Yleisperustelut
Yleistä
Hallituksen esityksen tarkoituksena on toteuttaa kansallisesti
vuokratyödirektiivin edellyttämät vähimmäisvaatimukset.
Direktiivin keskeinen tavoite on huolehtia vuokratyöntekijöiden
suojelusta ja yhdenvertaisesta kohtelusta. Lisäksi direktiivissä tunnustetaan
vuokrausyritysten asema ja vapautetaan markkinat vuokratyön
kielloista ja rajoituksista.
Vuokratyöntekijöihin sovelletaan Suomessa yleisesti
sovellettavaa työlainsäädäntöä,
joka täyttää jo nykyisellään
valtaosin vuokratyödirektiivin asettamat vaatimukset. Siten
direktiivin täytäntöönpano edellyttää vain
joitakin lisäyksiä työsopimuslakiin.
Lisäksi lähetetyistä työntekijöistä annettua
lakia muutetaan vuokratyöntekijöiden yhdenvertaisen
kohtelun edistämiseksi. Hallituksen esityksen perusteluista
ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella
valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Yhdenvertainen kohtelu
Direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan vuokratyöntekijän
keskeisten työehtojen on oltava käyttäjäyrityksessä suoritettavan
toimeksiannon ajan vähintään samanlaiset,
joita häneen noudatettaisiin, jos kyseinen yritys olisi
palkannut hänet suoraan hoitamaan samaa tehtävää.
Jäsenvaltiot voivat kuitenkin 5 artiklan 3 kohdan mukaan
poiketa 1 kohdassa tarkoitetusta periaatteesta turvaamalla yhdenvertainen
kohtelu työmarkkinaosapuolten välisin työehtosopimuksin. Suomi
käyttää poikkeamismahdollisuutta, minkä vuoksi
käyttäjäyrityksen velvollisuutta vuokratyöntekijän
yhdenvertaisesta kohtelusta ei ehdoteta kirjattavaksi lakiin. Suomessa
vuokratyöntekijöiden yhdenvertainen kohtelu turvataan
ja työsuhteen ehdot määräytyvät
ensisijaisesti vuokrausalaa koskevan työehtosopimuksen
ja toissijaisesti käyttäjäyritystä sitovan
työehtosopimuksen mukaan.
Yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi esityksessä ehdotetaan
lisättäväksi työsopimuslain
2 luvun 9 §:ään säännös
vuokratyöntekijöiden työehtojen määräytymisestä niissä tilanteissa,
jolloin ei ole löydettävissä joko työvoiman vuokrausyritystä tai
käyttäjäyritystä sitovaa työehtosopimusta.
Vuokratun työntekijän palkkaa, työaikaa
ja vuosilomia koskevien ehtojen on näissä tapauksissa
oltava vähintään käyttäjäyritystä sitovien
ja siellä sovellettavien sopimusten tai käytäntöjen
mukaiset. Lähetettyjä työntekijöitä koskevaa
lakia muutetaan siten, että työsopimuslain säännöstä sovelletaan
myös lähetettyihin vuokratyötekijöihin.
Valiokunta katsoo, että ehdotetuilla muutoksilla pystytään
riittävästi turvaamaan vuokratyöntekijöiden
yhdenvertainen kohtelu. Valiokunta kiinnittää kuitenkin
huomiota vuokratyöntekijöiden heikkoon työsuhdeturvaan.
Vuokratyöntekijät ovat Suomessa käytännössä aina määräaikaisia,
koska vuokratyöntekijän työsuhde sidotaan
usein käyttäjäyrityksen tilauksen kestoon.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että vuokratyöhön liittyvien kysymysten
selvittämistä jatketaan työ- ja elinkeinoministeriön
ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteisessä poikkihallinnollisessa
työelämän selvitys- ja kehityshankkeessa. Valiokunta
katsoo, että vuokratyöntekijöiden määräaikaisten
työsopimusten perusteet tulee selvittää.
Vuokratyöntekijän aseman parantaminen
Vuokratyödirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaan käyttäjäyrityksen
on tiedotettava vuokratyöntekijöille käyttäjäyrityksessä olevista
vapaista työpaikoista samoin kuin käyttäjäyrityksen
omille työntekijöille. Tavoitteena on, että vuokratyöntekijöillä olisi
samat mahdollisuudet kuin muillakin yrityksessä työskentelevillä saada
käyttäjäyrityksestä vakituinen
työpaikka. Työnantajan tiedottamisvelvollisuus
ehdotetaan esityksessä lisättäväksi
työsopimuslain 2 luvun 6 §:ään.
Valiokunta pitää esitettyä muutosta
hyvänä ja korostaa, että vuokratyöntekijöiden
käyttäjäyritykseen työllistymisen
edistämiseen tulee jatkossa kiinnittää erityistä huomiota.
On huolehdittava siitä, että vuokratyöntekijöiden
työllistymistä ei tarpeettomasti vaikeuteta esimerkiksi kilpailunrajoitussäännöksillä
tai
yritysten välisillä rekrytointipalkkioilla. Valiokunta
pitää tärkeänä, että vuokratyöntekijöiden
työllistymismahdollisuuksia käyttäjäyrityksiin
seurataan.
Vuokratyödirektiivin mukaan vuokratyöntekijöillä tulee
olla mahdollisuus hyödyntää käyttäjäyrityksen
palveluja ja yhteisiä järjestelyjä samoin
ehdoin kuin suoraan käyttäjäyrityksen palveluksessa
olevilla työntekijöillä, jollei erilainen
kohtelu ole perusteltua objektiivisista syistä. Velvollisuutta
koskeva säännös esitetään lisättäväksi
työsopimuslakiin. Valiokunta pitää lisäystä hyvänä ja
katsoo, että se edistää vuokratyöntekijöiden
sitoutumista käyttäjäyritykseen ja syventää ja
parantaa henkilöstöryhmien välistä yhteistyötä.
Lopuksi
Sosiaali- ja terveysministeriössä on parhaillaan valmisteltavana
hallituksen esitys, joka koskee laivaväen asuintiloja ja
ruokahuoltoa. Valiokunta huomauttaa, että samassa yhteydessä on
vielä tarpeen selvittää direktiivin mahdolliset
vaikutukset merityösopimuslakiin.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki työsopimuslain 2 luvun 6 ja 9 §:n muuttamisesta
9 §. Vuokrattujen työntekijöiden
työsuhteissa sovellettavat vähimmäistyöehdot.
Valiokunta ehdottaa pykälän 3 momenttia poistettavaksi
ja sitä vastaavan säännöksen
siirtämistä uuteen 9 a §:ään.
Koska vuokratyöntekijän oikeudessa käyttää käyttäjäyrityksen
palveluja ja järjestelyjä ei ole kysymys työsuhteen
vähimmäisehdoista, työelämä-
ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että selkeyden vuoksi direktiivin
6 artiklan 4 kohdan toteuttamisesta on parempi säätää omassa
pykälässä.
9 a §. Vuokratun työntekijän
oikeus käyttäjäyrityksen palveluihin ja
järjestelyihin.
Pykälän tarkoituksena on toteuttaa vuokratyödirektiivin
6 artiklan 4 kohta, jonka mukaan vuokratyöntekijät
voivat hyödyntää käyttäjäyrityksen palveluja
ja järjestelyjä samoin ehdoin kuin suoraan käyttäjäyrityksen
palveluksessa olevat työntekijät, jollei erilainen
kohtelu ole perusteltua objektiivisista syistä.
Pykälässä ei säädetä vuokratyöntekijän
työsuhde-eduista, vaan hänen oikeudestaan käyttää käyttäjäyrityksen
ruokalapalveluita, kuljetusjärjestelyjä ja näihin
rinnastettavia muita palveluita tai yhteisiä järjestelyjä.
Toisaalta pykälässä säädetään
käyttäjäyrityksen velvollisuudesta mahdollistaa
olemassa olevien palveluiden käyttö vuokratyöntekijälle
samoin ehdoin kuin käyttäjäyrityksen
omille työntekijöille. Käyttäjäyritys
ei siten saa asettaa palvelujen käytölle erilaisia
edellytyksiä sen mukaan, käyttääkö palveluita
tai järjestelyitä oma työntekijä vai
vuokratyöntekijä.
Vaatimus palvelun tarjoamisesta samoin ehdoin ei kuitenkaan
estä sitä, että käyttäjäyritys osana
palkkaa tukee taloudellisesti esimerkiksi vain omien työntekijöidensä työpaikkaruokailua.
Koska käyttäjäyritys ei maksa vuokratyöntekijälle
palkkaa, sillä ei myöskään ole
velvollisuutta palkkaan verrattavin tavoin tukea taloudellisesti
palvelujen ja järjestelyjen käyttöä.
Käyttäjäyritys voi kieltäytyä tarjoamasta vuokratyöntekijälle
palveluja tai yhteisiä järjestelyjä vain
silloin, kun erilainen kohtelu on perusteltua objektiivisista syistä.
Yksinomaan taloudelliset syyt eivät ole säännöksessä tarkoitettuja
perusteltuja syitä. Palvelujen saatavuuskriteerien tulee
olla yhdenmukaiset sekä omille työntekijöille
että vuokratyöntekijöille. Se, milloin
erilaiselle kohtelulle on riittävät perusteet, on
ratkaistava tapauskohtaisesti ottaen huomioon muun muassa
palvelun ja järjestelyn laatu.
2. Laki lähetetyistä työntekijöistä annetun lain
muuttamisesta
2 a §. Vuokrattuja työntekijöitä koskevat
säännökset.
Lähetettyihin työntekijöihin sovelletaan
kaikissa lähettämistilanteissa eli alihankinnoissa,
yritysten sisäisissä siirroissa ja vuokratyössä lain
2 §:n 2 momentin mukaista edullisemmuussääntöä,
mikä tarkoittaa sitä, että momentissa
lueteltuja Suomen lainsäädännön
mukaisia säännöksiä sovelletaan
lähetettyihin työntekijöihin ainoastaan,
jos ne ovat edullisempia kuin työsopimukseen mahdollisesti
muutoin sovellettavat vieraan valtion säännökset. Edullisemmuussääntö koskee
voimassa olevan lain 2 §:n 3 momentin mukaan
myös työsopimuslain 2 luvun 7 §:ssä tarkoitetun
työehtosopimuksen vuosilomaa, työaikaa ja työturvallisuutta
koskevia määräyksiä. Niitä on
sovellettava kaikissa lähettämistilanteissa työntekijöihin,
jos ehdot ovat edullisemmat kuin muutoin sovellettavaksi tuleva
laki.
Ehdotetun uuden 2 a §:n 2 momentin mukaan lähetettyjen
vuokratyöntekijöiden työsuhteessa sovelletaan
työsopimuslain 2 luvun 9 §:ssä tarkoitetun
työsopimuksen määräyksiä taikka
mainitussa pykälässä tarkoitettua muuta
sopimusta tai käytäntöä vuosilomasta,
työajasta ja työturvallisuudesta. Momentissa ei
ole viittausta lain 2 §:n 2 momentin edullisemmuussääntöön.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarkoitus kuitenkin on, että edullisemmuussääntöä
sovelletaan
myös 2 a §:n 2 momentin säännökseen. Tämän
vuoksi valiokunta ehdottaa, että pykälän 2
momenttiin lisätään viittaus edullisemmuussäännökseen
vastaavalla tavalla kuin lain 2 §:n 3 momentissa on.