Perustelut
Uutta parlamentaarisessa ohjauksessa: Tilinpäätöskertomus
Tulevaisuusvaliokunnalta pyydettiin lausuntoa hallituksen kertomuksesta,
mutta valiokunta tuo esille joitain huomioita myös uudesta
tilinpäätöskertomuksesta.
Tulevaisuusvaliokunta on mietinnöissään
ja lausunnoissaan aika ajoin arvioinut eduskunnan ohjaus- ja valvontakeinoja
kritisoiden muun muassa sitä, että ohjaus- ja
valvontajärjestelmä perustuu edelleen ajatukselle,
että budjetti on tarkkojen ja yksityiskohtaisten määrärahojen päätösasiakirja.
Valiokunta on korostanut politiikan pitkän aikavälin
linjauksien välttämättömyyttä.
Valiokunta on myös vaatinut rahallisten mittareiden lisäksi
laajemmin ja syvemmin politiikan onnistumista ja osuvuutta kuvaavia
mittareita. Nyt on aika todeta, että vaadituissa politiikan
vaikuttavuusarvioinneissa on edetty.
Hallitus antoi kesäkuussa eduskunnalle ensimmäisen
kerran uusimuotoisen tilinpäätöskertomuksen,
jonka ensimmäinen osa on nimeltään "Hallituksen
vaikuttavuusselvitys, valtiontalouden ja hallituksen toiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus".
Kertomuksen tämä osa sisältää yleiskatsauksen
valtiontalouden ja hallituksen toiminnasta, jonka jälkeen
on selvitys politiikkaohjelmien ja eräiden hallinnonalarajat
ylittävien kokonaisuuksien tuloksista ja haasteista, ministeriökohtaiset
arviot, hallituksen vastaus talousarviolausumiin, hallituksen tilimuistutuskertomukset
ja lopuksi valtiontalouden uuden elimen valtioneuvoston controllerin
lausuma tilinpäätöskertomuksen tietojen
oikeellisuudesta ja riittävyydestä.
Uusi tilinpäätöskertomus tekee selkoa
siitä, miten edellisvuoden budjettisuunnitelmat ja erityisesti
vaikuttavuustavoitteet ovat toteutuneet. Tilinpäätöskertomus
korvaa aiemman "tilakertomuksen", jota on kritisoitu staattisuudesta.
Uudistuksen tarkoitus on lisätä dynaamisuutta
hallituksen ja eduskunnan valtiontaloudelliseen vuoropuheluun. Pelkistäen
tavoitteena on myös ohjata tiedontuotantoa, mikä tarkoittaa
onnistuessaan, että näistä arvioinneista
ja mittaustuloksista ilmenevät hallituksen ja
eri hallinonalojen tekemiset ja tekemättä jättämiset,
aikaansaannokset ja laiminlyönnit sekä myös
asioissa etenemismahdollisuudet aiempaa selkeämmin. Eduskunta,
jossa valtiovarainvaliokunnasta on ehdotettu erotettavaksi oma valiokuntansa
valtiontalouden vaikuttavuusarviointiin, voi saada uusimuotoisesta
kertomuksesta vankan perustan työlleen.
Tulevaisuusvaliokunta on korostanut kannanotoissaan, että valvontatiedoista
on saatava kokonaiskäsitys siitä, miten hyväksi
kansainvälisestikin arvioitu hyvinvointijärjestelmämme
ja sen keskeiset osat kestävät muutospaineita.
Kehityksen suuntaa mittaavat toimivat indikaattorit ovat työläitä ja
paljon osaamista vaativia, eikä niiden rakentamiseen kansallisella
tasolla ole tosiasiassa usein mahdollisuuksia. Kun kansainvälisissä organisaatioissa
on yhä enemmän tarjolla vertailuaineistoa ja niiden
taustalla kerättyä tietoa myös Suomesta,
olisi järkevää, jos hallitustasolla olisi
yhteenveto taikka kooste niistä. Nyt oikeastaan vain kilpailukykymittauksia
seurataan ja referoidaan. Olennaista olisi kv-vertailutulosten esittelyn
lisäksi analysoida se, mitä ne pelkistettyinä ja
puutteellisinakin kertovat kehityksen suunnasta ja mihin ne vaativat vastaamaan
kestävän tulevaisuuden näkökulmasta.
Hyvä hallinto edellyttää toimivaa
infrastruktuuria, joka maksaa. Vaikka hallituksen kertomus ja uusi
tilinpäätöskertomus yhdessä muodostavat
jo huomattavasti paremman perustan eduskunnalle arvioida
julkista varainkäyttöä ja -hoitoa,
on edelleen vaikea saada hallitustasolla tai kansakunnan tulevaisuuden
tasolla käsitystä kustannustehokkuudesta. Mitä maksaa
yhteiskunnalle kokonaisuutena ja osina julkisten tehtävien
hoito nykytasoisena ja riittävän laadukkaana?
Mitä se maksaa tulevaisuudessa niin hyvänä kuin
kansalaiset haluaisivat, ja miten se on uusimman tieteen ja teknologian
tarjoamien mahdollisuuksien mukaan mahdollista? Olennaista on analysoida
tärkeimmät priorisoinnit.
Tulevaisuusvaliokunta on tehdessään parhaillaan
terveydenhoidon tulevaisuuden arviointia hahmottamassa tämän
suurimman budjetin menoerän valinta- ja priorisointitilanteita.
Tuottavuus- ja tehokkuusnäkökulmasta alan ongelmia on
melko vähän näissä valvontakertomuksissa avattu.
Kustannustietoisuus on luonnollisesti hitaasti omaksuttavissa oleva
asia, mutta ottaen huomioon tiedossa olevat ongelmat, ennakoitavissa
oleva ihmisten hoidon vaatimustason nousu ja näköpiirissä olevat
tieteen suomat uudet kalliit hoitomahdollisuudet olisi ollut syytä rohkeampaan
ja tiukempaan arviointiin.
Tietoyhteiskunnasta tilinpäätöskertomuksesta
sen sijaan saa jo huomattavasti aiempaa paremman kuvan, kun siinä käydään
läpi hallituksen tietoyhteiskuntaohjelman kahdeksan vaikuttavuustavoitetta.
Tulevaisuuspolitiikan vahvistaminen
Tulevaisuusvaliokunta pitää hyvänä hallituksen linjausta,
jossa pääministeri ohjaa ja yhteensovittaa
entistä selvemmin tulevaisuuspolitiikkaa. Valtioneuvoston
kanslia vastaa yhteistyössä muiden ministeriöiden
kanssa hallituksen tulevaisuuspolitiikan valmistelusta. Talousneuvoston
sihteeristö toimii tulevaisuusselontekomenettelyyn kytkeytyvän
arvioinnin päävastuullisena koordinoijana. Valtioneuvoston
kanslian yhdessä tulevaisuusvaliokunnan kanssa järjestämät
alueelliset tulevaisuusfoorumit ovat myös vakiintuneet
(syksyllä 2005 seitsemän tulevaisuusfoorumia).
Valiokunta pitää tärkeänä hallituksen
suunnitelmaa tehdä vuosittaisen seurannan lisäksi säännöllisesti
laajempi väestön ikääntymiskehitystä,
sen seurauksia ja varautumista koskeva arviointi (kokonaisarviointi
suunniteltu valmistuvan 2008). Tässä on tarkoitus
saattaa myös valtioneuvoston tietoisuuteen sellaisia kehittämiskohteita,
joita ei ole otettu tulevaisuuselontekoon.
Tulevaisuuspoliittisten linjausten ja ehdotusten toimeenpanon
yhteensovittamisessa käytetään välineinä valtiontalouden
kehysmenettelyä ja hallituksen strategia-asiakirjaa. Uutena
keinona jäsentää eri hallinnonalojen
sekä tutkimuslaitosten tekemää ennakointia
on maaliskuussa 2004 toimintansa alkanut valtioneuvoston ennakointiverkosto.
Ministeriökohtaiset tulevaisuuskatsaukset, joiden laadinta
käynnistyy taas syksyllä 2005, ovat muotoutumassa
erääksi hallitusohjelman valmistelun taustamateriaaliksi.
Poliittisen järjestelmän kannalta ei ole ongelmatonta,
että ministeriöt joko istuvan ministerin johdolla
sektorivirkamiesten avulla taikka tosiasiassa usein virkamiesten
vetämänä valmistelevat vaalien jälkeisen
hallituksen ohjelmaa. Mitä yksityiskohtaisemmiksi hallitusohjelmat
ovat tulleet, sitä tiukemmin ne pirstaloituvat ministeriöiden
omien hankkeiden läpivientiin yleisen ja yhteisen edun
hämärtyessä. Viimeisen kymmenen vuoden
aikana hallitusohjelman pituus on yli nelinkertaistunut ja yksityiskohtaisuus
moninkertaistunut. Demokratian kannalta ei ylipäätään
ole hyvä, että Suomeen on muotoutumassa tapa,
jossa ministeriöiden virkamiehet valmistelevat varsin yksityiskohtaisia
hallitusohjelmatekstejä vaaleja edeltävänä vuonna,
ovat ajamassa niitä läpi hallitusneuvotteluissa
ja sen jälkeen hallitusohjelmaan vedoten itse toteuttavat
niitä. Faktaperusteisen tiedon, mahdollisimman objektiivisten
arvioiden ja analyysien sekä vaihtoehtoisten toimintatapojen
esilletuonti on virkamiesten luonteva tehtävä.
Suomen poliittisessa järjestelmässä hallitusohjelman
valmistelu kuuluu puolueille.
Ottaen huomioon kuinka nopeatempoista talouden, tieteen ja yleensä tiedon
muutos on, on kyseenalaista, mikä hyöty saadaan
Suomessa jo tavaksi tulleista koko vaalikauden muuttumattomina säilyvistä hallitusohjelmista.
Merkittäviä taloudellisia ja rakenteellisia ratkaisuja
on nykyjärjestelmässä mahdollista tehdä vain
hallitusohjelman neuvotteluvaiheessa. Tämän jälkeen kaikki
osapuolet pitävät kiinni sovitusta, eikä uusia
asioita koko vaalikautena avata. Suomessa tarvitaan lisää poliittista
keskustelua, moninaista asioiden arvottamista, eri lähtökohdista tulevaisuuden
vaihtoehtojen esilletuontia ja poliittisten valintatilanteiden korostamista.
Tätä ei tule rajoittaa vain hallitusneuvottelujen
alkuun.
Parlamentaariseen vuoropuheluun kuuluvat argumentit puolesta
ja vastaan. Poliittisille kysymyksille on tunnusomaista, että ei
ole olemassa yhtä oikeaa tietoa asioiden tilasta saati
sitten käsitystä ja ymmärrystä siitä,
mitä niille tulisi tehdä. Politiikan tehtävänä on
puheen ja debatin kautta valottaa eri puolia, kysyä eri
vaihtoehtojen perään, esittää uskottavia
vaihtoehtoja, tuoda esille vastakkaisia argumentteja vaihtoehtojen
tueksi tai kaatamiseksi ja lopulta tehdä päätöksiä tässä ajassa
ja paikassa kuitenkin ottaen huomioon tulevien sukupolvien oikeus
luoda oma maailmansa. Hallituksen kertomuksen ja tilinpäätöskertomuksen
vaikuttavuuskertomuksina, ministeriöiden tulevaisuuskatsausten
ja hallituksen strategia-asiakirjojen eräs perustehtävä on
tuoda aineksia poliittiseen debattiin ja perusteluja parlamentissa
tehtäville valinnoille.
Innovaatiohankkeiden tulosten arviointi
Tulevaisuusvaliokunta on usean toimikauden ajan arvioinut ja
ollut osaltaan mukana kehittämässä innovaatioympäristöämme
(puhutaan myös kansallisesta innovaatiojärjestelmästä). Valiokunta
on meneillään olevassa alueellisen innovaatiotoiminnan
hankkeessaan huomannut, että on mahdotonta saada edes summittaista
kuvaa siitä, miten erilaiset innovaatiohankkeet ovat toteutuneet.
Ei edes tiedetä sitä, ovatko hankkeet kuolleet,
saati sitä, miksi. Selailemalla 1990-luvun aikana mainettakin
saaneiden innovaatiohankkeiden nettisivustoja huomaa viimeisimpien
päivitysten olevan vuosia vanhoja, mistä saattaa
päätellä hankkeiden poistuneen. Yleisenä havaintona
on, että liian vähän on ollut kiinnostusta
siitä, mitä EU-rahoilla, mutta myös muilla
kehitysrahoilla on aikaansaatu.
Suomalaisessa innovaatiojärjestelmässä innovaatioiden
kehittäjiä, tukijoita ja rahoittajia on paljon,
mutta on ilmeistä, että innovaatiohankkeiden seuranta
ei kuulu millekään organisaatiolle tämänhetkisessä valtion
työnjaossa. Tulevaisuusvaliokunta esittää,
että hallitus selvittää kuluneiden
viimeisen viiden vuoden innovaatiohankkeiden tuloksia ja nimeää selvästi
jonkun elimen vastuuseen innovaatiohankkeiden vaikuttavuuden arvioinnista.
Tietoyhteiskunnan infrastruktuuri
Toimivat tietoliikenneyhteydet ovat edellytys modernille kansainväliselle
liiketoiminnalle, tieteelle, hyvälle hallinnolle, kansalaisyhteiskunnan
rakentamiselle ja kaikenlaiselle yhteistoiminnalle. Infrastruktuurin
rakentaminen on osoittautunut myös tietoyhteiskunnassa
luultua tärkeämmäksi. Varma, nopea ja
ennenkaikkea luotettava tiedonkulku vaatii investointeja ja päätöksiä,
myös julkisia ja poliittisia.
Tulevaisuusvaliokunta konkretisoi asiaa kolmen esimerkin avulla:
langattomien verkkojen puute, telealan vääristynyt
kilpailu ja puuttuvan laajakaistan merkitys.
Suomi oli sähköisten yhteyksien kehittäjänä 1990-luvulla
paljon edellä muita maita. Sen jälkeen on monilta
osin jääty jälkeen. Tätä kuvastaa
se, että sellainen elintärkeä talouden,
tekniikan ja innovaation alue kuin pääkaupunkiseutu kokonaisuutena
ei ole saanut vielä luotua nopeiden, tehokkaiden ja luotettavien
Internet-yhteyksien järjestelmää.
Espoo on globaalisti tarkastellen kohta harvoja kehittyneitä tietotekniikan
keskuksia, joilta puuttuu langaton verkosto. Kiinteän verkon
kehittäminen on ollut varsinkin haja-asutusalueilla liian
hidasta. Joillain alueilla kunnat taikka yksityiset toimijat ovat
huolehtineet infrastruktuurin rakentamisesta taikka huollosta. Kun
jo vuosia sitten poliitikot esittivät pelkonsa siitä,
ettei kansalaisten tasa-arvo tietoyhteiskunnassa toteudu, yleisenä vastauksena
oli, että markkinat hoitavat asian ja että Suomessa
seurataan tekniikaltaan neutraalia linjausta.
Telealan kilpailukehitys on viime vuosina vääristynyt
Suomessa niin, että tulevaisuuden kannalta tärkeät
investoinnit ja kehittämistyö eivät ole
enää optimaalisia. Alan yritykset harkitsevat
sijoitusten rajoittamisen lisäksi siirtymistä pois
Suomesta. Lopputuloksena saattaa olla myös entistä tiukempi
yhdentyminen, vanhat monopoliasetelmat ja kaiken kaikkiaan kuluttajien
valinnanmahdollisuuksien tosiasiallinen heikentyminen.
Tulevaisuusvaliokunta ottaa myös esille yhden esimerkin
siitä, miten suhteellisen pienellä investoinnilla
tietoyhteiskunnan infrastruktuuriin voidaan paitsi saada aikaan
paljon materiaalista hyötyä myös avata
näkymiä tulevaisuuteen, uudentyyppiseen tuotantoon
ja työpaikkoihin. Esimerkki konkretisoi myös edellä lausunnossa
käsitellyn innovaatiotyön seurannan tärkeyttä.
Monen vuoden ajan useissa yhteyksissä ja viimeksi tulevaisuusvaliokunnan
Kostamuksen matkalla keväällä 2005 on
tuotu esille tarve jouduttaa suunnitelmia laajakaistayhteydestä Kuhmon
ja Venäjän Kostamuksen välille. Toimivat tietoliikenneyhteydet
ovat alueen yrittäjien ja vaikuttajien mukaan edellytys
modernille kansainväliselle liiketoiminnalle ja kaikenlaiselle yhteistoiminnalle.
Alueella jo toimivat monikansalliset yritykset katsovat laajakaistan
olevan suorastaan kynnys yritysten investoinneille ja transitioliikenteen
kasvulle. Se on perusta myös sellaisten uusien tietoyhteiskuntapalvelujen
kuin telelääketieteen rakentamiselle Suomen (Oulun
yliopisto) ja Venäjän välille.
Laajakaistayhteys Kuhmo—Kostamus sisältyy
Kainuun hallintokokeiluun liittyen 15.1.2004 tehtyyn Valtioneuvoston
päätökseen alueiden kehittämislain
mukaisista valtakunnallisista alueiden kehittämisen tavoitteista.
Valtioiden rajan yli kulkevan laajakaistan rakentamiseksi tarvitaan
Venäjän viestintä- ja telekommunikaatioministeriön
lupa. Tulevaisuusvaliokunta pitää tärkeänä,
että hallitus selvittää laajakaistayhteyksien
valtioiden välisiä hallinnollisia esteitä ja
saattaa asian päätökseen. Tulevaisuusvaliokunta
esittää,
että hallitus selvittää, onko
1990-luvulla valittu tietoyhteiskunnan infrastruktuurin rakentamisen
linjaus riittävä ja tulevaisuuden paineet huomioiden
myös kansalaisten tasa-arvon näkökulmasta
paras mahdollinen sekä onko kilpailussa vääristäviä piirteitä.
Monelle kansalaiselle tietokoneet, niiden kapasiteetti tai sen
puute, verkkoyhteyksien valinta, virukset ja muut tietoturvaan liittyvät
asiat ja sähköinen asiointi ovat hankalia, eikä ihmisillä aina
ole tietoa, mistä apua voi saada. Erityisesti ikäihmisille
tarvitaan heille sopivia laitteita ja palveluja.
Viitaten aiempina vuosina saamiinsa selvityksiin hallituksen
kertomuksen lausumista ja ottaen huomioon uuden valtion tilinpäätöskertomuksen
vuodelta 2004 sisältämän Tietoyhteiskuntaohjelman
vaikuttavuusarvion sekä sen sisältämät
alueellista kehitystä koskevat arviot tulevaisuusvaliokunta
toteaa, että seuraavat lausumat eivät enää anna
aihetta seurantaan:
-
Tietoyhteiskunta
VNS 4/2001 vp (s. 116—119)
-
Maahanmuuttopolitiikka ja monikulttuurinen Suomi
VNS 4/2001 vp (s. 153)
-
Alueiden kehittäminen
VNS 4/2001 vp (s. 154—160)
-
Aluehallinnon rakenteet
VNS 4/2001 vp (s. 160—161)
Tulevaisuusvaliokunta ei pidä seuraavia hallituksen
kertomuksessa selostettuja toimenpiteitä riittävinä,
vaan katsoo, että alla olevat valiokunnan aloitteesta hyväksytyt
eduskunnan lausumat ovat edelleen tarpeellisia ja ne tulee säilyttää hallituksen
kertomuksessa:
-
Tietoyhteiskunta
VNS 4/2001 vp (s. 118)
-
Tulevaisuuspolitiikan vahvistaminen ja tulevaisuusohjelma
VNS 4/2001 vp (s. 120—121)
-
Alueellinen kehittäminen
K 1/2004 (s. 123)
-
Yrittäjyyden vahvistaminen
VNS 4/2001 vp (s. 229)
-
Työ- ja perhe-elämän
yhteensovittaminen
K 4/2003 vp (s. 249—250)
-
Maahanmuuttopolitiikka ja monikulttuurinen Suomi
VNS 4/2001 vp (s. 263—264)