Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Siviilipalvelusaika
Monet kansainväliset tahot ovat kritisoineet nykyisen
siviilipalveluksen kestoa suhteessa varusmiespalvelukseen. Muun
muassa YK:n ihmisoikeuskomitea, Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu
ja Amnesty International ovat pitäneet siviilipalvelusaikaa
rankaisevan pitkänä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että siviilipalvelusaikaa ehdotetaan lakiehdotuksessa
lyhennettäväksi 33 päivällä verrattuna
nykyiseen tilanteeseen. Ehdotettu siviilipalvelusaika on sama kuin
varusmiehen pisin palvelusaika eli 362 vuorokautta. Se jää kuitenkin
edelleen selvästi pitemmäksi kuin varusmiesten
keskimääräinen palvelusaika, joka on
noin 8,7 kuukautta.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että ehdotus
siviilipalvelusajasta ei muodostu lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen
vaikuttavaksi seikaksi, kun eri palvelusmuotoja arvioidaan palvelusmuotojen
kokonaisrasittavuuteen liittyvien seikkojen valossa. Merkityksellisinä seikkoina
on tällöin pidetty esimerkiksi palveluksen fyysistä ja
psyykkistä rasittavuutta, palvelusajan pituutta, työ-
ja koulutusajan menetystä, erottamista perheestä ja
muusta totutusta ympäristöstä sekä palvelukseen
sisältyviä asuinpaikan valinnan ja liikkumisvapauden
rajoituksia. Myös puolustusvaliokunta on lausunnossaan
vertaillut palvelusmuotojen kokonaisrasittavuutta muun muassa paikallaolovelvollisuuden
sekä henkisen ja fyysisen rasittavuuden perusteella.
Kriisiaikainen palvelus
Ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta ongelmallisena on pidetty
sitä, että oikeus kieltäytyä aseista
on ollut voimassa ainoastaan rauhan aikana. Lakiehdotuksen mukaan
siviilipalvelus olisi mahdollinen myös poikkeusolojen aikana. Ylimääräistä palvelusta
koskevan päätöksen ja liikekannallepanon
aikana siviilipalveluskeskus määräisi
siviilipalvelusvelvolliset pelastus- ja väestönsuojeluviranomaisia
avustaviin tehtäviin.
Valiokunta pitää uudistusta tärkeänä.
Se selkiyttää siviilipalveluksen suorittaneiden
asemaa kriisioloissa. Omantunnon vapauden ja vakaumuksen suojan
kannalta on tärkeää, että siviilipalvelusvelvollisten
sijoittamisesta päättää kriisiaikoinakin
siviilipalveluskeskus.
Lakiehdotuksen mukaan kriisiaikoina siviilipalvelukseen hakeutuvien
vakaumus tutkittaisiin valtioneuvoston asettamassa vakaumuksen tutkintalautakunnassa.
Valiokunnan suorittamassa asiantuntijakuulemisessa ja perustuslakivaliokunnan
lausunnossa on esitetty epäilyjä mahdollisuuksista
tutkia objektiivisin perustein ja luotettavasti henkilön
vakaumusta tai sen aitoutta. Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan
lausunnon mukaisesti lakiehdotukseen lisättäväksi
säännökset muutoksenhausta tutkintalautakunnan
päätökseen. Valiokunta pitää sinänsä perusteltuna,
että kriisioloissa siviilipalvelukseen pääseminen
edellyttää vakaumuksen tutkintaa. Valiokunta korostaa
kuitenkin, että vakaumuksen tutkintalautakunnan työssä tulee huomiota
kiinnittää siihen, että henkilön
kyvyttömyys verbaalisesti kuvata vakaumuksensa laatua ja
syvyyttä ei saisi vaikuttaa arvioinnin lopputulokseen.
Siviilipalveluksen sisällöllinen kehittäminen
Siviilipalveluksen peruskoulutusjakson aikana annettavaa koulutusta
tiivistetään ja sen sisältöä kehitetään
niin, että pelastustoiminnan ja väestönsuojelun
sekä yleisten kansalaisvalmiuksien osuutta koulutuksessa
lisätään. Tarkoitus on, että siviilipalvelusvelvolliset
voivat yhteisen alkuopetuksen jälkeen valita yhden kolmesta suuntautumisvaihtoehdosta,
joita ovat pelastustoimi ja väestönsuojelu, ympäristön-
ja kulttuuriomaisuuden suojelu sekä yleissivistys ja kansalaisvalmiudet.
Valiokunta pitää peruskoulutuksen uudistusta
onnistuneena. Koulutus antaa siviilipalvelusmiehille hyödyllisiä tietoja
ja valmiuksia, laajentaa heidän käsitystään
itsestä ja yhteiskunnasta sekä auttaa heitä oman
maailmankuvansa rakentamisessa. Suuntautumisvaihtoehdoissa annettava
erikoistumiskoulutus lisää siviilipalvelusmiesten
valmiuksia auttaa erilaisissa onnettomuuksissa, luonnonmullistuksissa
ja muissa kriisitilanteissa.
Työasiainvaliokunta on tämän esityksen
hyväksymisen yhteydessä kumottavasta siviilipalveluslaista
antamassaan lausunnossa (TyVL 3/1991 vp)
ehdottanut, että mahdollisuudet ottaa käyttöön
esimerkiksi Tanskan mallin mukainen järjestelmä siviilipalvelun
suorittamiseksi ulkomailla selvitettäisiin. Valiokunta
toteaa tyydytyksellä, että lakiehdotuksessa ehdotetaan
siviilipalvelusvelvolliselle mahdollisuutta enintään
kahden kuukauden mittaiseen ulkomaanpalveluun. Muutos on tarpeellinen
ja tarkoituksenmukainen. Se parantaa mahdollisuuksia siviilipalvelusvelvollisten
käyttämiseen kehitysyhteistyötehtävissä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että uudistuksen toimivuutta seurataan.
Siviilipalveluspaikkojen riittävyys ja asumiskustannusten
korvaaminen
Eräs siviilipalvelukseen liittyvä ongelma
on jo pitkään ollut palveluspaikkojen vähyys.
Palveluspaikattomien määrä vaihtelee
30—80 palvelusvelvollisen välillä keskiarvon
ollessa noin 55 palveluspaikatonta. Merkittävä syy
palveluspaikkojen vähyyteen on siviilipalvelusmiehestä siviilipalveluspaikalle
aiheutuva taloudellinen rasite. Palveluspaikan tulee vastata siviilipalvelusvelvollisen
ylläpidosta, ja asumiskustannukset muodostavat usein valtaosan
syntyvistä kustannuksista.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että lakiehdotukseen sisältyy ehdotus majoituskustannusten
osittaisesta korvaamisesta palveluspaikalle. Tämä saattaa
osaltaan ratkaista palveluspaikkaongelmaa ja madaltaa kynnystä ryhtyä palveluspaikaksi.
Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen,
että etenkin pääkaupunkiseudulla ja suurissa
kasvukeskuksissa esitetty korvaus voi osoittautua riittämättömäksi
rohkaisemaan kuntia ja muita mahdollisia siviilipalveluspaikkoja
tarjoamaan lisää palveluspaikkoja siviilipalvelusvelvollisille.
Palveluspaikan hakeminen ja odottaminen aiheuttaa siviilipalvelusvelvolliselle usein
opintojen ja töihin pääsyn ylimääräistä viivästymistä,
mikä on ristiriidassa hallituksen tavoitteena olevan opintojen
nopeuttamisen ja töihin menon aikaistamisen kanssa. Myös
siviilipalvelusmiesten sijoittaminen työpalveluun Lapinjärven
siviilipalveluskeskukseen ilman, että heille voidaan siellä osoittaa
mielekkäitä työtehtäviä,
on niin siviilipalvelusvelvollisten kuin yhteiskunnankin kannalta
epätarkoituksenmukaista ja aiheuttaa valtiolle turhia kustannuksia.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että hallitus tarkoin seuraa asumiskustannusten korvaamiseen
tarkoitettujen määrärahojen riittävyyttä ja
uudistuksen vaikutuksia siviilipalveluspaikkojen määrään
ja ryhtyy tarvittaessa toimiin asumiskustannusten korvaustason nostamiseksi.
Kurinpitosäännökset
Valiokunta katsoo, että siviilipalveluksesta kieltäytymisen
ja siviilipalvelusrikoksen eriyttäminen itsenäisiksi
rikoksiksi on hyvin perusteltua. Myös kurinpitoasioiden
käsittelyn keskittäminen siviilipalveluskeskukseen
on tärkeä uudistus.
Voimassa olevan lain aikana kurinpito on ollut palveluspaikan
tehtävänä. Käytännössä tämä on
johtanut siihen, että siviilipalvelusvelvollisten osalta
ei ole voitu taata yhtenäistä menettelyä kurinpitoasioissa,
koska palveluspaikkojen osaaminen kurinpitoasioissa ja kynnys ryhtyä kurinpitotoimiin
on vaihdellut. Kurinpitoasioiden käsittelyn ja rikosilmoitusten
teon keskittäminen siviilipalveluskeskuksen tehtäväksi
lisää siviilipalvelusvelvollisten oikeusturvaa
ja tasapuolista kohtelua kurinpitoasioissa.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt siviilipalvelusrikoksen
rangaistussääntelyä varsin ankarana,
kun otetaan huomioon, että kysymys ei ole siviilipalveluksesta
kieltäytymisestä. Vankeusrangaistusta siviilipalvelusrikoksesta
ei lakiehdotuksen 80 §:n 1 momentin mukaan saa määrätä ehdolliseksi
eikä sen sijasta saa määrätä yhdyskuntapalvelua.
Vankeuteen tuomitaan ajaksi, joka vastaa enintään
puolta palvelusvelvollisen jäljellä olevasta palvelusajasta. Valiokunta
yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen rangaistussääntelyn
ankaruudesta ja pitää tärkeänä,
että selvitetään, voitaisiinko ehdoton
vankeusrangaistus korvata jollakin tarkoituksenmukaisemmalla seuraamuksella.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan rangaistus on mitattava
niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen
vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta
ilmenevään tekijän syyllisyyteen. Työelämä-
ja tasa-arvovaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan vaatimuksiin
rangaistusten oikeasuhtaisuuden turvaamisesta.
Isyyden tukeminen
Lakiehdotuksessa esitetään isyysvapaaseen
kuuden päivän pidennystä, joka vastaa
asevelvollisuuslain puolelle ehdotettua muutosta. Näin
ollen isyysvapaa pitenee nykyisestä kuudesta päivästä 12
päivään.
Aktiivisen isyyden tukeminen on koko yhteiskunnan tehtävä.
Isiä pyritään eri tavoin kannustamaan
vanhemmuuteen liittyvien velvollisuuksien jakamiseen tasa-arvoisesti äitien
kanssa. Tässä tarkoituksessa myös isyysvapaan
kesto ja isyysrahan määrä ovat toistuvasti
olleet keskustelun kohteena. Sairausvakuutuslain mukaan isyysrahaa
maksetaan äitiys- ja vanhempainrahakauden aikana enintään
18 päivältä. Pääministeri
Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa luvataan pidentää isyysvapaata
2 viikolla siten, että uudistus toteutetaan vuoden 2010
budjetissa.
Valiokunta katsoo, että lapsen hoitoon liittyvien valmiuksien
hankkiminen on tärkeää kansalaiskasvatusta
niin varusmiehille kuin siviilipalvelusmiehillekin ja heidän
tulisi olla mahdollista pitää yhtä pitkä isyysvapaa
lapsen syntymän yhteydessä kuin muidenkin isien.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että mahdollisuudet isyysvapaan pidentämiseksi
18 päivään selvitetään
mahdollisimman pian. Isyysvapaan edelleen pidentyessä hallituksen
ohjelman mukaisesti tulee huolehtia, että vastaavat muutokset
tehdään myös asevelvollisuuslakiin ja
siviilipalveluslakiin.
Samalla valiokunta kiinnittää huomiota siihen,
että erilaiset perhemuodot tulisi saattaa samanarvoiseen
asemaan vanhemmuuteen liittyvissä tilanteissa. Perhemuotojen
monimuotoisuuden vuoksi oikeuden määrittävänä kriteerinä ei
saisi olla biologinen vanhemmuus, vaan perheeseen syntyvä tai
adoptoitava lapsi.
Puolustusvaliokunta on asevelvollisuuslaista antamassaan mietinnössä (PuVM
1/2007 vp) pitänyt isyyden tukemisessa
tärkeinä lakiehdotuksen säännöksiä henkilökohtaisesta
lomasta ja painavista henkilökohtaisista syistä myönnettävästä lomasta.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa,
että myös siviilipalvelusvelvollisten kohdalla
tulee isyyttä tukea vastaavalla tavalla siviilipalveluslakiehdotuksen
mukaisia henkilökohtaisia lomia myöntämällä.
Valiokunta korostaa varusmies- ja siviilipalveluksen merkitystä kansalaiskasvatusinstituutioina,
jotka tavoittavat lähes koko nuorten miesten ikäluokan.
Valiokunta painottaa tasa-arvokasvatuksen tärkeyttä ja
katsoo, että tasa-arvo- ja sukupuolinäkökulman
huomioivaa koulutusta tulee lisätä niin varusmiehille
kuin siviilipalvelusvelvollisillekin annettavassa koulutuksessa.
Yksityiskohtaiset perustelut
Yleistä
Laki eräiden tehtävien siirtämisestä työ-
ja elinkeinoministeriöön tulee voimaan 1.1.2008.
Valiokunta ehdottaa työministeriötä koskevat
säännökset muutettaviksi työ-
ja elinkeinoministeriötä koskeviksi.
Valiokunta ehdottaa 1. lakiehdotukseen lisättäväksi
kaksi uutta pykälää. Valiokunta ehdottaa
lakiehdotuksiin tehtäväksi tästä johtuvat muutokset
viittaussäännösten pykälänumeroihin.
1. Siviilipalveluslaki
1. luku. Yleiset säännökset
3 §. Siviilipalveluksen sisältö.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi
uusi 2 momentti, jossa säännellään
siviilipalvelukseen kuuluvan työpalvelun sisällöstä.
Muutos perustuu perustuslakivaliokunnan lausuntoon, jonka mukaan
3 §:ää on syytä täydentää esityksen
tarkoitusta vastaavilla, työpalvelun sisältöä esimerkinomaisesti luonnehtivilla
maininnoilla.
9 §. Siviilipalveluspaikkahakemuksen käsittely ja
siviilipalveluspaikkaoikeuden peruuttaminen.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan korostanut, että palveluspaikalla
ei lakiehdotuksen mukaan ole toimivaltaa määrätä kurinpitorangaistusta,
ja pitänyt jossain määrin harhaanjohtavina
lakiehdotuksen 9 ja 44 (45) §:n mainintoja henkilöstä,
jonka tehtävänä on muun ohella vastata
kurinpidosta palveluspaikalla. Perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti
pykälän 1 momenttia ehdotetaan tältä osin
muutettavaksi.
11 §. Tarkemmat säännökset.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on kiinnitetty huomiota
siihen, että valtioneuvoston asetuksella säädetään 11 §:n
mukaan tarkemmin muun ohella siviilipalveluskeskuksen henkilökunnasta
ja henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista, vaikka
lakiehdotuksessa ei ole lainkaan säännöksiä keskuksen henkilökunnasta
eikä henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista.
Valtuus lakia "tarkempien" säännösten
antamiseen ei näiltä osin ole kielellisesti asianmukainen.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa
säännöksen jakamista kahteen momenttiin
niin, että tarkemmin säätäminen
asetuksella koskee vain siviilipalveluspaikkahakemuksen käsittelyä,
josta lakiehdotuksen 9 §:ssä on säännöksiä.
15 §. Siviilipalveluspaikan määrääminen.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt perusoikeuksien
ja hyvän hallinnon vaatimusten näkökulmasta
tärkeänä lakiehdotuksen täydentämistä säännöksellä,
jonka mukaan siviilipalveluspaikaksi voidaan määrätä 8 §:n
2 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu uskonnollinen yhdyskunta
tai sen seurakunta taikka yksityisoikeudellinen yhteisö,
yhdistys tai säätiö vain siviilipalvelusvelvollisen
suostumuksella. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
ehdottaa tätä tarkoittavan säännöksen
lisäämistä 1 momenttiin.
4. luku. Siviilipalvelushakemuksen käsittely erityisoloissa
18 §. Siviilipalvelukseen hakeminen erityisoloissa.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on kiinnitetty huomiota
siihen, että esityksen perustelujen mukaan tutkintalautakunta
käsittelee uutena hakemuksena 18 §:n
2 momentissa tarkoitetun, siviilipalvelukseen jo hyväksytyn
asevelvollisen antaman selvityksen vakaumuksestaan. Tämä ei
kuitenkaan käy ilmi lakiehdotuksen 4
luvun säännöksistä. Tämän
vuoksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi
3 momentti, jossa säädetään
pykälän 2 momentissa tarkoitetun selvityksen käsittelemisestä uutena
hakemuksena ja vakaumuksentutkintalautakunnan antaman päätöksen
vaikutuksista aiemmin annettuun päätökseen
siviilipalvelukseen hyväksymisestä.
20 §. Lautakunnan asettaminen ja jäsenten kelpoisuusvaatimukset.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyn perusteella pykälän
3 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi
päätöksentekoa koskevalla enemmistösäännöksellä, jonka
mukaan lautakunnan kokouksessa läsnäolevien jäsenten
enemmistö ei saa olla siviilipalvelusviranomaisen ja puolustushallinnon
edustajia. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan lautakunnan
riippumattomuuden vahvistamiseksi lisättäväksi
maininta lautakunnan jäsenten virassapysymisoikeudesta.
21 §. Siviilipalvelushakemuksen käsittely
lautakunnassa.
Muutoksenhakukieltoa koskeva 5 momentti ehdotetaan poistettavaksi
perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyillä perusteilla.
Säännökseen ehdotetaan otettavaksi viittaussäännös
98 §:ään, jossa muutoksenhakuoikeudesta
säädetään.
6. luku. Siviilipalveluksen suorittaminen ja siviilipalveluksen
päättyminen
35 §. Siviilipalvelusvelvollisten oikeuksien rajoittaminen.
(Uusi)
5 Perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyillä perusteilla
valiokunta ehdottaa lakiehdotukseen lisättäväksi
uuden 35 §:n, jossa säädetään
siviilipalvelusvelvollisen oikeuksien rajoittamisen yleisistä periaatteista.
Säännöksen mukaan siviilipalvelusvelvollisen
oikeuksia ei saa siviilipalveluslain nojalla rajoittaa enempää kuin
palvelusvelvollisuuden suorittaminen sekä siviilipalvelusvelvollisten
ja muiden henkilöiden turvallisuus välttämättä vaativat.
38 §. Siviilipalvelusvelvollisen velvollisuudet.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa kiinnitetään
huomiota siihen, että pykälän säännökset
siviilipalvelusvelvollisen palvelusvelvollisuuden sisällöstä ovat
kovin yleispiirteisiä. Perustuslakivaliokunnan lausunnon
mukaan pykälää on tarpeen täydentää maininnoilla
palvelusvelvollisuuden ulottamisesta vain sellaisiin työnjohdollisiin
määräyksiin, jotka annetaan lakiin perustuvan
toimivallan nojalla. Valiokunta ehdottaa pykälään
tätä tarkoittavaa täsmennystä.
Lakiehdotuksen 8 §:n 4 momentin mukaan siviilipalvelusasioita
käsittelevä siviilipalveluskeskuksen ja siviilipalveluspaikan
henkilöstö toimivat virkavastuulla hoitaessaan
siviilipalveluslain mukaisia tehtäviä. Toimivalta
siviilipalvelusvelvollisen palvelustehtävien määräämiseen
siviilipalveluspaikassa kuuluu 45 §:n mukaiselle vastuuhenkilölle
tai hänen määräämälleen.
43 §. Palvelusajan laskeminen.
Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan palvelusaikaan
ei lasketa päiviä, jotka siviilipalvelusvelvollinen
on ollut 40 §:n 2 momentissa tarkoitetulla henkilökohtaisista
syistä annetulla lomalla. Näin ollen 40 §:n
1 momentin nojalla myönnetyt lomat lasketaan palvelusaikaan.
Hallituksen esityksessä 40 §:n perusteluissa oleva
kannanotto, joka on ristiriidassa 43 §:n 2 momentin sisällön
kanssa, tulee näin ollen poistaa.
45 §. Siviilipalvelusvelvollisten valvonta ja palvelustehtävien
määrääminen.
Viitaten edellä 9 §:n
kohdalla esitettyihin perusteluihin valiokunta ehdottaa 1 momentista
poistettavaksi viittauksen kurinpidosta vastaavaan henkilöön.
9. luku. Ylimääräinen palvelus ja
palvelus liikekannallepanon aikana
64 §. Ylimääräinen palvelus.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyillä perusteilla
valiokunta ehdottaa 2 momentin säännöstä täsmennettäväksi.
Vastaava täsmennys ehdotetaan tehtäväksi
65 §:n 1 momenttiin.
66 §. Ylimääräiseen palvelukseen
ja liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen sovellettavat säännökset.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyillä perusteilla
valiokunta ehdottaa 2 momentin valtuutussäännökset
poistettaviksi. Näin ollen ylimääräisen
palveluksen ja liikekannallepanon aikana ei olisi mahdollista säätää poikkeuksia
lain säännöksistä valtioneuvoston asetuksella.
Muutoksen jälkeen säännös vastaa sisällöltään
puolustusvaliokunnan asevelvollisuuslain 90 §:ään
esittämää tarkennusta.
67 §. Palvelukseen määräämättä jättäminen
hakemuksesta yleisen edun vuoksi.
Puolustusvaliokunta on mietinnössään
asevelvollisuuslaista ehdottanut asevelvollisuuslakiin lisättäväksi säännöksen,
jonka mukaan kansanedustaja, valtioneuvoston jäsen tai
Euroopan parlamentin jäsen jätetään
kutsumatta ylimääräiseen palvelukseen
tai liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen. Valiokunta ehdottaa
vastaavan säännöksen lisäämistä siviilipalveluslakiin
67 §:n uudeksi 2 momentiksi.
11. luku. Siviilipalvelusvelvollisuuden rikkominen
77 §. Siviilipalvelusrikos ylimääräisen
palveluksen tai liikekannallepanon aikana.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyillä perusteilla
valiokunta ehdottaa säännökseen lisättäväksi vaatimuksen,
jonka mukaan laiminlyönnin tulee olla olennainen.
13. luku. Muutoksenhaku
98 §. Muutoksenhaku asevelvollisten vakaumuksentutkintalautakunnan
päätökseen.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyillä perusteilla
valiokunta ehdottaa lakiehdotukseen lisättäväksi
uuden 98 §:n, johon ehdotetaan otettavaksi muutoksenhakua
vakaumuksentutkintalautakunnan päätökseen
koskevat säännökset.
Pykälän 1 momentin mukaan vakaumuksentutkintalautakunnan
antamaan päätökseen voi hakea muutosta
Helsingin hallinto-oikeudelta. Asian laadun ja erityisolosuhteiden
vuoksi muutoksenhaku on tarpeen keskittää yhteen
hallinto-oikeuteen.Valitusajan tulee olla lyhyt, jotta palvelusvelvolliset
voidaan sijoittaa tehtäviinsä viivytyksettä.
Säännöksessä valitusajaksi ehdotetaan
14 vuorokautta päätöksen tiedoksisaannista.
Pykälän 2 momentissa säädetään
valituskirjelmän toimittamisesta hallinto-oikeuteen. Palvelusvelvollisten
nopean tehtäviin sijoittamisen vuoksi hallinto-oikeuden
tulee käsitellä valitus kiireellisenä.
Valitus ei estä päätöksen täytäntöönpanoa,
ellei valitusviranomainen toisin määrää.
Pykälän 3 momentin mukaan hallinto-oikeuden
päätökseen voi hakea muutosta, jos korkein hallinto-oikeus
myöntää valitusluvan.
5. Laki asevelvollisen kuoltua suoritettavasta taloudellisesta
tuesta annetun lain 1 ja 2 §:n muuttamisesta
2 §. Tuen saamisen edellytykset.
Saadun selvityksen mukaan lainsäädännössä ei
enää käytetä termiä vapaaehtoinen
harjoitus, joten tätä koskeva maininta ehdotetaan
tarpeettomana poistettavaksi säännöksestä.