Perustelut

Lissabonin strategian toteuttaminen on ollut alusta lähtien ongelmallista. Keskeisinä syinä epäonnistumiseen pidetään paitsi maailmantalouden heikkoa tilannetta myös sitä, että jäsenmaat eivät ole käytännössä sitoutuneet asetettuihin tavoitteisiin. Näin määrätietoiset poliittiset toimet ovat puuttuneet. Ohjelmaan on myös sisällytetty liikaa asioita, ja koordinaatio on ollut heikkoa. Strategian toimeenpanon terävöittäminen ja tehostaminen onkin välttämätöntä Euroopan jäädessä yhä enemmän jälkeen USA:n ja eräiden Aasian alueiden talouskasvusta. Tavoitteiden saavuttaminen on käytännössä erittäin haasteellista, etenkin kun kilpailijamaat ja -alueet menevät koko ajan eteenpäin, jolloin edes Lissabonin päämäärien saavuttaminen ei välttämättä tuo riittävää kilpailukykyä.

Komission nyt antama ehdotus on joka tapauksessa selkeä parannus nykytilanteeseen. Ohjelmaa on tiivistetty ja sen toimeenpanoa on tarkoitus yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa. Tavoitteet ovat luonnollisesti kannatettavia, ja niiden eteenpäin menoa tulee tukea. On huolehdittava erityisesti siitä, että jatkossa toiminta fokusoidaan aiempaa tiiviimmin kilpailukykyä parantaviin toimiin. Toimeenpanoon on lisäksi saatava joustavuutta, dynaamisuutta ja konkreettisuutta. Aivan keskeinen vaatimus ohjelman onnistumiselle on se, että jäsenvaltioiden hallitukset ottavat todellisen vastuun ohjelman toteuttamisesta kansallisella tasolla ja sitoutuvat siihen poliittisesti.

Valtiovarainvaliokunta toteaa, että julkisen talouden kestävyys on perusedellytys vahvalle ja vakaalle talouskasvulle pitkällä aikavälillä. Onkin tärkeää, että Lissabonin ohjelma integroidaan selkeästi vakaus- ja kasvusopimukseen. Valiokunta korostaa myös talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen merkitystä talouspolitiikan koordinaation keskeisenä välineenä.

Valiokunta kiinnittää huomiota ympäristö- ja sosiaalitavoitteiden huomioon ottamiseen. Niitä ei tule käsitellä irrallaan työllisyyttä ja kasvua koskevista tavoitteista, vaan ne tulee nähdä elementteinä, joilla voidaan tukea kasvua ja työllisyyttä. On myös tärkeää, että kestävän kehityksen strategia otetaan huomioon Lissabonin strategian toteuttamisessa. Valiokunta korostaa ekotehokkaiden innovaatioiden ja ympäristöteknologioiden merkitystä ja pitää valtioneuvoston tapaan tärkeänä, että ympäristöteknologian toimintaohjelman rahoitukseen suunnataan varoja myös EU:n kilpailukykyä ja innovaatioita koskevasta puiteohjelmasta.

Valiokunta korostaa muutoinkin tutkimus- ja kehittämistoiminnan merkitystä tuottavuuden kasvussa ja kilpailukyvyn parantamisessa. Jäsenmaiden on sitouduttava kansallisella tasolla huolehtimaan innovaatiojärjestelmien kehittämisestä sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan resursseista. EU-rahoitus ei saa korvata kansallisia tutkimuspanoksia eikä jäsenmaiden julkisten panostusten jälkeenjääneisyyttä, vaan sen on tuotava lisäarvoa kansalliseen toimintaan. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että T&K-panostuksilla tulee saada aikaan todellista vaikuttavuutta ja että tutkimustulosten hyödyntämistä tehostetaan. Kaiken kaikkiaan on tärkeää, että osaaminen pystytään kääntämään kasvuksi.

Euroopan kilpailukyvyn vahvistaminen edellyttää toimivien sisämarkkinoiden ohella myös sitä, että EU:n ulkopuolisten maiden kanssa käytävää kaupankäyntiä kehitetään. Tämä on erityisen tärkeää Suomen kaltaisille maille, jotka sijaitsevat unionin reuna-alueilla ja joiden kaupasta tuntuva osa käydään EU:n ulkopuolisen maan kanssa.

Lissabonin strategian eräs keskeinen ongelma on ollut tavoitteiden ympärille kehitetty laaja ja monimutkainen seuranta- ja raportointijärjestelmä. Valiokunta pitääkin erittäin tervetulleena komission ehdotusta, jonka mukaan strategian hallinnointia uudistetaan ja raportointijärjestelmää kevennetään. Tähän liittyen komissio ehdottaa nykyisten raportointivelvoitteiden koordinoimista yhdeksi kansalliseksi toimintaohjelmaksi. Näin toimenpiteet voidaan räätälöidä kunkin maan tarpeita vastaaviksi, mikä osaltaan lisää hallitusten sitoutumista ohjelmaan. Myös kansallisten parlamenttien ja etujärjestöjen osallistuminen ja sitouttaminen kansalliseen raportointiin on olennainen parannus nykykäytäntöön.

Komission laatiman erillisen Lissabon-toimintaohjelman tavoitteiden ja keinojen välillä on edelleen suuri ristiriita. Ohjelma on laaja ja toimenpidesuositukset ovat osittain päällekkäisiä. Ehdotusten käytännön toteutusta ei ole selvitetty, ja sisällöt ovat monilta osin vielä täsmentämättä. Kuten valtioneuvosto on todennut, Eurooppa-neuvoston ei tulisikaan hyväksyä Lissabon-toimintaohjelmaa sellaisenaan, vaan sitä tulisi vielä analysoida ja täsmentää. Näin ohjelman sitovuutta voitaisiin parantaa ja siihen saataisiin lisää tehokkuutta ja konkreettisuutta.

Valtioneuvosto ei pidä Herra tai Rouva Lissabonin nimittämistä hallitukseen tarpeellisena, mutta voi harkita sitä jäsenmaiden kansallisen koordinaation parantamiseksi. Valtiovarainvaliokunta katsoo, että tällainen menettely ei ole paras keino strategian edistämiseen, vaan jäsenmaille tulee antaa valtuudet itse päättää tavasta, jolla tarpeellinen kansallinen koordinaatio järjestetään.