Perustelut
Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana.
Esityksen tarkoituksena on muuttaa perustuslain säännöksiä valtion
talousarvion täydellisyysperiaatteesta ja tasapaino- eli
kattamisvaatimuksesta. Talousarviosta voitaisiin jättää pois arvio
valtion lainanotosta ja määräraha valtionvelan
lyhentämiseen. Muutoksilla lisättäisiin
talousarvion kattamisen läpinäkyvyyttä ja
luotaisiin edellytykset tehostaa valtionvelan hoitoa, kun velanhoidossa
voitaisiin ottaa huomioon jatkossa myös valtion maksuvalmiuden
luoma liikkumavara. Näin voitaisiin vähentää tarpeetonta lyhytaikaista
lainanottoa ja säästää korko-
ja muita varainhankinnan menoja.
Esitys vastaa valtiovarainvaliokunnan näkemystä ja
valtion kassan hallintaan liittyviä tavoitteita. Valiokunta
on huomauttanut talousarvion käsittelyn yhteydessä useana
vuonna siitä, että valtiolla on kassavarojensa
kautta maksuvalmiutta, jota tulisi voida käyttää valtionvelan hoitoon.
Perustuslain säännösten on kuitenkin tulkittu
edellyttävän sitä, että valtion
lainanotto tulee toteuttaa talousarvioon merkityn suuruisena varainhoitovuoden
loppuun mennessä. Lyhytaikaisen lainan nosto
on saattanut sen vuoksi ylittää valtion maksuvalmiuden
edellyttämän todellisen lainannostotarpeen. Tästä on aiheutunut
huomattavia korko- ja muita varainhankinnan menoja, eri selvitysten
mukaan jopa 10—20 milj. euroa vuositasolla.
Nykyistä perustuslain säännöstä on
perusteltu eduskunnan budjettivallalla; kattamisvaatimuksen tarkoituksena
on ollut varmistaa edellytykset määrärahapäätösten
toimeenpanolle. Talousarvion kattamisvaatimus on kuitenkin käytännössä muodollinen
menettelysäännös, joka ei anna oikeaa
kuvaa valtiontalouden todellisesta tilasta. Se on myös
johtanut edellä kuvatuin tavoin tarpeettomaan lyhytaikaiseen
lainanottoon vuodenvaihteessa ilman, että lainanotolla
olisi tosiasiallista merkitystä talousarvioon
sisältyvien menojen kattamiselle.
Valtion lainanottotarve perustuslain kattamisvaatimuksen kannalta
on siis eri asia kuin lainanottotarpeen arviointi valtion
maksuvalmiuden kannalta. Eduskunnan budjettivaltaan liittyvä peruste
nykyiselle menettelylle on siten sekin muodollinen, ei
tosiasiallinen. Asiaa voidaan sen vuoksi arvioida avoimesti ilman,
että kysymys olisi eduskunnan vallan kaventamisesta. — Olennaista
tältä osin on, että valtion lainanotto
perustuu edelleen eduskunnan suostumukseen. Varainhoidon
vastuullisuutta korostaisi lisäksi vaatimus siitä,
että talousarviossa olisi osoitettava, miten siihen otetut
määrärahat katetaan.
Esitystä puoltavat syntyvien säästöjenSäästön
määrä riippuisi rahoitusmarkkinoiden
tilanteen lisäksi mm. siitä, asetetaanko valtion
kassan koolle jokin vähimmäistavoite tai ovatko
kaikki kassavarat käytettävissä valtionvelan
hallintaan. Syntyvä säästö on
joka tapauksessa kuitenkin merkittävä. lisäksi
myös muut esityksen perusteluissa mainitut seikat: tehokas
velanhoito voi alentaa valtion maksamaa luottoriskilisää ja
pienentää kassavarojen lyhytaikaiseen sijoittamiseen
muutoin liittyviä riskejä. Lisäksi talousarvion
läpinäkyvyys paranisi, kun varainhoitovuoden yli-
tai alijäämä näkyisi suoraan
tuloarvioiden ja määrärahojen erotuksesta.
Uusi säännös on myös joustava
sikäli, että se antaa eduskunnalle edelleen mahdollisuuden ottaa
talousarvioon valtion lainanottoarvion ja valtionvelan lyhennysmäärärahan,
jos tämä osoittautuu joskus perustelluksi.