kasvupotentiaalin ennusteiden
tekemistä (TrVM 8/2014 vp — K 15/2014 vp).
Valiokunta katsoo, että hallituksella on oltava joustavuutta
ja valmiutta myös muuttaa päätöksiä,
mikäli talouden kokonaistilanne ja toimintaympäristön
muutokset sitä vaativat. Julkisen talouden vakauttamisen
ohella keskeistä on koko kansantalouden tuotantopotentiaalin
ja tuottavuuden kasvu. Talouden heikot kasvunäkymät,
taantuman pitkittyminen ja julkisen talouden jatkuva velkaantuminen
sekä väestön ikääntyminen
heikentävät Suomen talouden kasvupotentiaalia.
Potentiaalinen eli suhdanteista korjattu kasvu kertoo pitkälti
myös sen, miten bruttokansantuote ja sen myötä julkisen
talouden tila kehittyvät. Valiokunnan mielestä näköpiirissä ei
ole, että lähestyttäisiin tasapainoisen julkisen
talouden tilaa. Valiokunta painottaa suhdanne-ennusteiden ohella
myös pidemmän ajan kasvupotentiaalin ja talouden
rakenteellisten tekijöiden tarkastelua.
Hallitus on päätöksessään
2.10.2014 todennut julkisen talouden rahoitusasemaa koskevan merkittävän
poikkeaman, joka vaarantaa keskipitkän aikavälin
finanssipolitiikan tavoitteen saavuttamista. Poikkeaman johdosta
on hallituksen mukaan välttämätöntä toteuttaa
täysimääräisesti ne julkisen
talouden kestävyysvajetta umpeen kurovat rakenteelliset
toimenpiteet, joista hallitus on päättänyt
rakennepoliittisessa ohjelmassa.
Valiokunta toteaa, että rakennepoliittisen ohjelman
toimeenpano on edennyt hitaasti ja lisäksi toteutuneet
säästöt ovat olleet suunniteltuja vähäisempiä etenkin
kuntien tehtävien osalta. Valiokunnan mielestä hallituksen
ja ministeriöiden edellytykset arvioida kuntien 535:ttä lakisääteistä tehtävää ovat
monin tavoin puutteelliset, koska kuntien tilanne eri puolilla Suomea
on niin erilainen. Kuntien erilaisuus on tarpeen ottaa huomioon
kuntatalouden ohjauksessa sekä kuntien tehtäviä ja
toimintaa koskevassa lainsäädännössä.
Valiokunta painottaa terveen kuntatalouden merkitystä ja
korostaa kuntien toimintavapauksien vahvistamista ja kuntien toimintaa ohjaavien
normien vähentämistä. Valiokunta pitää kuntien
tuottavuuden parantamista ja vertailutietojen saamista tärkeänä ja
katsoo, että tähän sopivia mittareita
ja kannustimia tarvitaan nopeasti.
Menokartoitukset ja lainsäädännön
vaikutukset
Valiokunta on selvittänyt menokartoitusten käyttöä eri
maissa. Menokartoituksella tarkoitetaan asiantuntijoiden tekemää selvitystä,
jonka avulla voidaan arvioida vaihtoehtoisia säästökohteita,
kohdentaa menoja uudella tavalla ja saada aikaan todellisia kustannussäästöjä arvioimalla
toimenpiteen hyödyt ja haitat. Selvityksen mukaan Pohjoismaat
eivät vielä käytä menokartoituksia,
mutta sen sijaan Alankomaissa, Kanadassa, Uudessa-Seelannissa ja
Skotlannissa menokartoitukset ovat käytössä.
Menokartoituksia käyttävissä maissa käytännöt
vaihtelevat mm. sen suhteen, mikä taho menokartoituksen tekee,
kuinka usein se tehdään ja onko menettely osa
budjettivalmistelua vai siitä erillään.
Esimerkiksi Alankomaissa menokartoituksia tekevät työryhmät
ovat itsenäisiä ja ei-poliittisia koostuen virkamiehistä sekä hallinnon
ulkopuolisista asiantuntijoista. Myöskään
työryhmien puheenjohtajat eivät saa olla vastuussa
tarkastelun kohteena olevasta politiikkasektorista (TrVL 4/2013 vp — HE 112/2013 vp, TrVL 1/2014 vp — VNS 4/2014 vp).
Valiokunta pitää menokartoitusten käyttöä Suomessa
tarpeellisena ja hyödyllisenä työvälineenä
julkisten menojen ja politiikka-alojen tarkastelussa sekä potentiaalisten
säästökohteiden etsimisessä samoin
kuin niiden hyötyjen ja haittojen selvittämisessä.
Julkisen sektorin menoista suuri osa on voimakkaasti sidoksissa
lainsäädäntöön, jolloin
menojen sopeutus vaatii lainsäädäntötoimia.
Esimerkiksi rakennepoliittiseen ohjelmaan sisältyvässä kuntien
tehtävien ja velvoitteiden karsimisessa tämänkaltaisella
pohjatyöllä olisi ollut huomattava arvo. Lyhyessä ajassa
säästökohteiden löytäminen
on osoittautunut vaikeaksi.
Valiokunta on kannanotoissaan pitänyt tärkeänä,
että hallituksen esitysten ja hankkeiden vaikutusarviot
ovat huolellisesti tehtyjä ja realistisia. Selvää on,
että vaikutusarvioinnit on tehtävä monipuolisesti
ja niistä annettujen ohjeiden mukaisesti. Vaikutusarvioinnit
antavat mahdollisuuden eri päätösvaihtoehtojen
kustannusten ja hyötyjen vertailuun ja parantavat siten päätöksenteon
tietoperustaa. Valiokunta katsoo, että vaikutusarviointien
tekemisessä ja niiden kattavuudessa on vielä selvästi
parantamisen varaa. Vaikutusarviointeja on hyödynnettävä päätösten
valmistelussa ja seurannassa nykyistä enemmän
ja kattavammin (TrVL 1/2014 vp — VNS 4/2014 vp).
Vaikutusarviointien vahvistamista puoltavat etenkin keskipitkän
ja pitkän aikavälin talouspoliittiset haasteet
ja Euroopan unionin talouspolitiikan ohjausta ja koordinaatiota
koskevan lainsäädännön järkevä kansallinen
soveltaminen. Tämä on Suomen oman kansallisen
edun mukaista. Talouspolitiikassa korostuu nyt lainsäädäntöä muuttamalla
tehtävien rakenteellisten uudistusten toteuttaminen, jolloin
pelkkä valtiontalouden kehysmenettely ei enää riitä finanssipolitiikan
ohjausvälineeksi. Euroopan unionin budjettikehysdirektiivi
(2011/85/EU) edellyttää, että valtiontalouden
ohella myös kuntataloutta ja sosiaaliturvarahastoja koskevat
selkeästi asetetut finanssipolitiikan säännöt
eli päätöksentekoa ohjaavat finanssipoliittiset
tavoitteet.
Myös valiokunnan käsitys on, että nyt
on etenkin talouskasvun ja kilpailukyvyn kannalta ensiarvoisen tärkeää tietää,
mitkä ovat lainsäädännön
vaikutukset kilpailuun, yritysten hallinnolliseen taakkaan ja kansalaisille.
Samoin kuntiin kohdistuvien velvoitteiden vaikutusarviointia on
tarpeen parantaa. Eduskunta on tällä vaalikaudella
edellyttänyt, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin
lakien vaikutusarviointeja käsittelevän yksikön
perustamiseksi ja ottaa huomioon valiokunnan mietinnössä esitetyt
asiaa koskevat kannanotot (TrVM 9/2014 vp — K 18/2014
vp).
Hallituksen veropolitiikan linja
Tarkastusviraston mukaan hallitus ei vaalikauden aikana ole
kyennyt lisäämään verojärjestelmän
selkeyttä. Moninaisten verovähennysten ja verotukien
vuoksi järjestelmä on mutkikas, mistä kärsivät
niin veronmaksajat kuin päättäjätkin.
Hallituksen päätöksenteossa on ollut
myös ennakoimattomuutta, jolloin päätöksiä on
tehty ja peruttu. Tarkastusviraston mukaan poliittiset päättäjät
eivät ole hyödyntäneet riittävällä tavalla
valtiovarainministeriön veroasiantuntemusta ja virkamiesvalmistelua
päätösten tukena.
Valiokunta katsoo, että hallituksen finanssipolitiikan
uskottavuuden ja etenkin kotitalouksien ja yritysten päätöksenteon
kannalta verojärjestelmän tulee olla johdonmukainen
ja ennakoitava sekä yksinkertainen ja veropohjaltaan laaja.
Eduskunta on tällä vaalikaudella edellyttänyt,
että hallitus raportoi arvioidusta verovajeesta ja verojäämien
määrästä ja niihin vaikuttavista
tekijöistä hallituksen vuosikertomuksessa. Valiokunta
pitää verovajeen laskentaa ja siihen soveltuvien
menetelmien kehittämistä tärkeänä, koska
seurannan avulla voidaan mm. arvioida saamatta jääneiden
verotulojen määrää ja verovajeen
syitä sekä tarkastustoiminnan tehokkuutta (TrVM 4/2012 vp — K 10/2012 vp, K 14/2012 vp).
Hallituksen veropolitiikan linjauksissa valiokunta on kiinnittänyt
vakavaa huomiota yhteisö- ja pääomaverotuksen
tietoperustaan ja virkamiesvalmistelun puutteellisuuteen. Valiokunta pyysi
2.4.2013 valtiovarainministeriöltä kaikki vuosien
2014—2017 valtiontalouden kehyspäätöksen
yhteisö- ja pääomaverotusta koskevan uudistuksen
tekemisessä käytetyt tausta-aineistot mukaan lukien
laskelmat päätösten vaikutuksista, laskelmat
vaihtoehtoisten päätösesitysten vaikutuksista
ja laskelmat päätösten dynaamisista vaikutuksista.
Valiokunta totesi, ettei arvioinnin kohteena olevan kehyspäätöksen
yhteisö- ja pääomaverotusta koskeva tietoperusta
täytä eduskunnan perustuslaillista oikeutta saada
finanssipoliittisen päätöksenteon vaihtoehtoja
ja perusteita koskevat oikeat ja riittävät tiedot.
Valiokunta totesi lisäksi, että sille toimitetun
aineiston perusteella ei voida arvioida päätöksenteon
kokonaisuutta ja hallituksen tekemien veropoliittisten päätösten sisältöä ja
perusteita. Valiokunta painotti myös huolellisen virkamiesvalmistelun
merkitystä (TrVL 1/2013 vp — VNS 3/2013 vp, VNS 4/2013 vp).
Valiokunta korostaa edelleen asioiden huolellista virkamiesvalmistelua
ja vaikutusarviointien tekemistä sekä poliittisten
päättäjien ja virkamiesten yhteistyön
käytännön merkitystä. Esimerkiksi
yhteisöveropäätöstä koskevassa
hallituksen esityksessä (HE 185/2013
vp) veromuutoksen ei oleteta sisältävän
talouskasvua edistäviä dynaamisia vaikutuksia.
Tämä oli kuitenkin verouudistuksen keskeisenä tavoitteena
kehyspäätöksessä 2013. Valiokunnan
mielestä kyseisen hallituksen esityksen valmistelussa olisi
verovaikutusten osalta kuulunut arvioida myös esityksen
dynaamiset vaikutukset. Valiokunta painottaa säädösvalmisteluohjeiden
mukaisten monipuolisten vaikutusarvioiden tekemistä kaikille veromuutoksille.
Tarkastusviraston mukaan verotukien käyttöä tulisi
pohtia kriittisesti. Verotuet ovat verolainsäädännössä tukemistarkoituksessa
määriteltyjä poikkeuksia verotuksen normaalista
perusrakenteesta, esimerkiksi erilaisia verovähennyksiä.
Eduskunta on edellyttänyt, että verotuet saatetaan
hallituksen toimesta samalla tavoin valvonnan ja seurannan piiriin
kuin budjetin kautta myönnetyt määrärahat.
Valiokunnan mukaan on myös seurattava sitä, että verotuilla
ei kierretä valtiontalouden kehyspäätöksiä.
Kun kehykset asettavat katon vaalikauden menoille, paine verotukia
ja verovähennyksiä kohtaan kasvaa. Samoin valiokunta
on esittänyt, että verotukiraportointia pidetään
jatkossakin ajan tasalla ja laskentamenetelmiä kehitetään.
Erittäin tärkeää on suunnata
huomiota myös siihen, kenelle verotuet tosiasiallisesti
kohdentuvat. Lisäksi raportoinnissa tulisi arvioida, millaisia
käyttäytymisvaikutuksia verotuilla on (TrVM 8/2010 vp — K 20/2010 vp).
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on tehnyt laajoja verotukiselvityksiä ja
arvioinut verotukien määrää ja
niiden kohdentumista. Valtion talousarvioesityksen 2015 mukaan verotukia
on voimassa noin 180, joiden kaikkien euromääräistä arvoa
ei ole pystytty laskemaan. Verotukien arvioidaan alentavan verotuottoja
noin 24,5 miljardilla eurolla vuonna 2015. Valtion verotuottoihin
tästä kohdistuu noin 16,2 miljardia euroa. Verotukien
kokonaismäärää arvioitaessa on
otettava huomioon, että osa tuista on päällekkäisiä eikä verotuen
poistaminen välttämättä lisää verotuloja
vastaavalla määrällä, koska
tuet vaikuttavat hintoihin ja ihmisten käyttäytymiseen.
Verotukia ja niiden vaikutuksia verotuottoihin on käsitelty
verolajeittain budjetin tuloarviomomenttien selvitysosassa (HE
131/2014 vp, s. 40 Verotuet).
Valtiovarainvaliokunta pitää tärkeänä,
että poliittisessa päätöksenteossa
tunnistetaan verotukien ongelmallisuus. Kysymys on suorien fiskaalisten
menetysten lisäksi myös siitä, että verotuet
ovat usein suoria tukia tehottomampia. Niiden vaikutus ulottuu yleensä laajalle,
eikä hyöty kanavoidu siten yksin niille, joille
se on alun perin tarkoitettu. Tästä esimerkkinä ovat
arvonlisäverotuksen alennetut verokannat, jotka nostetaan
esille tarkastusviraston ja arviointineuvoston raporteissa. Alennukset
hyödyttävät kaikkia tuloluokkia, ja siten
suurituloiset hyötyvät niistä absoluuttisesti
mitattuna enemmän kuin pienituloiset. Ne eivät
ole siten tulonjaon näkökulmastakaan niin kiistattomia
kuin yleisesti ajatellaan (VaVL 9/2014
vp — K 20/2014 vp).
Valiokunnan kuulemisessa asiantuntijat nostivat esiin kiinteistöveron
käytön verolähteenä, jota tarkastusviraston
raportissa ei ole käsitelty. Kiinteistöveron tuotto
kunnille oli vuonna 2014 noin 1,5 miljardia euroa.
Julkisen talouden suunnitelma ja sosiaaliturvarahastot
Julkisen talouden suunnitelman taustalla ovat EU:n pyrkimys
tehostaa jäsenmaiden finanssipolitiikan koordinaatiota
sekä kansallinen tarve vahvistaa julkista taloutta koskevaa
päätöksentekoa ja julkisen talouden rakenteelliselle
rahoitusasemalle asetetun keskipitkän aikavälin
tavoitteen noudattamista. Finanssipoliittisen lain (869/2012)
2 §:n mukaan valtioneuvosto asettaa julkisen talouden
rakenteelliselle rahoitusasemalle keskipitkän aikavälin
tavoitteen.
Vuoden 2015 alusta kokonaisuudessaan voimaan tullut asetus julkisen
talouden suunnitelmasta (120/2014) antaa hallitukselle
uuden välineen ohjata valtiontalouden lisäksi
myös kuntataloutta ja sosiaaliturvarahastoja. Julkisen
talouden suunnitelmassa valtioneuvosto asettaa rahoitusasematavoitteen
koko julkiselle taloudelle sekä erikseen kullekin julkisen
talouden osa-alueelle: valtiontaloudelle, kuntataloudelle, lakisääteisille
työeläkelaitoksille ja muille sosiaaliturvarahastoille.
Rahoitusasema kuvaa koko julkisen talouden ja sen alasektoreiden
kokonaistulojen ja menojen erotusta.
Valtioneuvosto laatii julkisen talouden suunnitelman koko vaalikaudeksi.
Tavoitteiden saavuttamista ja toimien riittävyyttä arvioidaan vuosittain
julkisen talouden suunnitelman tarkistuksen yhteydessä.
Valtiontalouden kehyspäätös on osa julkisen
talouden suunnitelmaa. Kuntatalouden rahoituskehys on julkisen talouden
suunnitelman kuntataloutta koskeva osa. Siinä asetetaan
kuntataloudelle rahoitusasematavoite ja päätetään
toimista tavoitteen saavuttamiseksi. Rahoitusasemaa koskevan tavoitteen
lisäksi valtioneuvosto asettaa euromääräisen
rajoitteen valtion toimenpiteistä kuntataloudelle aiheutuvalle
menojen muutokselle (menorajoite).
Eduskunta on edellyttänyt kuntatalouden kestävyyden
turvaamiseksi, että hallitus sisällyttää valtiontalouden
kehyksiin pitävän rajoitteen sille, kuinka paljon
valtio voi kehyskauden aikana osoittaa lainsäädäntö-
ja muilla toimilla menoja kuntasektorille (EK 50/2010
vp — K 21/2010 vp — TrVM
10/2010 vp). Julkisen talouden suunnitelmassa
eduskunnan tahto näyttäisi tältä osin toteutuvan.
Valtiovarainvaliokunta pitää lausunnossaan tärkeänä,
että kuntien mahdollisesti lisääntyvät velvoitteet
on jatkossa katettava kokonaan valtionosuuksien korotuksilla. Tämä parantaa
kuntatalouden menokehyksen uskottavuutta ja korjaa aikaisempaan
järjestelmään sisältyneen kannustimen
säätää kunnille tehtäviä ilman,
että niille tarvitsee heti löytää rahoitus
kehysjärjestelmässä (VaVL 9/2014
vp — K 20/2014 vp).
Valtiontalouden tarkastusvirasto samoin kuin Talouspolitiikan
arviointineuvosto kiinnittävät huomiota siihen,
että julkisen sektorin suhteellisen pieni alijäämä perustuu
eläkerahastojen ylijäämään.
Eläkerahastot ovat varautuneet eläkemenojen tulevaan
kasvuun keräämällä merkittäviä ylijäämiä.
Arviointineuvoston mukaan nämä ylijäämät
peittävät alleen muun julkisen sektorin suuret
alijäämät. Tämä alijäämä on
ennen pitkää katettava tasapainottamalla julkinen
talous. Vaikka julkisen talouden tasapainottaminen on arviointineuvoston
mukaan välttämätöntä,
finanssipolitiikan kiristäminen on pyrittävä ajoittamaan
niin, että taloudellinen kasvu kärsii mahdollisimman
vähän.
Tarkastusvirasto suosittelee sääntöjä kuntien ja
valtion yhteenlasketulle rahoitusjäämälle
siten, että rahoitusjäämän tavoitteet
olisivat yhteneviä velkatavoitteen kanssa. Eläkerahastojen ylijäämällä ei
voida hoitaa valtion ja kuntien velkaa. Myös arviointineuvosto
suosittaa ottamaan käyttöön erilliset
alijäämätavoitteet valtiolle ja kunnille.
Tarkastusviraston raportissaan esittämän taulukon
ja laskelman mukaan valtion ja paikallishallinnon yhteenlaskettu
alijäämä ylittää EU:n
vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen 3 prosentin alijäämärajan.
Suomi siis noudattaa vakaus- ja kasvusopimuksen alijäämäsääntöä ainoastaan
sosiaaliturvarahastojen ylijäämäisyyden
vuoksi (VTV:n vaalikausiraportti, s. 18). Valtiovarainvaliokunnan
mukaan olisi perusteltua asettaa sääntö valtion
ja paikallishallinnon yhteenlasketulle rahoitusjäämälle.
Päätösten tietopohja, riskit ja
vastuut
Valiokunta on koko vaalikauden ajan kiinnittänyt työssään
huomiota hallituksen päätöksenteon
tietoperustaan ja riskienhallintaan. Valiokunta katsoo, että valtiovarainministeriön
tulee tuottaa nykyistä enemmän eurokriisin kokonaisuutta
koskevaa informaatiota EU:n rahoitusvakausjärjestelmiin
(esim. Euroopan vakausmekanismi, EVM) liittyvistä riskeistä ja
vastuista. Eduskunnan päätöksenteon tarpeisiin
on perusteltua saada selkeämpi kokonaiskuva kulloinkin päätettävästä asiasta,
eri vaihtoehdoista ja riskeistä sekä olennaisimmista
vaikutuksista. Lisävaikeutena Suomen kokonaisvastuiden
ja -riskien hahmottamiselle on se, että Euroopan keskuspankin
(EKP) kautta Suomelle tulevia välillisiä vastuita
ei mikään taho Suomessa yhdistä Suomen
valtion vastuisiin.
Eduskunta on vuonna 2013 edellyttänyt, että hallitus
edelleen vahvistaa ja selkeyttää tavoitteenasettelua
euroalueen tulevaisuudesta ja sen vaihtoehdoista ja niiden sisältämistä riskeistä
sekä tavoitteenasettelua
koskevan kokonaiskuvan antamista eduskunnalle. Tähän
kokonaisuuteen kuuluvat myös Euroopan keskuspankkijärjestelmän
kautta syntyvät riskit ja vastuut (TrVM
2/2013 vp — M 7/2013
vp).
Tarkastusvaliokunta on tämän vaalikauden aikana
esittänyt huolensa siitä, ettei valtion talousarviosta
hahmotu eduskunnalle valtiontalous kokonaisuutena, sillä siinä esitetään
puutteellisesti esimerkiksi valtion investoinnit ja valtion lainanotto
ja lainananto. Valiokunta on esittänyt, että eduskunnalle
annetaan jatkossa vähintään kerran vaalikaudessa
kokonaistase sekä erittely valtion investoinneista ja lainanotosta
ja lainanannosta (TrVM 3/2013 vp — K
2/2013 vp). Lisäksi tarkastusvaliokunta
on useaan otteeseen todennut, että Suomen kaikista vastuista
ja sitoumuksista tulee antaa eduskunnalle nykyistä selkeämpi
kokonaiskuva. Valiokunta on myös puuttunut jo aiemmin siihen,
että valtion talousarvion ulkopuolella on merkittävä rahastotalous.
Valiokunnan mielestä tuloslaskelman (budjetin) ja taseen
samanaikainen tarkastelu antaisi nykyistä paremman kokonaiskuvan
valtion taloudellisesta asemasta, kuten varoista ja veloista sekä sitoumuksista
ja vastuista. Yhtenäisin ja yleisesti hyväksytyin
menetelmin laadittu valtion kokonaistase olisi omiaan lisäämään
rahoittajien ja veronmaksajien luottamusta julkisen talouden hoitoon.
Samalla se lisäisi ja vahvistaisi valtiontalouden parlamentaarisen
valvonnan edellytyksiä ja tietopohjaa.