Yleisperustelut
Valiokunta pitää myönteisenä,
että Euroopan parlamentin ja neuvoston vuonna 2009 hyväksymä työnantajasanktiodirektiivi
nyt saatetaan kansallisesti voimaan säätämällä direktiivissä tarkoitetuista
työnantajan velvoitteista työsopimuslaissa sekä lähetetyistä työntekijöistä annetussa
laissa. Lisäksi ulkomaalaislakiin ehdotetaan lisättäväksi
säännökset oleskeluluvan myöntämisestä työntekijälle
tilanteissa, joissa tapaukseen liittyy erityistä hyväksikäyttöä osoittavat
työolot tai työntekijä on ollut alaikäinen. Täytäntöön
pantavan direktiivin tarkoituksena on osaltaan vähentää laittoman
maahanmuuton ja pimeän työn houkuttelevuutta ja
samalla suojella laitonta maahanmuuttajaa hyväksikäytöltä.
Hallituksen esityksellä luodaan työnantajille laittomien
työntekijöiden palkkaamista koskeva seuraamusjärjestelmä,
joka osaltaan on omiaan ehkäisemään ilmiön
laajenemista. Samalla se on osaltaan vähentämässä harmaan
talouden vetovoimaa ja sen aiheuttamaa vääristymää kilpailulle.
Laittoman työntekijän asemasta
Viranomaisten valvonta- ja tarkastustoiminnan perusteella ulkomaisen
työvoiman käyttöön liittyvät
ongelmat Suomessa koskevat useimmiten lain tai työehtosopimusten
mukaisten työehtojen noudattamatta jättämistä ja
työnantajavelvoitteiden laiminlyöntiä.
Sen sijaan täysin laittomasti maassa oleskelevien työnteko
ei tällä hetkellä näyttäisi
olevan Suomessa merkittävä ongelma. Laittoman
työnteon laajuutta on kuitenkin vaikea mitata luotettavasti.
Valiokunta pitääkin tärkeänä,
että esityksellä parannetaan kaikkein huono-osaisimpien
ulkomaalaisten oikeudellista asemaa. Laiton asema lisää työntekijän alttiutta
joutua ihmiskaupan tai muun vakavan hyväksikäytön
uhriksi. Suomessakin valtaosa kansainvälistä suojelua
hakevan vastaanotosta annetussa laissa säädettyyn
ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään
ohjautuneista henkilöistä on ollut työperäisen
ihmiskaupan uhreja.
Laittomasti maassa oleskelevat ja työskentelevät
kolmansien maiden kansalaiset ovat erityisen vaikeassa asemassa,
koska ilmitullessaan he joutuvat pääsääntöisesti
palautetuiksi kotimaahansa. Koska laittomasti maassa oleskelevat työntekijät
eivät lähtökohtaisesti ole ihmiskaupan
uhreja, heillä ei pääsääntöisesti
ole mahdollisuutta päästä ihmiskaupan
uhrien auttamisjärjestelmän piiriin.
Ehdotetun ulkomaalaislain 52 d §:n mukaan tilapäinen
oleskelulupa voidaan myöntää, jos henkilö on
valmis tekemään yhteistyötä viranomaisten
kanssa epäiltyjen kiinni saamiseksi. Lisäksi laittomasti
työskenneeltä edellytetään oleskeluluvan
saantiin siteiden katkaisemista epäiltyihin työnantajiin.
Oleskeluluvan myöntämisessä korostuvat
näin rikostorjunnalliset tavoitteet. Valiokunta painottaa,
että viranomaistoiminnassa tulisi uhrilähtöisesti
korostaa turvattomassa asemassa olevan työntekijän
suojelua, jotta tiukat vaatimukset eivät estäisi
laittomassa asemassa olevia ottamasta yhteyttä viranomaisiin.
Laittomalle työntekijälle tulee myös selkeästi
kertoa hänen oikeuksistaan ennen palautuspäätöksen
täytäntöönpanoa. Kuten perustuslakivaliokunta
toteaa, myös laittomasti maassa oleskelevia ja työskenteleviä koskevat
Suomen perustuslain perusoikeussäännösten,
kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja EU:n perusoikeuskirjan
takaamat oikeudet.
Työnantajan asemasta
Direktiiviin perustuvat säännökset
eivät aiheuta markkinoilla asiallisesti toimiville työnantajille taloudellista
taikka hallinnollista taakkaa. Välitön toimeksiantaja
vapautuu seuraamuksista, jos hän voi osoittaa noudattaneensa
tilaajavastuulakia ja hän on omissa sopimuksissaan huolehtinut
siitä, että työntekijällä tulee
olla oleskelulupa. Sen sijaan alihankintatilanteissa välittömällä toimeksiantajalla
olisi velvollisuus yhteisvastuullisesti työnantajan kanssa
maksaa seuraamusmaksu, palkkasaatavat ja ylityö- ja lomakorvaukset,
jos he tiesivät työntekijän olevan laittomasti
maassa samoin kuin henkilön palauttamiskustannukset, jos
toimeksiantaja on vaikuttanut työntekijän maahantuloon
tai maassaoloon. Näin toimeksiantajan huolellisuusvelvoite
sopimustoiminnassa alihankkijan kanssa hieman laajenee. Valiokunta
huomauttaa, että työnantajan mahdollisuus tietää oleskeluluvan
voimassaolosta ei ole aukoton, koska oleskelulupa voi päättyä työnantajan
tietämättä työskentelyn aikana.
Valvonnan toteuttaminen
Esitys lisää työsuojeluviranomaisten
tehtäviä, koska direktiivi edellyttää,
että jäsenvaltiossa suoritetaan tehokkaita ja
riittäviä tarkastuksia, joilla valvotaan laittomasti
maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työntekoa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että työsuojeluviranomaisilla
tulisi olla resursseja, ei vain vaadittuihin tarkastuksiin, vaan
myös etsivään työhön,
koska paperittomat työntekijät mieluiten välttävät
yhteyksiä viranomaisiin. Tarkastusten riittävä määrä myös
ennalta ehkäisee laittomien maahanmuuttajien palkkaamista.
Ulkomaisten työntekijöiden jatkuvasti kasvava
määrä vaatii myös valvontaresurssien
kasvattamista tarvetta vastaavasti.
Maahanmuuttovirastolle tulee uusi tehtävä, sauraamusmaksun
määrääminen laittomasti maassa
oleskelevan palkanneelle työnantajalle. Viraston tulisi
pystyä määräämään
seuraamusmaksu viiveettä, jotta valvontatoiminnassa työsuojeluviranomaisten
havaitsema ilmiö, työnantajan katoaminen ulkomaille,
ei ehtisi tapahtua. Virastossa tarvitaan tältä osin
paitsi hyvää perehtymistä uuteen sääntelyyn
myös yhteistyön kehittämistä työsuojeluvalvonnan
kanssa. Esityksen toimeenpano edellyttää muutoinkin
toimivaa yhteistyötä valvontaa suorittavien maahanmuutto-
ja työsuojeluviranomaisten, rajavartioston sekä poliisin
välillä. Valvontaviranomaisia tulee myös
kouluttaa laittomien työntekijöiden ja ihmiskaupan
uhrien parempaan tunnistamiseen.
Yksityiskohtaiset perustelut
Valiokunta ehdottaa hallintovaliokunnalle tehtäväksi
työsopimuslakiin seuraavat muutokset viitaten perustelujen
osalta myös perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitettyyn:
1 §. Soveltamisala.
Valiokunta ehdottaa, että soveltamisalaa koskevasta
pykälästä sääntelyn
selkeyttämiseksi poistetaan tarpeettomana 2 momentti.
4 §. Seuraamusmaksuun vaikuttavat tekijät.
Perustuslakivaliokunta katsoo, ettei työntekijän palauttamiskustannuksilla
ole välitöntä yhteyttä sanktioituun
tekoon eikä niiden näin ollen tule vaikuttaa seuraamusmaksun
suuruuteen. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
ehdottaa, että pykälän 2 momentti poistetaan
ja että palauttamiskustannusten maksuvelvollisuudesta säädetään erikseen
uudessa 5 §:ssä.
5 §. Palauttamiskustannukset. (Uusi)
Täytäntöönpantavan direktiivin
5 artiklan 2 b kohdan mukaan laittomasti maassa olleen työnantajalle on
määrättävä kolmannen
maan kansalaisen palauttamisesta aiheutuneet kustannukset tapauksissa,
joissa palauttamismenettely toteutetaan. Direktiivin mukaan jäsenvaltiot
voisivat tämän erillisen maksuvelvollisuuden sijaan
ottaa seuraamusmaksussa huomioon ainakin palauttamisen keskimääräiset
kustannukset. Kuten perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee,
näin ei voida kansallisen lainsäädännön
vuoksi menetellä. Direktiivin sanamuoto ei kuitenkaan mahdollista
kansallista harkintaa, joten työelämä-
ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa, että palauttamiskustannuksista
säädetään erillään
seuraamusmaksusta.
Perustuslakivaliokunta on katsonut, että palauttamiskustannusten
korvauselvollisuus voidaan asettaa vain, jos työnantaja
on omalla toiminnallaan vaikuttanut työntekijän
maahantuloon tai maassaoloon esimerkiksi osallistumalla työntekijän
rekrytointiin tämän kotimaassa tai muutoin avustamalla
työntekijää maahantulossa tai maassaolossa.
Valiokunta ehdottaa tämän ehdon lisäämistä palauttamiskustannusten
korvausvelvollisuuden syntymiseen. Tällöin
myös sellainen työnantaja, joka ei ole vaikuttanut työntekijän
mahantuloon, mutta sen sijaan maassaoloon esimerkiksi suojelemalla
työntekijää viranomaisilta tai järjestämällä hänelle
asunnon, voidaan määrätä korvaamaan
palauttamiskustannukset. Kun palauttamiskustannuksista ehdotetaan
säädettäväksi seuraamusmaksusta
erillään, tulee sääntelyn muuttuminen
ottaa huomioon myös lakiehdotuksen 6 sekä 9—13 §:ssä (HE:ssä 7
sekä 8—12 §).
10 § (9 §). Toimeksiantajan vastuu seuraamusmaksusta
ja palauttamiskustannuksista.
Pykälässä ehdotetaan, että palautuskustannusten
korvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää myös toimeksiantajan
osalta myötävaikutusta laittoman työntekijän
maahantuloon tai maassaoloon. Vastaava muutos ehdotetaan tehtäväksi
pääasiallisen toimeksiantajan osalta
11 §:ssä (10 §).
11 § (10 §). Pääasiallisen
toimeksiantajan vastuu.
Valiokunta ehdottaa sääntelyn täsmentämistä siten,
että sanonnan "muu mahdollinen alihankkija" sijasta käytetään
ilmaisua "toimeksiantajana toimiva muu alihankkija". Vastaava muutos
tulee tehdä myös lakiehdotuksen 12 ja 13 §:ään
(11 ja 12 §).