Tasavallan presidentti päätti 13 päivänä maaliskuuta 2003 Suomen osallistumisesta Euroopan unionin (EU) ensimmäiseen sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon Concordiaan Makedoniassa. Ennen päätöstä valtioneuvosto kuuli 11 päivänä maaliskuuta 2003 rauhanturvaamislain 2 §:n 1 momentin mukaisesti ulkoasiainvaliokuntaa.

Rauhanturvaamislain 2 §:n 2 momentin mukaan perinteistä rauhanturvaamista vaativammat voimankäyttösäännöt edellyttävät eduskunnan täysistuntokäsittelyä ennen asiaa koskevan esityksen tekemistä tasavallan presidentille. Concordiaan liittyvissä voimankäyttövaltuuksissa oli kaksi yksittäistä seikkaa, jotka edellyttävät rauhanturvaamislain mukaan asian täysistuntokäsittelyä eduskunnassa.

Concordian voimankäyttösäännöissä on kohta, joka mahdollistaa voimankäytön tarkoin erikseen määrätyssä tilanteessa vihamielisen aikomuksen osoittajaa kohtaan (ns. hostile intent). Toiseksi, mikäli Concordiaa toteuttavat EU:n lähettämät rauhanturvaajat jouduttaisiin turvallisuustilanteen radikaalisti huonontuessa hätäevakuoimaan Makedoniasta, Nato toteuttaisi hätäevakuoinnin ja soveltaisi tällöin Concordian omia voimankäyttösääntöjä laajempia voimankäyttösääntöjä, jotka vastaavat Kosovon kriisinhallintaoperaation (KFOR) voimankäyttösäännöksiä.

Voimankäyttösäännöt eivät ole sisältönsä puolesta Suomen kannalta ongelmallisia ottaen huomioon, että varsin samansisältöisiä sääntöjä sovelletaan edellä mainitussa KFOR:ssa sekä SFOR:ssa (Stabilization Force) Bosnia ja Herzegovinassa ja ISAF:ssa (International Security Force) Afganistanissa. Hallitus on antanut näiden operaatioiden osalta selonteot eduskunnan täysistunnon käsiteltäviksi ennen esityksen viemistä tasavallan presidentille.

Makedonian Concordia-operaatio on tehtäviensä luonteen perusteella tyypillinen ns. perinteinen rauhanturvaoperaatio. Operaation alussa arvioitu turvallisuusuhkien riskitaso on säilynyt alhaisena, ja tilanne alueella on rauhallinen. Euroopan unioni päätti heinäkuussa Concordia-operaation lopettamisesta 15.12.2003. Todennäköisyys joutumisesta tilanteeseen, jossa olisi pohdittava hyökkäyksen luonteisia vastatoimia "vihamielisen aikomuksen" estämiseksi, on vähäinen.

Päätettäessä Naton ja EU:n yhteistyöstä Concordia-operaatiossa sovittiin, että äärimmäisessä kriisitilanteessa EU:n ja Naton yhteinen päätös EU-rauhanturvaajien evakuoinnista laukaisee operaation joutumisen Naton komentoon sekä Naton KFOR-operaation voimankäyttösääntöjen soveltamisen. Tällöin myös suomalaiset EU-operaatiossa palvelevat rauhanturvaajat soveltaisivat evakuointioperaation voimankäyttösääntöjä. Lisäksi suomalaisten KFOR-rauhanturvaajien tulisi tarvittaessa voida osallistua mahdolliseen tukioperaatioon.

Selonteossa esitetään, että "vihamielistä aikomusta" koskevasta Suomen esittämästä varaumasta luovutaan.

Lisäksi esitetään, että mikäli joukkojen turvallisuustilanne vaatii ja joudutaan turvautumaan EU-rauhanturvaajien turvallisuuden takaamisoperaatioon ja evakuointiin, hyväksytään KFOR-operaation voimankäyttösääntöjen soveltaminen ja suomalaisten rauhanturvaajien osallistuminen operaatioon tarvittaessa.

Täysistuntokäsittelyä edellyttävät voimankäyttösäännöt tulevat eduskunnan käsiteltäviksi vasta nyt johtuen eduskunnan vaalitauosta ja siitä, että Natosta saatiin vasta kesäkuun lopussa vahvistus, että operaation mahdolliseen evakuointiin soveltuvat Kosovon kriisinhallintaoperaation (KFOR) mukaiset voimankäyttösäännöt. Selonteon antamisessa on näin ollen kyse rauhanturvalain mukaisen prosessin saattamisesta asianmukaisesti päätökseen eduskunnan osalta.