Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki yhdenvertaisuuden turvaamisesta

Lain nimike.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut lain nimikkeen tarkoittavan yhdenvertaisuuden turvaamista ja tukevan käsitystä, että kysymyksessä olisi soveltamisalaltaan kattava yhdenvertaisuuden yleislaki. Lakiehdotuksen 2 ja 3 §:n soveltamisalasäännösten valossa perustuslakivaliokunta pitää nimikettä liian laaja-alaisena. Viitaten perustuslakivaliokunnan lausuntoon valiokunta ehdottaa, että lain nimike muutetaan yhdenvertaisuuslaiksi.

3 §. Soveltamisalan rajoitukset.

Valiokunta ehdottaa 1 momentin 2 kohtaa täsmennettäväksi niin, että kyseessä on ulkomaalaisten asettaminen erilaiseen asemaan heidän lakiin perustuvasta oikeusasemastaan aiheutuvasta syystä.

4 §. Viranomaisten velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta.

Yhdenvertaisuussuunnitelman laatimisvelvollisuus ulottuu ehdotuksen mukaan vain etniseen alkuperään perustuvan yhdenvertaisuuden edistämiseen asettaen näin eri syrjintäkriteerit keskenään eri asemaan. Viranomaisille asetettava erityisvelvollisuus ottaa toiminnassaan suunnitelmallisesti ja johdonmukaisesti huomioon eri etnistä alkuperää olevien ihmisten asema on perusteltua muun muassa maahanmuuttajien yhteiskuntaan integroimisen edistämiseksi. Säännöksen avulla pyritäänkin tasoittamaan eri etnisten ryhmien tietä osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että viranomaiset laatiessaan yhdenvertaisuussuunnitelmia ottavat huomioon maahanmuuttajien ohella myös perinteiset kansalliset vähemmistömme saamelaiset ja romanit. Erityistä huomiota tulee kiinnittää saamelaisten oikeuksiin alkuperäiskansana ja saamelaiskulttuurin tärkeimmän aineellisen perustan eli poronhoidon turvaamiseen. Viranomaisten tulee suunnitelmallisesti edistää saamelaisten mahdollisuuksia harjoittaa poronhoitoa ja hankkia sillä toimeentulonsa. Romanien osalta suurimmat ongelmat liittyvät palvelujen saatavuuteen, asumiseen ja työhönottoon.

5 §. Vammaisen henkilön työllistymis- ja kouluttautumisedellytysten parantaminen.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa, että säännöstä täsmennetään sen korostamiseksi, että kyseessä on työnantajan aito velvollisuus ryhtyä asianmukaisiin toimiin toteuttaakseen vammaisen henkilön tosiasiallisen mahdollisuuden päästä työelämään, edetä siinä sekä osallistua koulutukseen.

Työnantajan on työvoimaa palkatessaan huolehdittava, että ketään ei syrjitä lakiehdotuksen 6 §:ssä tarkoitetuilla perusteilla. Tiedoiltaan, taidoiltaan ja kokemukseltaan tehtävän asettamat vaatimukset täyttävää vammaista työnhakijaa ei siten saa syrjäyttää sillä perusteella, että hänen työhön valitsemisensa edellyttää työnantajalta toimia, joita voidaan toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset ja työnantajan asema huomioon ottaen pitää kohtuullisina. Uutta työvoimaa palkkaavan työnantajan tulee tunnistaa työhön liittyvät esteet ja poistaa ne niiden vammaisten tieltä, jotka valituksi tullessaan kohtuullisin järjestelyin voisivat suoriutua työtehtävistä. Tehtävät mukautukset voivat siten liittyä työympäristöön, työvälineisiin mukaan lukien henkilökohtaiset apuvälineet sekä työn järjestelyihin. Jos työnantaja uutta työntekijää valitessaan päätyy tehtävän kannalta vähemmän ansioituneeseen terveeseen hakijaan ja tällä tavoin syrjäyttää ansioituneemman vammaisen työnhakijan, jonka työskentelyedellytykset voitaisiin turvata kohtuullisilla mukautuksilla, työnantajan menettelyä pidetään laissa tarkoitettuna syrjintänä, ellei 7 §:stä muuta johdu.

6 §. Syrjinnän kielto.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että kiellettyjen syrjintäperusteiden luettelo 6 §:ssä ja sen muukin terminologia poikkeavat muun muassa rikoslain 47 luvun 3 §:n työsyrjintäsäännöksistä ja työsopimuslain 2 luvun 2 §:n syrjintäkieltoa ja tasapuolista kohtelua koskevista säännöksistä. Tällainen erilaisuus sovellettavuudeltaan samanlaisissa sääntely-yhteyksissä, kuten työelämän syrjintätilanteissa, ei ole perusteltua, vaan se on omiaan heikentämään selkeyttä ja siten aiheuttamaan oikeudellista epävarmuutta. Valiokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen siitä, että eri lakien syrjintäsäännökset tulisi muuttaa mahdollisimman yhtenäiseen muotoon. Käytettävissään olleen ajan ja resurssien puitteissa valiokunta ei ole kuitenkaan katsonut voivansa tämän asian käsittelyn yhteydessä selvittää, missä määrin eroavaisuuksille on perusteita ja missä määrin ne voidaan poistaa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että hallitus käynnistää välittömästi kyseisen selvitystyön ja laatii esityksen eri lakien syrjintäsäännösten yhtenäistämisestä.

Nyt käsiteltävinä olevista laeista vain valtion virkamieslaissa on mainittu kansalaisuus kiellettynä syrjintäperusteena. Eduskunnan käsittelyyn juuri saatetussa ulkomaalaislakia koskevassa täydentävässä hallituksen esityksessä (HE 151/2003 vp) ehdotetaan kuitenkin rikoslain 47 luvun 3 §:n työsyrjintäsäännöstä muutettavaksi siten, että siihen lisätään kansalaisuuden perusteella tapahtuva syrjintä. Jotta kyseinen ehdotus ja nyt käsiteltävinä olevat lakiehdotukset olisivat sopusoinnussa toistensa kanssa, valiokunta ehdottaa kansalaisuuden lisäämistä myös niiden syrjintäperusteisiin.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt välittömän syrjinnän määritelmää perustuslain kannalta ongelmallisena. Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan eri asemaan asettaminen kielletyillä syrjintäperusteilla ei ole syrjintää, jos siihen on hyväksyttävä peruste. Lakiehdotuksen mukaan ainoastaan välilliseen syrjintään sisältyy poikkeusmaininta tavoitteen hyväksyttävyydestä. Direktiivien mukaan välitön syrjintä direktiiveissä säädetyillä perusteilla ei ole milloinkaan sallittua. Toisaalta direktiivissä kuten myös lakiehdotuksen 7 §:ssä määritellään menettely, jota ei ole pidettävä syrjintänä. Eri asemaan asettaminen lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla perusteilla ei ole syrjintää silloin, kun siihen on 7 §:n 1 momentin 1—3 kohdassa tarkoitettu peruste. Lisäksi positiiviseen erityiskohteluun perustuva eri asemaan asettaminen ei lain mukaan ole kiellettyä. Ottaen huomioon saadun selvityksen, direktiivien asettamat vaatimukset sekä 6 ja 7 §:n säännösten muodostaman kokonaisuuden valiokunta ei ole pitänyt välttämättömänä muuttaa välittömän syrjinnän määritelmää.

7 §. Menettely, jota ei pidetä syrjintänä.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa, että 1 momentin 1 kohdasta poistetaan viittaus rinnastettavaan suunnitelmaan.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan käsitellyt 7 §:n perustelujen kohtaa, joka koskee kirkon ja muun uskonnollisen yhdyskunnan työntekijöiltä ja viranhaltijoilta vaadittavaa vakaumusta. Perustuslakivaliokunta on katsonut perustelujen olevan, siltä osin kuin ne koskevat evankelisluterilaista kirkkoa, ristiriidassa perustuslakivaliokunnan vuonna 2001 kirkkolain muutosehdotuksen yhteydessä (PeVL 57/2001 vp—HE 186/2001 vp) ottaman kannan kanssa. Perustuslakivaliokunta piti tuolloin perustuslain 6 §:n 2 momentista huolimatta mahdollisena, että laissa säädetään kirkon jäsenyys edellytykseksi kirkon omiin virkoihin ja tehtäviin valittaville. Tämä oli kiistatonta sellaisiin virkoihin ja tehtäviin nähden, jotka liittyvät suoraan kirkon hengelliseen toimintaan, mutta mahdollisuus ulottui perustuslakivaliokunnan mielestä myös muunlaisiin virkoihin ja tehtäviin.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta viittaa säännöksen tulkinnan osalta perustuslakivaliokunnan lausuntoon. Samalla valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että säännöstä tulkittaessa otetaan huomioon myös työsyrjintädirektiivin vaatimukset. Työsyrjintädirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan kansallisesti voidaan pitää voimassa säännöksiä, joiden nojalla kirkon tai muun uskontoon tai vakaumukseen perustuvan julkisen tai yksityisen organisaation tehtävissä toimiville asetetaan uskontoon tai vakaumukseen perustuvia vaatimuksia edellyttäen, että uskonto tai vakaumus on kyseisen ammatillisen toiminnan luonteen tai työn suorittamiseen liittyvien yhteyksien vuoksi työtä koskeva, todellinen, perusteltu ja oikeutettu vaatimus. Näissä tapauksissa henkilön uskontoon tai vakaumukseen perustuvaa erilaista kohtelua ei direktiivin mukaan pidetä syrjintänä.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa 1 momentin 3 kohtaa täsmennettäväksi eläke- ja työkyvyttömyysetuuksiin liittyvien ikärajojen osalta. Säännöstä tulee valiokunnan käsityksen mukaan tulkita siten, että sen nojalla ovat edelleen mahdollisia eläkelaeissa olevat säännökset, jotka on säädetty kansallisten työmarkkinalähtökohtien perusteella ja joissa asetetaan muun muassa erilaisia karttumasääntöjä ja eläkemaksuja eri-ikäisille.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi vaatimus erityiskohtelun tilapäisyydestä.

9 §. Hyvitys.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja edellä 6 §:n perusteluissa esitettyyn viitaten 1 momentin syrjintäperusteiden luetteloon ehdotetaan lisättäväksi kansallinen alkuperä, kansalaisuus, mielipide ja terveydentila. Kielen asema kiellettynä syrjintäkriteerinä poikkeaa muista syrjintäkriteereistä siinä määrin, että yhdenvertaisuuslain soveltamisala huomioon ottaen valiokunta ei pidä sen lisäämistä 9 §:ään tässä vaiheessa mahdollisena, vaan katsoo, että tältä osin asia tulee selvittää yhdenvertaisuuslainsäädännön kokonaistarkastelun yhteydessä.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten 1 momentin säännöstä ehdotetaan lisäksi muutettavaksi siten, että siitä poistetaan viittaus loukatulle aiheutettuun kärsimykseen. Kysymys on syrjinnästä johtuvan loukkauksen eli immateriaalivahingon korvaamisesta. Syrjinnästä aiheutuva taloudellinen vahinko voi tulla korvattavaksi vahingonkorvauslain tai muun lain, kuten työsopimuslain mukaan. Ehdotetun sääntelyn tavoitteena on erottaa selkeästi ilman tuottamusta tuomittava hyvitys taloudellisen vahingon korvaamisesta.

11 §. Valvonta.

Pykälän 1 momentin mukaan työsuojeluviranomaiset valvovat lain noudattamista työsuhteessa ja julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa. Säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät muun muassa erilaisissa työmarkkinatoimenpiteissä, kuten työpaikalla työkokeilussa, työharjoittelussa tai työelämävalmennuksessa taikka kuntouttavassa työtoiminnassa olevat, joita ei työsopimuslain mukaan katsota työsuhteessa oleviksi. Jotta valvonta kattaisi kaikki työyhteisön jäsenet ja jotta myös syrjinnän kohteeksi joutuvien olisi helpompi hahmottaa valvonnan laajuus, valiokunta ehdottaa, että säännöstä täydennetään siten, että työsuojeluviranomaiset valvovat lain noudattamista myös työharjoittelussa ja muussa vastaavassa toiminnassa työpaikalla.

13 §. Syrjintälautakunnan tehtävät.

Viitaten 11 §:n perusteluissa esitettyyn valiokunta ehdottaa vastaavaa valvontaviranomaisten työnjaon täsmennystä tehtäväksi 13 §:n 1 momenttiin.

16 §. Kanneaika.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten säännöstä ehdotetaan täydennettäväksi siten, että kanne on nostettava vastaajan kotipaikan tuomioistuimessa. Julkisoikeudellisten palvelussuhteiden osalta syrjintäkanne käsitellään hallinto-oikeudessa. Tällöin voisi olla perusteltua, että hallinto-oikeus voisi samassa prosessissa päättää myös hyvityksen tuomitsemisesta. Valiokunta katsoo, että tämä samoin kuin kanneaikojen pituus ja alkaminen tulee selvittää, samalla kun tasa-arvolain uudistamisen yhteydessä pohditaan syrjintälainsäädännön menettelysäännösten yhtenäistämistä.

2. Laki vähemmistövaltuutetusta annetun lain muuttamisesta

Lakiehdotuksen 2, 7, 7 b, 7 c, 7 g, 7 h ja 7 j §:ään ehdotetaan tehtäväksi 1. lakiehdotuksen nimikkeen muutoksesta johtuva korjaus.

7 d §. Syrjintälautakunnan kokoonpano.

Hallituksen esityksessä ei ole säännösehdotusta lautakunnan jäsenille ja sihteereille maksettavista palkkioista. Saadun selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään uusi 3 momentti, jonka mukaan lautakunnan sivutoimiset jäsenet, varajäsenet ja sihteerit sekä lautakunnan kuulemat asiantuntijat ja lausunnonantajat saavat palkkiota työministeriön vahvistamien perusteiden mukaan.

7 e §. Jäsenten kelpoisuusvaatimukset.

Hallituksen esityksen mukaan syrjintälautakunnan jäsenten tulisi olla perus- ja ihmisoikeuksiin perehtyneitä, tuomarin virkaan kelpoisia henkilöitä. Tällä pyritään siihen, että syrjintälautakunta toisi erityisasiantuntemusta syrjintäasioiden käsittelyyn. Toisaalta säännösehdotus lähtee siitä, että jäseniltä ei edellytetä Suomen kansalaisuutta. Valiokunta toteaa, että maahanmuuttajataustan omaavien juristijäsenten saaminen voi olla vaikeaa. Jotta lautakuntaan voitaisiin saada myös maahanmuuttajataustan omaavien henkilöiden asiantuntemusta, valiokunta ehdottaa säännöstä muutettavaksi siten, että osa jäsenistä voi olla muita kuin tuomarin virkaan kelpoisia.

3. Laki työsopimuslain 2 luvun 2 §:n muuttamisesta

2 §. Syrjintäkielto ja tasapuolinen kohtelu.

Vii-taten edellä 1. lakiehdotuksen 6 §:n perusteluissa esitettyyn valiokunta ehdottaa säännöksen syrjintäperusteisiin lisättäväksi kansallisuuden. Lisäksi pykälään ehdotetaan tehtäväksi 1. lakiehdotuksen nimikkeen muuttamisesta johtuva korjaus.

4. Laki merimieslain muuttamisesta

Viitaten edellä 1. lakiehdotuksen 6 §:n perusteluissa esitettyyn valiokunta ehdottaa säännöksen syrjintäperusteisiin lisättäväksi kansallisuuden. Lisäksi pykälään ehdotetaan tehtäväksi 1. lakiehdotuksen nimikkeen muuttamisesta johtuva korjaus.

5. Laki valtion virkamieslain 11 §:n muuttamisesta

Säännökseen ehdotetaan tehtäväksi 1. lakiehdotuksen nimikkeen muuttamisesta johtuva korjaus.

6. Laki kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 12 §:n muuttamisesta

Viitaten edellä 1. lakiehdotuksen 6 §:n perusteluissa esitettyyn valiokunta ehdottaa säännöksen syrjintäperusteisiin lisättäväksi kansallisuuden. Lisäksi pykälään ehdotetaan tehtäväksi 1. lakiehdotuksen nimikkeen muuttamisesta johtuva korjaus.