Perustelut

Tulevaisuusvaliokunta keskittyy lausunnossaan muutamiin liikennepolitiikan pitkän aikavälin tulevaisuuden kannalta keskeisiin teemoihin. Näitä ovat:

1. liikenteen vähäpäästöiset polttoaineratkaisut,
2. sähköautot,
3. älyliikenne sekä
4. pohjoisten alueiden merkityksen kasvu.

Lähivuosina metsäteollisuus on laajentumassa biotaloudeksi. Biotaloudessa paperi-, sellu- ja kartonkitehtaiden rinnalle rakennetaan biojalostamoja, jotka tuottavat monenlaista materiaalia ja raaka-ainetta sekä myös energiaa. Biopolttoaineiden kasvava merkitys liittyy muun muassa tarpeeseen vähentää päästöjä ja irtautua öljyriippuvuudesta. Suomelle biotalouden kehittyminen on elintärkeää myös kestävän työllistävän kasvun näkökulmasta. Siksi puu- ja peltopohjaisten polttoaineiden yms. bioenergian tutkimiseen, kehittämiseen ja kaupallistamiseen on tulevaisuusvaliokunnan mielestä panostettava myös liikennepolitiikassa.

Mahdollisia puu- ja peltopohjaisia polttoaineita ovat muun muassa biokaasu, biodiesel ja bioetanoli. Liikenteen kokonaisenergian kulutus on noin 51 TWh. Jätteistä ja energiakasveista tuotetun biokaasun teknis-taloudellinen potentiaali liikennekäytössä Suomessa on yhden arvion mukaan noin 9,2 TWh (ruuan tuotantoa vaarantamatta). Tämä potentiaali on kuitenkin jakaantunut epätasaisesti: esimerkiksi Turun, Salon ja Kymenlaakson alueella potentiaalia on noin 40 % henkilöautojen kulutuksesta, mutta Helsingin alueella vain 5 %. Kehitteillä olevat uudet voimalat Kymenlaaksossa (100 GWh/vuosi) ja Joutsenossa (1 600 GWh/vuosi) voivat tulevaisuudessa muuttaa tilannetta.

Biokaasun ja bioetanolin tuotannon ja käytön järkevyyttä ja hyötyjä on valiokunnan mielestä arvioitava myös suhteessa jätehuollon ja maatalouden tulevaisuuteen. Suomen on mahdollisuus profiloitua uusiutuvan ja lähienergian tuottajana. Pelto- ja jätepohjaisen biokaasun sivutuotteena voidaan valmistaa myös lannoitteita. Erikoisosaamista ja erikoistumista edellyttävät tuotteet voivat olla Suomen työllistävälle kasvulle tärkeämpiä kuin varsinainen biokaasun tuotanto. Biovoimaloiden markkinat ovat jo joidenkin suurten yritysten ja edelläkävijämaiden hallussa. Suomen kasvun mahdollisuudet liittyvät siksi erikoistuotteisiin, kuten esimerkiksi biokaasutraktoreihin ja lähienergiaan sekä elintarvikkeiden, energian ja lannoitteiden yhteistuotantoon energia- ja materiaalitehokkaissa tuotantojärjestelmissä. Valiokunta katsoo, että jätteiden ja energiakasvien yhdessä muodostaman biokaasupotentiaalin hyödyntämistä liikennepolttoaineiden ja ravinteiden tuotannossa tulee edistää mm. kokeiluilla ja taloudellisilla ohjauskeinoilla.

Diesel tulee asiantuntijoiden mukaan säilymään vielä pitkään raskaan kaluston polttoaineena. Biodieselin valmistuksen ja käytön kasvu on Suomelle kansallisesti merkittävä mahdollisuus, joka liittyy liikennepolitiikan lisäksi myös biotalouden kehittämiseen. Biodieselin tuotantoa kuitenkin rajoittaa puuraaka-aineen saatavuus. Vaikka Suomen koko vuotuinen metsien kasvu käytettäisiin biodieselin valmistukseen, sillä tuotettu biodiesel ei riittäisi nykyisellä käytöllä edes Suomen omiin tarpeisiin (öljy- ja kivihiilipohjaisen dieselin korvaamisessa biodieselillä). Puuperäisen bioenergian kannattavuus ja järkevyys tulevat siitä, jos energia syntyy muun biotalouden (esimerkiksi puutuoteteollisuuden, puurakentamisen, mekaanisen metsäteollisuuden ja biomateriaalien) sivutuotteena. Valiokunnan mielestä kotimaiseen metsäbiomassaan pohjautuvan biodieselin käyttöä, tutkimusta ja kaupallistamista on Suomessa edistettävä osana laajempaa biotaloutta.

Vedyn etuja ja hyötyjä ovat muun muassa monipuolinen tuotantorakenne, mahdollisuus käyttää uusiutuvaa lähienergiaa, voimakas CO₂-vähenemä sekä liikenteen polttoaineena itse ajoneuvon korkea hyötysuhde. Haittoja ja haasteita puolestaan ovat pieni energiasisältö (kaasuna), käyttöturvallisuuteen liittyvät riskit (suuret painesäiliöt), käytön vaatima uusi kalusto (polttokenno) sekä puuttuva jakeluinfrastruktuuri. Vetyautoihin siirtyminen edellyttäisi kokonaan uuden infrastruktuurin rakentamista, mikä on kallista. Vertailun vuoksi sähköautoille arvioidaan olevan Suomessa jo nykyisinkin vähintään 1,5 miljoonaa latauspistettä. Lisäksi vedyn elinkaaren (well to wheel, WTW) energiatehokkuus ja CO₂-päästöt riippuvat muun muassa tuotanto- ja käyttötavoista. Asiantuntijoiden mukaan parhaimmat biopolttoaineet vähentävät CO₂-päästöjä yhtä paljon tai enemmän kuin uusiutuva vety mutta kustannustehokkaammin. Vetyä ei esiinny luonnossa vapaana, vaan se erotetaan vedestä tai hiilivedyistä (vety-yhdisteistä) sähkön avulla, minkä jälkeen se vaatii paineistuksen kompressorilla, kuljetuksen ja tankkauslaitteiston huoltoasemalla. Autossa vety muutetaan takaisin sähköksi, joka käyttää sähkömoottoria. Sähkön varastointi akkuihin ja sen käyttäminen suoraan auton energialähteenä on huomattavasti energiatehokkaampaa. Siksi on mahdollista, että myös vetyautoissa on tulevaisuudessa jonkinlainen ladattava akusto, jolloin ne ovat hybridejä samassa mielessä kuin nykyiset polttomoottori-/sähköhybridit.

Tulevaisuusvaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota erityisesti sähköautojen käytön edistämiseen. Asiantuntijoiden mukaan nykymenolla sähköautot yleistyvät vasta vuosien 2025—2035 välillä. Sähköautojen käytön kasvun kannalta tärkeä edellytys on pikalatauspisteiden riittävyys. Sähköautolla voi nykyään ajaa yhdellä latauksella noin 70—170 km riippuen autosta ja ajotavasta. Keskiverto perhe ajaa päivässä keskimäärin 50 km, joten arkikäytössä sähköautolle riittää yksi lataus vuorokaudessa. Lataus tehdään yleensä halvemmalla yösähköllä. 10 kilomerin matka sähköautolla vastaa energian kulutukseltaan (2 kWh) tunnin imurointia kotisiivouksessa tai 5—10 minuutin suihkua. Euroina 10 km:n matka sähköautolla maksaa noin 20 senttiä. Bensiinikäyttöisellä autolla matka on jopa 5 kertaa kalliimpi. Perheen sähkön kulutukseen sähköautoilusta tulee (yösähköllä) noin 20 %:n lisäys (50 km/päivä = 10 kWh). Latauspisteenä voidaan käyttää tavallista 230 voltin talli- tai ulkopistoketta. Päivän mittaan lisää virtaa voi tarvittaessa ladata myös työpaikoilla sekä kauppakeskuksien ja kadunvarsien lataustolpista. Nopeimmillaan akun lataa 100 kilometrin ajoa varten noin 10 minuutissa. Näiden pikalatauspaikkojen määrän arvioidaan lähivuosina kasvavan, mikä mahdollistaa yhä pitemmät päivittäiset matkat (400—500 km päivässä). Induktiivinen (langaton) lataus tulee myös helpottamaan latausta, varsinkin takseille.

Koska kuluttaja voi sähkösopimuksellaan valita tuottotavan (esimerkiksi ydin-, hiili-, biomassa-, vesi-, tuuli-, aurinkoenergia jne.), sähköauto voi parhaimmillaan ajaa kokonaan kotimaisella energialla. Myös sähköauton energiatehokkuus on moninkertainen esimerkiksi bensa-autoon verrattuna. Kierrätyksen ja uusiokäytön näkökulmasta sähköautosta poistettua akkua voi vielä uusiokäyttää monissa käyttötarkoituksissa, kuten esimerkiksi tuuli- tai aurinkovoiman puskurivarastona tai omakotitalon energiavarastona, joka täytetään halvan yösähkön aikana ja käytetään päivällä.

Viimeisimmät veromuutokset suosivat jo sähköautoja. Suurimmat esteet sähköautojen yleistymiselle Suomessa ovat pikalatauspisteiden riittävyys sekä autojen hinta ja saatavuus, koska sähköautojen valmistajat tuovat autonsa ensin niihin maihin, joissa valtio kannustaa taloudellisesti (verotuksen tai/ja tukien avulla) sähköautojen hankkimista. Tämän vuoksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sähköautojen saatavuus on huomattavasti Suomea parempi ja hinta halvempi. Sähköautojen yleistyminen muissa pohjoismaissa ennen Suomea tarkoittaa, että myös sähköautojen ympärille kehittyvä palveluliiketoiminta (kuten esimerkiksi huolto- ja varaosapalvelu) kehittyy näissä maissa nopeammin, vaikka Suomellekin toivotaan työllistävää kasvua juuri niistä.

Asiantuntijoiden mukaan tulevaisuudessa liikenteessä hyödynnetään rinnakkain useita erilaisia teknologioita sekä energia- ja polttoaineratkaisuja. Esimerkiksi IEA on arvioinut katsauksessaan (Energy Technology Perspectives 2010), että globaalisti tarvitut päästövähennykset edellyttävät useita erilaisia ratkaisuja:

• Kulkumuotosiirtymä 18 %
• Vaihtoehtoiset polttoaineet ja vähähiilinen sähkö 35 %
• Autojen sähköistys (EV & PHEV) 14 %
• Yleinen ajoneuvojen energiatehokkuus 33 %.

Yleisesti ottaen sähkön osuus liikenteen energiana kasvaa. Sähköautoja voidaan hyödyntää varsinkin taajamissa. Diesel puolestaan säilynee polttoaineena raskaimmassa kalustossa. Näiden ääripäiden välimaastossa otetaan asiantuntijoiden mukaan käyttöön erilaisia tekniikkavaihtoehtoja.

Valiokunnan mielestä sähköautojen käyttöönottoa tulee nopeuttaa erityisesti suurilla kaupunkiseuduilla. Biokaasua voidaan vastaavasti hyödyntää erityisesti niillä alueilla, joilla on kapasiteettia biokaasun tuotannossa ja jakelussa. Raskaassa liikenteessä tulee hyödyntää kestävästi tuotettua biodieseliä. Valiokunta katsoo, että vetyautotkin voivat tulevaisuudessa yleistyä, mutta lyhyellä ja keskipitkällä aikajänteellä vetyä tulisi kuitenkin tutkia ja kehittää liikennekäytön sijaan pikemmin energian varastoinnin mahdollistavana energian kantajana osana laajempaa, hajautettuun tuotantoon perustuvaa kansallista energiajärjestelmää.

Valiokunta korostaa, että myös vetyautot ja ladattavat polttomoottorihybridit ovat eräänlaisia sähköautoja. Vetyautot liikkuvat sähkömoottorilla, jonka sähkö tuotetaan vetypolttokennolla. Erona on ainoastaan energian varastointitapa, joka polttokennoautoissa on korkeaan paineeseen pakattu vetykaasu. Myös polttomoottorihybrideissä on sähkömoottori ja akut, joiden avulla ne pystyvät liikkumaan käynnistämättä polttomoottoria. Tulevaisuudessa sähköllä suoritettava matka kasvaa ja polttomoottorin osuus pienenee. Toisen sukupolven hybridit ja vetyautot hyötyvät siis osin samasta infrastruktuurista ja palvelujen kehityksestä kuin täyssähköautot. Valiokunnan mielestä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä on siksi panostettava erityisesti sähköautojen käytön edistämiseen sekä niiden edellyttämän infrastruktuurin kehittämiseen. Edellä esitettyyn viitaten tulevaisuusvaliokunta esittää,

Esimerkiksi linja-autot ovat sopiva kohde sähkön käytön lisäämiselle, sillä niiden päästöt vaikuttavat merkittävästi kaupunkikeskustojen ilmanlaatuun. Kehittämisessä voidaan hyödyntää myös pilottialueita.

Ilmasto- ja energiapoliittisessa tulevaisuusselonteossa asetettiin tavoitteeksi siirtyä vaiheittain käytännössä lähes päästöttömään autoiluun vuosisadan puoliväliin mennessä. Koska autokanta uusiutuu hitaasti, tämä edellyttää vähäpäästöisten autojen käytön nopeaa edistämistä. Valiokunta muistuttaa, että eduskunta hyväksyi tulevaisuusselonteon linjaukset yksimielisesti. Siksi liikennepoliittisessa selonteossa olisi tullut esittää, miten siinä esitetyillä linjauksilla saavutetaan aiemmin hyväksytyt tavoitteet autoilun päästöjen vähentämisestä.

Älyliikenteellä tarkoitetaan tieto- ja viestintätekniikan soveltamista liikenteessä. Tämän toimialan (Intelligent Transport Systems, ITS) markkinoiden arvioidaan globaalisti olevan noin 200 miljardia euroa/vuosi. Ala kasvaa noin 5—10 %/vuosi. Valiokunnan mielestä Suomi voi korkean teknologiatason maana kehittää esimerkiksi sähköauton ja älykkään infrastruktuurin komponentteja valmistavaa alihankintateollisuutta ja älyliikenteen ohjelmistoja. Älyliikenteellä on liittymäpinta myös älykkääseen sähköverkkoon, joten näiden kahden älyverkon yhteistyötä on myös kehitettävä. Älyliikenteen perusteknologioita ovat muun muassa paikantaminen, tunnistaminen, havaitseminen, tiedon siirto, tiedonkäsittely, älykkäät ajoneuvot ja kuljetukset sekä automaatio. Älyliikenne voi hyödyntää myös pilvipalveluja ja (ubiikkia) arjen tietoteknologiaa, jossa erilaiset koneet ja esineet kommunikoivat keskenään. Liikennejärjestelmän osien (infra, ajoneuvot, tavarat, liikkujat) IP-osoitteet mahdollistavat erilaisten monipalvelualustojen sekä palvelusovellutusten (Apps-maailman) hyödyntämisen. Kokeilujen ja pilottien tekemistä on valiokunnan mielestä helpotettava innovaatioiden aikaan saamiseksi. Kokeilemisen on oltava helppoa ja mahdollista myös pienten ja keskisuurien yritysten pienille sarjoille ja jopa omatoimisille itsekehittäjille, jotka oman kiinnostuksensa ja harrastuneisuutensa kautta kehittävät esimerkiksi muuntosähkö- tai puukaasuautoja.

Äly tulee kaikkialle: ajoneuvoihin, liikennejärjestelmään, sähköverkkoon, rakennuksiin ja yleiseen infrastruktuuriin. Valiokunnan mielestä Suomelle mahdollisia liiketoiminta-alueita ovat muun muassa aktiivinen ja ennakoiva liikennejärjestelmän operointi (tehokkuus, turvallisuus, toimivuus, häiriötilanteiden hallinta, ennakointi ja ympäristöystävällisyys), tilannekuva liikennejärjestelmästä (ajantasainen informaatio viranomaisille, liikkujille ja tavaraa kuljettaville) sekä sähköisen tiedon laadukas hallinta (avoimet toimintatavat ja rajapinnat, tiedon laaja hyödyntäminen luovuttamalla ajantasaiset tietovarastot vastikkeetta tai irrottamiskustannuksin palvelujen tuottajille). Liikennepoliittinen selonteko ottaa varsin hyvin huomioon älyliikenteen merkityksen kasvun, vaikka konkreettiset toimenpiteet jäävät vähälle. Edellä esitettyyn viitaten tulevaisuusvaliokunta esittää,

Valiokunta korostaa myös logistiikan ja globaalitalouden muutosten merkitystä Suomen liikennepolitiikkaan. Logistiikan näkökulmasta merkittäviä trendejä ovat älyliikenne, pohjoisten/arktisten alueiden merkityksen kasvu, luonnonvaratalouteen siirtyminen sekä maailman moninapaistuminen (ja siihen liittyen Suomen Gateway-aseman korostuminen näiden napojen välissä). Suurvaltojen mielenkiinto Koillisväylään ja koko arktiseen alueeseen on kasvanut. Syitä mielenkiinnon kasvuun ovat muun muassa ilmastonmuutos, raaka-aineiden hintojen nousu (mikä on tehnyt myös pohjoisten raaka-aineiden hyödyntämisen kannattavaksi), Kiinan talouskasvu, Venäjän geopoliittisten intressien siirtyminen pohjoiseen sekä maapallon väestön kasvu ja kaupungistuminen.

Suomen kannalta merkittävä mahdollisuus on pohjoisten alueiden luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvä teknologia. Esimerkiksi suomalaisten Koillisväylälle kehittämä ja rakentama malmirikasteiden kuljetusaluskonsepti mahdollistaa ensimmäistä kertaa ympärivuotisen liikenteen ilman erillisiä jäänmurtajia. Tämä konsepti on tuonut merkittäviä säästöjä laivat tilanneelle yhtiölle. Asiantuntijoiden mukaan nykyinen Dudinka—Murmansk-linjasto laajenee seuraavaksi Jeniseijoen Dudinkasta / Norilsk Nickelistä suoraan Kiinaan. Kyse ei ole pelkästään laivoista, vaan laajasti ymmärrettynä arktinen teknologia tarkoittaa myös esimerkiksi logististen ratkaisujen, kuljetusjärjestelmien ja infrastruktuurin kehittämistä. Pohjoiseen liittyviä ja teknologiaan vaikuttavia ominaisuuksia ovat mm. kylmyys, lumi, jää, lämpötilanvaihtelut, valo ja pimeys, ilmastonmuutos, herkkä luonto sekä pitkät etäisyydet, jotka ilmenevät täällä voimakkaammin kuin muualla maapallolla. Koillisväylästä on tulossa keskeinen reitti, johon kytkeytyy pohjoisten luonnonvarojen hyödyntäminen. Mikäli pohjoisten alueiden merkityksen kasvu ja arktisen teknologian potentiaali halutaan hyödyntää, se on huomioitava liikennepoliittisen selonteon toimeenpanossa.