Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena.

Suomi pyrkii kahdenvälisellä sijoituksia edistävällä ja suojaavalla sopimuksella turvaamaan yritysten ja teollisuuden yleiset toimintaedellytykset Iranissa. Investointisuojasopimus pyrkii suojaamaan sijoituksia poliittisilta riskeiltä ja lisäämään sijoitusympäristön ennakoitavuutta ja alentamaan siten yritysten sijoituskynnystä.

Sopimus vahvistaa suomalaisen investoijan suojaa, mutta ei esityksen mukaan poista kaikkia perusongelmia. Pakkolunastuksen korvattavuus ei esityksen mukaan toteudu sopimuksessa sen tasoisesti kuin Suomi olisi lähtökohtaisesti edellyttänyt. Sopimus ei myöskään kiellä suoritusvaateita, kuten Suomen sopimukset yleensä tekevät. Myöskin aiheutettujen vahinkojen korvausvelvollisuus todetaan sopimuksessa yleisemmällä tasolla kuin Suomen sopimuksissa yleensä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sopimus antaa suomalaisille sijoituksille kuitenkin riittävän suojan poliittiselta riskiltä ja lisää tyydyttävällä tavalla investointiympäristön ennakoitavuutta. Iranin näkemykset ulkomaisten sijoitusten suojaamisesta poikkeavat huomattavasti teollisuusmaiden vastaavista. EU-maista investointisuojasopimukset on tehty vasta Italian, Itävallan, Kreikan ja Saksan kanssa.

Euroopan unioni aloitti ihmisoikeusdialogin Iranin kanssa lokakuussa 2002. Ihmisoikeusdialogin puitteissa voidaan käsitellä yleismaailmallisia ihmisoikeusasioita. Suomi aloitti vuonna 1999 oman ihmisoikeusalan asiantuntijoiden seminaaritoiminnan Iranin kanssa. Valiokunta pitää tärkeänä, että myös taloudellisen yhteistyön avulla edistetään poliittista dialogia Iranin kanssa ihmisoikeuksien edistämiseksi. Valiokunta pitää siksi valitettavana, että sopimuksesta puuttuvat viittaukset kansainvälisesti hyväksyttyihin työntekijöiden oikeuksiin ja ympäristönsuojeluvelvoitteisiin.

Iranin vienti koostuu pääasiassa raakaöljystä, elintarvikkeista ja tekstiileistä. Ulkomaankauppa on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Iranin talous tarvitsee ulkomaisia sijoituksia ja teknologista tietämystä erityisesti öljy- ja kaasusektorin kehittämiseksi. Avoimempi investointipolitiikka perustuu vuoden 2000 talousuudistukseen ja suhteiden normalisointiin länsimaiden kanssa. Talouden näkymät ovat riippuvaisia lähinnä öljyn hinnasta, Yhdysvaltain pakotepolitiikasta ja sisäpoliittisesta kehityksestä. Iranin merkittävin kauppakumppani on EU, erityisesti Saksa, Italia ja Ranska. Suomen kauppa Iranin kanssa on melko vähäistä ja Suomelle voimakkaan ylijäämäistä.

Suomen vienti Iraniin vuonna 2001 oli runsaat 100 miljoonaa euroa. Vienti koostuu pää-asiassa tietoliikennelaitteista, puunjalostustuotteista ja koneista. Lisäksi viedään muun muassa lääke- ja maaliteollisuuden tuotteita ja lannoitteita. Vientipotentiaalia on esityksen mukaan myös ympäristöteknologian sekä kaivosteollisuuden käyttämien laitteiden, lääke- ja elintarviketeknologian piirissä. Suomen tuonti Iranista vuonna 2001 oli vajaat 3 miljoonaa euroa. Tuonti kattaa tekstiiliteollisuuden tuotteita, lähinnä mattoja, elintarvikkeita, kuten kuivatut hedelmät, kalasäilykkeet ja katkaravut, sekä mineraaleja. Suomalaisella elinkeinoelämällä on saadun selvityksen mukaan suurta kiinnostusta Iranin markkinoita kohtaan myös sijoituskohteena. Kynnys sijoituspäätösten tekoon on toistaiseksi ollut kuitenkin korkea, koska maa ei ole kyennyt riittävästi takaamaan sijoitusten turvaa. Investointisopimuksella pyritään parantamaan tätä puutetta.