Perustelut

Yleistä

Työaikalakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että perhepäivähoitajien työ tulee työaikalain soveltamisalan piiriin ja perhepäivähoidossa voidaan käyttää jaksotyöaikaa. Perhepäivähoitajien työn saattaminen työaikalain piiriin on tarpeen, jotta kansallinen lainsäädäntömme saadaan vastaamaan EU:n työaikadirektiivin velvoitteita.

Perhepäivähoidon toteuttamistavat ovat monipuolistuneet viime vuosien aikana. Lapsia hoidetaan paitsi hoitajan kotona myös vuorotellen eri hoitajien kotona, hoidon piiriin kuuluvien perheiden kotona, parityöskentelynä toisen perhepäivähoitajan kotona ja kunnan järjestämissä tiloissa ryhmäperhepäiväkodissa. Sovellettavat työaikanormit vaihtelevat perhepäivähoidossa nykyisin sen mukaan, missä lapsia kulloinkin hoidetaan. Työaikalain soveltamisalan ulkopuolella ovat perhepäivähoidon piirissä työskentelevistä vain ne, jotka hoitavat lapsia omassa kodissaan.

Valiokunta pitää lakiehdotusta tärkeänä ja tarpeellisena. Perhepäivähoitajien työaikasuojelun lakisääteistäminen saattaa omassa kodissa työskentelevät perhepäivähoitajat yhdenvertaisempaan asemaan muiden työntekijöiden kanssa. Muutos edistää hoitajien työssä jaksamista ja siten välillisesti myös lasten hoidon laatua.

Perhepäivähoitajien työaika

Perhepäivähoitajien säännöllinen viikkotyöaika on nykyisin kunnallisen yleisen työ- ja virkaehtosopimuksen mukaan keskimäärin 43 tuntia 15 minuuttia. Käytännössä perhepäivähoitajien työaika voi olla pidempikin, koska perhepäivähoitajat ovat velvollisia tekemään ylityötä eikä heille makseta ylityöstä korotettua tuntipalkkaa. Työn luonteesta johtuen perhepäivähoitajan työn päivittäinen alkamis- ja päättymisajankohta ja työpäivän pituus voivat vaihdella.

Kunnallisten perhepäivähoitajien saattaminen työaikalain alaisuuteen tarkoittaa käytännössä sitä, että heidän keskimääräinen säännöllinen työaikansa on jatkossa 40 tuntia viikossa. Työajan ei kuitenkaan tarvitse olla joka päivä enintään 8 tuntia tai joka viikko enintään 40 tuntia. Työaikalaki mahdollistaa sekä päivittäisen että viikottaisen työajan jouston, kunhan perhepäivähoitajan työaika tasoittuu keskimäärin 40 tuntiin viikossa tasoittumisjakson puitteissa.

Työaikalain mukaan työaikojen joustot ovat mahdollisia sekä yleistyöajassa että jaksotyössä. Yleistyöaikaa koskevan työaikalain 6 §:n mukaan työntekijän työaika on 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa, mutta se voidaan järjestää myös keskimäärin 40 tunniksi viikossa enintään 52 viikon ajanjakson aikana.

Päivittäisestä enintään 8 tunnin työajasta voidaan sopia toisin valtakunnallisten työmarkkinajärjestöjen kesken. Kunta-alan sopimuksen mukaan päivittäinen työaika voi yleistyöajassa olla enintään 9 tuntia. Sekä viikottaisen työajan että päivittäisen työajan joustot ovat siten mahdollisia myös siinä tapauksessa, että perhepäivähoitajan työaika määräytyy yleistyöajan mukaisesti.

Lakiehdotuksessa esitetään työaikalain 7 §:n muuttamista siten, että perhepäivähoidossa olisi mahdollista käyttää jaksotyötä. Jaksotyössä on suoraan lain nojalla mahdollisuus yleistyöaikaa suurempaan päivittäisen työajan joustoon, koska päivittäisen työajan pituutta ei ole rajoitettu.

Kunta voisi jatkossa päättää, ovatko kunnan palveluksessa olevat perhepäivähoitajat yleistyöajassa vai sovelletaanko heihin jaksotyötä koskevia säännöksiä. Jos kunnan perhepäivähoitajien työ päätetään järjestää jaksotyöksi, voi kunnan perhepäivähoitajan päivittäinen työaika olla pidempi kuin 8 tuntia, kunhan hänelle turvataan vähintään 9 tunnin pituinen vuorokausilepo ja viikottainen työaika tasoittuu keskimäärin 40 tuntiin kahden tai kolmen viikon tasoittumisjaksossa tai pidemmässä — jopa kalenterivuoden pituisessa — tasoittumisjaksossa, jos sellaisesta sovitaan kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja perhepäivähoitajia edustavien valtakunnallisten järjestöjen kesken.

Valiokunta pitää tärkeänä, että lainmuutoksen jälkeen asianomaiset työmarkkinajärjestöt muokkaavat yhdessä työehtosopimuksia niin, että niistä saadaan tarvittavaa joustoa perhepäivähoitopalvelujen järjestämiseen niin hoitajia kuin lasten vanhempiakin tyydyttävällä tavalla. Valiokunta korostaa myös Kuntaliiton ja työmarkkinajärjestöjen merkitystä palvelujen järjestämistapojen kehittämisessä ja parhaiden käytäntöjen levittämisessä.

Perhepäivähoidon kehittäminen osana päivähoitojärjestelmää

Valiokunta pitää perhepäivähoitoa merkittävänä vaihtoehtona erityisesti pienten lasten ja sisarusten hoidon järjestämisessä. Se soveltuu hyvin myös haja-asutusalueille. Esityksen tavoitteena on osaltaan edesauttaa sitä, että perheiden suosima perhepäivähoito säilyisi tulevaisuudessakin merkittävänä lasten päivähoitomuotona.

Ehdotetuilla muutoksilla pyritään lisäämään perhepäivähoitajan työn houkuttelevuutta, jotta nykyistä useampi hakeutuisi perhepäivähoitajan ammattiin. Kotona työskentelevien perhepäivähoitajien määrä on viime vuosikymmeninä vähentynyt huomattavasti, ja se on nyt alle kolmasosa parinkymmenen vuoden takaisesta määrästä. Haasteita työvoiman saatavuudelle asettaa myös se, että merkittävä osa perhepäivähoitajista on lähitulevaisuudessa siirtymässä eläkkeelle. Työehtojen parantumisen toivotaan lisäävän halukkuutta ryhtyä perhepäivähoitajaksi niin, että perhepäivähoitopalveluihin olisi tulevaisuudessa saatavissa riittävästi työvoimaa ja hoitomuodon jatkuvuus pystyttäisiin turvaamaan.

Lakimuutos mahdollistaa jaksotyön käyttämisen perhepäivähoidossa, ja tasoitusjakson pituus voidaan työehtosopimuksin sopia jopa vuoden pituiseksi ajaksi. Nämä säännökset antavat kunnille hyvät mahdollisuudet kehittää sellaisia ratkaisuja, jotka sopivat niin perhepäivähoitajille kuin lasten vanhemmillekin.

Valiokunta pitää tärkeänä, että kunnissa kehitetään aktiivisesti oman kunnan olosuhteisiin soveltuvia työaikamalleja ja sijaishoitoratkaisuja. Monissa kunnissa on jo nykyisin hoitajan tai hoitajan lasten sairaustapausten taikka hoitajan koulutuspäivien varalta varahoitojärjestelyjä, jotka pohjautuvat sijaishoidon järjestämiseen esimerkiksi päiväkodissa, ryhmäperhepäivähoidossa tai perhepäivähoitajien kesken sovittujen järjestelyjen avulla.

Valiokunta korostaa, että perhepäivähoitajan työ on tehtävän vaativuuteen ja vastuullisuuteen nähden heikosti palkattua. Oman kodin käyttäminen vieraiden lasten hoitamiseen merkitsee rajoituksia myös muun perheen elämään. Nyt ehdotettujen parannusten jälkeenkin perhepäivähoitajien työaika jää pidemmäksi kuin muilla kunnan työntekijöillä ja osa perhepäivähoitajan työhön liittyvistä velvoitteista on heikosti korvattuja tai jää korvausten ulkopuolelle. Työtä perhepäivähoitajan työn houkuttelevuuden parantamiseksi onkin syytä jatkaa.

Asiantuntijakuulemisessa on noussut esiin, että kunnat voivat ryhtyä ostamaan tarvitsemiansa perhepäivähoitopalveluita yksityisiltä perhepäivähoitajilta, joita työaikalaki ei koske. Valiokunta korostaa, että tällaisissa tilanteissa tulee kyseessä olla aito yritystoiminta eikä työaikalain säännösten kiertämiseksi luotu pakkoyrittämisen tilanne, jossa nykyiset kunnalliset perhepäivähoitajat irtisanottaisiin ja he joutuisivat työllistämään itsensä yksityisinä perhepäivähoitajina, joilta kunta sitten ostaisi perhepäivähoitopalvelua.

Joissakin kunnissa pidetään mahdollisena, että perhepäivähoito vähentyy merkittävästi tai loppuu kokonaan ehdotetuista muutoksista johtuvien lisäkustannusten, hoitajapulan tai hoitomuodon suosion romahtamisen takia. Valiokunta katsoo kuitenkin, että lainsäädäntö antaa kunnille mahdollisuuksia kehittää paikalliseen tilanteeseen sopivia ratkaisuja, joilla kohtuullisin kustannuksin turvataan hoitomuodon jatkuminen ja kehittyminen. Valiokunta korostaa, että nykyisille perhepäivähoitajille tulee järjestää tarvittavaa täydennyskoulutusta niin, että he voivat sijoittua töihin muiden päivähoitomuotojen palvelukseen, jos pelot perhepäivähoidon suosion vähenemisestä toteutuvat.