Yksityiskohtaiset perustelut

Energiaverotus

Valtiovarainvaliokunnan mielestä energiaverotusta tulee tarkastella osana kokonaisverorasitusta. Myös energiaverotuksen tulisi siten toteuttaa verotukselle asetettavia julkisen talouden — erityisesti valtiontalouden — tarpeellisia rahoitusvaatimuksia, mutta samalla myös sekä kansalaisten että talouselämän kohtuullisia intressejä.

Selonteossa esitetään kolme energiaverovaihtoehtoa. Ensimmäisen verovaihtoehdon mukaan kaikkia energiaveroja käytetään nykyistä voimakkaammin ohjauskeinona. Toisen verovaihtoehdon mukaan liikennepolttonesteiden veroja ei nosteta nykytasosta ja muita energiaveroja nostetaan vastaavasti hieman enemmän kuin ensimmäisessä verovaihtoehdossa. Kolmannen verovaihtoehdon mukaan energiaveroja ei koroteta reaalisesti nykytasosta.

Selonteossa esitetään myös veronkierrätysvaihtoehdot. Energiaverojen lisääntynyt tuotto on laskelmissa kierrätetty kansantalouteen seuraavilla vaihtoehdoilla:

• tuloveron alennus
• tuloveron ja yritysten sosiaaliturvamaksujen alentaminen suhteessa 50/50 prosenttia ja
• arvonlisäverokannan alentaminen.

Kierrätysvaihtoehdon valinnalla ei selonteon mukaan ollut tarkastelluilla verotasoilla merkittävää vaikutusta lopputulokseen. Valiokunnan saamien asiantuntijalausuntojen mukaan energiaverojen korotukseen ja energiaverojen kertymän takaisinkierrätykseen perustuva ohjelmavaihto aiheuttaa pienemmät kustannukset kuin pelkkiin normeihin ja tukiin perustuva ohjelmavaihtoehto.

Kilpailukykyyn liittyvien ongelmien ehkäisemiseksi valiokunta pitää tärkeänä, että EU:n piirissä laadittaisiin energiaverotuksen yhteisiä minimitasoja koskevat normit.

Asian käsittelyn yhteydessä valtiovarainvaliokunnan saamissa useissa asiantuntijalausunnoissa viitataan verotukien käyttömahdollisuuksiin energiaverotuksessa. Energiaverotuksen tuet on otettu Suomessa käyttöön muun muassa uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämiseksi sähköntuotannossa ja kansainvälisesti verrattuna korkean energiaverotuksen kilpailuhaittojen vähentämiseksi. Tukien käyttäminen ei kuitenkaan ole täysin yksinkertaista, sillä nykyisestä energiaverotuksen tukijärjestelmästä saatu kokemus on käytännössä osoittanut niissä erilaisia ongelmia.

Energiaverotukia pidetään valiokunnan saaman selvityksen mukaan yhteisölainsäädännössä valtion tukina, joiden myöntäminen edellyttää myös komission hyväksyntää.Tuet ovat komission ohjeiden mukaan määräaikaisia ja alenevia. Käytäntö on osoittanut tukijärjestelmät raskaiksi sekä viranomaisten että yritysten kannalta. Tuet monimutkaistavat verotusta. Erilaisten energiaverotuksessa käytettyjen määritelmien osalta käytäntö on myös osoittanut, että täsmällisen määritelmän luominen on hankalaa. Määritelmistä päätettäessä on ensin selvitettävä, vastaavatko verolakeihin esitetyt määritelmät ja tulisiko niiden vastata muussa kansallisessa tai yhteisölainsäädännössä olevia määritelmiä. Määritelmien tulisi valiokunnan käsityksen mukaan olla niin selkeitä ja yksinkertaisia, että ne toimisivat käytännön verotuksen ja sen valvonnan yhteydessä.

Valiokunnan käsityksen mukaan verotus ei välttämättä ole paras mahdollinen keino täsmätukien järjestämiseksi, sillä tukien toteuttaminen edellyttää monimutkaista sääntelyä, jolloin verotuksen yksinkertaisuus, ennakoitavuus ja oikeusvarmuus kärsivät. Lähtökohtana tulisi mieluummin olla, että verotus säilyisi verotuksena ja että tukitoimet toteutettaisiin verotuksesta erillisinä, itsenäisinä toimenpiteitä. Tästä syystä kokonaisratkaisua tehtäessä tulisi valiokunnan mielestä tarkoin harkita, onko tarpeen laajentaa energiaverotuksen tukijärjestelmää vai pitäisikö tuet toteuttaa pikemminkin investointitukena tai toimintatukena ilman kytkentää energiaverotukseen.

Energiatuotannon tukia on valiokunnan mielestä syytä tarkastella kokonaisuutena. Tällöin on selvitettävä, mille tuotannolle tuki on tarpeen ja millainen tuki parhaiten täyttää erilaiset verotukselliset, ympäristönsuojelulliset ja energiapoliittiset tarpeet. Tähän kokonaisratkaisuun liittyvät myös tukisäännösten käytännön toimivuuteen liittyvät kysymykset sekä myös asian tarkastelu yhteisön valtiontukisäännöstön kannalta.

Turpeen nykyisessä verotasossa on otettu huomioon varsin erilaiset tekijät. Turpeesta, kivihiilestä ja maakaasusta kannetaan valmisteverona vain lisäveroa, jonka perustana on polttoaineen hiilisisältö. Turpeen verotaso on säädetty huomattavasti alhaisemmaksi kuin se olisi pelkän hiilisisällön perusteella laskettuna. Tällä ratkaisulla on haluttu turvata turpeen kilpailukyky suhteessa muihin polttoaineisiin. Alhaisella turpeen verolla on kuitenkin samanaikaisesti haluttu edistää puun käyttöä, joka ei ole lainkaan veronalaista. Lisäksi on pidettävä mielessä, että turpeesta, niin kuin mistään muustakaan polttoaineesta (esim. kivihiili, maakaasu), ei tarvitse suorittaa valmisteveroa käytettäessä niitä sähköntuotannossa.

Valiokunnan saamissa lausunnoissa on muun ohella esitetty puulla tuotetulle sähkölle suurempaa veronpalautusta. Valiokunta toteaa, että tuen määrä tulee lähtökohtaisesti siitä, että puusähköä tuotetaan ja käytetään teollisuudessa, jolloin tuen määrä on sidottu teollisuuden sähköverokantaan 2,5 p/kWh. On myös ehdotettu alennettua ALV-tasoa. Tämä ei valiokunnan saaman selvityksen mukaan ole yhteisölainsäädännön perusteella mahdollista. Lisäksi on ehdotettu polttoturpeen verorajan nostamista 25 000 MWh:iin / turpeen tukipolttoainekäyttöä verottomaksi. Erilaiset veronalennukset ja porrastukset aiheuttavat neutraliteettiongelmia. Valiokunnan mielestä puun ja turpeen yhteiskäyttöön liittyvät verotukselliset ongelmat tulisi ratkaista.

Liikenneverotus

Selonteossa on tuotu esille polttoaineverotuksen korottamista koskeva vaihtoehto. Valiokunnan mielestä sillä ei olisi merkittävää vaikutusta hiilidioksidipäästöjen vähenemiseen, kotitalouksien kannalta sillä olisi sen sijaan haitallisia vaikutuksia.

Valtiovarainvaliokunta on autoverolain muuttamista koskevassa mietinnössään VaVM 4/2001 vp (HE 197/2000 vp) käsitellyt liikenneverotusta koskevia kysymyksiä.

Valtiovarainvaliokunta on mietinnössään kiirehtinyt autoverotuksen kokonaisuudistusta hallitusohjelman mukaisesti siten, että autokannan uusiutumista nopeutetaan liikenneverotuksen rakennetta muuttamalla ja liikenneverotuksessa otetaan nykyistä painokkaammin huomioon ympäristövaikutukset, erityisesti polttoaineen kulutus ja liikenneturvallisuustekijät.

Eräät valtiovarainvaliokunnan kuulemat asiantuntijatahot ovat esittäneet, että auton verotuksen porrastamismahdollisuudet tulisi selvittää. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valtiovarainministeriö on suhtautunut varauksellisesti veron porrastusmahdollisuuksiin vedoten eri ikäisten autojen polttoaineen kulutusta koskevan tietopohjan rajoitteisiin.

Valtiovarainministeriössä selvitetään parhaillaan mahdollisuuksia auton hankinnan ja vuotuisen verotuksen kehittämiseen nykyistä enemmän polttoaineen kulutukseen tai päästöihin perustuvaksi. Eräänä ongelmana päästöihin perustuvan auton hankinnan tai käytön verotuksen käyttöön ottamisessa ovat päästötietoja koskevat puutteet vanhojen autojen osalta. Esimerkiksi Ajoneuvohallintokeskukselta ei ole saatavissa kattavasti tietoja vanhempien autojen kulutus- tai päästötiedoista. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan yhteisötasolla on käynnissä tutkimushankkeita, joissa selvitetään mahdollisuuksia liikenneverotuksen ympäristöohjaavuuden kehittämiseen. Valiokunnan mielestä tällöin on selvitettävä myös esimerkiksi etanolin ja rypsiöljyn käytön edistämistä verotuksellisin keinoin.

Ilmastostrategian edellyttämät energian tuotantoa koskevat toimenpiteet

Ilmastostrategian edellyttämissä toimissa on selonteon mukaan kahdenlaisia toimenpiteitä. On olemassa suoranaisia ilmastostrategian kasvihuonepäästöjen vähentämiseen tähtääviä toimia ja toisaalta on olemassa muita toimia, joiden pääasiallinen tavoite ei ole päästövähennys, mutta jotka tukevat tavoitteiden saavuttamista. Energian tuotanto ja kulutus ja näiden tuottama valtaosa kasvihuonekaasuista muodostuvat hyvin erisuuruisista osista. Teollisuus, joka kuluttaa noin puolet Suomen energiasta ja sähköstä, tuottaa energian pääosin suurissa yksiköissä. Kotitalouksien energiankulutus sitä vastoin muodostuu useista pienistä osista. Siksi myös näitä sektoreita koskevat toimenpiteet vaihtelevat suuresti kokoluokaltaan ja lukumäärältään, vaikka ovatkin kaikki kokonaisuuden kannalta merkittäviä.

Fossiilisten polttoaineiden ja turpeen poltosta peräisin olevan hiilidioksidin vähentäminen on selonteon mukaan tärkeintä, mutta lisäksi muihin kasvihuonekaasupäästöihin on puututtava. Merkityksellisiä tässä suhteessa ovat toimenpiteet kaatopaikkojen metaanipäästöjen vähentämiseksi, maatalouden toimenpiteet, polttoprosessien metaani- ja dityppioksidin vähentämiseksi tähtäävät toimet sekä niin sanottuja uusia kaasuja koskevat toimenpiteet.

Valtiovarainvaliokunnan käsityksen mukaan energian hankintaa on pyrittävä monipuolistamaan ja ohjaamaan suuntaan, jossa syntyy entistä vähemmän kasvihuonekaasuja muun muassa edistämällä uusiutuvan energian käyttöä sekä ohjaamalla sähkön hankintaa koskevia ratkaisuja. Sähkön tuontikysymys on keskeinen kansallisia toimenpiteitä mitoittava tekijä. Siitä riippuu myös kansallisen ilmastostrategian kansainvälinen uskottavuus suurelta osin. Valtiovarainvaliokunnan käsityksen mukaan ilmastostrategian perustaminen runsaan tuontisähkön varaan ei ole perusteltua eikä myöskään perustu olemassa oleviin realiteetteihin. Sähkön tuonnille ei kuitenkaan tule valiokunnan mielestä asettaa rajoitteita. Valtiovarainvaliokunnan käsityksen mukaan suomalaiset toimijat eivät voi perustaa taloudellista toimintaansa tuontisähkön varaan tilanteessa, jossa keskeiset yhteismarkkinat ovat muuttumassa sähkön tuojiksi. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan naapurimaamme Ruotsi ja Norja ovat ns. normaalivesivuoden aikana sähkön tuojia. Kioto-velvoitteet saattavat myös heikentää näiden maiden halukkuutta tuottaa sähköä vientiin. Siten Suomen ei valiokunnan mielestä tule lisätä energiahuollon riippuvuutta muista maista.

Suuren mittakaavan käytettävissä oleva vaihtoehto on saadun selvityksen mukaan ydinvoimaan tai maakaasuun perustuva erillinen sähköntuotanto. Ydinvoiman osalta on valtioneuvoston käsittelyssä parhaillaan Teollisuuden Voima Oy:n periaatepäätöslupahakemus. Valiokunta toteaa, että ydinvoimaan eduskunta ottaa lähitulevaisuudessa kantaa ydinenergialain mukaisesti. Valtiovarainvaliokunta lähtee siitä, että ilmastostrategian yhteydessä ei suljeta mitään teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista ja ympäristötavoitteita tukevaa tuotantomuotoa pois sähköntuotantovaihtoehtojen joukosta, ja valiokunta korostaa samalla kotimaisten biopolttoaineiden laajapohjaista käyttöä.

Valiokunnan saamien asiantuntija-arvioiden mukaan maakaasuvaihtoehdossa on erityisen ongelmallista maakaasun tuleva hintakehitys. Tämä johtuu siitä, että Suomi on käytännössä varsin pitkään lähitulevaisuudessa riippuvainen yhdestä maakaasun myyjästä. Siten Suomen tulee toimia aktiivisesti kansainvälisen maakaasuverkoston kehittämiseksi, jolloin tärkeää on esimerkiksi pohjoisen kaasuverkoston kytkeminen kokonaisuudeksi TEN-energiahankkeena. Maakaasun kysynnän kasvaessa Euroopassa tällä vuosikymmenellä voimakkaasti kohdistuu kaasun hintaan lisää nousupaineita, joiden muuttamista numeroarvioiksi ei kuitenkaan voida tässä vaiheessa esittää. Toisaalta asiantuntijoiden mukaan maakaasun hinnannousu parantaa uusiutuvien kotimaisten energialähteiden kilpailukykyä.

Hintariskin lisäksi makaasuvaihtoehto on ongelmallinen huoltovarmuuden kannalta, sillä tässä vaihtoehdossa Suomen sähkönhankinta olisi vuonna 2010 riippuvainen 40-prosenttisesti venäläisestä kaasusta ja tuontisähköstä. Hiilivoiman alasajon arvioidut kustannukset ovat valiokunnan saamien asiantuntijalausuntojen mukaan kokonaisuudessaan jopa miljardeja suuremmat kuin selonteossa on arvioitu.

Selonteon tavoitetaso ja tehtävät toimet perustuvat useisiin kansan- ja energiatalouden kannalta keskeisiin lähtöoletuksiin. Selonteon tausta-laskelmissa on myös joukko herkkyysanalyyseja siitä, miten eri lähtöoletuksien muuttaminen vaikuttaa tavoitetasoon. Muun muassa energiavaltaisen teollisuuden nopeampi kasvu nostaisi päästövähennyksen tavoitetasoa noin neljällä miljoonalla tonnilla. Selonteon puute onkin, eräiden asiantuntijoiden mukaan, että siinä ei varauduta mitenkään esimerkiksi arvioitua nopeampaan teollisuuden kasvuun, talouskasvuun tai maakaasun hinnan kasvuun. Kaikissa näissä selonteon kasvuarviot ovat varsin varovaisia. Korkeammat kasvuarviot vaikeuttaisivat entisestään tavoitteen saavuttamista ja lisäisivät kustannuksia.

Valiokunnan mielestä on turvattava uusiutuvien energialähteiden kehittäminen, tutkimus- ja kehitystoiminta sekä niiden kilpailukyky riippumatta siitä, mikä energiantuotannon perusvaihtoehto valitaan. Tämä tarkoittaa puun ja turpeen sekä vesi- ja tuulivoiman hyväksikäytön voimakasta ja laajamittaista kehittämistä. Tämä toiminta edellyttää myös yhteiskunnan tuen lisäämistä ja kohdentamista erityisesti niitä koskevan teknologian kehittämiseen, millä on merkitystä suomalaiselle vientiteollisuudelle. Erityistä huomiota on tällöin kiinnitettävä alueelliseen sähkön ja lämmön yhteistuotantoon. Huomiota tulee tällöin kiinnittää myös energiateknologian, erityisesti fossiilisten polttoaineiden käytön teknologian kehittämiseen.

Valiokunta korostaa bioperäisten polttoaineiden käytön lisäämisen merkitystä erityisesti paikallisessa käytössä. Myös turpeen käyttö säilyy tulevaisuudessa yhtenä tärkeänä osana energiahuoltoa, koska sen käyttö on välttämätöntä puuperäistä polttoainetta ja yhdyskuntajätettä käytettäessä.

Yhdyskuntarakenne ja rakentaminen

Aluerakenteelle on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut tyypillistä asutuksen keskittyminen kasvukeskuksiin ja samalla haja-asutusalueiden väestön väheneminen. Toisaalta kasvukeskusten sisäinen yhdyskuntarakenne on hajautunut ja asunnot ja työpaikat ovat sijoittuneet yhä laajemmalle alueelle. Hajautumisen oletetaan edelleen jatkuvan. Yhdyskuntarakenteen hajautuminen lisää hiilidioksidipäästöjä mm. lisääntyvän liikenteen vuoksi. Myös lämmityksestä aiheutuu päästöjä, kun yhä useammat rakennukset ovat kaukolämpöverkon ulkopuolella. Muun muassa tästä syystä asuinrakennusten kasvihuonekaasupäästöjen arvioidaan kasvavan noin 30 prosenttia vuodesta 1998 vuoteen 2010 mennessä, mikäli nykyinen kehitys jatkuu samansuuntaisena.

Valiokunta yhtyy selonteon kantaan siinä, että maankäytön suunnittelun keskeisenä tavoitteena tulee olla yhdyskuntarakenteen eheyttäminen. Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi on olennaista tiivistää kasvukeskusten yhdyskuntarakennetta lämmityksestä ja liikenteestä aiheutuvien päästöjen vähentämiseksi. Valiokunnan mielestä keskeinen merkitys on joukkoliikenteen kehittämisellä sekä asuinalueiden sijoittamisella hyvien joukkoliikennepalvelujen, erityisesti raideliikenteen lähettyville. Maankäytön suunnittelussa ei tulisi suosia yhdyskuntarakenteesta irrallaan olevien alueiden kaavoittamista rakentamiseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitusohjelman mukaisesti myös ihmisläheistä, tiivistä pientaloasumista lisätään. Myös maaseudun yhdyskuntarakenteen kehittäminen on tärkeää ja pienten kylien elinvoimaisuudesta on syytä huolehtia. Ilmastonmuutoksen hallinnassa ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä olennainen merkitys on kuitenkin kasvukeskusten yhdyskuntarakenteen kehityksellä ja siihen liittyvillä ratkaisuilla.

Yhdyskuntarakenteen eheyttämiseksi asiantuntijakuulemisessa on tullut yhtenä keinona esille työmatkakustannusten vähennysoikeuden rajoittaminen tuloverotuksessa. Etsittäessä keinoja yhdyskuntarakenteen eheyttämiseksi ovat valiokunnan mielestä ensisijaisia keinoja kaavoitus sekä asuntopoliittiset toimet. Työmatkakustannusten vähennysoikeuden rajoittamista ei voida pitää yhteensopivana työllisyys- ja työvoimapoliittisten tavoitteiden kanssa.

Rakentamisen osalta valiokunta katsoo, että matalaenergiarakentamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Energiatehokas rakentaminen pienentää asumiskustannuksia, kun lämmitysenergiaa, sähköä ja vettä kuluu vähemmän ja uusiutuvia energioita voidaan hyödyntää tehokkaasti.

Ympäristöministeriössä valmistellaan parhaillaan tiukempia energiamääräyksiä kaikille uudisrakennuksille. Uusia määräyksiä valmisteltaessa on kiinnitettävä riittävästi huomiota siihen, etteivät ne aiheuta kosteus-, home- tai muiden vaurioiden lisääntymistä.

Suomen rakennuskanta on rakennettu pääosin viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana ja uudistuotannon merkitys rakentamisen energiansäästössä on suhteellisen vähäinen. Rakennuskanta uudistuu hitaasti, vain 0,5 prosenttia vuosittain. Uudisrakentamiseen kohdistetut toimenpiteet vaikuttavat vasta pitkällä aikavälillä, jolloin vanhan rakennuskannan muuttamiseen vähemmän energiaa kuluttavaksi tulee kiinnittää erityistä huomiota. Muutoskustannukset ovat kuitenkin usein niin suuria, ettei muutostöiden tekemiseen ole aina taloudellisia mahdollisuuksia.

Valiokunta korostaa energiataloudellisten korjausten tehostamista ja myös uusiutuvien energialähteiden, kuten aurinkoenergian ja maalämmön käytön edistämistä. Samalla korjausavustusten käyttötarkoitusta tulee laajentaa siten, että avustuksia voidaan myöntää myös energiataloudellisiin korjauksiin, mukaan lukien lämmitystavan muutokset uusiutuvaan energiaan perustuvaksi. Avustusten tarve on edelleen varsin merkittävä myös hankkeissa, jotka edesauttavat ikääntyvän väestön mahdollisuuksia asua kotonaan. Valiokunta pitää välttämättömänä, että avustuksiin osoitettavaa määrärahaa korotetaan tuntuvasti, jotta sekä energiataloudellisiin korjauksiin että hissien rakentamiseen ja muihin korjauksiin osoitettavilla avustuksilla on käytännössä todellista merkitystä.

Valiokunnan mielestä asumiskäyttäytymiseen liittyvää valistusta on syytä korostaa. Esimerkiksi jätehuoltoon ja sähkön kulutukseen liittyvillä vähäisilläkin muutoksilla voidaan valtakunnallisesti saavuttaa huomattavia tuloksia.

Liikenteen päästöt ja investoinnit

Huomattava määrä hiilidioksidipäästöistä aiheutuu liikenteestä, esim. pääkaupunkiseudun liikenteestä aiheutuu hiilidioksidipäästöjä vuosittain noin 890 000 tonnia. Selonteon mukaan seudullisen liikenteen ja siitä aiheutuvien päästöjen arvioidaan kasvavan vuoteen 2010 mennessä tuntuvasti. Ajoneuvosuoritteen arvioidaan kasvavan vuodesta 1990 vuoteen 2010 kaikkiaan lähes 66 prosenttia, valtaosa ajoneuvosuoritteesta (99 %) koostuu henkilöautomatkoista. Mikäli ajoneuvojen ominaispäästöt eivät muuttuisi, kasvihuonekaasupäästöt kasvaisivat seutujen sisäisessä henkilöliikenteessä 65 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2010 mennessä. Ajoneuvoteknologian kehityksen huomioon ottaen lisäyksen arvioidaan olevan 32 prosenttia.

Valiokunta pitää tärkeänä, että eri liikennemuotojen ympäristövaikutuksia seurataan ja että ne otetaan huomioon liikennepoliittisessa päätöksenteossa. Liikennepolitiikan tulisi tukea voimakkaasti siirtymistä ympäristölle vähemmän haitallisiin liikennemuotoihin, kuten rautatie- ja vesiliikenteeseen. Logistisia rakenteita tulisi kehittää sellaisiksi, että etenkin teollisuuden kuljetuksiin voitaisiin käyttää mahdollisimman suuressa määrin rautateitä ja vesiliikennereittejä. Valiokunta viittaa kuluvan vuoden talousarviota koskevaan mietintöön ja toteaa, että liikennepoliittisen päätöksenteon pohjaksi eri kuljetusmuotojen ympäristövaikutuksista tulisi tehdä nykyistä enemmän vertailevaa tutkimusta.

Valiokunta yhtyy selonteon kantaan siinä, että paikallistasolla joukkoliikenteen palvelutasoon, liikenneyhteyksien ja eri liikennemuotojen yhteensopivuuteen sekä seutulippujärjestelmien kehittämiseen tulee suunnata voimavaroja. Myös joukkoliikenteen työsuhdematkalipun kehittäminen on tärkeää, kuten myös kuluvan vuoden talousarviomietinnössä on todettu. Valiokunta korostaa erityisesti sitä, että infrastruktuuri-investointeja kohdennetaan myös joukkoliikenteeseen, etenkin raideliikenteeseen. Nimenomaan pääkaupunkiseudun raideliikenteeseen liittyvillä ratkaisuilla on päästöjen kannalta keskeinen merkitys. Valiokunta viittaa aiempiin kannanottoihinsa, joissa on kiirehditty mm. Marja-rataa sekä länsimetroa koskevia hankkeita. Molemmat hankkeet ovat perusteltuja pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen kannalta. Ne ovat myös keskeisiä yhdyskuntarakenteen kehitykseen liittyviä hankkeita, joiden avulla asuntorakentamista voidaan ohjata joukkoliikenteen palvelualueille ja erityisesti raideliikenteen varteen.

Polttoainepolitiikan osalta valiokunta pitää tärkeänä, että biopolttoaineiden kehittämiseen ja käyttöön suunnataan voimavaroja. Etenkin pitkällä aikavälillä biopolttoaineiden käytöllä voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä.