Perustelut
Valiokunta on käsitellyt hallituksen toimenpidekertomusta
toimialaansa koskevin osin ja kertomuksen liiteaineistona olevan
työllisyyskertomuksen vuodelta 2006.
Valiokunnan lausumat
Valiokunta on arvioinut sen omasta ehdotuksesta hyväksyttyjä eduskunnan
lausumia. Valiokunta pitää hallituksen antamia
selvityksiä ja kannanottoja seuraavin huomautuksin asianmukaisina.
Tasa-arvon toteutuminen lasten huoltajuusasioissa
Eduskunta on tasa-arvolainsäädännön
uudistamista koskevan hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä edellyttänyt
hallituksen selvittävän, tehdäänkö lasten
huoltajuusasioissa lainsäädännöstä,
hallintokäytännöistä tai viranomaisten asenteista
johtuen isiä syrjiviä ratkaisuja, ja ryhtyvän
tarvittaessa toimiin, jotta naisia ja miehiä kohdeltaisiin
tasa-arvoisesti huoltajuuskysymyksissä.
Hallituksen kertomuksessa on esitelty huoltajuusasioiden käsittelyä sosiaalitoimessa
ja tuomioistuimissa ja todettu tuomioistuinten määränneen
lapsen asumaan isän luo joka kolmannessa tapauksessa ja äidin
luo 65 %:ssa tapauksista. Lopuissa tapauksissa lapsi asuu
vuoroviikoin isän ja äidin luona. Isien asema
tuomioistuimen lopullisessa päätöksessä ei
siis kertomuksen mukaan ollut niin synkkä, kuin aiemmin
oli oletettu. Hallitus katsoo, ettei asia anna enää aihetta
enempiin toimenpiteisiin.
Kertomuksen mukaan siitä, tehdäänkö lapsen huoltoa
ja tapaamisoikeutta koskevista asioista isiä syrjiviä päätöksiä,
ei ole kaiken kattavaa selvitystä. Sosiaalitoimessa asioita
hoitavista työntekijöistä pääosa
on naisia, ja kunnilla on ylipäänsä vaikeuksia
saada riittävästi ammattitaitoisia ja kelpoisuusehdot
täyttäviä sosiaalityöntekijöitä.
Valiokunta yhtyy kertomuksessa esitettyyn näkemykseen,
jonka mukaan vanhempien tasa-arvoiseen kohteluun sosiaalitoimessa voidaan
vaikuttaa turvaamalla työntekijöiden riittävä ammattitaito
ja erityisosaaminen sekä palveluiden asianmukainen saatavuus.
Pääosassa tapauksista lapsen huoltajuudesta päätetään
vanhempien välisellä sopimuksella. Valiokunta
pitää vanhempien sopimuksia lapsen huollosta ja
elatuksesta myönteisinä ottaen huomioon huoltajuusriitojen
kielteiset vaikutukset niin lapsiin kuin aikuisiinkin. Valiokunta
pitää kuitenkin tärkeänä,
että vanhempien asemaa huoltajuudesta päätettäessä tutkittaisiin
tarkemmin. Mielenkiintoista olisi saada tietoa esimerkiksi siitä,
onko vanhemmilla ennakkokäsitys äidin isää vahvemmasta
asemasta huoltajuuskiistoissa ja millaisia vaikutuksia ennakkokäsityksillä on
asiaa koskeviin sopimuksiin.
Edellä esitetyillä perusteilla valiokunta
katsoo, että eduskunnan asiaa koskevan lausuman seurantaa
tulee jatkaa.
Nuorten yhteiskuntatakuu
Kertomuksen mukaan nuorten koulutus- ja yhteiskuntatakuun toteuttaminen
aloitettiin vuoden 2005 alusta opetus- ja työministeriöiden
yhteistyönä. Koulutustakuun osalta opetusministeriön
tavoitteena on, että vuonna 2008 vähintään 97 % peruskoulun
päättävistä aloittaisi samana vuonna
lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa tai peruskoulun lisäopetuksessa.
Vuonna 2005 koulutuksessa jatkaneiden osuus oli 95,1 %.
Yhteiskuntatakuuta toimeenpannaan tarjoamalla kaikille
alle 25-vuotiaille työttömille aktiiviratkaisu
kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen.
Vuonna 2006 kolmen kuukauden työttömyysraja ylittyi
30 700 nuorella, joista 21 600:n kanssa
sovittiin toimenpiteestä. Yhteiskuntatakuun toteutumisaste
oli siis noin 70 % .
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kaikille peruskoulun päättäville
nuorille ei pystytä tarjoamaan jatkokoulutuspaikkaa. Suurin
vaje koulutuspaikoista on pääkaupunkiseudulla.
Osa peruskoulun päättävistä nuorista
jää yrityksestään huolimatta
vaille koulutuspaikkaa. Valiokunta pitää koulutuspaikkojen
riittämättömyyttä erittäin
huolestuttavana. Työelämään
tulevien ikäluokkien pienentyessä ja työvoimapulan
uhatessa maallamme ei ole varaa jättää yhtään
nuorta toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että toisen asteen koulutuspaikkojen määrä saadaan
tarvetta vastaavaksi ja yhteiskuntatakuu toteutetaan siten, että kaikista
sen piiriin kuuluvista nuorista pystytään pitämään
huolta. Samalla valiokunta toteaa, että työttömiksi
ilmoittautuvien nuorten kohdalla aktiivisiin toimiin nuoren ohjaamiseksi
koulutukseen, työharjoitteluun tai työhön
pitäisi ryhtyä välittömästi
eikä vasta kolmen kuukauden kuluttua.
Peruskoulun päättävistä nuorista
noin 3 500 nuorta jää vuosittain toisen
asteen koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle.
Näistä noin 1 500 suorittaa peruskoulun
lisäluokan. Ammatillisen perustutkinnon suorittaneista
nuorista neljännes eli noin 11 000 ei pääse
työmarkkinoille heti valmistumisen jälkeen. Saadun
selvityksen mukaan tutkinnon suorittaneista noin 15 % eli 6 500
näyttää jäävän
pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle.
Lukion päästötodistuksen saaneista
nuorista alle puolet sijoittuu jatko-opiskeluun saman vuoden aikana
ja 80 % löytää opiskelupaikan kahden
vuoden sisällä lukion päättymisestä. Koulutuksen
ja työelämän ulkopuolelle jääviä on
noin 4 %. Lisäksi työmarkkinoille
jää noin 6 000
nuorta vuodessa pelkän ylioppilastutkinnon varassa. Koulutuksensa
keskeyttää vuositasolla noin 35 000 opiskelijaa,
joista 20 % jatkaa opiskelua muualla tai suorittaa tutkinnon
toisessa oppilaitoksessa.
Valiokunta on erityisen huolissaan yhteiskunnan toimien ulkopuolelle
jäävistä nuorista, joista monet tulevat
työttömyyttä kokeneista perheistä -
osalla isovanhemmatkin ovat olleet työttömiä.
Saadun selvityksen mukaan vuonna 2004 oli 43 000 nuorta,
jotka eivät olleet työttöminä työnhakijoina
eivätkä koulutuksessa, armeijassa, eläkkeellä tai
ulkomailla. Luvussa on mukana noin 12 000—15 000
kotona lastaan hoitavaa nuorta, mutta noin 30 000 nuoren
tilanteesta ei ole tarkkaa tietoa.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että nämä yhteiskuntatakuun ulottumattomissa
olevat nuoret pyritään löytämään
ja saamaan koulutus- ja työvoimapalvelujen piiriin. Niin
sanotun etsivän nuorisotyön avulla on saatu osa
näistä nuorista mukaan työpajatoimintaan.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että etsivän nuorisotyön voimavaroja
tähän työhön lisätään,
jotta mahdollisimman monet nuoret tavoitettaisiin yhteiskunnan toimenpiteiden
piiriin.
Vuoden 2006 työllisyyskertomus
Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 1 luvun
6 §:n nojalla työministeriö antaa
vuosittain julkisen työvoimapalvelun tavoitteiden toteutumista
sekä työvoimapalvelun tilaa ja kehitystä koskevan
työllisyyskertomuksen käytettäväksi hallituksen
toimenpidekertomuksen oheisaineistona.
Työllisyyskertomus vuodelta 2006 sisältää perusteellisen
tietopaketin työllisyystilanteen kehityksestä ja
vuonna 2006 toteutetuista työvoimapoliittisista toimenpiteistä.
Kertomus antaa hyvän kokonaiskuvan hallituksen harjoittamasta
työllisyyspolitiikasta ja sen tuloksista.
Kertomuksen mukaan työllisten määrä lisääntyi
eniten 60—64 -vuotiaiden ikäryhmässä,
jossa työllisyysaste nousi 37,2 %:iin.
Tämä osoittaa, että entistä useampi
ikääntyvä työntekijä jatkaa
pitempään työelämässä.
Työttömiksi jääneiden yli 50-vuotiaiden
on kuitenkin edelleen hyvin vaikea päästä takaisin
työmarkkinoille.
Ikääntyvien työhön osallistuminen
oli vuonna 2006 ensimmäistä kertaa suurempaa kuin nuorten.
Työllisyysaste oli 55—64-vuotiailla 54,6 % ja
alle 30-vuotiailla 52,9 %. Nuorten alhaiseen työllisyysasteeseen
vaikuttavat paitsi pitkät opintoajat myös välivuosien
suuri määrä.
EU:n tilastoista voidaan havaita, että perheettömien
keski-ikäisten miesten työllisyysaste on Suomessa
alhaisempi kuin EU-maissa keskimäärin. Suomalaiset
keski-ikäiset miehet, joilla on alle 12-vuotiaita lapsia,
ovat yli 91-prosenttisesti työelämässä,
mikä vastaa suurin piirtein EU:n keskiarvoa. Sen sijaan
sellaisten keski-ikäisten miesten, joilla ei ole alle 12-vuotiaita lapsia,
työllisyysaste on Suomessa 78,8 %, kun se
EU:ssa keskimäärin on 85,6 %.
Tilastojen pohjalta näyttää siis siltä,
että merkittävä osa perheettömistä keski-ikäisistä miehistä jää työelämän
ulkopuolelle ja uhkaa syrjäytyä. Valiokunta pitää tärkeänä,
että perheettömien keski-ikäisten miesten
alhaisen työllisyysasteen syyt selvitetään
ja etsitään keinoja, joilla tilannetta parannetaan.