Perustelut

Yleistä

Esityksen tarkoituksena on toteuttaa yhdistelmälupadirektiivin edellyttämä yhdenvertainen kohtelu työttömyysturvalainsäädännössä. Esityksen mukaan kolmannen maan kansalaisella, joka on ollut työssä Suomessa yhdenjaksoisen oleskelunsa aikana siten, että hän on täyttänyt työttömyyspäivärahan saamisen edellytyksenä olevan työssäoloehdon, on oikeus työttömyyspäivärahaan Suomessa oleskelun jatkuessa, vaikka häntä ei pidetä Suomessa asuvana.

Työttömyyspäivärahan maksamiseksi henkilön tulee täyttää työssäoloehto työskentelynsä aikana ja olla rekisteröity työnhakijaksi työ- ja elinkeinotoimistossa. Jos oikeus ansiotyöhön perustuu tilapäiseen oleskelulupaan, hän voi rekisteröityä työnhakijaksi työ- ja elinkeinotoimistossa edellyttäen, että oleskelulupaan ei liity työnantajaa koskevia rajoituksia.

Esityksellä ei ehdoteta muutoksia työmarkkinatukea koskeviin säännöksiin. Työmarkkinatuen maksaminen edellyttää edelleen, että henkilöä pidetään Suomessa asuvana ja hänellä on oikeus ansiotyöhön muun kuin tilapäisen oleskeluluvan perusteella.

Valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena yhdistelmälupadirektiivin asianmukaiseksi toimeenpanemiseksi. Valiokunta pitää perusteltuna, että työttömyysturvalakiin ehdotetaan tehtäviksi vain direktiivin toimeenpanosta johtuvat välttämättömät muutokset.

Työperäinen maahanmuutto on valiokunnan käsityksen mukaan positiivinen ilmiö, joka palvelee suomalaisen yhteiskunnan kokonaisetua. On tärkeää pitää huolta siitä, että ulkomaalaisten työntekijöiden työehdot ovat yhtäläiset suomalaisen kantaväestön kanssa. Valiokunta korostaa, että ulkomaiset työntekijät voivat tuoda yrityksiin myös uudenlaista osaamista ja innovaatiomahdollisuuksia ja auttaa siten yrityksiä kehittymään ja pääsemään uusille markkina-alueille.

Valiokunta pitää tärkeänä, että ulkomaalaiset työntekijät kotiutuvat Suomeen ja viihtyvät täällä. Ydinperheen jäsenten Suomeen saamiseen liittyvät vaikeudet haittaavat monen ulkomaalaisen työntekijän kotiutumista tänne. Valiokunta katsoo, että tärkeä keino tukea heidän kotiutumistaan olisi kohtuullistaa perheenjäsenten oleskelulupiin liittyvää toimeentulovaatimusta. Toimeentulovaatimuksen lieventäminen helpottaisi perheiden yhdistämistä ja lisäisi työntekijöiden halukkuutta jatkaa työskentelyään Suomessa.

Valiokunta toteaa, että yhdistelmälupadirektiivin toimeenpano asettaa haasteita suomalaiselle asumisperusteiselle sosiaaliturvalle. Vaikka tämän direktiivin toimeenpanon suorat vaikutukset ovat vähäisiä, voi lukuisista erillisistä direktiiveistä aiheutuvien muutosten seurauksena syntyä tilanne, jossa asumisperusteinen sosiaaliturvamme vaarantuu. Valiokunta toistaa valtioneuvoston EU-politiikkaa koskevasta selonteosta antamassaan lausunnossa (TyVL 12/2013 vp) ilmaisemansa näkemyksen eurooppalaisen hyvinvointimallin kehittämisestä pohjoismaisen hyvinvointimallin suuntaan.

Valiokunta pitää tärkeänä, että liikkuvien työntekijöiden sosiaaliturvaa koskevia hankkeita tarkastellaan kokonaisvaltaisesti ja kehitetään niihin liittyviä vaikutusarvioita. Kunnollisten vaikutusarvioiden tekeminen edellyttää kattavia tilastotietoja. Nykyinen tilastointijärjestelmä ja eri viranomaisten rekistereistä saatavat tiedot eivät anna riittävää kokonaiskuvaa tilapäisesti maassa oleskelevien ulkomaalaisten työnteosta. Valiokunta on ulkomaalaislain muuttamista koskevasta hallituksen esityksestä (HE 139/2013 vp) antamassaan lausunnossa (TyVL 15/2013 vp) viitannut tilastoinnin puutteiden korjaamiseksi asetettuun Tilastokeskuksen työryhmään ja kiirehtinyt ulkomaisen työvoiman käyttöä koskevien tilastojen kehittämistyötä.

Oleskelulupaan liittyvät työnantajaa koskevat rajoitukset

Valiokunta kiinnittää huomiota julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) 2 luvun 2 §:ssä säädettyihin edellytyksiin, joilla ulkomaalainen voidaan rekisteröidä työnhakijaksi. Muut kuin EU- tai ETA-maan kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä rekisteröidään työnhakijoiksi, jos heillä on oikeus ansiotyöhön myönnetyn oleskeluluvan nojalla eikä oleskelulupaan liity työnantajaa koskevia rajoituksia. Ulkomaalaiselle myönnettäviä oleskelulupia voivat olla määräaikainen jatkuva (A), määräaikainen tilapäinen (B), pysyvä (P) tai pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskelulupa (P-EY). Työnhakijaksi rekisteröimisen kannalta ei ole merkitystä sillä, millä perusteella oleskelulupa on myönnetty (esimerkiksi työnteko, opiskelu tai perheside). Työnantajakohtaisia rajoituksia, jotka ovat esteenä työnhakijaksi rekisteröimiselle, voi liittyä vain työntekijän oleskelulupaan (työnteon perusteella myönnetty A- tai B-oleskelulupa). Ammattialaa koskeva rajoitus työntekijän oleskeluluvassa ei ole este työnhakijaksi rekisteröimiselle.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on edellä mainitussa lausunnossaan (TyVL 15/2013 vp) kiinnittänyt huomiota ulkomaalaislain muutosehdotuksen 74 §:n 2 momentin säännökseen mahdollisuudesta rajata työntekijän oleskelulupa koskemaan työtä tietyn työnantajan palveluksessa. Valiokunta katsoo lausunnossaan, että työnantajakohtaiseen oleskelulupaan liittyy vakavia työsuojelullisia ja ihmiskaupalle altistavia ongelmia. Ilmoituskynnys räikeistäkin väärinkäytöksistä on korkea, koska seuraamuksena työpaikan menettämisestä on joutuminen pois maasta. Valiokunta esittää lausunnossaan, että hallintovaliokunta poistaa lakiehdotuksen 74 §:n 2 momentin säännöksen.