Perustelut

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi liikuntalaki, jonka keskeisinä tavoitteina on edistää eri väestöryhmien mahdollisuuksia liikkua ja harrastaa liikuntaa, väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä fyysistä toimintakykyä, lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä, liikunnan kansalais- ja seuratoimintaa sekä huippu-urheilua samoin kuin liikunnan ja huippu-urheilun rehellisyyttä ja eettisiä periaatteita sekä eriarvoisuuden vähentämistä liikunnassa. Tavoitteen toteuttamisen keskeisinä lähtökohtina ovat tasa-arvo, yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys, monikulttuurisuus, terveet elämäntavat sekä ympäristön kunnioittaminen ja kestävä kehitys.

Sivistysvaliokunta on pyytänyt työ- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoa koskien esityksen vaikutuksia työterveyden edistämiseen liikunnalla ja työurien pituuteen sekä kansalaisten tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää lakiehdotuksen kirjauksia tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta erittäin tärkeinä ja hyvinä. Valiokunta katsoo, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisessa liikunnassa ja urheilussa on edelleen merkittävästi kehitettävää.

Valiokunta korostaa vähemmistöjen ja erityisryhmien, kuten vammaisten, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien, maahanmuuttajataustaisten ja vähemmistössä olevaan sukupuoleen kuuluvien, yhdenvertaisuuden edistämistä. Valiokunta pitää tärkeänä, että lain soveltamisessa korostetaan syrjinnän ehkäisemistä järjestöissä ja liikuntapaikoilla sekä koulu- ja opiskelijaliikunnassa.

Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota naisten alhaiseen osuuteen liikunta- ja urheilujohtamisessa ja valmennuksessa. Vuonna 2014 liikunta- ja urheilujärjestöjen johdossa naisia on alle kolmasosa (29 %). Lajiliittojen hallitusten jäsenistä naisia on 28 % ja esimerkiksi Suomen Jääkiekkoliiton hallituksessa ja Hiihtoliiton johtokunnassa ei ole lainkaan naisia. Myös valmentajissa naisia on vähän.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat liikuntalakiehdotuksen 2 §:n mukaan lain soveltamista ohjaavia yleisiä periaatteita, jotka tulee ehdotetun lain 10 §:n mukaan ottaa huomioon myös liikuntaa edistävien järjestöjen valtionapukelpoisuutta harkittaessa sekä 11 §:n mukaan valtionavustuksen määrän harkintaperusteena. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää hyvänä, että yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseen tartutaan myös resurssiohjauksen keinoin. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtionavustusta saavan järjestön päättävien elinten nykyistä tasaisempi sukupuolijakauma ja vähemmistöryhmien edustus ovat keskeisessä asemassa järjestön avustuskelpoisuutta ja avustuksen määrää harkittaessa.

Liikunnan kasvavat kustannukset ovat keskeinen tasa-arvoon vaikuttava tekijä. Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävän ja suositusten mukaisen fyysisen aktiivisuuden toteutumisessa on suuria väestö- ja ikäryhmäkohtaisia eroja, ja sosioekonomiset erot liikunnan harrastamisessa ovat lisääntyneet. Erityisesti tämä näkyy lasten ja nuorten liikuntaharrastusten eroissa perheen sosioekonomisen aseman mukaan. Valiokunta korostaa julkishallinnon vastuuta tarjota hinnoittelultaan kohtuullisia liikuntapalveluita kaikille kansalaisille siten, että myös pienituloisten perheiden lapsilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua ohjattuihin liikuntapalveluihin.

Esityksessä todetaan (s. 21), että liikuntalain uudistuksella pyritään turvaamaan valtionavustukset sellaisille järjestöille, joiden tarkoituksena on nimenomaisesti liikunnan edistäminen. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että fyysisen passiivisuuden vähentämiseen liittyvää asiantuntemusta ja vaikutusmahdollisuuksia on myös esimerkiksi kansanterveysjärjestöillä ja erityisryhmien liikuntajärjestöillä, joilla on oman kohderyhmänsä liiikuntatarpeisiin liittyvää erityisosaamista. Valiokunta korostaa, että tällaiset järjestöt tulee pitää valtionavustuksen piirissä.

Liikuntapaikkojen perustamishankkeisiin voidaan lakiehdotuksen 13 §:n mukaan myöntää avustusta valtion varoista. Valiokunta korostaa, että valtionavustusten myöntämistä harkittaessa tulee rakennushankkeen esteettömyys huomioida laaja-alaisesti mukaan lukien pysäköintipaikat. Tämä tarkoittaa sitä, että liikuntatiloissa huomioidaan liikkumis- ja toimimisesteiset henkilöt sekä liikuntatapahtumien katsojina, tilojen käyttäjinä eli liikunnan harrastajina, työntekijöinä että urheilijoina. Valiokunta korostaa, että liikuntapaikkojen tulee olla paitsi maantieteellisesti ja fyysisesti helposti saavutettavissa myös muutoin kaikille avoimia matalan kynnyksen liikuntapaikkoja, joissa liikkumista ja lajeja voi harrastaa myös omatoimisesti.

Esityksessä on huomioitu hyvin omatoimisten lähiliikuntapaikkojen, kuten ulkoilureittien, metsien ja kevyen liikenteen väylien, tärkeä merkitys kaikkien kansalaisten liikuntamahdollisuuksien perustekijänä. Nämä mahdollisuudet on valiokunnan mielestä turvattava esimerkiksi kaavoituksen keinoin. Työmatkaliikunnan lisäämiseksi tulee kevyen liikenteen väylien käytettävyyteen ja turvallisuuteen kiinnittää erityistä huomiota.

Työterveys ja työurien pidentäminen

Liikunnalla on keskeinen rooli työ- ja toimintakykyä uhkaavien tai heikentävien sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Työntekijöiden liikunta-aktiivisuuden on todistettu olevan yhteydessä vähentyneisiin sairauspoissaoloihin ja terveydenhuoltokuluihin, lisääntyneeseen tehokkuuteen ja pidempiin työuriin. Liikunnalla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia myös aivoterveyteen.

Työantajat tukevat laajasti työntekijöiden liikuntaa. Strategisen hyvinvoinnin johtaminen Suomessa 2014 -tutkimuksen mukaan 91 % työnantajista tuki taloudellisesti tai järjesti työpaikkaliikuntaa. Työssä käyvien ja toimialojen välillä on kuitenkin eriarvoisuutta. Vähäisintä liikunnan tuki on rakentamisen toimialalla. Myös modernin työn piirteet, kuten matkatyö, vuorotyö, epäsäännölliset työajat ja työkuormituksen syklisyys, vaikuttavat eri tavoin mahdollisuuksiin hyödyntää liikuntapalveluja.

Valiokunta korostaa työterveyshuollon merkitystä työssäkäyvien terveyden ja liikunnan edistämisessä. Työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon yhteistyö parantaa myös liikuntaan liittyvien toimien tehokkuutta ja laatua. Suunnatut terveystarkastukset riskiryhmille ja työkykyä tukeva terveyssuunnitelma ovat tehokkaita työterveyttä edistävän liikunnan työkaluja. Valiokunta pitää tärkeänä, että liikuntalain soveltamisessa korostetaan myös tätä näkökulmaa erityisesti, kun tavoitteena on työurien jatkaminen.

Valiokunta korostaa aktiivisen vapaa-ajan liikunnan lisäksi myös työssä liikkumista ja työmatkaliikuntaa edistäviä toimia työterveyden ylläpitäjinä. Erityisen tärkeää on vähän liikkuvien fyysisen aktiivisuuden tukeminen esimerkiksi taukoliikunnalla, sallimalla käyttää osan työaikaa liikuntaan ja liikuntatilojen tarjoamisella työpaikalla.

Valiokunta korostaa, että liikunnalla ja fyysisen aktiivisuuden ylläpitämisellä on myös merkittävä psyykkistä toimintakykyä ylläpitävä ja parantava ulottuvuus. Sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden aiheuttajana mielenterveyden ongelmat ovat tuki- ja liikuntaelinsairauksien lisäksi merkittävimmät sairausryhmät. Liikunta ja fyysisen aktiivisuuden lisääminen ovat osa näiden sairauksien ennalta ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta. Valiokunta esittää, että sivistysvaliokunta harkitsee lakiehdotuksen 2 §:n sanamuodon muuttamista siten, että säännöksessä huomioidaan myös psyykkisen toimintakyvyn ylläpitämisen ja parantamisen edistäminen.